Lue keskustelun säännöt.
Aion antaa lapseni (6kk) pois
19.09.2014 |
Lapsi on nyt noin 6kk. Raskaus oli vahinko, mutta mies suostutteli pitämään lapsen ja lupautui kantamaan ison osan vastuusta. Itse olisin halunnut tehdä abortin. Synnytyksen jälkeen kantoikin, tasan neljä päivää. Koko raskausaika oli, no, raskasta ja suoraan sanottuna ihan persestä, ja synnytys vasta kamalaa olikin.
Lapsi on pääosin terve, mitä nyt huutaa yöt päivät läpeensä koliikkia ja kärsii ilmeisesti refluksitaudista. En koe mitään rakkautta tai maagista yhteyttä lapseen, mutta velvollisuudentunnosta tottakai hoidan ja pidän huolta, ruokin, nukutan, silitän, laulan, pesen ja puhdistan.
Arki kaatuu päälle, kukaan ei auta ja vituttaa. En koe lasta omakseni, enemmän koen koirani omaksi muruvauvakseni. Pelkään, että teen tuolle pienelle ihmiselle jotain pahaa, kun väsymys ja vitutus vaan saa naksahtamaan päässä.
Miestä ei ole näkynyt synnytyksen jälkeisen viikon jälkeen kuin kerran, kun tuli hakemaan vaatteitaan ja romujaan. Muutaman kerran on soittanut ja jokusen kerran laittanut rahaa. Ei kuulemma tajunnut, miten rankkaa isänä olo on, eikä vaan pysty. On kovin pahoillaan, mutta toistelee vaan sitä miten ei pysty, on paska, anteeks.
Aion viikonlopun jälkeen mennä sossuun ja sopia lapsen luovuttamisesta. Ei ole oikein, että lapsi joutuu elämään minut äitinänsä, koska en pysty antamaan hänelle niin paljon rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa, minkä hän ansaitsisi. Koen, että meidän molempien on parempi jatkaa erillään. Tunsin valtavaa helpotusta, kun tajusin, että tämä on vaihtoehto, ja päätöksen jälkeen olen jopa tuntenut eräänlaista hellyyttä lasta kohtaan. Hellyyttä on helpompi antaa, kun tietää, ettei tätä kestä enää kauaa.
Olen 34-vuotias osastonhoitaja, kun sitä joku kuitenkin kohta kysyy. Niin ja heti kun tämä adoptioasia saadaan rullaamaan, niin aion hakea lähetteen sterilointiin.
Kommentit (195)
Vau, on tosi yllättävää, miten moni täällä kannustaa tai tsemppaa. Olin ihan varma, että mut haukuttais yksimielisesti alimpaan helvettiin. Kiitos kaikille! Lähden nyt kylvettämään ja nukuttamaan tuota pikkuimmeistä. Yritän jossain vaiheessa tulla vielä tänne kurkkimaan. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voisin kanssa yrittää auttaa jotenkin. Missäpäin asut?
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 18:55"]Vau, on tosi yllättävää, miten moni täällä kannustaa tai tsemppaa. Olin ihan varma, että mut haukuttais yksimielisesti alimpaan helvettiin. Kiitos kaikille! Lähden nyt kylvettämään ja nukuttamaan tuota pikkuimmeistä. Yritän jossain vaiheessa tulla vielä tänne kurkkimaan. AP
[/quote]
Täällä on empaattisiakin ihmisiä :) tsemppiä minunkin puoleltani. Ja tuo koliikki ei ole helppoa vaikka olisi kaksi hoitamassa, on kokemusta. Hatun nosti sinulle, kun yksin jaksat. Haet vaan apua reippaasti ja muistat sitä itsellesi vaatia. Taitaa avun saanti olla kiven takana nykypäivänä. Hyysätään väärää kohde ryhmää. En sano tuosta sen enempää.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 18:17"]
Ei ne tunnista. Olen muuttanut joitain yksityiskohtia niin, ettei tätä voi yhdistää minuun. Työkaverini/alaiseni eivät myöskään pyöri tällä palstalla (joskus keskusteltiin tästä palstasta ja muista keskustelupalstoista, ja vain yksi tiesi tämän, eikä hän ole ollut enää pitkilleen työkaverini). AP
[/quote]Ne ei kehdanneet vaan tunnustaa olevansa av-mammoja, kukapa kehtaisi!
Itse elin aikoinani esikoisen kanssa sellaisen tunteiden vuoristoradan, että voin hyvinkin samaistua ap:n tarinaan. Joskin sillä erotuksella että minulla on ollut koko ajan mies (lasteni isä) rinnallani. Esikoisemme oli/on hyvin vaativa lapsi. Alle kouluikäisenä moniallerginen (tunnistan kommentit "kyllä se siitä" jne) ja nykyisin aika älykkäänä ja lahjakkaana toisella tavalla haastava.
Olin ensimmäisen vuoden jälkeen valmis luovuttamaan. Välillä mietin että tapanko itseni vai lapsen vai olisko molemmat yhtä aikaa parempi. Niin kamalalta kuin tämä kuulostaakin, mutta tällaisia olivat sen ihmisen ajatukset joka ei ollut nukkunut vuoteen. En saanut hetken rauhaa. Vauva valvotti öisin ja päivisin otti vain minuuttien torkkuja. Olin kuolemanväsynyt. En lopulta enää osannut nukkua enkä nukahtaa. Hain apua neuvolasta, turhaan. Siinäpä se meidän paljon kehuttu ja kiitelty järjestelmämme. Minun kohdallani ontui pahasti!
Minut pelasti se, että lapsi alkoi vuoden ikäisenä nukkua öisin ja se, että oma psyykkeeni on pohjimmiltaan niin vahva ja terve ja parisuhde kunnossa, että loppu korjaantui itsestään. Olen aina sanonut, että mikäli sinulla ei ole ollut hankaluuksia lapsen kanssa, älä tule silloin neuvomaan tai kommentoimaan. Ap:n kaltainen äiti on niin mustassa maailmassa tällä hetkellä, ettei hän löydä itse ulospääsyä. Toivon hartaasti, että ap saa apua. Teidän pilkkaanne hän ei tarvitse eikä ansaitse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 01:15"]Muuten tarinaan sen enempää kantaa ottamatta taas huomaa, millaisia henkisesti sairaita ihmisiä tuolla hoitoalalla oikein onkaan. Tunnekylmyys ja muunlainen -vammaisuus taitaa olla monelle hoitajalle enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Valitettavan monen sairaanhoitajan lapset ovat pilalle kasvattamattomia, vanhempiensa uhreja (sh valitsee miehensäkin monesti sieltä juopoimmasta tai henkisesti ongelmaisesta ryhmästä kuuluen myös itse tähän, jopa wt:nä tunnettuun ihmisjoukkoon).
Onneksi lapsi pääsee adoptioon ja henkisesti sairas hoitoalan rautainen ammattilainen pääsee toteuttaamaan laadukasta hoitotyötä sekä hoivaamaan mussukkavauva-hauvaansa. VUH! :)
[/quote]
Millähän tapaa ap on henkisesti sairas? Minä en vielä ole löytänyt sellaista kohtaa.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 01:16"]Mun sydän särkyy tän pienen vauvan puolesta jos tää tarina on totta. Itkettää. En tuomitse sua ap, mutta vauvasi tarvitsee ja ansaitsee rakkautta. Niin surullista :( -N21
[/quote]
Come on. Ap ruokkii, hoitaa, nukuttaa, lepertelee, vaihtaa vaatteet jne. eli lapsella on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 18:48"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 18:43"]
Täällähän oli vähän aikaa sitten se ketju, jossa pariskunta oli antamassa vauvaansa adoptioon, koska ehkäisy petti ja sit oli liian myöhäistä saada abortti. Ja hekin pitivät koiraa enemmän lapsenaan. Sieltä ehkä löytyis tähänkin ongelmaan jotain näkökulmaa. Vai onkohan sama provoaja taas kyseessä...
[/quote]
En ole tänne aiemmin kirjoittanut, mutta jos tuo pariskunta on tiennyt haluavansa olla lapseton, niin useinhan sellaisilla (tällaisilla, meikäläisillä?) on eläimiä. Vai oliko kyseessä se pariskunta, josta oli jossain lehdessäkin (Kodin Kuvalehti??) juttu? AP
[/quote] Ok. En tiedä tuosta lehtijutusta. Tuon ketjun kirjoittaja paljastui kyllä jossain vaiheessa provoajaksi, koska kirjoitti jostain sossun tms. jutusta ja se ei pitänyt paikkaansa. En ihan nyt muista mistä jäi kiinni. Tarina kuitenkin oli samantyyppinen, lapsi oli muutaman kk vanha ja vanhemmat eivät käytännössä nähneet häntä ollenkaan, vaan isovanhemmat hoitivat. Mutta jos olet ihan eri ihminen ja oikeassa tilanteessa, niin toivon sinulle voimia ja jaksamista. En tiedä mitä itse tekisin, joten en voi neuvoa.
Tunnen hyvin samankaltaisissa olosuhteissa yksinhuoltajaksi joutuneen naisen. Ensimmäisen vuoden aikana hän olisi olut valmis luopumaan lapsestaan. Lapsi on nyt 2,5 vuotias ja heillä menee hyvin. Lisää lapsia hän ei sentään halua, mutta elämä yhden lapsen kanssa alkaa jo tuntumaan hyvältä.
Harkitse siis tarkoin mitä teet, sillä et pysty peruuttamaan kaikkea. Voisitko saada hoitoapua? Tukiperheen avulla omaa aikaa? Lapsi tutkimuksiin, sillä koliikki loppuu yleensä 3 kk iässä? Lapsi itkee esim allergioita? Refluksi voi johtua myös allergiasta.
Täytyy olla rankkaa. Minullakin oli koliikkivauva ekat 3 kk, joten tältä pohjalta sanon, että todella rankkaa. Mieti miten voisit, jos et enää ikinä saisi olla äitinä, vaikka lapsi olisi helppo ja rauhoittuisi ihan lähitulevaisuudessakin? Mieti onko adoptio oikea ratkaisu vai ei? Jos adoptio, kai tekisit sen avoimena, jolloin voisit tavata lasta? Sinulla ei ole mitään menetettävää, kun alat hakemaan apua. Ottaako lapsi kontaktia? Onko neuvola ollut huolestunut lapsen kehityksestä, refluksista ja koliikin jatkumisesta? Vastaako lapsi esim hymyysi? Huolestuin myös lapsesta sinun ohella. Meillä neuvolalääkäri ei antanut lähetettä jatkotutkimuksiin, mutta yksityinen antoi. Löytyi allergioitakin. Lapsi alkoi voimaan paremmin, kun ravitsemusta muutettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh, kyllä mä ainakin pääsen kakkos(ja kolmannellekkin)sivulle mobiilisovelluksella vaikken kirjottaisi mitään? :o
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 18:33"]
Eikö lasta saa antaa adoptioon vai olisiko abortti parempi? Jälkiaborttia on hankala saada. Kumpi on parempi: etäisen ja kylmän, mutta biologisen äidin kanssa eläminen, vai, lämpimän, rakastavan adoptioäidin kanssa eläminen? Sinun mielestäsi biologia menee kaiken edelle vissiin?
[/quote]Voihan sen ei-toivotun lapsen aina pistää pakastimeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti jos annat lapsesi sossuille lapsi ei kasva ns. normaalisti.
Kaikki adoptoidut lapset tuppaa olemaan jollain lailla häiritseviä. Tietenkin parempi sekin jos ei kodissaan rakasteta.
mua vaan säälittää se nuori ihminen, joka aikanaan tulee ap.n oven taakse ja kysyy 'miks sä hylkäsit mut?'. ja ap vastaa 'en mä vaan rakastanut sua.' todella surullista ja julmaa sanon minä. itse äitinä en todellakaan voi ymmärtää ap.n ratkaisua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittu mikä MIES sulla, meinaa oksennus lentää.. Hyvä päätös ja tsemppiä :)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:42"]
Olet sairas.. Toi ottavasti lapsi saa paremman kodin kuin voisi ikinä kuvitellakkaan. Ja toivottavasti ei ikinä joudu sinua enään tapaamaan.
[/quote]
Enää.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:42"]Olet sairas.. Toi ottavasti lapsi saa paremman kodin kuin voisi ikinä kuvitellakkaan. Ja toivottavasti ei ikinä joudu sinua enään tapaamaan.
[/quote] miten ap on sairas? taidat itse olla. lapset eivät ole kaikille samanlaisia jeesuspyhimyksiä kuin sulle.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 18:33"]
Eikö lasta saa antaa adoptioon vai olisiko abortti parempi? Jälkiaborttia on hankala saada. Kumpi on parempi: etäisen ja kylmän, mutta biologisen äidin kanssa eläminen, vai, lämpimän, rakastavan adoptioäidin kanssa eläminen? Sinun mielestäsi biologia menee kaiken edelle vissiin?
[/quote]Voihan sen ei-toivotun lapsen aina pistää pakastimeen...
[/quote]
Erittäin huono vitsi. Vaikka mustaa huumoria ymmärrän niin tuo oli mauttomuuden huipentuma!
Mistä päin olet? Totaaliyksinhuoltajalla ei ole helppoa, mutta asioilla on tapana selvitä, vaikeillakin. Kumpa voisin auttaa?