Lue keskustelun säännöt.
Tosielämän kauhutarinoita
19.09.2014 |
Kertokaa joku tosielämässä tapahtunu puistattava ja yliluonnollinen tapahtuma!
Itse muutin vuosi sitten asuntoon, jossa
kaverini oli asunut ennen minua. Vähän ajan päästä alkoi kuulua outoja ääniä ja kolinaa asunnon eri huoneista vaikka olin yksin kotona. Ajattelin, että normaaleja kerrostalon ääniä.. mutta sitten alkoi myös kuulua ihmisen puhetta, kuiskailua ja askelia. Ja näistä olin varma että eivät tule ylä-tai alakerrasta.
Kerran kun tulin kotiin, asunnossani kaikui koiran haukunta vaikka minulla ei ollut edes koiraa. Eikä naapureillakaan. Monta kertaa poissaollessani tv tai valot olivat menneet itsekseen päälle. Enkä ollut niitä jättänyt itse. Tuli myöhemmin asunnossa asuneen kaverini kanssa puhett näistä oudoista äänistä ja hän kertoi että hänellä täysin samat kokemukset siitä kämpästä.
Vaikka ei ollut kummoisia juttuja, silti tuli välillä inhottava olo Kun illalla yksin hiljaisessa asunnossa oli..
Kommentit (519)
Muutama outo juttu on ollut.
Riparilla äänestettiin sitä kurssin ns "rippibiisiä" joka laulettaisiin kirkossa. Siinä oli muutamia ehdotuksia heitelty ilmaan - itselleni tuli vahva tunne Eino enkeli -kappaleesta. Ehdotin sitä ja muutkin äänestivät sen enemmistöllä. Seuraavana päivänä kun pelattiin jalkapalloa tuli rippileirin pappimme pyytämään kaikki koolle ja lopettamaan pelaamisen - kertoi kyynelet silmissä että hänelle rakas ja läheinen Eino eno oli kuollut edeltävänä iltana ja uskoi meidän jotenkin lohduttaneen häntä kappale valinnalla ja tienneen tapahtuman ennalta.
Vastaavanlainen outo tunne minulle tuli n. 16 vuotiaana mopoiässä. Serkkujeni pappa (ei minulle sukua) oli mukava tyyppi, näimme häntä serkuilla juhlissa. Kävin myös kesäisin leikkaamassa nurmen hänellä ja istuin pari kolme tuntia aina leikkuun jälkeen seurana siinä pihakeinussa tai keittiössä hänen kanssa juttelemassa. Yksi perjantaipäivä kun pääsin koulusta tuli outo ja vahva tuntemus tästä papasta, tuli tunne että pitäisi heti koulun jälkeen ajaa mopolla sinne ja käydä juttusilla.
Jotakin siinä kuitenkin kävi (joku muu meno tms) minkä vuoksi en mennyt. Lauantaina oli serkkujen vanhemmille naapuri soittanut että siellä papan asunnossa on palanut valot illasta saakka läpi yön aamuun asti ja normaalisti ei kovin myöhään papalla ole ollut tapana valvoa. Serkkujen äiti oli käynyt siellä asunnolla ja tämä pappa oli kuollut sänkyynsä - rauhallisen näköisenä kuin nukkuisi.
Vieläkin harmittaa kun ei tullut käytyä siellä silloin perjantaina - olisi ollut viimeinen kohtaaminen ja juttutuokio. (pappa oli yksinäinen ja omat serkkuni ja hänen varsinaiset sukulaiset eivät paljoa vieraillut siellä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuoleman ennustukset kirjoitti:
Muutama outo juttu on ollut.
Riparilla äänestettiin sitä kurssin ns "rippibiisiä" joka laulettaisiin kirkossa. Siinä oli muutamia ehdotuksia heitelty ilmaan - itselleni tuli vahva tunne Eino enkeli -kappaleesta. Ehdotin sitä ja muutkin äänestivät sen enemmistöllä. Seuraavana päivänä kun pelattiin jalkapalloa tuli rippileirin pappimme pyytämään kaikki koolle ja lopettamaan pelaamisen - kertoi kyynelet silmissä että hänelle rakas ja läheinen Eino eno oli kuollut edeltävänä iltana ja uskoi meidän jotenkin lohduttaneen häntä kappale valinnalla ja tienneen tapahtuman ennalta.
Vastaavanlainen outo tunne minulle tuli n. 16 vuotiaana mopoiässä. Serkkujeni pappa (ei minulle sukua) oli mukava tyyppi, näimme häntä serkuilla juhlissa. Kävin myös kesäisin leikkaamassa nurmen hänellä ja istuin pari kolme tuntia aina leikkuun jälkeen seurana siinä pihakeinussa tai keittiössä hänen kanssa juttelemassa. Yksi perjantaipäivä kun pääsin koulusta tuli outo ja vahva tuntemus tästä papasta, tuli tunne että pitäisi heti koulun jälkeen ajaa mopolla sinne ja käydä juttusilla.
Jotakin siinä kuitenkin kävi (joku muu meno tms) minkä vuoksi en mennyt. Lauantaina oli serkkujen vanhemmille naapuri soittanut että siellä papan asunnossa on palanut valot illasta saakka läpi yön aamuun asti ja normaalisti ei kovin myöhään papalla ole ollut tapana valvoa. Serkkujen äiti oli käynyt siellä asunnolla ja tämä pappa oli kuollut sänkyynsä - rauhallisen näköisenä kuin nukkuisi.
Vieläkin harmittaa kun ei tullut käytyä siellä silloin perjantaina - olisi ollut viimeinen kohtaaminen ja juttutuokio. (pappa oli yksinäinen ja omat serkkuni ja hänen varsinaiset sukulaiset eivät paljoa vieraillut siellä)
Ps. Oma mummoni on samanlainen, muutaman kerran aavistanut ja tullut voimakas tunne jostakin asiasta hänelle.
Kerran soitti serkkuni vanhemmille ja kysyi onko serkkutytölläni kaikki hyvin - serkkuni oli joutunut lasketteluonnettomuuteen ja mursi luita.
Onko täällä jotain sähkäriä tai muuta asiaan vihkiytynyttä paikalla joka osaisi kertoa voiko valokatkaisin itsestään napsauttaa valot päälle?
Siis sellainen vanhan talon pieni ylös ja alas siirrettävä katkaisin josta kattovalo menee päälle, voiko se siirtyä itsestään vaikka yläasentoon niin, että valo menee päälle?
Vanhemmillani on tapahtunut välillä outoja asioita. En asu heidän luonaan enää, mutta käyn usein kylässä.
No, siellä vielä asuessani sattui paljon kummallisia asioita. Tavarat katoilivat ja saattoivat siirtyä eri paikkaan. Monesti kuulin yläkerrasta askeleita, yskintää ja kolinaa. Pelottavin on ehdottomasti se, kun olin yksin kotona ja katselin telkkaria sohvalla. Ylhäältä alkoi kuulua hentoja askelia. Pelästyin enkä uskaltanut liikkua, kuuntelin vain hievahtamatta. Askeleet siirtyivät siskoni huoneeseen, josta aivan selvästi kuului kun sängyn alla oleva iso säilytyslaatikko vedettiin ulos. Olin oikeasti ihan kauhusta kankeana enkä tiennyt yhtään mitä tehdä. Hetken päästä äänet loppuivat ja rauhoituin ja koitin selittää itselleni ettei ole hätää. Sitten kuuluikin todella kovaäänistä töminää rappusista, aivan kuin joku olisi tulossa alas. En uskaltanut enää jäädä kökkimään vaan otin kännykän, avaimet ja lähdin kaverille, joka onneksi asui ihan naapurissa.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jotain sähkäriä tai muuta asiaan vihkiytynyttä paikalla joka osaisi kertoa voiko valokatkaisin itsestään napsauttaa valot päälle?
Siis sellainen vanhan talon pieni ylös ja alas siirrettävä katkaisin josta kattovalo menee päälle, voiko se siirtyä itsestään vaikka yläasentoon niin, että valo menee päälle?
En ole sähkömies, mutta minulla ainakin mieleen tulee ensimmäisenä, että se vika on siinä katkaisijassa. Oletko pistänyt merkille meneekö katkaisin aina kunnolla on/off-asentoon vai jääkö joskus vähän puolitiehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jotain sähkäriä tai muuta asiaan vihkiytynyttä paikalla joka osaisi kertoa voiko valokatkaisin itsestään napsauttaa valot päälle?
Siis sellainen vanhan talon pieni ylös ja alas siirrettävä katkaisin josta kattovalo menee päälle, voiko se siirtyä itsestään vaikka yläasentoon niin, että valo menee päälle?En ole sähkömies, mutta minulla ainakin mieleen tulee ensimmäisenä, että se vika on siinä katkaisijassa. Oletko pistänyt merkille meneekö katkaisin aina kunnolla on/off-asentoon vai jääkö joskus vähän puolitiehen?
Meillä oli joskus sellainen ongelma, että johdot ottivat kosketusta toisistaan ja toista katkaisijaa painamalla myös toinen lamppu syttyi. Todella mystistä, mutta loogista, kun vika selvisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä jotain sähkäriä tai muuta asiaan vihkiytynyttä paikalla joka osaisi kertoa voiko valokatkaisin itsestään napsauttaa valot päälle?
Siis sellainen vanhan talon pieni ylös ja alas siirrettävä katkaisin josta kattovalo menee päälle, voiko se siirtyä itsestään vaikka yläasentoon niin, että valo menee päälle?En ole sähkömies, mutta minulla ainakin mieleen tulee ensimmäisenä, että se vika on siinä katkaisijassa. Oletko pistänyt merkille meneekö katkaisin aina kunnolla on/off-asentoon vai jääkö joskus vähän puolitiehen?
Se voisi muuten hyvinkin olla, en enää asu kyseisessä asunnossa niin ei voi tarkistaa. Oli vaan jotenkin kylmäävää tulla kotiin valaistuun asuntoon kun oli aivan varma sammuttaneensa valot (kävi useamman kerran). En tiedä kunpi olisi kaameampi ajatus se että asunnossa kummitteli vai se, että taloyhtiön yksi kyttääjäsetä kävisi asunnossa omilla avaimilla.
Itseasiassa nyt kun miettii niin mielummin kummitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kellotarinat ovat aika kuluneita, mutta kerron omani silti.
Olin kerran niin pahassa kuumeessa, että jouduin sairaalaan. Käytännössä nukuin muutaman päivän, tai ennemminkin ”nukuin”. Sain jälkeen päin kuulla mitä kaikkea olin kuumehoureissani höpöttänyt.
Hoitajan läsnäollessa olin osoittanut seinäkelloa ja kertonut, että tämä kello tässä on ”porukan” pomo. Se käskee tippatelinettä vahingoittamaan minua, koska tippateline on tehokkain tappoväline. Tähän liittyi myös televisio, mutta televisio oli enemmänkin sivustakatselija. Tämä Citizen-merkkinen kello oli kaiken pahan alku ja juuri, oli kertonut minulle mahtailevasti, että on Citizen ja parempi kuin Jamaikan kellot.
Perus kuumehoureita toki. Pääsin tämän jälkeen toiselle osastolle lepäilemään, kun olin jo paranemaan päin. Saman tien kun olin muuttanut uuteen huoneeseen ja makasin sängyssä, tippui tämän huoneen seinäkello maahan ja räsähti tuhannen päreiksi.
Pelkäsin ihan julmetusti, mutta uskomattominta on se, että tämän jälkeen jok’ikinen seinäkello, jonka olen ostanut, on jonkun aikaa tukevasti seinällä killuttuaan tippunut ja mennyt riki. Jokainen, ja niitä on ollut aika monta.
Tällä hetkellä vuosikymmen myöhemmin minulla on seinällä Ikean kello, joka on pysynyt jo vuoden paikallaan. Tippumista odotellessa...
kuoleman ennustukset kirjoitti:
Muutama outo juttu on ollut.
Riparilla äänestettiin sitä kurssin ns "rippibiisiä" joka laulettaisiin kirkossa. Siinä oli muutamia ehdotuksia heitelty ilmaan - itselleni tuli vahva tunne Eino enkeli -kappaleesta. Ehdotin sitä ja muutkin äänestivät sen enemmistöllä. Seuraavana päivänä kun pelattiin jalkapalloa tuli rippileirin pappimme pyytämään kaikki koolle ja lopettamaan pelaamisen - kertoi kyynelet silmissä että hänelle rakas ja läheinen Eino eno oli kuollut edeltävänä iltana ja uskoi meidän jotenkin lohduttaneen häntä kappale valinnalla ja tienneen tapahtuman ennalta.
Vastaavanlainen outo tunne minulle tuli n. 16 vuotiaana mopoiässä. Serkkujeni pappa (ei minulle sukua) oli mukava tyyppi, näimme häntä serkuilla juhlissa. Kävin myös kesäisin leikkaamassa nurmen hänellä ja istuin pari kolme tuntia aina leikkuun jälkeen seurana siinä pihakeinussa tai keittiössä hänen kanssa juttelemassa. Yksi perjantaipäivä kun pääsin koulusta tuli outo ja vahva tuntemus tästä papasta, tuli tunne että pitäisi heti koulun jälkeen ajaa mopolla sinne ja käydä juttusilla.
Jotakin siinä kuitenkin kävi (joku muu meno tms) minkä vuoksi en mennyt. Lauantaina oli serkkujen vanhemmille naapuri soittanut että siellä papan asunnossa on palanut valot illasta saakka läpi yön aamuun asti ja normaalisti ei kovin myöhään papalla ole ollut tapana valvoa. Serkkujen äiti oli käynyt siellä asunnolla ja tämä pappa oli kuollut sänkyynsä - rauhallisen näköisenä kuin nukkuisi.
Vieläkin harmittaa kun ei tullut käytyä siellä silloin perjantaina - olisi ollut viimeinen kohtaaminen ja juttutuokio. (pappa oli yksinäinen ja omat serkkuni ja hänen varsinaiset sukulaiset eivät paljoa vieraillut siellä)
Kyllä juuri näin tapahtuu että tieto liikkuu ajasta ja paikasta liikkumatta joittenkin välillä ja varmasti fysiikka vielä selvittää että ilmiö on tosi. Näitä on ihan liikaa, että olisi sattumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten tuosta vihreästä ketjun alkupuolen kuvatusta hahmosta niin mielestäni ei voi olla itse kuvaaja on senverta kaukaa ensimmäin kuva ettei käsivarsi ylety...
Tuo on kyllä karmeimpia kuvia mitä olen nähnyt kotvaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kellotarinat ovat aika kuluneita, mutta kerron omani silti.
Olin kerran niin pahassa kuumeessa, että jouduin sairaalaan. Käytännössä nukuin muutaman päivän, tai ennemminkin ”nukuin”. Sain jälkeen päin kuulla mitä kaikkea olin kuumehoureissani höpöttänyt.
Hoitajan läsnäollessa olin osoittanut seinäkelloa ja kertonut, että tämä kello tässä on ”porukan” pomo. Se käskee tippatelinettä vahingoittamaan minua, koska tippateline on tehokkain tappoväline. Tähän liittyi myös televisio, mutta televisio oli enemmänkin sivustakatselija. Tämä Citizen-merkkinen kello oli kaiken pahan alku ja juuri, oli kertonut minulle mahtailevasti, että on Citizen ja parempi kuin Jamaikan kellot.
Perus kuumehoureita toki. Pääsin tämän jälkeen toiselle osastolle lepäilemään, kun olin jo paranemaan päin. Saman tien kun olin muuttanut uuteen huoneeseen ja makasin sängyssä, tippui tämän huoneen seinäkello maahan ja räsähti tuhannen päreiksi.
Pelkäsin ihan julmetusti, mutta uskomattominta on se, että tämän jälkeen jok’ikinen seinäkello, jonka olen ostanut, on jonkun aikaa tukevasti seinällä killuttuaan tippunut ja mennyt riki. Jokainen, ja niitä on ollut aika monta.
Tällä hetkellä vuosikymmen myöhemmin minulla on seinällä Ikean kello, joka on pysynyt jo vuoden paikallaan. Tippumista odotellessa...
Täällä ei ole kellot ikinä pudonneet mistään, totta on että minustakin oudolta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuosta vihreästä ketjun alkupuolen kuvatusta hahmosta niin mielestäni ei voi olla itse kuvaaja on senverta kaukaa ensimmäin kuva ettei käsivarsi ylety...
Tuo on kyllä karmeimpia kuvia mitä olen nähnyt kotvaan aikaan.
Just tuommosen naamat niillä on ettei saa selvää muuten kuin olemuksesta vihjeen että kuka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko tulla kertomaan vielä yksi, joka tuli juuri mieleeni. Oltiin viime talvena mieheni kanssa viettämässä viikonloppua eräällä mökillä, jonka olimme vuokranneet. Saavuimme iltapäivästä perille ja koska sää oli huono, veimme tavarat sisälle ja vietimme loppupäivän mökissä. Alkuillasta kun oli jo pimeää, mieheni nukahti hetkeksi ja kävin sillä aikaa ulkona haukkaamassa happea ja katsomassa, missä mökin grillikota on.
Menin takaisin sisään ja pian mieheni heräsi ja meni ulos tupakalle. Tullessaan sisälle hän kysyi, olinko käynyt autossa ja miksi olin jättänyt auton valot päälle. En ollut käynyt lähelläkään autoamme, eikä valot myöskään olleet silloin päällä kun kävin ulkona. Olisin sellaisen kyllä huomannut, kun silloinkin oli jo ihan pimeää ja auto oli heti ulko-ovea vastapäätä parkissa. Tosi outo juttu, mikä kyllä varmasti on jotenkin selitettävissä, mutta kylmäsi silti itseäni hieman siellä keskellä ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin teini-ikäisenä kaverini luona pelaamassa spiritismiä. Lopetimme pelin ja lähdin kohti kotia. Matkalla kotiin poikkesin kuitenkin vuokraamaan kauhuelokuvan. Oli surkein idea koskaan, kotona kun olin yksin. Aloitin elokuvan, yht'äkkiä oveen koputettiin ja ulko ovi aukesi. Pelästyin niin paljon, että vaihdoin leffan piirrettyyn. Laitoin asunnosta kaikki valot päälle ja peitin kaikki peilit. Oli äiti ihmeissään kun tuli aamulla kotiin.
Ennen katsoin kaikki mahdolliset kauhuelokuvat. Nyt en ole ainuttakaan katsonut 10 vuoteen. Uskon, että olin vain laittanut ulko oven huonosti kiinni. Ja tämä oveen koputus oli vain, toivottavasti, ylikierroksilla käyvien aivojen temppu.
Demoni eli paha henki se siellä kolkutteli - opitpahan olemaan leikkimättä sinulle kuulumattomien asioiden kanssa.
Raamatussa varoitetaan ja kielletään ankarasti ottamatta yhteyttä tietäjä henkiin. Nämä osaavat jäljitellä ihmisiä kuten pois nukkuneita sukulaisia, juuri tässä on yksi spiritismin peluun vaara.
Siellä ei koskaan ole se rakas mummo juttelemassa laudan välityksellä - kun otat yhteyttä näihin demoneihin niin kutsut heitä elämääsi avaamalla portaalin. Kukaan tervejärkinen ei halua tuollaisia voimia elämäänsä - lukuisia tapauksia on kum ihminen on seonnut ja tehnyt vaikka itsemurhan taikka muutoin epäselvissä merkeissä menehtynyt kun on vähän "pelannut" peliä.
Pyytäkää seurakunta siunaamaan koti tai kiinteistö jossa tiedätte spiritismiä harjoitettaneen.
Harvaa asiaa itse pelkään mutta en halua missään nimessä olla tekemisissä tuollaisten voimien kanssa.
Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:31)
Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. (5. Moos. 18:10-12)
http://www.luterilainen.net/voiko-ja-saako-kuolleisiin-olla-yhteydessa/
Tuossa linkissä on mielenkiintoinen tarina eräästä miehestä joka noidan/meedion välityksellä yritti olla yhteydessä vainajaan ja kysyä neuvoa. Koska vainajiin yhteydenotto on ankarasti kiellettyä osoitti Jumala voimansa sallimalla kyseisen vainajan hengen ilmestyä varoittamaan noitaa ja kysyjää - tapahtuma on kuvattu erittäin tarkasti jotta muut ottaisivat siitä opikseen.
Itse tulkitsen asioita siten, että kaikki nämä henkiparantajat meediot jne toimivat demonien ja tietäjähenkien välityksellä ja kanssa - eivätkä jumalan sanasta. Siksi mahdolliset kodin siunaamiset demoneista ja kummituksista tulisi toteuttaa seurakunnan toimesta eikä paranormaalien "asiantuntijoiden" epämääräisten riittien kautta.
Isäni kuoltua kolme vuotta sitten tapahtui kyllä muutama juttu joita ei oikein voi millään selittää tai en ole selitystä keksinyt vaikka olen yrittänyt miettiä kaikenlaisia vaihtoehtoja.
Isäni hautajaisia edeltävänä päivänä menin asuntomme yläkertaan ja siellä haisi tupakka todella voimakkaasti. Ikinä ennen eikä sen jälkeen en ole tuota hajua haistanut. Naapurimme ei polta ja ulkoa se haju ei voinut millään tulla. Käytyäni makuuhuoneessa se haju yläkerran aulasta oli jo hävinnyt, mutta hetken se oli todella voimakas. Tuli fiilis että isä tuli vierailulle. Toinen tapahtuma oli heti samana päivänä... valitsin lapsilleni hautajaisvaatteita kun heidän makuuhuoneensa ovi meni vauhdilla kiinni silmieni edessä. Mikään ilmavirta ei voinut ovea liikuttaa enkä itse ollut lähelläkään ovea. Jos ilmavirta olisi liikkeen aiheuttanut se olisi liikuttanut ovea toiseen suuntaan, nyt ikäänkuin näkymätön voima olisi vetänyt ovea kiinni vauhdilla.
Kolmas tapahtuma tapahtui jo paljon myöhemmin kun olin lapsuudenkodissani yötä ja nukuin nuoremman tyttöni kanssa vanhassa huoneessani joka myöhemmin oli isäni makkari. Olin juuri mennyt sänkyyn nukkumaan ja olin vielä täysin valveilla kun yhtäkkiä korvani juuressa kuului kamala rämähdys - ihan kuin iso kirjapino olisi tiputettu lattialle. Tyttöni nukkui vieressä sikeästi omassa sängyssäkin ja kaikki tavarat olivat koskemattomana huoneessa. Kuiskasin hiljaa isälle että älä viitsi kiusata, sillä tuo ei tuntunut kivalta - tuli oikeasti vähän ikävä olo. Sittemmin en ole isääni kuullut tai aistinut. Unissani hän kyllä vierailee, tosi usein. ❤️
Onko täällä ketään joka on itse osallistunut spiritismiin taikka tuntisi kavereita tai tuttuja jotka ovat?
Kiinnostaisi lähinnä tietää tapahtuiko mitään erikoista vai oliko vain hölynpölyä, josta turhaan varoitellaan?
Itse en kylläkään halua ja uskalla sitä kokeilla tai sallisi muiden kotonani harjoittaa - mutta ihan uteliaisuudesta siis kysyn. Koskaan en ole ketään tavannut, joka olisi kokeillut.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään joka on itse osallistunut spiritismiin taikka tuntisi kavereita tai tuttuja jotka ovat?
Kiinnostaisi lähinnä tietää tapahtuiko mitään erikoista vai oliko vain hölynpölyä, josta turhaan varoitellaan?
Itse en kylläkään halua ja uskalla sitä kokeilla tai sallisi muiden kotonani harjoittaa - mutta ihan uteliaisuudesta siis kysyn. Koskaan en ole ketään tavannut, joka olisi kokeillut.
Hullun hommaa maalata piruja seinille vapaaehtoisesti, kyllä se paholainen tulee kun sitä pyydätte "pelaamalla".
Mietitään tätä "peliä" järjellä. Miksi sen säännöt ovat niin epämieluisat ja pelaajaa sortavat? Vastaus: ei kestä päivänvaloa vastapuolen touhut eli on noita alakerran kavereita siellä juttelemassa pelkästään.
Raamattu kieltää tietäjähenkiin yhteyden pitämisen ja syystä.
Ensinnäkin kaikki kristilliset symbolit kuten ristit, raamatut ja virsikirjat pitää viedä pois huoneesta. Muuten henki suuttuu kovasti, myös pelin voi hätätilassa päättää itse lausumalla jotakin "jeesuksen kristuksen nimessä lähtekää" jos peli käy ahdistavaksi ja henki ei anna lupaa lopettaa kysyttäessä. Miksiköhän näin on - no vastaushan oli jo sanottu. Siellä vain demonit ja paholainen juttelee, ei enkelit pelkää jeesusta.
Myös pelin harjoittaminen pimennetyssä huoneessa ja heivastavien pintojen peittäminen on arveluttavaa. Miksi ne henget eivät päivänvalossa suostu tulemaan? No vastaus taas että ovat alakerran kavereita.
Tuo on pahemmanluokan jumalan pilkkaa ja saatananpalvontaa jos pelaatte, turha itkeä jos saa ahdistustiloja ja mielenterveys repeilee kun demonit tulevat osaksi elämäänne pelin jälkeen. Kyllä järkevä ihminen ymmärtää mistä tuossa touhussa on kyse ja ei voi väittää ettei tiennyt.
Teitä on varoitettu. Kestäkää seuraukset, se kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.
Siunausta kaikille.
En ymmärrä, miten jengi uskaltaa pelata spiritismiä. Ei se ole mikään Kimble, vaan saattaa avata portteja joita ei saa enää kiinni! Ja pahimmassa tapauksessa vaikuttaa koko taloon tai asuntoon , mikä on seuraavalle asukkaalle kiva ylläri.