Mitä ajattelet nähdessäsi viiltelyarpia?

Ole kiltti ja kerro mulle miksi viiltelit itseäsi? Olisivatko vanhempasi voineet estää sen? Pitääkö viiltelevä, mutta hyväntuulinen nuori raahata vaikka väkisin psykiatrille tjms? Ovatko sun vanhempasi tehneet väärin, kun eivät estäneet sua? Mikä olisi auttanut, että olisit lopettanut? Mikä sai sut ylipäätään lopettamaan?

Jos on vähänkin tuoreen näköisiä niin en viitsisi paljon olla tekemisissä, siis uuden ventovieraan ihmisen kanssa.

En ottaisi töihin mihinkään missä kohtaa maksavia asiakkaita jos on yhtään varaa valita.

Vanhan näköiset jäljet nyt on vanhan näköiset jäljet, mutta kertoo silti että ruuveja on ollut löysällä ja paha olo enkä välttämättä haluaisi kiinnittää ensimmäisenä huomiota niihin. Kun ne tulevat ilmi niin odottaisin oma-aloitteista pientä briiffausta mielenterveyden historiasta ja omaa näkemystä nykytilasta ennen kuin voisin suuremmin luottaa ihmisen puheisiin, tekoihin, omaan kykyyni arvioida missä mennään jne.

Tässä nyt ei sukupuolesta puhuttu, mutta taitaa olla lähinnä naisten laji? Miehenä ei nuo ole mikään täydellinen este millekään, mutta onpahan juttu jonka saa itse ottaa puheeksi jos meinaa sitä luottamusta ja ymmärrystä saada.

Opiskelijoilla niitä aina välillä näkee. Ensimmäinen ajatukseni on, että toivottavasti tuo nuori on nyt löytänyt paikkansa ja saa elämänsä tasapainoon. Valitettavan usen näin ei kuitenkaan ole. t. yliopiston ope

Toivoisin kaikkien muistavan, että kaikki arvet käsivarsissa ei ole aina viiltelystä.. Itselläni on käsivarressa kaksi arpea pyöräonnettomuudesta ja tätä seuranneesta toimenpiteestä johtuen. Välillä ärsyttää, kun ihmiset kysyvät, olenko viillellyt itseäni ja varmasti miettivät myös.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:29"]Ole kiltti ja kerro mulle miksi viiltelit itseäsi? Olisivatko vanhempasi voineet estää sen? Pitääkö viiltelevä, mutta hyväntuulinen nuori raahata vaikka väkisin psykiatrille tjms? Ovatko sun vanhempasi tehneet väärin, kun eivät estäneet sua? Mikä olisi auttanut, että olisit lopettanut? Mikä sai sut ylipäätään lopettamaan?
[/quote]
Koulussa kiusattiin ja perhe oli rikki, tämän tarkemmin en viitsisi eritellä. Diagnoosina keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö ja epävakaa persoona, mutta noista oireilee enää lähinnä masennus. Ei mua olisi voinut estää, viiltelin nelisen vuotta, mutta oon ilonen että pääsin hoitoon (juurikin viiltelystä kiinni jäämisen takia) ja asiat on nyt paremmin.
- ap

Miellän nuo viiltelyt liittyväksi nuoruuden aikaiseen massennukseen. Masennus on niin yleistä että siitä en ajattele mitään.

Kertoo kyllä isoista ongelmista jotka ei ehkä vielälään ohi. Tutullani vahva masennusääkitys myös , en tiedä tarkemmin taustojaan enkä halua udella. Mutta enpä kyllä häneen erityisemmin luota.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:12"]Herättää kyllä hiukan negatiivisiä mielleyhtymiä, en valitettavasti haluaisi tutustua kyseiseen henkilöön ystävänä. Töihin ottaessa ei olisi niin väliä, mutta ei mielestäni ole asiaa terveyden huollon työtehtäviin tai lasten kanssa työskentelyyn. Olen äärettömän empaattinen ihminen, mutta mielestäni näin on parempi kaikkien kannalta.
[/quote]
Voisitko vähän perustella? Mulla oli vaikea teini-ikä ja toinen käsivarsi on arpinen, ja opiskelen lääkäriksi. Ihan olen tavallinen ja tarpeeksi tasapainoinen ihminen. Musta tulee varmasti hyvä lääkäri ainakin siinä mielessä, että olen hyvä kohtaamaan ihmisiä ja tunneälyä löytyy.

Onneksi ystävienkään saamisessa ei ole ollut ongelmia. Työhaastatteluun en kyllä lyhythihaisessa menisi.

Mitä ajattelen? No varmaan, että onpa siinä henkilöllä kova tarve saada huomiota.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:36"]Mitä ajattelen? No varmaan, että onpa siinä henkilöllä kova tarve saada huomiota.
[/quote]
No huhhuh. Mä ainakin viillellessäni peitin jäljet aina huolella, nykyään en enää viitsi noita vanhoja ja valkoisia peitellä, ellei ole sitten työhaastattelu tai muu tärkeä juttu, joka vaatii hyvän ensivaikutelman antamista.
- ap

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:36"]Mitä ajattelen? No varmaan, että onpa siinä henkilöllä kova tarve saada huomiota.
[/quote]
Ei välttämättä... Kun itse teininä viiltelin, käytin aina pitkähihaisia ja häpesin jälkiä tosi paljon. Menin ihan solmuun, kun joku koulukaveri huomasi ne liikkatunnin jälkeen pukuhuoneessa ja kommentoi niitä.

En ole tuo aikaisempi kirjoittaja, mutta en itse pysty samaistumaan siihen pahaan oloon joka ajaa ihmisen viiltelemään itseään. Jotenkin ei synny luottamusta sellaiseen ihmiseen, sellaista luottamusta jota tarvitaan hoitotyössä. Eihän tämä ole ihan rationaalista, koska kaikillahan meistä voi olla jotain luurankoja kaapissa mutta nuo arvet jos näkyvät niin en voi epäluottamuksen tunteilleni mitään :(

Rankka menneisyys

Mitä te viiltelijät ajattelette jos bongaatte arpia toiselta? Ironista kyllä usein tuntuu että silloin on empatiat vähissä ...

Ajattelen niitä arpia osana sen ihmisen estetiikkaa.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:44"]Mitä te viiltelijät ajattelette jos bongaatte arpia toiselta? Ironista kyllä usein tuntuu että silloin on empatiat vähissä ...
[/quote]
Mä ainakin kiinnostun arpisista ihmisistä, yritän kenties tehdä tuttavuutta ja tahtoisin kuulla toisen tarinan. Helposti en kuitenkaan lähesty, ettei toiselle tule vaivaantunut olo. Mut sillon ku oon mennyt jutulle ihan muista asioista niin on kyllä yleensä synkannut aina ja jaettu kipeitäkin asioita keskenämme. En sit tiedä, miks pystyn samaistumaan muihin viillelleisiin niin helposti, kun ei se viiltely kuitenkaan ihmistä määritä.
- ap

hyi hitto

Tokalle sivulle

Enpä ole koskaan törmännyt viiltelyjälkiin tai arpiin sitten oman yläasteen 20 v sitten. 

Jos näkisin arpia, ajattelisin, että hänellä on joskus ollut paha olla.

Jos näkisin tuoreita jälkiä, ajattelisin, että nyt on tosi paha olla. Haluaisin auttaa, mutta en ottaisi kaikkiin työtehtäviin (jos pää ei kestä).

Ei herätä luottamusta.