Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet nähdessäsi viiltelyarpia?
18.09.2014 |
Miten reagoit, mitä ajattelet viiltelijöistä? Ottaisitko viiltelyarpisen esimerkiksi töihin tai ystäväpiiriisi? Kysyisitkö arpien alkuperää?
Omia ajatuksianne tänne, kiitos. Itse olen viillellyt nuorena paljonkin ja viimeisiä kertoja vuosi sitten ja kyllähän noi arvet on tosi näkyvät jos ei pitkähihaista pidä.
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:51"]Sekoboltsi
[/quote]
itte oot
Koko toinen käsi täynnä arpia. Onneksi ajan myötä vaalentuneet. Mutta aina käsiäni piilotellut. Kesät talvet pitkähihainen tai bolero päällä. Paitsi sellaisten ihmisten kanssa,jotka tietävät.
Ei haittaa, jokaisella meistä on arpia jossain =) Ehkä herää kysymys kuiteskin miksi ja voiks jeesata. Koitetaan pitää ittestä ja lähimmäisestä huolta!
Olin teininä viiltelijä. Arpia on, tosin ei sieltä pahimmasta päästä. Viiltelin lasinpalalla, partaterällä, metallilevyllä, mitä nyt sain käsiini. Viiltely oli pitkälti pahan olon purkamista, salasin tämän kuitenkin muilta. Jossain vaiheessa se sitten loppui.
Musta kasvoi onnellinen perheenäiti, jolla on hyvä vakityö, itserakennettu talo ja kunnollinen aviomies. Viiltely ei siis mitenkään tuhonnut loppuelämääni. Arvet harmittavat joskus mutta aika vaaleita ovat nyt 15 vuoden jälkeen.
En tiedä olisko tuolloin mikään saanut mua lopettamaan. En toivo että kukaan tätä harrastaa mutta tietyllä tavalla ehkä vapautti mut silloin. Olishan sitä voinut valita järkevämmän purkukeinon:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin sälittää miten yksinkertaisia mammoja täällä on. Vanhat arvet eivät kerro ihmisen työkyvystä, älykkyydestä tai siitä, onko tämä ihminen tutustumisen arvoinen. Missä hienojen ja täydellisten ihmisten illuusiokuplassa te oikein elätte? Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:12"]
Herättää kyllä hiukan negatiivisiä mielleyhtymiä, en valitettavasti haluaisi tutustua kyseiseen henkilöön ystävänä. Töihin ottaessa ei olisi niin väliä, mutta ei mielestäni ole asiaa terveyden huollon työtehtäviin tai lasten kanssa työskentelyyn. Olen äärettömän empaattinen ihminen, mutta mielestäni näin on parempi kaikkien kannalta.
[/quote]
Anteeksi mitä? :D Se, että huomionhakuisena ja poikaystävän jätettyä 15-vuotiaana höyrypäänä menin kerran viiltelemään, tekee minusta ihmisen jota et haluaisi edes ystäväksesi?!
En voisi hoitaa edes lapsia?! Olen todella lämmin ihminen, rakastan lapsia ja lapset minua, mutta koska sillon 15 vuotta sitten keskenkasvuisena teinihormoonimyrskyisenä tein tyhmän teon, olet tuominnut minut loppuelämäkseni. Että ihan empaattinen ihminen, no ainakaan et kovin älykäs saanen mainita.
t. lasten ja nuorten kanssa työskentelevä, johtavassa asemassa ja alallani menestynyt mm palkittujen tutkimusten vuoksi ja alaani edistämällä kunnioitusta saanut. Minä hirviö. :D
Empatiaa. Ajattelen, että tuolla ihmisellä on ollut hankalaa, ja hän on siksi viillellyt itseään. Tehnyt näkyvät arvet. Toisilla arvet ei näy.
ajattelen, että ne ovat muisto siitä, että henkilö on tuonut pahan olonsa näkyviin omalla tavallaan...viiltelyllä.
ajattelen myös, että hienoa, että on selvinnyt ja on tossa nyt arpinensa. Ja hienoa, että uskaltaa ne näyttää. Ajattelen, että hän elää. Ajattelen, että minä elän. Tämän hetken tässä.
joskus, jos näen akuutteja haavoja, niin mietin, mitenköhän tuo ihminen voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo 30 mutta kannan mukana arpia jotka ovat olleet jo 15 vuotta ranteessa. Eikä ole mitää kevyitä vähän poikittain meneviä, kerran on yksi brittimies sanonut että "you know what you have been doing there" ja toisen kerran uusi ystävyys halusi päästä lähemmäksi ja kysyi olenko yrittänyt kirjoittaa siihen jotain. Sen enempää en ole kommentteja kuullut, enkä haluaisikaan. Tietysti huomaan ihmisten viipyviä katseita ja toivoisin että ne arvet olisi siinä. Toivoisin myös että minulla olisi enemmän lihaksia ja kauniit pitkät hiukset, mutta sellaista se elämä on. Mennään niillä mitä on annettu ja ollaan iloisia siitä että ollaan elossa :)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 08:32"]Olen jo 30 mutta kannan mukana arpia jotka ovat olleet jo 15 vuotta ranteessa. Eikä ole mitää kevyitä vähän poikittain meneviä, kerran on yksi brittimies sanonut että "you know what you have been doing there" ja toisen kerran uusi ystävyys halusi päästä lähemmäksi ja kysyi olenko yrittänyt kirjoittaa siihen jotain. Sen enempää en ole kommentteja kuullut, enkä haluaisikaan. Tietysti huomaan ihmisten viipyviä katseita ja toivoisin että ne arvet olisi siinä. Toivoisin myös että minulla olisi enemmän lihaksia ja kauniit pitkät hiukset, mutta sellaista se elämä on. Mennään niillä mitä on annettu ja ollaan iloisia siitä että ollaan elossa :)
[/quote] * toivoisin etteivät ne arvet olisi siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herättää kyllä hiukan negatiivisiä mielleyhtymiä, en valitettavasti haluaisi tutustua kyseiseen henkilöön ystävänä. Töihin ottaessa ei olisi niin väliä, mutta ei mielestäni ole asiaa terveyden huollon työtehtäviin tai lasten kanssa työskentelyyn. Olen äärettömän empaattinen ihminen, mutta mielestäni näin on parempi kaikkien kannalta.
Lapseni hoitajalla näin arpia eikä kyllä tullut hyvät fiilikset .onneksi lopetti oma-aloiteisesti 2kk kuluttua, lastenhoito ei oikein ollut hänen juttunsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaisi ollenkaan. Mielestäni arvet ovat vain merkki eletystä elämästä; eihän ne arvet ole sentään mikään tarttuva tauti.
Mietin lähinnä mahdollisia syitä viiltää. Ja millä on viilletty. Olen itse parhaillani tosi itsetuhoinen teini, vaikka viiltelystä olen päässyt eroon kohta 2v sitten. Saatan, ihan julkisillakin paikoilla, ykskaks satuttaa itseäni tajuamatta edes. Esim eilen bussissa purin kättäni, en muista enää miksi, ja tänään tajusin ranteessa sen vuoksi olevan aika kivan kokonen mustelma. Silti, itsetuhoisuudesta huolimatta, olin harjoittelussa viime keväänä 3vk eskarissa, ja sain hyvät arvostelut ja suositukset eteenpäin. Jotenkin pystyn "skarppaamaan" aina, kun pitää.
t. teini
Ei viiltely tee ihmisestä epämiellyttävää tai ei-tutustumisen arvoista. Yksi parhaista kavereistani on viillellyt joskus, ja hän kyllä kykenee töihin yms. On töissä hoitoalalla.
Riippuu ihan siitä, millainen vaikutelma ihmisestä muutoin tulisi, nykyisyydessä. Olen itsekin viillellyt, mutta en näkyviin paikkoihin. Olen myös hoitanut lapsia ja pärjännyt hyvin.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:12"]Herättää kyllä hiukan negatiivisiä mielleyhtymiä, en valitettavasti haluaisi tutustua kyseiseen henkilöön ystävänä. Töihin ottaessa ei olisi niin väliä, mutta ei mielestäni ole asiaa terveyden huollon työtehtäviin tai lasten kanssa työskentelyyn. Olen äärettömän empaattinen ihminen, mutta mielestäni näin on parempi kaikkien kannalta.
[/quote]
Haluaisitko kertoa, miksi ajattelet näin? Itse olen työntekijänä ollut aina hyvä, reipas ja vastuullinen ja viihdyn lasten seurassa tosi hyvin. Kaikki raivarit ja ahdistukset oon saanut pidettyä aina ihan yksityiselämässä. Kiitos kuitenkin kommentista, arvostan rehellisyyttäsi.
- ap
Lisää?