Mitä ajattelet nähdessäsi viiltelyarpia?

Mä itse teininä viillelleenä ajattelen viiltojälkiä nähdessäni, että voihan v###u, tääkin on ollut yhtä tampio kuin minä.
Tuoreet jäljet nuorilla surettaa toki.
Mä ajattelen omasta teinivuosien viiltelystäni, että se oli huomion hakua (vaikken halunnut että kukaan niitä näkee), ylidramaattisuutta ja epäkypsyyttä käsitellä elämässä eteen tulleita vaikeuksia.
Onhan nää jäljet nyt aikuisena ihan helvetin nolon näköisiä, mut minkäs teet.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:12"]

Herättää kyllä hiukan negatiivisiä mielleyhtymiä, en valitettavasti haluaisi tutustua kyseiseen henkilöön ystävänä. Töihin ottaessa ei olisi niin väliä, mutta ei mielestäni ole asiaa terveyden huollon työtehtäviin tai lasten kanssa työskentelyyn. Olen äärettömän empaattinen ihminen, mutta mielestäni näin on parempi kaikkien kannalta.

[/quote]

Minua kyllä häiritsisi vähemmän viiltely kuin amispölö, joka kirjoittaa "negatiivisiä" ja "terveyden huolto". Miten voi olla mahdollista, että peruskoulusta pääsee läpi osaamatta ollenkaan kirjoittaa äidinkieltään? Tyhmyys on paljon pahempaa kuin ahdistus.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:31"]

Opiskelijoilla niitä aina välillä näkee. Ensimmäinen ajatukseni on, että toivottavasti tuo nuori on nyt löytänyt paikkansa ja saa elämänsä tasapainoon. Valitettavan usen näin ei kuitenkaan ole. t. yliopiston ope

[/quote]

En usko. Vai mitä sosiaalityötä tai psykologiaa opetat? Psykassa ainakin opiskelee todella sairaita ihmisiä. Paljon anorektikkoja. Yyyh. :(

Ne on tosi kamalan näkösiä :( totta kai olen pahoillani toisen puolesta ja toivon asioiden olevan jo paremmin, mutta ne on usein oikeesti tosi ällöttävän näköisiä. Eräs mies oli vakioasiakas kaupassa, jossa tein keikkaa. Hänen takiaan en sitten halunnut enää myöhemmin tehdä siellä töitä, sillä ne arvet koko käden pituudelta puistattivat vain niin paljon.