Minimalistinen elämäntapa

Onko tämä vastakohta kokoomuslaisten manimalistiselle elämäntavalle?

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:49"]

Luulen minimalismin olevan suurimmalla osalla olosuhteiden pakko. En usko, että eläisivät minimalistisesti, jos heillä olisi enemmän rahaa. Tietenkään he eivät myönnä sitä itse.

[/quote]

Minimalismi on tunnettu eliitin harrastus. Meilläkin on kiinnostuttu minimalismista samaan aikaan kun tulot nousivat. En osaa sanoa onko sattumaa vai ei. Materia menettää merkityksensä kun on varaa milloin vain ostaa sen mitä tarvitsee? Vähänkään ylimääräisrä on silloin helppo heittää pois.

Itse myös rakastan aivan suunnattomasti avaruutta. Koti on helppo pitää siistinä ja silmä lepää huolella valituissa huonekaluissa ja mieleisissä tekstiileissä. Ei krääsän krääsää tai epämääräisiä rojulaatikoita missään. Kaapit pysyvät siistinä siivoamatta kun hyllyillä on niin vähän kamaa. Tavarat löytyvät helposti.

Eli ei ole rahasta kiinni ja tuskin monella muullakaan.

Minulle iski hamstrauskrapula pari vuotta sitten. Vanhempani ovat aikamoisia pula-aikaan valmistautujia, jotka eivät heitä koskaan mitään pois. Sellainen olen ollut itsekin, sen lisäksi olen ostellut todella paljon kaikkea rompetta kämpän täyteen. Olin sitten muuttoapuna eräälle tutulleni, joka osoittautui ihan oikeaksi hamstraajaksi, siis sellaiseksi mitä näkyy telkkarissa Himohamstraajat-ohjelmassa. Ensin kauhistuin tuttavani kämppää ja sitten tajusin että muutaman vuoden päästä oma kämppäni on varmaan ihan samanlainen. Tajusin ettei valtava romukasa ole se mitä haluan omistaa. Aloin heti korjaamaan tilannetta.

Keräsin kaapeista kaikki ne vaatteet mitä en ikinä käytä. Yhteen kassiin ne mitkä myin. Kaverit sai ronklata sieltä haluamansa ja myin pienellä hinnalla, loput meni kirppikselle ja sieltä jääneet UFF:n laatikkoon. Toiseen kassiin meni suoraan UFF:lle menevät ja kolmanteen rikkinäiset jotka meni roskiin.

Kirjahyllystä kauhea kasa luettuja kirjoja meni kirppikselle. Loput vein kirjaston "tuo tullessas - vie mennessäs" -laatikkoon.

Pari huonekalua lahjoitin rahattomalle tuttavalle. Muutaman muun möin huuto.netissä ja Torissa. Kaikenlaista rahanarvoista pikkusälää kuten konsolipelejä tuli muutenkin myytyä huuto.netissä. Ilmoitusten tekemisessä on vähän vaivaa, mutta turhan tavaran muuttuminen rahaksi tuntuu varsin mukavalta.

Valtava määrä paperiroskaa tuli vietyä keräykseen, kun tyhjensin kaikki opiskeluaikojen paperit pois kaapeista. Vanhentuneita meikkejä ja muuta turhaketta lensi myös suoraan roskiin.

Ihan rehellisesti tuntuu todella paljon paremmalta asua tässä kämpässä nyt. Tilaa tuntuu olevan todella paljon enemmän, kun esimerkiksi komeroissa on osa hyllyistä tyhjinä. En osta enää mitään uutta romua pelkän vaihtelun vuoksi tai kun halvalla saa, vaan tarpeeseen ja hyvälaatuista joka kestää. Turhakkeiden myyminen tuntuu jopa koukuttavalta, aina mietin olisiko vielä jotain tavaraa jonka muuttaisin mielummin rahaksi. En mihinkään äärimmäisyyksiin ole menemässä, mutta tälläinen turhakkeiden karsiminen on kyllä todella hyvä ajatus.

Heh, huomaan, että minimalismi on vähän kuin kasvissyönti: ihmiset tuntee alemmuutta minimalisteja kohtaa ja siksi minimalismia ja minimalistien motiiveja ja valintoja täytyy keinoin millä hyvänsä dissata.

Mut asiasta viidenteen. Itselleni on ollut minimalismssa vaikeinta juuri se varautuminen pahan päivän varalla, että lopettaa turhan hamstraamisen. Mutta se on työn alla. On myös hirveän vaikea luopua CD-levyistä, vaikka en niitä kuuntelekaan.

Mä rakastam sitä järjestystä ja selkeyttä, mitä minimalismi tuo elämään. Ja vapauden tunnetta, kun ei TARVITSE ostaa. Ennen myös luulin, että vaatteissa pitää olla paljon erilaisia kuoseja ja värejä ja päivittäistä vaihtelua, minimalismin myötä ymmärsin, ettävoin pukeutua joka päivä samaan paitaan js huvittaa. Voin käyttää lempivaatteitani koko ajan, enkä tarvitsse turhanpäiväistä vaihtelua vaihtelun vuoksi. En pukeutumiseen tai sisustukseen. Sisustus on kerralla valmis, eikä se vaadi jatkuvaa shoppailua ja vaihtelua.

Tässä muuten yksi nätti minimalistin koti, johon törmäsin minimalistiblogeja lukiessani: http://sopivasti.wordpress.com/2014/06/19/tavarat-tekevat-kodin/

Minimalismi lienee taas niitä asioita, jotka jokainen määrittelee omalla tavallaan. Hyvä, jos elämä kevenee ja luonto kiittää, mutta aika useissa minimalismiprojekteissa on kysymys vain uudesta kulutuskierroksesta. Heitä nyt 20 käsilaukkuasi mäkeen ja osta yksi, joka maksaa enemmän kuin ne 20 yhteensä. Sillä pärjäät loppuikäsi tai ainakin pari vuotta, kunnes se hajoaa.

Itsekin haaveilen aika ajoin selkeästä ja niukasta kodista. Meillä on kahden kolmekymppiseksi sinkkuna elelleen puolison roinat, ja niistä on hyvin hitaasti vähennelty asioita, enimmäkseen luonnollisen poistuman kautta. Vaatteitakin mulla on epäminimalistisen paljon. Mutta miksi ihmeessä heittäisin kolmesta ulkoilutakistani kaksi pois, kun kuitenkin jossakin vaiheessa sen ykköstakin vetoketju hajoaa ja joudun kaupoille uutta etsimään. Samoin se toinen uunivuoka on kallisarvoinen, kun toinen menee säpäleiksi. Kokemusta on.

Mielestäni on pikkuisen neuroottista, jos se juustohöylä ahdistaa olemassaolollaan niin kovasti, että pitää leikata juustot kuorimaveitsellä. Minulle helppoon elämään kuuluu maltillinen määrä työkaluja, jotka toimivat tarkoituksenmukaisesti. Juustohöyliäkin oli pitkään kaksi. Mietin, heitänkö sen merkittömän kierrätykseen ja säästän Fiskarsin. No yhtenä päivänä se Fiskars hajosi. Jos olisin ollut innokkaampi minimalisti, olisi jo kolmas höylä menossa.

Eli hitaasti kohti vähempää tavaramäärää, ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Tämä on mulle paras tapa.

Helppoja karsimiskohteita ovat ainakin siivousvälineet, kosmetiikka ja ruuanlaittoon ja syömiseen liittyvät jutut. Ei joka pinnalle tarvita omaa puhdistusainetta eikä joka ruumiinosalle omaa erikoisrasvaa, astioistakin kannattaa katsoa onko oikeasti käyttöä 12 henkilön juhla- ja arkiastiastoille vai riittäisikö vähempikin. Vähentäminen kannattaa tehdä pikkuhiljaa, eli käyttää vanhoja loppuun ja katsoo pärjääkö sitten niillä mitä jo on ja ostaa uutta vasta kun huomaa että sitä oikeasti tarvitsee.
Itse en näe ongelmaa _maltillisessa_ varastoinnissa, eli että esim ostaa tarjouksesta 2 kpl hammastahnaa 1 hinnalla vanhan ollessa lopuillaan, tai säilyttää juhlavaatetta vaikka sitä käyttää kerran kahdessa vuodessa. Olennaista on mielestäni kohtuus, ei överiksi vetäminen niin että ahdistuu siitä jos kaapissa on 1 ylimääräinen tiskiharja odottamassa käyttöönottoa.

Numero 108 lisää vielä. Ostolakossa-blogista voi olla monta mieltä tavaranvähentämisen näkökulmasta, mutta Virvelle on pakko antaa pojot siitä, että hän leikkaa aina tuubit saksilla auki ja käyttää viimeisetkin pisarat - ja moittii, jos tuote on pakattu niin ettei se onnistu. Ihan kuin 30-luvulla syntynyt läheiseni!

Samaa asennetta toivottelen kaikille - keskitytään pikemminkin kotiin tulevan roinan vähentämiseen kuin lähtevän maksimoimiseen.

Minä pyrin koko ajan pikkuhiljaa yksinkertaistamaan. Se alkoi siitä kun piti stailata asunto myyntiä varten ja vähentää koriste-esineitä. Äkkiä olikin seesteisemmän näköinen koti ja "helpompi hengittää". Siitä aloitin vaiheittaisen vähentämisen, ja esim. keittiöstä on poistunut paljon tavaraa. Taitavalla veitsenkäytöllä pärjää pitkälle, ei tarvitse joka asiaan erillistä hilavitkutinta. Koristeita ei juuri ole eikä ylimääräisiä huonekaluja. Kaikella on selkeä käyttötarkoitus, ja ylimääräisistä säilytyskalusteista on voitu luopua, kun säilytettävää on vähemmän. Vaatemäärä on puolittunut, samoin kodintekstiilien määrä.

Itse olen vuosien varrella luopunut lähes kaikesta henkilökohtaisesta materiasta, ohessa muutamia esimerkkejä korvaavine muotoineen:

Kirjat: kirjastosta saa jos tarvitsee, moni tieto löytyy helposti myös netistä. Samalla hävisivät myös kirjahyllyt huonekuvasta.

Cd:t, dvd:t yms. tallenteet: kirjastosta tai videopalveluista löytyy, musiikin osalta olen suosinut aina radiota. Henk. koht. kuvatiedostot olen siirtänyt ulkoiselle kovalevylle.

Kellot: kännykästä ja mikrosta löytyy.

Lapsuudesta jääneet lelut: osalla omat lapset ovat leikkineet, pääsääntöisesti myin/annoin pois. Ajat ja muodit muuttuvat, turha säästellä tuleville sukupolville.

Koriste-esineet: olen laittanut kaikki "ihan kivat" pois, esillä vain parhaat.

Astiat: ylimääräiset triplat ja huonot sakset yms. pantu pois.

Vaatteet: kulutan lähinnä kerran ylisuurta t-paitavalikomaani pois, en halua tehdä turhaa roskaa vain saadakseni vaatekaapin nopeasti tyhjäksi. Mm. kenkien osalta vain yhdet per käyttötarkoitus on riittänyt minulle aina.

Valokuva-albumit: tämän homman järkevyyttä mietin pitkään, mutta päätin digitoida ainakin vähemmän merkitykselliset kuvat ja heittää paperiversiot pois. Paperiversiot voivat olla säilymisen kannalta tosin paremmat, digikuvat voivat kadota helposti bittiavaruuteen.

Perintöesineet, muistoesineet, lahjat: suurimmasta osasta olen luopunut, jos tavaralla ei ole järkevää käyttöä. Muistot pidän mielessäni, en tavaraan liitettynä.

Keräilykokoelmat: luovuin kaikista paitsi yhdestä, johon saan nyt suunnattua paremmin resursseja.

Ruoat ja kodintarvikkeet: en hamstraa, ostan vain sen verran kun kohtuuajassa saan käytettyä. Vaimo tosin sortuu aina välillä näihin "osta 3 maksa 2" -juttuihin.

Tulikohan siinä tärkeimmät? Itselleni on aina ollut helppoa luopua tavarasta, mutta vasta viimeisen vuoden aikana olen syvemmin ymmärtänyt sisääntulevan uuden tavaran merkityksen. Nyt osaan jo laannuttaa ensi-innostuksen jostakin uudesta tavarasta ja pohtia onko se sittenkään tarpeellinen tai mieluummin: välttämätön.

Mulla ei itsellä ole antaa nyt hyviä vinkkejä, muttas euraan tätä ketjua innolla ja toivon että monet viisaammat jakavat ideoitaan! Hyvä aloitus!

No sellainen blogisti kuin Oma Koti Valkoinen julistaa olevansa minimalisti, mutta ostaa kyllä 1000 eurolla sisustustavaraa kuukaudessa ja laittaa vanhaa kiertoon. Että vitsihän tuo taitaa olla.

Minusta minimalismia voi kukin toteuttaa omalla tavallaan. Itselläni on perhe, mies ja kaksi pientä lasta. Lapsilla ei ole paljon leluja, ja useimmat lelut mitä heillä on, on serkuilta saatuja. Ja tiedättekö mitä? He ovat täysin onnellisia.

Itse olen karsinut vaatekaappiani, ja oikeastaan taas pitäisi karsia, sillä olen pudottanut painoa ja housut roikkuvat (eli tällä kertaa minun tarvitsee hankkia myös uutta). Huonekaluja meillä on, lähes kaikki kierrätettyjä (vain sänkymme ja TV ovat uusia).

En ole ns. hard core minimalisti, mutta en esim. keräile koriste-esineitä, astioita tai käsipyyhkeitä "kun ovat niin kivoja/kaikilla on/pakko saada". Meillä on kuitenkin kaikkea tarpeeksi. Lapsilla on paljon vaatteita, sillä ovat saaneet serkuilta -mutta ne ovat suurempia kokoja odottamassa että lapset kasvavat. Oma meikkipussini on myös aika minimalistinen :D Tykkään meikata, mutten tykkää että naama on kuorrutettu 50 kerroksella... Niinpä minulta taitaa löytyä 6 tuotetta, yksi niistä sopii luomiväriksi, poskipunaksi, kajaliksi ja high lighter/aurinkopuuteriksi. Ja näistä tuotteista todennäköisesti 2 eivät tule palaamaan meikkipussiini, kunhan olen käyttänyt ne loppuun.

Mies on ainut, jolla on paljon tavaraa, mutta suurin osa on tulevaan yritykseen, jonka hän aikoo perustaa.

Kukin taaplaa tyylillään. Suosittelisin perheelliselle henkilölle zenhabit.net :)

Jjaa... Minulla tämä "minimalismi" tulee kyllä ihan luonnostaan. Vihaan krääsää ja tilpehööriä.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2014 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:49"]

Luulen minimalismin olevan suurimmalla osalla olosuhteiden pakko. En usko, että eläisivät minimalistisesti, jos heillä olisi enemmän rahaa. Tietenkään he eivät myönnä sitä itse.

[/quote]

Minimalismi on tunnettu eliitin harrastus. Meilläkin on kiinnostuttu minimalismista samaan aikaan kun tulot nousivat. En osaa sanoa onko sattumaa vai ei. Materia menettää merkityksensä kun on varaa milloin vain ostaa sen mitä tarvitsee? Vähänkään ylimääräisrä on silloin helppo heittää pois.

Itse myös rakastan aivan suunnattomasti avaruutta. Koti on helppo pitää siistinä ja silmä lepää huolella valituissa huonekaluissa ja mieleisissä tekstiileissä. Ei krääsän krääsää tai epämääräisiä rojulaatikoita missään. Kaapit pysyvät siistinä siivoamatta kun hyllyillä on niin vähän kamaa. Tavarat löytyvät helposti.

Eli ei ole rahasta kiinni ja tuskin monella muullakaan.
[/quote Totta puhut. Itse säästäväisenä ja pienituloisena haluan myös varastoida, koska en ehkä pysty ostamaan jotain uutta heti tarvitessani, minulle tavara on arvossaan eikä ole varaa nauttia tyhjästä luksuksesta vain täydellisten esineiden ympäröimänä.

ei mitenkään..kaikuu,on meillä matot

Olen itse kasvanut perheessä jossa kaikkea on hankittu aina kaksi. "ai kun kiva kukkaruukku eurolla, otetaan kaksi jos se toinen menee rikki" "tosi ihana paita, otetaan varmuuden vuoksi kaksi että on uusi tilalle kun toinen kulahtaa".

Kun muutin omaan kotiin sain mukaan kaikkea kaksinkertaisen määrän. Aikamoinen tunkeminen oli saada kaikki mahtumaan yksiöön. Viikon siinä tavaran keskellä kompuroin kun totesin että ei näin voi elää. Myin ensin kaikki tuplakappaleet mistä vain rahaa sai. Sen jälkeen totesin että kyllähän täällä nyt voi elää. Kun koitti muutto entistä pienempään yksiöön oli taas edessä se sama stressi kun kämppä täynnä tavaraa ja mihinkään ei mahdu liikkumaan. Sillä kertaa myin kaiken mitä en oikeasti tarvitse. Vielä useampi muutto isompaan ja pienempään kämppään ja aina sitä tavaraa karsiutui, mutta myös kulutustottumukset on muuttunut huomattavasti. En osta mitään turhaa. En siltikään koe pyrkineeni minimalistiksi, se kaikki on tullut luonnostaan kun herännyt sen kaaoksen keskellä miettimään mihin tarvitsen mm kahta kaulinta kun en edes leivo.

Minimalismia ja minimalisteja on monenlaisia. On niitä OKV:n kaltaisia joita en ymmärrä yhtään. Mielestäni tärkeintä on oppia hyödyntämään se tavara mikä jo ennestään on ja luopumaan siitä mitä ei tarvitse. Ja kun joku tavara hajoaa mietitään tarvitseeko ostaa uutta tilalle vai ei. En tahdo elää tavaran ehdoilla kuten vanhempani.

Vierailija kirjoitti:

Tavaran vähentämisestä on AV:lla hyvä keskustelu:
http://www.vauva.fi/keskustelu/3969618/ketju/tavarapaljous

Olen itsekin vähentänyt tämän vuoden aikana huomattavan määrän turhaa tavaraa kotoani. Tavoitteeni on siistimpi ja selkeämpi koti ja kaapit, joissa jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Muutin juuri pienempään asuntoon, jossa on vähemmän säilytystilaa, ja haaveenani on nyt saada kellarin häkkivarasto tyhjäksi ja kaiken sieltä asunnon kaappeihin. Sitä varten kaappien nykyistä sisältöä täytynee käydä uudestaan läpi.

Toivoisin, että kerrostaloissa ja taloyhtiöissä panostettaisiin enemmän yhteisöllisyyteen tavaroiden omistuksessa. En välttämättä koe tarvitsevani pesukonetta (ainakaan vielä kun minulla ei ole lapsia), joten käytän mielelläni taloyhtiön pesutupaa silloin jos sen käyttö ei ole kovin kallista. Samoin esimerkiksi työkalut ja ikkunanpesulaite olisi kätevä jakaa useamman ihmisen kanssa, jolloin kerran-kahdesti vuodessa käytettävää tavaraa ei tarvitse omistaa itse. 

Tässä olisi ideaa. Nyt jokainen hilloaa niitä tavallaan turhia, mutta kerran vuodessa tarpeellisia tavaroita nurkissaan ja häkkivarastot täyttyvät. Älytöntä. Yhteiskäytössä voisi olla esimerkiksi autoimuri, ikkunanpesuvälineet, pari ämpäriä, ruuvinväännin ja pari muuta perustyökalua, kuormaliinoja, pienet tikkaat vaikka lamppujen asennusta varten jne.

Itse ostin juuri eilen kittausainetta seiniin hervottoman ison tuubin, kun pienempää ei ollut. Käytin sitä eilen, seuraavasta käyttökerrasta ei tietoa. Tosi turhalta tuntuu. Ruuvinväännintä en ole edelleenkään hankkinut, koska se tuntuu kovin kalliilta siihen nähden, että käyttäisin sitä tosi harvoin ja olen ollut köyhä opiskelija.

Minimalistinen ja kallis elämäntyyli. Feikki elämä jolla miellytetään vain Deko-lehden lukijoita.

Yksi design pöytä voi maksaa 900 €.

Tuskin vuokralla-asujia haastatellaan sisustuslehteen.

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla minimialisti. Ei kuitenkaan tarvitse mennä siihen ääripäähään ja asua hallimaisessa kaikuvassa asunnossa ja omistaa vain yhden lautasen, yhden lasin ja mukin, yhden haarukan ja veitsen ja yhden lusikan sekä ne vaatteet, jotka on päällä. Ei tarvitse myöskään sisustaa asuntoaan pelkillä selkeälinjaisilla huonekaluilla, jos pitää vaikka maalaisromanttisesta tai antiikista eikä tarvitse pukeutua pelkkiin mustiin ja valkoisiin vaatteisiin, jos pitää väreistä (sama koskee kodin värimaailmaa). 

 Ihmisen ei tarvitse määritellä itseään minimalistiksi, jos ei halua tai määrite tuntuu vieraalta. Jos haluaa karsia turhia tavaroita ja asioita elämästään tai haluaa olla ekologinen, ei tarvitse olla minimalisti tai ainakaan mennä syvään päähän.

Minimalismi sanana  tarkoittaa alunperin yksinkertaista ja selkeälinjaista arkkitehtuuria ja huonekalutyyliä sekä taidettta ja minimalisti tämän tyylisuunnan edustajaa (esim. minimalistista taidetta tekevä tai minimalistiseen taidekoulukuntaan kuuluva). Elämäntavan kuvaukseksi minimalismi on otettu vasta myöhemmin (korjatkaa, jos olen väärässä). Joskus muinoin yksinkertaisemmin eläviä nimitettiin, esim. askeettisiksi.

Minimalismi voi olla tyylillinen juttu, mutta nykyään myös kuvata elämäntapaa. Jos on elämäntavoiltaan minimalisti, niin silloin mielestäni ei tarvitse huonekalujen olla yksinkertaisia, jos ei pidä yksinkertaisista ja selkälinjaisista huonekaluista (koskee myös vaatteita). Jos taas tyylillisesti pitää niistä, se on eri juttu (toki elämäntavoiltaan minimalistinen voi myös tykätä selkeälinjaisista huonekaluista ja vaatteista ja yksinkertaisesta taiteesta, esim. abstrakti tai muulla tavoin minimalistinen jne).

Vierailija kirjoitti:

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla minimialisti. Ei kuitenkaan tarvitse mennä siihen ääripäähään ja asua hallimaisessa kaikuvassa asunnossa ja omistaa vain yhden lautasen, yhden lasin ja mukin, yhden haarukan ja veitsen ja yhden lusikan sekä ne vaatteet, jotka on päällä. Ei tarvitse myöskään sisustaa asuntoaan pelkillä selkeälinjaisilla huonekaluilla, jos pitää vaikka maalaisromanttisesta tai antiikista eikä tarvitse pukeutua pelkkiin mustiin ja valkoisiin vaatteisiin, jos pitää väreistä (sama koskee kodin värimaailmaa). 

 Ihmisen ei tarvitse määritellä itseään minimalistiksi, jos ei halua tai määrite tuntuu vieraalta. Jos haluaa karsia turhia tavaroita ja asioita elämästään tai haluaa olla ekologinen, ei tarvitse olla minimalisti tai ainakaan mennä syvään päähän.

Minimalismi sanana  tarkoittaa alunperin yksinkertaista ja selkeälinjaista arkkitehtuuria ja huonekalutyyliä sekä taidettta ja minimalisti tämän tyylisuunnan edustajaa (esim. minimalistista taidetta tekevä tai minimalistiseen taidekoulukuntaan kuuluva). Elämäntavan kuvaukseksi minimalismi on otettu vasta myöhemmin (korjatkaa, jos olen väärässä). Joskus muinoin yksinkertaisemmin eläviä nimitettiin, esim. askeettisiksi.

Minimalismi voi olla tyylillinen juttu, mutta nykyään myös kuvata elämäntapaa. Jos on elämäntavoiltaan minimalisti, niin silloin mielestäni ei tarvitse huonekalujen olla yksinkertaisia, jos ei pidä yksinkertaisista ja selkälinjaisista huonekaluista (koskee myös vaatteita). Jos taas tyylillisesti pitää niistä, se on eri juttu (toki elämäntavoiltaan minimalistinen voi myös tykätä selkeälinjaisista huonekaluista ja vaatteista ja yksinkertaisesta taiteesta, esim. abstrakti tai muulla tavoin minimalistinen jne).

Viitaisin vielä tähän minun tekstiini, että minimalismi elämäntapana ja minimalismi tyylisuuntauksena ovat kaksi eri asiaa ja jotkut saattavat sekoittaa ne keskenään. Minimalistisesta tyylistä pitävä ei välttämättä ole elämäntavoiltaan ja ajattelultaan minimalistin (hitaampi elämänrytmi, harkitumpi rahan käyttö, laatu tavarapaljouden edelle jne) ja taas elämäntavoiltaan ja ajattelultaan minimalisti ei välttämättä pidä selkeälinjaisesta ja yksinkertaisesta sisustustyylistä, saattaa vaikka tykätä antiikista niin kuin jo yläpuolella mainitsin.