Työelämään siirtymisen vaikeus: hyödytön yliopistotutkinto?

Hakeudu kouluttamaan uusia maistereta. Ei kai muuta voi

"No kuka olisi osannut sanoa, että syntyvyys laskee tällä tavalla ja opetusalalta katoaa työpaikat?"

Sille ei voi mitään jos alan näkymät muuttuvat, mutta uskoisin että se ei ole kovin yleistä.

Toisaalta nuoret eivät valitse opintoja pelkästään työtilanteen perusteella. Esimerkiksi hoitoala on nykyisin vähän epäsuosittu ja varsinkin vanhustyö. Siltä vaikuttaa. Ei nuoria kiinnosta vaikka töitä olisi.

Minulla oli sama.

Sitten hain kasvihuoneelle töihin. Ensimmäinen kesä 6e tuntipalkalla harjoittelua ja nyt saan jo 8,60e tuntipalkkaa. Aika hyvin!

Vierailija kirjoitti:

"No kuka olisi osannut sanoa, että syntyvyys laskee tällä tavalla ja opetusalalta katoaa työpaikat?"

Sille ei voi mitään jos alan näkymät muuttuvat, mutta uskoisin että se ei ole kovin yleistä.

Itse asiassa se on juuri nyt erittäin yleistä.

Vähän alalle kuin alalle piti tulla työvoimapula, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Työvoimapulaa ennustaneet eivät ollenkaan osanneet nähdä, kuinka radikaalisti sähköisten palvelujen yleistyminen muuttaa työelämää. Esimerkiksi erilaiset avustavat toimistotehtävät ovat kadonneet melkein kokonaan. Pankkikonttorin sijaan käytetään verkkopankkia, kivijalan erikoisliikkeen sijaan asioidaan nettikaupassa, kirjaston kirjat lainataan ja palautetaan itse, jos edes luetaan fyysisiä kirjoja. Matkat ja konserttiliput varataan netistä, jne.

Vierailija kirjoitti:

"No kuka olisi osannut sanoa, että syntyvyys laskee tällä tavalla ja opetusalalta katoaa työpaikat?"

Sille ei voi mitään jos alan näkymät muuttuvat, mutta uskoisin että se ei ole kovin yleistä.

Toisaalta nuoret eivät valitse opintoja pelkästään työtilanteen perusteella. Esimerkiksi hoitoala on nykyisin vähän epäsuosittu ja varsinkin vanhustyö. Siltä vaikuttaa. Ei nuoria kiinnosta vaikka töitä olisi.

Samahan on käynyt vaikka miten monelle alalle. Kuka kuvitteli, että hyvää jälkeä ei enää arvostettaisi, joten kääntäjän työt tekee joku lukiolainen, viestinnän ja markkinnoin työt joku someinfluensseri, siivoustyöt vähän päivettyneemmät kaverit, sihteerin työt asiantuntijat otona omalla palkallaan, opettajan työt juutuubivideot?

Vanhustenhoitoon käy tasan se sama. Kun suuret ikäluokat, nyt 70 ja vähän päälle, kuolevat pois, vanhustyön tarve vähenee radikaalisti. Perässä tulevat ikäluokat ovat paljon pienempiä. Ennen viime vuosien syntyvyyskuoppaa pienin ikäluokka oli 1973. Vaikka vielä ovat vetreitä työikäisiä, he ovat jo 20 vuoden päästä senioreita.

Vanhustenhoitoon suuntautuu lähinnä ne viisikymppiset alanvaihtajat, joille riittää eläkeikään asti töitä. Eläkkeelle lähtijöiden tilalle ei tarvitse palkata uusia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ikävä opiskella jotain huuhaa tieteitä vuosia jotka eivät pätevöitä mihinkään ja joita ei kukaan tarvitse oikeassa elämässä.

Sinäkö tiedät mihin kukin koulutus ei pätevöitä tai pätevöittää, ja mihin tiettyä koulutusta ei kukaan tarvitse "oikeassa elämässä"? Millä perusteella?

Osa huomattavista tieteellisistä löydöistä on syntynyt vahingossa perustutkimuksen kautta. Jos sitä ei arvosteta niin ei voi mitään. Tietenkin luutua on jonkun heilutettava mutta en nyt näin tietäväisinä kertoisi mitä tarvitaan ja mitä ei.

Se on totta, perustutkimusta tarvitaan, mutta siihen riittä kultakin alalta muutamat kymmenet tutkijat Suomen kokoisessa maassa. No, ehkä jollain kaupallisesti hyödynnettävällä alalla useampikin.

Mutta perustutkimusta noilla huuhaa-aloilla eivtarvi kukaan, ei edes yhteiskunta. On ihan ok, että joku tekee naistutkimusta historian kirjoja varten, mutta turhaa siihen hommaan on kouluttaa viittä ihmistä. Samoin vaikka johonkin kirkkoslaavin tutkimiseen. Luin josnus että joku oli tehnyt väitöskirjan eppujen sanoituksista tms. Kuka tollasta tarvii? Ei kukaan. Sitä ei voi hyödyntää mihinkään. Eikä sen myötä hankittua "osaamista".

Lääketieteen, tekniikan ja monen luonnontieteen perus- ja jatkotutkimusta sen sijaan tarvitaan ja yritykset hyödyntävät niiden tuloksia.

Miksi ette humanoidit ja muut käsienheiluttelijat vaan myönnä, että menitte opiskelemaan jotain vaan puhtaasti kun se oli teille joku ideologinen juttu, tai ette päässeet opiskelemaan hyödyllisiä aineita? Ei siinä ole mitään pahaa että opiskelee jotain mikä kiinnostaa, mutta pitää olla sen verran realisti että ymmärtää jo siinä vaiheessa että täältä valmistuu vain työttömiä.

Humanoideiksi pääsee lukemaan todella vähän hakijoista. Moneen kovan alan paikkaan pääsee paljon helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä isossa kuvassa tilanne on se, että keskimäärin yliopistokoulutuksella työllistyy paremmin ja uranäkymät (ml. palkkaus) ovat paremmat kuin vaikkapa ammattikoulupohjalla. Mutta kyllä tutkinnolla ja pääaineella on iso merkitys. Mutta on toki aivan helkkaristi tapauksia, joissa amis vaan pesee maisterin työmarkkinoilla.

Yliopistojen pitäisi ottaa isompaa vastuuta siitä, että opiskelijoilla on realistinen käsitys siitä, mikä on työllistymispotentiaali. Ja opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että jokainen maisterintutkinto ei ole saman arvoinen.

Kuitenkin maisterin tutkinnon laajuus on 300 op. Siis viiden vuoden opiskelu. Onko tosiaan niin, että tuohon 300:n opintopisteeseen ei saada sisällytettyä työelämän kannalta relevantteja kursseja? Varsinkin, jos pääaine on joku generalistinen yhteiskuntatiede tai kulttuuriala, olisi äärimmäisen tärkeää, että se koko 300 pinnaa ei ole pelkästään sitä folkloristiikkaa tai poliittista historiaa. Kyllä sinne on saatava mahdutettua jotain sellaista, josta on hyötyä muuallakin kuin akateemisessa tutkimuksessa tai julkishallinnossa.

Jos generalistialalta valmistuneet eivät saa oman alan töitä, pitää joko opiskelupaikkoja vähentää tai tutkintorakennetta uudistaa. Esimerkiksi sen sijaan, että luetaan 300 pinnaa sosiaaliantropologiaa, voisi sivuaineen 25-50 op tehdä vaikka laskentatoimesta, tietojärjestelmätieteestä tai yritysjuridiikasta. Kyllä siihen tutkintoon saa silti mahdutettua 250-275 op vallan diasporisia verkostoja, kulttuurisia konteksteja ja etnografisia tutkimusprosesseja. (En dissaa sosiaaliantropologiaa, tuli vaan ensimmäisenä mieleen.) Kyse on siitä, että jos jostain syystä töitä ei löydykään omalta alalta, olisi edes joku Plan B.

Ongelma on se, että joillakin koulutusaloilla yliopistojen henkilökunnalla ei ole mitään käryä siitä, millaista osaamista vaikkapa yrityksissä tarvittaisiin. Yliopistolla kyllä tiedetään, miten haetaan rahoitusta tutkimuksiin, miten tehdään väitöskirja tai miten saa julkaisun kansainväliseen journaaliin. Mutta siellä ei aina ole minkäänlaista aavistusta siitä, mikä on heidän koulutusalansa osaamisen relevanssi yliopistojen ulkopuolella, koska heillä ei ole sieltä mitään kokemusta. Tyypillisesti professorin urapolku ei ole sisältänyt juuri muuta kuin akateemisia työpaikkoja: opiskellaan maisteriksi, tehdään väitöskirja, julkaistaan post doc:na tutkimuksia X kpl, tehdään akateemisia määräaikaisuuksia, kunnes vihdoin saadaan riittävästi Jufo 3 -julkaisuja, jotta saadaan tenure track -paikka, jonka kruununa on professuuri.

Talous, tekniikka ja vaikkapa lääketiede ovat poikkeuksia, niissä ymmärretään työelämälähtöisyys, eikä valmistuneilla ole mitään ongelmia saada duunia. Ja palkkakin on ihan kohdillaan.

Tämä postaus oli täyttä asiaa. Samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Humanoideiksi pääsee lukemaan todella vähän hakijoista. Moneen kovan alan paikkaan pääsee paljon helpommin.

Tervemenoa opiskelemaan jotain helposti sisäänpäästävää matematiikkaa. Tule sitten paukuttelemaan henkseleitäsi, kun olet saanut edes perusopinnot taputeltua. Jossain tietojenkäsittelytieteessä jyvät akanoista -hetki kohdataan yleensä vähän perusopintoja myöhemmin, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun päästään tietorakenteisiin, algoritmeihin ja laskennan malleihin.

Humanoidipuolelle tunkee tuhatpäin porukkaa, jota ei pitäisi julkisin varoin korkeakouluttaa lainkaan.

Täälläkin on yksi, jonka tilanne tuntuu toivottomalta. Valmistuin keväällä maisteriksi humanistiselta alalta. Opiskeluaikanani olin kyllä työharjoittelussa, mikä sekin tuntui jo lottovoitolta, varsinkin kun ottaa huomioon, että tutkintooni ei kuulunut harjoittelua enkä näin ollen saanut siihen harjoittelutukea. Sain tuolta harkkapaikasta keikkaluontoisia töitä, jotka sivuavat omaa alaani. Vastaavia hommia sain myös yhdestä toisesta paikasta. Ongelma on vaan se, etteivät nuo keikka- ja osa-aikatyöt riitä, vaan pitäisi päästä kokoaikaiseen työhön. Olisin enemmän kuin onnellinen edes jostain määräaikaisesta hommasta, jossa olisi jotain hyötyä tutkinnostani. Paikkoja on vain niin kauhean vähän auki, ja niihin vähäisiinkin paikkoihin on kova kilpailu.

Tervemenoa opiskelemaan jotain helposti sisäänpäästävää matematiikkaa. Tule sitten paukuttelemaan henkseleitäsi, kun olet saanut edes perusopinnot taputeltua. Jossain tietojenkäsittelytieteessä jyvät akanoista -hetki kohdataan yleensä vähän perusopintoja myöhemmin, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun päästään tietorakenteisiin, algoritmeihin ja laskennan malleihin.

Humanoidipuolelle tunkee tuhatpäin porukkaa, jota ei pitäisi julkisin varoin korkeakouluttaa lainkaan.

Opinnot käynevät helposti vaikeiksi sellaiselle opiskelija-ainekselle, joka on päässyt sisään ilman kunnon karsintaa.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on yksi, jonka tilanne tuntuu toivottomalta. Valmistuin keväällä maisteriksi humanistiselta alalta. Opiskeluaikanani olin kyllä työharjoittelussa, mikä sekin tuntui jo lottovoitolta, varsinkin kun ottaa huomioon, että tutkintooni ei kuulunut harjoittelua enkä näin ollen saanut siihen harjoittelutukea. Sain tuolta harkkapaikasta keikkaluontoisia töitä, jotka sivuavat omaa alaani. Vastaavia hommia sain myös yhdestä toisesta paikasta. Ongelma on vaan se, etteivät nuo keikka- ja osa-aikatyöt riitä, vaan pitäisi päästä kokoaikaiseen työhön. Olisin enemmän kuin onnellinen edes jostain määräaikaisesta hommasta, jossa olisi jotain hyötyä tutkinnostani. Paikkoja on vain niin kauhean vähän auki, ja niihin vähäisiinkin paikkoihin on kova kilpailu.

Laajenna hakua. Onko sinulla liian suppea käsitys siitä, millaisia paikkoja voit hakea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No kuka olisi osannut sanoa, että syntyvyys laskee tällä tavalla ja opetusalalta katoaa työpaikat?"

Sille ei voi mitään jos alan näkymät muuttuvat, mutta uskoisin että se ei ole kovin yleistä.

Toisaalta nuoret eivät valitse opintoja pelkästään työtilanteen perusteella. Esimerkiksi hoitoala on nykyisin vähän epäsuosittu ja varsinkin vanhustyö. Siltä vaikuttaa. Ei nuoria kiinnosta vaikka töitä olisi.

Samahan on käynyt vaikka miten monelle alalle. Kuka kuvitteli, että hyvää jälkeä ei enää arvostettaisi, joten kääntäjän työt tekee joku lukiolainen, viestinnän ja markkinnoin työt joku someinfluensseri, siivoustyöt vähän päivettyneemmät kaverit, sihteerin työt asiantuntijat otona omalla palkallaan, opettajan työt juutuubivideot?

Vanhustenhoitoon käy tasan se sama. Kun suuret ikäluokat, nyt 70 ja vähän päälle, kuolevat pois, vanhustyön tarve vähenee radikaalisti. Perässä tulevat ikäluokat ovat paljon pienempiä. Ennen viime vuosien syntyvyyskuoppaa pienin ikäluokka oli 1973. Vaikka vielä ovat vetreitä työikäisiä, he ovat jo 20 vuoden päästä senioreita.

Vanhustenhoitoon suuntautuu lähinnä ne viisikymppiset alanvaihtajat, joille riittää eläkeikään asti töitä. Eläkkeelle lähtijöiden tilalle ei tarvitse palkata uusia.

Voiko olla enemmän pihalla? Vanhusten määrä kasvaa jatkuvasti ja yli 75-vuotiaiden määrä on parinkymmenen vuoden päästä paljon korkeampi kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No kuka olisi osannut sanoa, että syntyvyys laskee tällä tavalla ja opetusalalta katoaa työpaikat?"

Sille ei voi mitään jos alan näkymät muuttuvat, mutta uskoisin että se ei ole kovin yleistä.

Toisaalta nuoret eivät valitse opintoja pelkästään työtilanteen perusteella. Esimerkiksi hoitoala on nykyisin vähän epäsuosittu ja varsinkin vanhustyö. Siltä vaikuttaa. Ei nuoria kiinnosta vaikka töitä olisi.

Samahan on käynyt vaikka miten monelle alalle. Kuka kuvitteli, että hyvää jälkeä ei enää arvostettaisi, joten kääntäjän työt tekee joku lukiolainen, viestinnän ja markkinnoin työt joku someinfluensseri, siivoustyöt vähän päivettyneemmät kaverit, sihteerin työt asiantuntijat otona omalla palkallaan, opettajan työt juutuubivideot?

Vanhustenhoitoon käy tasan se sama. Kun suuret ikäluokat, nyt 70 ja vähän päälle, kuolevat pois, vanhustyön tarve vähenee radikaalisti. Perässä tulevat ikäluokat ovat paljon pienempiä. Ennen viime vuosien syntyvyyskuoppaa pienin ikäluokka oli 1973. Vaikka vielä ovat vetreitä työikäisiä, he ovat jo 20 vuoden päästä senioreita.

Vanhustenhoitoon suuntautuu lähinnä ne viisikymppiset alanvaihtajat, joille riittää eläkeikään asti töitä. Eläkkeelle lähtijöiden tilalle ei tarvitse palkata uusia.

Voiko olla enemmän pihalla? Vanhusten määrä kasvaa jatkuvasti ja yli 75-vuotiaiden määrä on parinkymmenen vuoden päästä paljon korkeampi kuin nyt.

Esimerkiksi yli 90-vuotiaiden määrä yli kolminkertaistuu seuraavien 40 vuoden aikana. Ihan heti ei vanhustenhoitajilta työt lopu.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet?

Nykyisillä sisäänottomäärillä ei juurikaan "lahjakkuutta" tarvitse. Ja nykyään kun isoin osa yo-papereilla pääsee suoraan, niin ei tarvita edes motivaatiota, kuten pääsykokeiden kanssa.

Valitettavasti yliopistotutkinnon arvo on tietenkin samalla inflatoitunut pahasti ja harvalla tutkinnolla saa töitä "automaattisesti", kuten vielä 20 vuotta sitten saati 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet?

Nykyisillä sisäänottomäärillä ei juurikaan "lahjakkuutta" tarvitse. Ja nykyään kun isoin osa yo-papereilla pääsee suoraan, niin ei tarvita edes motivaatiota, kuten pääsykokeiden kanssa.

Valitettavasti yliopistotutkinnon arvo on tietenkin samalla inflatoitunut pahasti ja harvalla tutkinnolla saa töitä "automaattisesti", kuten vielä 20 vuotta sitten saati 80-luvulla.

Työn saanti ei liity yliopistotutkintoon itseensä vaan oikeastaan kaikkeen muuhun kuten lainsäädäntöön, talouteen, globalisaatioon jne. Ennen yliopistoon pääsy oli helppoa, jos sattui syntymään sopivaan perheeseen. Nyt kysytään päätä ja persettä ihan kaikilta. Suomalainen yliopistotutkinto on vähintään yhtä kova juttu kuin aiemmin, mutta töitä ei vain ole. Meillä on maailman kovin kortisto mitä koulutukseen ja osaamiseen tulee. 

eri

Minäkin aloitin opinnot vuosituhannen vaihteessa. Lukiomme opinto-ohjaus oli luokattoman huonoa; vartin keskusteluajalla kysyttiin kiinnostuksenkohteita ja kun mainitsin kielet, sain kopioidun esitteen englannin kääntämisen ja filologian opinnoista. Mitään ajatusta järkevästä opiskelusuunnasta minulla ei ollut, joten hain sitten kieliä opiskelemaan. Ensimmäisellä yrittämällä en sisään edes päässyt ja tuhlasin sitten vuoden tradenomiopinnoissa, joista niistäkään minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä ennen opintojen alkua. Huomasin kyllä hyvin nopeasti, etten soveltunut alalle, mikä itsessään motivoi hakemaan uudelleen kieliä lukemaan.

Pääsin toisella yrittämällä yliopistoon ja hyvin pian minulle selvisi, miten ankeaa ja teoriapainotteista opiskelu siellä oli. Varsinaista kääntämistä oli pari hassua kurssia, muu aika opiskeltiin kaikkea kieliopin teoriasta diskurssianalyysiin. Jo heti ensimmäisenä päivänä meille ilmoitettiin, että emme sitten tule työllistymään kirjankääntäjiksi – se ainoa osa-alue tekstittämisen lisäksi, joka itseäni oli kiinnostanut (ja joihin kumpaankaan en päässyt edes tutustumaan, koska olin vain keskitason opiskelija ja ”tähtioppilaat” olivat etusijalla noille kerran vuodessa järjestettäville kursseille). Tämänkin olisi ehkä voinut tuoda esille jo pääsykokeisiin kuuluneessa haastattelussa, jolloin ainakin itse olisin voinut harkita, kannattaako kääntämistä edes lähteä opiskelemaan, jos sinne sattuisi sisään pääsemään. Sivuaineidenkin suhteen olisin kaivannut jonkinlaista opastusta. Yritin kyllä päästä lukemaan ranskaa tai ruotsia (koska olin niissä ihan hyvin lukiossa pärjännyt), mutta eipä onnistunut. Niinpä sitten opiskelukaverin kanssa valitsimme sellaiset sivuaineet, joihin sai vain ”mennä” ja joista sai opintoviikkoja kasaan suhteellisen helposti, eli kirjoja tenttimällä. Kannattiko? No ei tietenkään.

Valmistuin yliopistosta viidessä vuodessa, enkä ole tehnyt päivääkään oman alani töitä. Sen lisäksi, etten kokenut tuon kyseisen yliopiston opintojen ”pätevöittävän” minua tarpeeksi (samaa ainetta toisessa yliopistossa opiskeleva kaveri kertoi, että heillä opinnot sisälsivät paljon enemmän esim. kääntämistä ja kulttuureihin tutustumista, kuin meillä), terveytenikin alkoi reistailla opintojen aikana aiheuttaen rajoituksia työskentely- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksiini. Kohdallani yliopisto-opiskelu meni siis täysin hukkaan ja olen kyllä sitä mieltä, että osasyyllinen asiaan on tuo lukioni onneton opinto-ohjaus. Meillä nimenomaan painotettiin sitä, että kannattaa hakea opiskelemaan itseä kiinnostavaa alaa. Tosin omalla kohdallani tämä väärin suuntautuminen juontaa juurensa jo yläasteen lopulle, kun vanhempani painostivat minut lukioon, minua kiinnostaneiden ammattikoulun tai yhdistelmäopintojen sijaan. Mutta se onkin jo sitten toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo ettei nuorena ollut tietoa mikä työtilanne tulevaisuudessa odottaa. Vanhempien ja koulun tulisi auttaa nuoria ja kertoa eri alojen työtilanteesta ja mitä kannattaa valita. Jos tarkoitus on tehdä palkkatyötä, niin on harmi että joku valitsee opinnot jotka työllistävät tutkitustikin kaikista huonoiten.

Pitäisi olla rehellinen alan negatiivisten puolien kanssa. Esim. fyysiset alat tarjoavat aina jotakin työtä, mutta millä ehdoilla, onkin eri asia. Useat alat ovat erittäin suhdanneherkkiä, vaikka niiden tuotteita ja palveluja tarvitaan aina.

Tämä humanistien väheksyntä on kyllä Suomen erityispiirre. Maailmalla näkyy trendi, jossa teknologia-alan yritykset ovat alkaneet palkata humanisteja erilaisiin etnografisen tutkimuksen ja kehityksen tehtäviin, jopa johtoryhmiin. On huomattu, ettei pelkkä yleinen trenditieto ja numeerinen data riitä innovointiin vaan tarvitaan syvällistä ihmisten tarpeiden ja kulttuurin tuntemusta ja muutosta, mikä voidaan ottaa sitten innovoinnin pohjaksi. Tästä on olemassa kiinnostavia caseja, kannattaa tutustua.

Suomessakin strategiatoimistot ja tech-firmat ovat alkaneet hyödyntämään humanisteja, tosin harmillisen vähän. Tämä vaatisi oikeasti paljon myös humanisteilta, että he osaisivat sanoittaa osaamistaan liike-elämän tarpeisiin. Mutta uskon, että tulevaisuudessa nähdään talouden ja tekniikan osaajien rinnalla menestyvissä firmoissa myös ihmistieteilijöitä. Mikko Leskelän Bisnesantropologia -kirja kannattaa lukea, jos sihe kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet?

Nykyisillä sisäänottomäärillä ei juurikaan "lahjakkuutta" tarvitse. Ja nykyään kun isoin osa yo-papereilla pääsee suoraan, niin ei tarvita edes motivaatiota, kuten pääsykokeiden kanssa.

Valitettavasti yliopistotutkinnon arvo on tietenkin samalla inflatoitunut pahasti ja harvalla tutkinnolla saa töitä "automaattisesti", kuten vielä 20 vuotta sitten saati 80-luvulla.

Työn saanti ei liity yliopistotutkintoon itseensä vaan oikeastaan kaikkeen muuhun kuten lainsäädäntöön, talouteen, globalisaatioon jne. Ennen yliopistoon pääsy oli helppoa, jos sattui syntymään sopivaan perheeseen. Nyt kysytään päätä ja persettä ihan kaikilta. Suomalainen yliopistotutkinto on vähintään yhtä kova juttu kuin aiemmin, mutta töitä ei vain ole. Meillä on maailman kovin kortisto mitä koulutukseen ja osaamiseen tulee. 

eri

Tämä ei ole totta. Työttömyys koskee eniten heikosti koulutettuja ja heitä Suomessa riittää. Korkeakoulututkinto on paras vakuutus työttömyyden varalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet?

Nykyisillä sisäänottomäärillä ei juurikaan "lahjakkuutta" tarvitse. Ja nykyään kun isoin osa yo-papereilla pääsee suoraan, niin ei tarvita edes motivaatiota, kuten pääsykokeiden kanssa.

Valitettavasti yliopistotutkinnon arvo on tietenkin samalla inflatoitunut pahasti ja harvalla tutkinnolla saa töitä "automaattisesti", kuten vielä 20 vuotta sitten saati 80-luvulla.

Työn saanti ei liity yliopistotutkintoon itseensä vaan oikeastaan kaikkeen muuhun kuten lainsäädäntöön, talouteen, globalisaatioon jne. Ennen yliopistoon pääsy oli helppoa, jos sattui syntymään sopivaan perheeseen. Nyt kysytään päätä ja persettä ihan kaikilta. Suomalainen yliopistotutkinto on vähintään yhtä kova juttu kuin aiemmin, mutta töitä ei vain ole. Meillä on maailman kovin kortisto mitä koulutukseen ja osaamiseen tulee. 

eri

Tämä ei ole totta. Työttömyys koskee eniten heikosti koulutettuja ja heitä Suomessa riittää. Korkeakoulututkinto on paras vakuutus työttömyyden varalle.

Korkeakoulutus parantaa yksilön tilannetta ja korkeakoulutetuilla on matalampi työttömyys kuin etenkään kouluttamattomilla. Korkeakoulutetuilla ei silti ole täystyöllisyys kuin joillakin kapeilla aloilla (lääketiede ja hammaslääketiede lähinnä).

Suomessa on hyvin paljon yliopistokoulutettuja, jotka eivät tee koulutustaan vastaavaa työtä niin työn sisällön kuin tasonkaan osalta. Myös pitkäaikaistyöttömien joukossa on korkeakoulutettuja, jotka eivät koskaan päässeet työelämään kiinni. Moni korkeakoulutettu myös vaihtaa koulutusta alemmaksi: jopa tohtori voi lähteä amikseen, koska lähihoitajana työllistyy varmasti (ja siihen saa rahoituksen opiskella).