Työelämään siirtymisen vaikeus: hyödytön yliopistotutkinto?

Moni sanoo ettei nuorena ollut tietoa mikä työtilanne tulevaisuudessa odottaa. Vanhempien ja koulun tulisi auttaa nuoria ja kertoa eri alojen työtilanteesta ja mitä kannattaa valita. Jos tarkoitus on tehdä palkkatyötä, niin on harmi että joku valitsee opinnot jotka työllistävät tutkitustikin kaikista huonoiten.

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo ettei nuorena ollut tietoa mikä työtilanne tulevaisuudessa odottaa. Vanhempien ja koulun tulisi auttaa nuoria ja kertoa eri alojen työtilanteesta ja mitä kannattaa valita. Jos tarkoitus on tehdä palkkatyötä, niin on harmi että joku valitsee opinnot jotka työllistävät tutkitustikin kaikista huonoiten.

No kuka olisi osannut sanoa, että syntyvyys laskee tällä tavalla ja opetusalalta katoaa työpaikat?

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo ettei nuorena ollut tietoa mikä työtilanne tulevaisuudessa odottaa. Vanhempien ja koulun tulisi auttaa nuoria ja kertoa eri alojen työtilanteesta ja mitä kannattaa valita. Jos tarkoitus on tehdä palkkatyötä, niin on harmi että joku valitsee opinnot jotka työllistävät tutkitustikin kaikista huonoiten.

Niinpä. Minulle vanhemmat suosittelivat vain yliopistoa alasta viis (koska se on niin hienoa että tytär on akateeminen) ja melkein painostettiin heti lukion jälkeen opiskelemaan. Olisi pitänyt harkita tarkemmin ja työskennellä välivuosi vaikka mäkkärissä tai siivoojana, mutta uskoin vanhempia jotka sanoivat "yliopistoon vaan, et sä lukiopapereilla töitä saa". Opinto-ohjaajakin vain kehotti kaikkia yliopistoon eikä työllisyydestä puhuttu...

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo ettei nuorena ollut tietoa mikä työtilanne tulevaisuudessa odottaa. Vanhempien ja koulun tulisi auttaa nuoria ja kertoa eri alojen työtilanteesta ja mitä kannattaa valita. Jos tarkoitus on tehdä palkkatyötä, niin on harmi että joku valitsee opinnot jotka työllistävät tutkitustikin kaikista huonoiten.

Itse aloitin opiskelut vuosituhannen vaihteessa ja silloin vanhempani ja opot sekä media toistelivat, miten valtava työvoimapula julkisella sektorilla tulee olemaan ja miten asiantuntijatehtävistä voi valita mieleisensä. Oltiin suorastaan huolissaan, miten kaikki virastot ja ministeriöt eded pystyvät jatkamaan toimintaansa tuon eläköitymisaallon jälkeen. Eli kyllä minä ainakin koin, että valtiotieteilijöille oli tuolloin kova tarve. Eipä moni sitä tajunnut, miten paljon ilmaa julkisella oli. Kateeksi kyllä käy suuria ikäluokkia, joilla oli leppoisa työtahti virastoissa ja varmat työpaikat jopa 40 vuotta putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sinusta hoitoalalle jos tuo ei työllistä?

Lähi tai sairaanhoitajana olisit jo siirtynyt työelämään.

Kyllä noihinkin hommiin, kuten lastentarhanopettajaksikin, pitäisi olla asiakaspalveluhenkinen, lämmin ja ihmisiä rakastava. Jollei halua kosketella muita tai joutua kosketetuksi, siedä vttuilua, väkivaltaa, eritteitä, meteliä jne. ei minusta sovi hommaan. Kaikille ei vaan kaikki alat sovi.

Olen ollut aikoinani aspa, koulunkäyntiavustaja ja erityisope. Noissa hommissa mielessäni on käynyt asiakkaan m*rha.

Omituista, että olet sitten hakeutunut noihin hommiin, kun on ollut ihan selvää ettet siedä ihmisiä. Jotenkin ei nyt tunnu uskottavalta. Ei tuonne erkkaopeksikaan ihan noin vaan mennä ainakaan nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo ettei nuorena ollut tietoa mikä työtilanne tulevaisuudessa odottaa. Vanhempien ja koulun tulisi auttaa nuoria ja kertoa eri alojen työtilanteesta ja mitä kannattaa valita. Jos tarkoitus on tehdä palkkatyötä, niin on harmi että joku valitsee opinnot jotka työllistävät tutkitustikin kaikista huonoiten.

Itse aloitin opiskelut vuosituhannen vaihteessa ja silloin vanhempani ja opot sekä media toistelivat, miten valtava työvoimapula julkisella sektorilla tulee olemaan ja miten asiantuntijatehtävistä voi valita mieleisensä. Oltiin suorastaan huolissaan, miten kaikki virastot ja ministeriöt eded pystyvät jatkamaan toimintaansa tuon eläköitymisaallon jälkeen. Eli kyllä minä ainakin koin, että valtiotieteilijöille oli tuolloin kova tarve. Eipä moni sitä tajunnut, miten paljon ilmaa julkisella oli. Kateeksi kyllä käy suuria ikäluokkia, joilla oli leppoisa työtahti virastoissa ja varmat työpaikat jopa 40 vuotta putkeen.

Suuret ikäluokat myös järjesti itselleen kunnon eläke-edut, joita me nuoremmat sukupolvet maksetaan nyt.

Tämän vuoksi en omille lapsille suosittele 'sitä mikä itseä kiinnostaa'. Stressata on saanut, ja vakityön sain vasta nelikymppisenä. Eikä sekään suoraan omaan alaani liittyvä, mutta sentään löyhästi.

Jos sinulle on huono itsetunto ja uskon heikkoutta, niin yliopistoon ei tänä päivänä kannata hakeutua  - tuskin on koskaan kannattanut? Jos et luota itseesi, niin vaikeuksia tulee, sen voin luvata. Myös ne ketkä karttavat opintolainaa eivät todellisuudessa luota itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo ettei nuorena ollut tietoa mikä työtilanne tulevaisuudessa odottaa. Vanhempien ja koulun tulisi auttaa nuoria ja kertoa eri alojen työtilanteesta ja mitä kannattaa valita. Jos tarkoitus on tehdä palkkatyötä, niin on harmi että joku valitsee opinnot jotka työllistävät tutkitustikin kaikista huonoiten.

Itse aloitin opiskelut vuosituhannen vaihteessa ja silloin vanhempani ja opot sekä media toistelivat, miten valtava työvoimapula julkisella sektorilla tulee olemaan ja miten asiantuntijatehtävistä voi valita mieleisensä. Oltiin suorastaan huolissaan, miten kaikki virastot ja ministeriöt eded pystyvät jatkamaan toimintaansa tuon eläköitymisaallon jälkeen. Eli kyllä minä ainakin koin, että valtiotieteilijöille oli tuolloin kova tarve. Eipä moni sitä tajunnut, miten paljon ilmaa julkisella oli. Kateeksi kyllä käy suuria ikäluokkia, joilla oli leppoisa työtahti virastoissa ja varmat työpaikat jopa 40 vuotta putkeen.

Suuret ikäluokat myös järjesti itselleen kunnon eläke-edut, joita me nuoremmat sukupolvet maksetaan nyt.

Niinpä. Oma eläkeikäni lähenee 70 ikävuotta, mutta tuskin pääsen silloinkaan. Lisäksi nykyisellä alallani on niin kova ikäsyrjintä, ettei siellä juuri yli 50-vuotiaita näy. Yt:ssä kummasti aina yli 50-vuotiaat ohjataan ulos.

En oikeasti tiedä, mitä tulen työurani viimeiset 20 vuotta tekemään, jos minut aikanaan irtisanotaan. Ahdistaa, että nyt kun olen 41 ja viimein päässyt työelämään kiinni niin pitää alkaa stressaamaan siitä, että kohta on liian vanha. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.

Tämä. Ei riitä, että ajautuu jonkun koulutuksen läpi ja ihmettelee valmistuttuaan että mihin työllistyy. Sitä omaa työuraa pitää suunnitella alusta lähtien. Hankkia työkokemusta, verkostoja ja osaamista.

Koska nämä eivät pääse mihinkään yliopistoon opiskelemaan jotain tarpeellisempia tieteitä.

Olisin varmaan päässyt minne tahansa muualle paitsi liikuntatieteelliseen, Sibelius-akatemiaan ja teatterikorkeakouluun. Esimerkiksi lääkiksen ovet olisivat luultavasti auenneet helposti. Menin kuitenkin opiskelemaan niitä asioita, jotka kiinnostavat.

Minuakin olisivat kiinnostaneet kirjallisuus, arkeologia ja taide. Ymmärsin kuitenkin jo 19 v, että niillä ei elä, joten lähdin lukemaan insinööritieteistä sellaista, joka lähinnä kiinnosti. Samoin olisin päässyt mihin vaan paitsi ehkä juuri noihin. Sibelius-akatemiankin kanssa niin ja näin. Se on oma valinta, että lähdit opiskelemaan jotain kivaa. Minä lähdin opiskelemaan jotain millä saa elannon. Harrastan kivaa vapaa-ajalla, koska mitä ilmeisimmin niistä ei makseta.

Kaikki juridiikka on hyödyllistä lisää. Esim kunnilla on tarve hallintolain ja maankäyttö-ja rakennuslain osaamiselle. Eikä se talouden ja projektinjohdon osaaminenkaan pahaa siihen tee.

Vierailija kirjoitti:

Generalistitutkinnon omaavat, jos lähdetään siitä, että näitäkin kuitenkin tarvitaan (eri keskustelu sitten, kuinka paljon), mitä teidän mielestä tutkintoon olisi pitänyt kuulua, jotta työelämään siirtyminen helpottuisi?

Pakollinen harjoittelujakso työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo ettei nuorena ollut tietoa mikä työtilanne tulevaisuudessa odottaa. Vanhempien ja koulun tulisi auttaa nuoria ja kertoa eri alojen työtilanteesta ja mitä kannattaa valita. Jos tarkoitus on tehdä palkkatyötä, niin on harmi että joku valitsee opinnot jotka työllistävät tutkitustikin kaikista huonoiten.

Itse aloitin opiskelut vuosituhannen vaihteessa ja silloin vanhempani ja opot sekä media toistelivat, miten valtava työvoimapula julkisella sektorilla tulee olemaan ja miten asiantuntijatehtävistä voi valita mieleisensä. Oltiin suorastaan huolissaan, miten kaikki virastot ja ministeriöt eded pystyvät jatkamaan toimintaansa tuon eläköitymisaallon jälkeen. Eli kyllä minä ainakin koin, että valtiotieteilijöille oli tuolloin kova tarve. Eipä moni sitä tajunnut, miten paljon ilmaa julkisella oli. Kateeksi kyllä käy suuria ikäluokkia, joilla oli leppoisa työtahti virastoissa ja varmat työpaikat jopa 40 vuotta putkeen.

Näillä samoilla saatesanoilla minäkin opintoni aloitin ja urani valitsin. Jotain, joka työllistää varmasti. En siis todellakaan valinnut jotain kivaa. 

Pienoisena lohtuna voisin nyt kuitenkin sanoa, että vaikka en työllistynyt sinne minne luulin ja vaikka tarvitsin toisenkin tutkinnon, on kaikki silti mennyt ihan hyvin. On siitä VTM tutkinnostakin hyötyä, vaikka oman paikan löytämiseen menikin luvattoman pitkä aika (joka sekin osaltaan on tragedia, joka ihan turhaan rasittaa ei vain yksilöä, vaan myös yhteiskuntaa). Itse sain valtsikasta aikoinaan aivan olemattomat "ammattiopinnot" siis ymmärryksen siitä miten taitojani voisi joskus työelämässä hyödyntää. En muista, että olisin saanut minkäänlaista opintojen ohjausta ja jopa ne työelämäpalvelut loistivat poissaolollaan. Mutta valmistumisen jälkeen, joku reppana tempputyöllistetty työkkäristä piti aivan ikimuistoisen loistokkaan työnhakuvalmennusviikon. Ei se kaikki aina mene niinkuin ennalta olettaisi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.

Monesti sitä ei nuorena tajua, mikä tilanne alalla on. Oppilaitosten sivuilla kerrotaan loistavista työllisyysnäkymistä, vaikka todellisuudessa yliopistossa on varmaan noin 10 alaa, jolla sellaiset on.

Oikeustiede, lääketiede, hammaslääketiede, sosiaalityö ja kasvatustieteet. Mitä ne muut viisi ovat?

Oikis ei ole enää satavarma, eikä ainakaan mikään statusala.

Oikis toimii, jos sen lisäksi tekee toisen tutkinnon ja erikoistuu sen alan oikeudellisiin kysymyksiin.

Perinteisesti on ollut tavallisempaa tehdä ensin se toinen tutkinto saadakseen jalkansa oven rakoon työelämässä ja lukea sitten oikis päästäkseen uralla eteenpäin. Oikis = vähän lähiopetusta, isot kirjatentit. Mikä tahansa opiskelu työn ohella on vaativaa, mutta työssäkäynti on helpompi sumplia itseopiskelun kuin koulumaisen opiskelun kanssa.

Toi on niin syvältä, että koulutetaan "turhiin tutkintoihin". Duunia sinänsä lienee ja paljon, mutta hakijoita on myös paljon. Oikotie duunipaikan saamiseen toki on, mutta harva sitä tietä haluaa saada duunin. Ite paljon rekrytoineena katson miten henkilö soveltuisi työyhteisöön. En oo koskaan kysynyt mitään opiskelupapereita ja jos joku on niitä alkanut näyttämään, oon sanonut, et työ ei sovellu sulle. Työnhaku ei oo helpoin taitolaji.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä olette ilkeitä ap:lle!

Professioalojen paikkoja ei riitä kaikille, eivätkä kaikki niitä edes halua. Hyvän työllisyyden kääntöpuolena niissä on usein täysin olemattomat etenemismahdollisuudet. Valmistu kaksvitosena luokanopettajaksi ja tee sitä seuraavat 40 vuotta. Jippii. Erityisesti sinne kannattaa suunnata, jos ei edes pidä lapsista.

Realismi ei ole ilkeyttä. Kyllä se on ihan oma valinta, jos ei ole yhtään ottanut työllistymistä huomioon aiemmin.

Jos hän on taas ihan omasta tahdostaan halunnut uhrautua, koska "Professioalojen paikkoja ei riitä kaikille", niin oma valintahan se on sekin. Olkoot sitten uhrauksestaan ylpeä kun on jättänyt hyvät alat muille.

Luokanopettajien työllisyys on muuten todella surkea, eli esimerkkisi oli kerrassaan kummallinen. Työllistäviä aloja ovat esim tekniset alat, lääketiede, tietyt kaupalliset alat, farmasia... Kaikilla näillä myös hyvät etenemismahdollisuudet. Jos taas ei mihinkään tällaiseen halua koska "ei kivaa" niin toistan taas - oma valinta priorisoida kivuus yli työllistymisen. Nauttii nyt sitten siitä kivasta alasta työttömänä...

Ei ole mikään valintakysymys lähteekö tekniselle alalle tai lääkikseen. Niihin pääsee vain riittävällä matemaattisella osaamisella. Pelkkä tutkinto ei työllistä ketään. Jos ei töissä pysty tekemään työhön kuuluvia laskelmia, ei siellä töissä kauaa pysy.

Farmasiassa ei ole hyvä työllisyys eikä minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia. Se on lisäksi iltapainotteista vuorotyötä.

Ihan mututuntumalla apteekin ilta-asiakkaanako keksit tuon viimeisen? Apteekit kärsii työvoimapulasta, jokainen farmaseutti pääsee vähintään apteekkityöhön. Työtä on sitten muuallakin, niihin jo hieman kilpailua. Apteekissa et juuri etene, mutta muissa farmasian työtehtävissä hyvinkin.

Iltapainoitteista se ei ole ellet pyri töihin apteekkiin, mikä on myöhään auki ja välttämättä halua tehdä enemmän kuin kaksi iltavuoroa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.

No jos on lahjakkuutta, niin silloin menee yliopistoon opiskelemaan semmoista, mistä saa  työtä (lääketiede, matematiikka...)

Mutta jos ei ole mitään lahjakkuutta, niin sitten mennään näille "laulu- ja leikkialoille" kuten yhteiskuntatieteet, hallintotieteet (kuten marin).

Kai aloittajalla nyt sentään oli jonkinlainen työ mielessä, kun aikoinaan valitsi nuo opinnot.   Kannattaisi virkistää muistia eli mitä silloin ajatteli, mistä haaveili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea työtä arvostetaan -mantra varmasti liittyy myös siihen, että on valmis tekemään myös ei-koulutusta vastaavaa duunia tarvittaessa. Haaste tässä on vaan se, että jos jumiudut vaikka biologin papereilla pidemmäksi ajaksi johonkin puhelinaspaan, niin jäljempänä on hankala olla hakijana relevantti suoraan opiskellun alan avoimiin paikkoihin.

Tässä nousee esille taas se, että ensimmäinen koulutusta vastaava työ on monesti kullan arvoinen ja sitä pitäisi myös koulutuslaitosten painottaa opiskelijoille.

Tosiaan "väärä" työ voi vaikeuttaa oikean työpaikan saamista. Kaveri opiskeli insinööriksi ja heitti keikkaa kurottajakuskina teollisuudessa. Joka ikisessä työhaastattelussa ihmeteltiin, miksi haluaa vaihtaa ala. No ihan vaan siksi, että suunnittelutyö kiinnostaa ja on siksi kouluttautunut insinööriksi. Ensimmäisen oikean työn saanti oli vaikeaa.

Joskus myös se ensimmäinen oman alan paikka on lyhyt pätkätyö/sijaisuus, määräaikainen tms. ja joutuukin pettymään kun seuraavan työn löytäminen generalistina ei olekaan helppoa. Itse olen koulutukseltani YTM ja ensimmäisen oman alan määräaikaisen työn loputtua haen aktiivisesti uutta työtä, mutta ei ole vielä onnistanut. Mietin, että olisiko parempi tehdä jotain osa-aikaisia hanttihommia ihan muulta alalta vai onko siitä pikemminkin haittaa...? Vai kannattaako kärsivällisesti vain hakea pari kuukautta oman alan paikkaa työttömänä... No en kadu, että opiskelin tätä alaa koska se kiinnosti niin paljon, yliopisto oli hienoa aikaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea työtä arvostetaan -mantra varmasti liittyy myös siihen, että on valmis tekemään myös ei-koulutusta vastaavaa duunia tarvittaessa. Haaste tässä on vaan se, että jos jumiudut vaikka biologin papereilla pidemmäksi ajaksi johonkin puhelinaspaan, niin jäljempänä on hankala olla hakijana relevantti suoraan opiskellun alan avoimiin paikkoihin.

Tässä nousee esille taas se, että ensimmäinen koulutusta vastaava työ on monesti kullan arvoinen ja sitä pitäisi myös koulutuslaitosten painottaa opiskelijoille.

Tosiaan "väärä" työ voi vaikeuttaa oikean työpaikan saamista. Kaveri opiskeli insinööriksi ja heitti keikkaa kurottajakuskina teollisuudessa. Joka ikisessä työhaastattelussa ihmeteltiin, miksi haluaa vaihtaa ala. No ihan vaan siksi, että suunnittelutyö kiinnostaa ja on siksi kouluttautunut insinööriksi. Ensimmäisen oikean työn saanti oli vaikeaa.

Joskus myös se ensimmäinen oman alan paikka on lyhyt pätkätyö/sijaisuus, määräaikainen tms. ja joutuukin pettymään kun seuraavan työn löytäminen generalistina ei olekaan helppoa. Itse olen koulutukseltani YTM ja ensimmäisen oman alan määräaikaisen työn loputtua haen aktiivisesti uutta työtä, mutta ei ole vielä onnistanut. Mietin, että olisiko parempi tehdä jotain osa-aikaisia hanttihommia ihan muulta alalta vai onko siitä pikemminkin haittaa...? Vai kannattaako kärsivällisesti vain hakea pari kuukautta oman alan paikkaa työttömänä... No en kadu, että opiskelin tätä alaa koska se kiinnosti niin paljon, yliopisto oli hienoa aikaa!

Sen hanttipätkän voi aina jättää pois CV:stä.

Vierailija kirjoitti:

Moni sanoo ettei nuorena ollut tietoa mikä työtilanne tulevaisuudessa odottaa. Vanhempien ja koulun tulisi auttaa nuoria ja kertoa eri alojen työtilanteesta ja mitä kannattaa valita.

Koulu ja vanhemmat varsinkaan eivät omista mitään kristallipalloa, josta näkisivät, mikä tulevaisuuden työtilanne on.