Työelämään siirtymisen vaikeus: hyödytön yliopistotutkinto?
Ongelmani on nyt se, että olen pian valmistumassa maisteriksi, jolla on melko laajat yleistiedot tieteenalaltaan ja valmiudet tieteelliseen ajatteluun, mutta ei varsinaista ammattikoulutusta mihinkään. Yliopistokoulutukseni ei anna ammatillista pätevyyttä, vaan on niin sanottu generalistinen ala, joka liittyy humanistis-yhteiskuntatieteisiin. Työelämään siirtymisen olen kokenut tutkinnolla vaikeaksi, koska tutkinto-opiskeluun ei tähän mennessä ole sisältynyt lainkaan työharjoittelua, enkä ole opintojen kautta saanut esimerkiksi kesätyömahdollisuuksia lukuisista hakemuksistani huolimatta. Toivon, että maisteriksi valmistuminen muuttaa tilannetta ja avaisi kesätyömahdollisuuksia joltakin toimialoilta.
Kommentit (427)
Minusta tässä keskustelussa on outo vihamielinen vire. Pilkataan ja nauretaan niille joilla on vääränlainen tutkinto, mutta ihanko tosissaan 19-vuotiaiden nuorten pitäisi olla selvännäkijöitä tulevaisuuden suhteen.
Kyllä minä ainakin ajattelin opiskelemaan mennessäni, että koulutuspaikat on jotenkin mitoitettu tarpeen mukaan ja että lähtökohtaisesti töitä olisi. Valitsin sattumalta js osin ihan tuurilla alan, joka työllistää, mutta sympatiseeraan kyllä kaikkia, jotka ovat joutuneet huomaamaan, ettei oma vaivalla ja kovalla työllä hankittu tutkinto työllistä. Fiksuja ihmisiä kuitenkin, joiden osaaminen pitäisi saada hyödynnettyä. Voimia!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ikävä opiskella jotain huuhaa tieteitä vuosia jotka eivät pätevöitä mihinkään ja joita ei kukaan tarvitse oikeassa elämässä.
Sinäkö tiedät mihin kukin koulutus ei pätevöitä tai pätevöittää, ja mihin tiettyä koulutusta ei kukaan tarvitse "oikeassa elämässä"? Millä perusteella?
Osa huomattavista tieteellisistä löydöistä on syntynyt vahingossa perustutkimuksen kautta. Jos sitä ei arvosteta niin ei voi mitään. Tietenkin luutua on jonkun heilutettava mutta en nyt näin tietäväisinä kertoisi mitä tarvitaan ja mitä ei.
Se on totta, perustutkimusta tarvitaan, mutta siihen riittä kultakin alalta muutamat kymmenet tutkijat Suomen kokoisessa maassa. No, ehkä jollain kaupallisesti hyödynnettävällä alalla useampikin.
Mutta perustutkimusta noilla huuhaa-aloilla eivtarvi kukaan, ei edes yhteiskunta. On ihan ok, että joku tekee naistutkimusta historian kirjoja varten, mutta turhaa siihen hommaan on kouluttaa viittä ihmistä. Samoin vaikka johonkin kirkkoslaavin tutkimiseen. Luin josnus että joku oli tehnyt väitöskirjan eppujen sanoituksista tms. Kuka tollasta tarvii? Ei kukaan. Sitä ei voi hyödyntää mihinkään. Eikä sen myötä hankittua "osaamista".
Lääketieteen, tekniikan ja monen luonnontieteen perus- ja jatkotutkimusta sen sijaan tarvitaan ja yritykset hyödyntävät niiden tuloksia.
Miksi ette humanoidit ja muut käsienheiluttelijat vaan myönnä, että menitte opiskelemaan jotain vaan puhtaasti kun se oli teille joku ideologinen juttu, tai ette päässeet opiskelemaan hyödyllisiä aineita? Ei siinä ole mitään pahaa että opiskelee jotain mikä kiinnostaa, mutta pitää olla sen verran realisti että ymmärtää jo siinä vaiheessa että täältä valmistuu vain työttömiä.
Sinä tarvitsisit ihan yleissivistävää koulutusta, tapojen nimissä.
Täysin asiallinen kirjoitus oli, totuus sattuu.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä keskustelussa on outo vihamielinen vire. Pilkataan ja nauretaan niille joilla on vääränlainen tutkinto, mutta ihanko tosissaan 19-vuotiaiden nuorten pitäisi olla selvännäkijöitä tulevaisuuden suhteen.
Kyllä minä ainakin ajattelin opiskelemaan mennessäni, että koulutuspaikat on jotenkin mitoitettu tarpeen mukaan ja että lähtökohtaisesti töitä olisi. Valitsin sattumalta js osin ihan tuurilla alan, joka työllistää, mutta sympatiseeraan kyllä kaikkia, jotka ovat joutuneet huomaamaan, ettei oma vaivalla ja kovalla työllä hankittu tutkinto työllistä. Fiksuja ihmisiä kuitenkin, joiden osaaminen pitäisi saada hyödynnettyä. Voimia!!
Maailma myös muuttuu radikaalisti.
Meidän luokalla oli kaksi ällärivin oppilasta, toisella pitkä ja toisella lyhyt matikka. Ensimmäinen lähti opiskelemaan biokemiaa, vaikka olisi varmasti saanut luettua itsensä lääkikseenkin. Jälkimmäinen lähti opiskelemaan ranskalaista filologiaa, koska tykkäsi tosi paljon kielistä ja kielitaitoa arvostettiin vielä 90-luvulla laajasti.
Biokemisti teki pitkään perustutkimusta, mutta enää sille ei riitä rahoitusta. Myös kielenkääntäjä on ajat sitten vaihtanut alaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen puhunut tästä vain sen 15 vuotta. Nyt vasta alkaa nämä korkeasti koulutetut tajuamaan mitä kusetusta tämä helvetillinen koulutuskupla on. Suomalaiset ovat niin koulutususkovaisia, mutta SUURIN ongelma on tämä eliitti joka jatkuvasti hypettää korkeakouluja ja yliopistoja. Näin ihmisille saadaan luotua kuva, että yliopisto tekee autuaaksi. Toki tämä ongelma on myös amkeissa, mutta pienemmässä määrin.
Tänä päivänä 2020 ihminen ei voi olla enää niin tyhmä, että luottaa yliopistojen arvoon tai eliitin markkinointipuheisiin. Kun kerran ollaan niin woke, niin tulisi tajuta että humanististen koulutusalojen henkilöt eivät välitä minkään vertaa siitä saako henkilö töitä vai ei. Yliopistot ovat lisäksi hyvin autonomisia ja immuuneja sille onko töitä vai ei.
Toki siellä on tärkeitä aloja, mutta ei niin paljoa. Ihmiset nyt vaan haluaa päästä helpolla ja opiskella 10 vuotta. Sitten jossain vaiheessa tajuaa että eihän se menekään ihan näin.
Jos eliitti mainostaisi tai brändäisi ammatillista koulutusta edes vähän, niin sinne hakeutuisi paljon enemmän ihmisiä ja yhteiskunnalle olisi hyötyä enemmän.
Todella ikävää, että tällainen huuhaa kerää peukkuja. Korkeasti koulutetuilla on pidemmät työurat, selvästi vähemmän työttömyyttä ja jopa pidempi ja terveempi elämä kuin matalasti koulutetuilla. Ammatillinen koulutus tuo huomattavasti todennäköisemmin enemmän työllistymisvaikeuksia kuin korkeakoulututkinto. Toki mikä tahansa koulutus tuo paremmin töitä kuin ei mitään koulutusta, joten opiskelu kannattaa aina.
Suomessa koulutustaso ei myöskään ole korkea verrattuna muihin kehittyneisiin maihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.
Tämä. Ei riitä, että ajautuu jonkun koulutuksen läpi ja ihmettelee valmistuttuaan että mihin työllistyy. Sitä omaa työuraa pitää suunnitella alusta lähtien. Hankkia työkokemusta, verkostoja ja osaamista.
Koska nämä eivät pääse mihinkään yliopistoon opiskelemaan jotain tarpeellisempia tieteitä.
Humanistiseen tiedekuntaan on vaikeampi päästä sisään kuin luonnontieteelliseen. Itse pääsin todistusvalinnalla näihin molempiin, valitsin humanistisen.
Tämä tuntuu olevan jotenkin suomalainen ongelma. Minä asun Hollannissa, olen tehnyt ylemmän korkeakoulututkinnon täällä (yhteiskuntatieteet), enkä tunne ketään joka ei olisi saanut ns. hyvää työtä valmistuttuaan.
Pohdi ulkomaille lähtöä. Työharjoittelusta ei yleensä makseta hyvää palkkaa (eli joutuu sen 4-6kk elämään osittain säästöillä+opintolainalla), mutta sen jälkeen lähes satavarmasti saa työsopimuksen joko harjoittelupaikasta tai jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä niin totta, että tieteellisellä ajattelulla ei tee työelämässä mitään. Parhaiten pärjää esim ohjelmoinnissa, kun on pokkaa röyhkeästi kopioida jonkun muun tekemä koodi. Sitten naamioi niin, ettei jää kiinni. 😁
Ensimmäinen tehtävä koodauksessa on katsoa että löytyykö jostain jo valmis koodi open sourcena, ei sitä tarvi naamioida mitenkään. Jos keksit pyörän uudestaan niin se on ammattivirhe. Copyright alaisen koodin kopiointi on sitten yksiselitteisesti rikos, siitäkin tulee rankkua lähes kaikissa firmoissa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuntuu olevan jotenkin suomalainen ongelma. Minä asun Hollannissa, olen tehnyt ylemmän korkeakoulututkinnon täällä (yhteiskuntatieteet), enkä tunne ketään joka ei olisi saanut ns. hyvää työtä valmistuttuaan.
Pohdi ulkomaille lähtöä. Työharjoittelusta ei yleensä makseta hyvää palkkaa (eli joutuu sen 4-6kk elämään osittain säästöillä+opintolainalla), mutta sen jälkeen lähes satavarmasti saa työsopimuksen joko harjoittelupaikasta tai jostain muualta.
Lisään vielä sen verran, että Suomen ongelma ei ole nuorten väärät tutkintovalinnat tai ylikouluttautuneisuus. Suomen ongelma on töiden vähäinen määrä. Suomessa minulla on työttömiä DI ja KTM kavereita kun taas täällä Hollannissa kaikki naistutkijatkin yms. "huuhaa alojen" opiskelijat löytävät itselleen hyvän työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tosiasia, yksityissektorin työntekijät rahoittavat tuottavuudellaan myös julkisen sektorin, joka yhä enenevässä määrin muistuttaa pyramidihuijausta. T. Yrittäjä
Tai toisinpäin... yleinen sektori pitää yhteiskunnan käynnissä ja kasassa.
Jep. Yksityinen luovuttaa heti haastavat tapaukset yhteiskunnan hoidettavaksi, koska yksityinen hoitaa vain helppoja ja nopeita = rahakkaita juttuja. Esim. terveydenhuollossa. Eipä onnistu synnyttäminen tai tehohoito yksityisesti ja pieleen menneiden rutiinileikkausten jälkihoitokin siirtyy sinne, missä on osaamista ja rajattomat resurssit.
Rajattomat? Mainio.
Kyllähän tässä rajattomasti näköjään saadaan valtiona velkaa. Tämä yhteiskunnan pyöritys on tehty 90-luvun lamasta lähtien isoksi osaksi velaksi.
Vierailija kirjoitti:
Aloita heti kiinan kielen opiskelun omalla ajallasi. Kun pystyt keskustelemaan lukemaan kiinaksi on työpaikka varma. Netissä on ilmaisia kursseja vaikka kuinka paljon.
Meinaatko, että pelkkä kiinan kielen taito auttaa pääsemään töihin, jos ei ole lisäksi minkään jo itsessään työllistävän alan koulutusta tai kokemusta? Voi olla, itse en osaa sanoa, mutta mielenkiintoinen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole opiskelemasi ala vaan se ettet osaa hyödyntää koulutustasi. Ihan samalla tavalla tulisit olemaan työtön vaikka olisit valmistumassa diplomi-insinööriksi.
Olisiko jotain kurssia tai koulutusta, jossa opetettaisiin, miten hyödynnetään koulutusta? Minullakin on ihan turha tutkinto, joka tuntuu lähinnä haittaavan työllistymisessä.
On yliopistoilla urapalveluita, jotka pitävät tuollaisia.
Myös työkkärin kurssien pitäisi olla tuollaisia, mutta eivät ole.
Outplacement-toimintaa tarjoavat firmat tarjoavat näitä myös. Voi mennä yksityisenä asiakkaankin, ei työnantajan kautta. Joillekin se investointi voi olla todella kannattava.
Kannattaa myös kysyä jatkuvasti työtä vaihtavalta pätkätyökaverilta apua. Kun hän jatkuvasti saa uuden pestin (eikä ole sairaanhoitaja tai vastaava), on työnhakutaidot ihan timanttia.
Itse olen tota vikaa ja autan kavereita tarvittaessa tunnistamaan ja sanoittamaan osaamisen sekä tekemään kunnollisen CV:n.
Tässähän olisi jollekulle työelämä -valmentajalle bisness.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.
Tämä. Ei riitä, että ajautuu jonkun koulutuksen läpi ja ihmettelee valmistuttuaan että mihin työllistyy. Sitä omaa työuraa pitää suunnitella alusta lähtien. Hankkia työkokemusta, verkostoja ja osaamista.
Koska nämä eivät pääse mihinkään yliopistoon opiskelemaan jotain tarpeellisempia tieteitä.
Olisin varmaan päässyt minne tahansa muualle paitsi liikuntatieteelliseen, Sibelius-akatemiaan ja teatterikorkeakouluun. Esimerkiksi lääkiksen ovet olisivat luultavasti auenneet helposti. Menin kuitenkin opiskelemaan niitä asioita, jotka kiinnostavat.
Niin? Työllistyitkö?
Vierailija kirjoitti:
Jää yliopistolle töihin. Sinne jää kaikki luuserit.
Jäitkö itse ulos?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä keskustelussa on outo vihamielinen vire. Pilkataan ja nauretaan niille joilla on vääränlainen tutkinto, mutta ihanko tosissaan 19-vuotiaiden nuorten pitäisi olla selvännäkijöitä tulevaisuuden suhteen.
Kyllä minä ainakin ajattelin opiskelemaan mennessäni, että koulutuspaikat on jotenkin mitoitettu tarpeen mukaan ja että lähtökohtaisesti töitä olisi. Valitsin sattumalta js osin ihan tuurilla alan, joka työllistää, mutta sympatiseeraan kyllä kaikkia, jotka ovat joutuneet huomaamaan, ettei oma vaivalla ja kovalla työllä hankittu tutkinto työllistä. Fiksuja ihmisiä kuitenkin, joiden osaaminen pitäisi saada hyödynnettyä. Voimia!!
Missä viestissä pilkataan ja nauretaan? Lähinnä hän tässä syytetään systeemiä, jossa ihmisiä koulutetaan aloille, jotka ei sinänsä työllistä. Lukiossakin hopotetaan, että opiskele sitä mikä kiinnostaa. Nuoren voi olla vaikea hahmottaa mihin ammatteihin milläkin koulutuksella yleensä päädytään. Toki löytyy niitäkin, jotka työllistyy ihan muulle alalle kuin koulutus on, mutta se tutkinnon olemassaolo riittää viemään riman yli. Tärkeintä olisi ohjata sitten viimeistään yliopistossa edes sivuaineet valitsemaan niin, että ne edesauttaisi työllistymistä. Työelämän ja yliopistojen pitäisi myös tehdä enemmän yhteistyötä, jotta koulutuspaikka suuntautuisi järkevämmin. Monella nämä valinnat menee pieleen ja opiskellaan useampia maisterin tutkintoja. Dissäkin on näitä kolmannen ja neljännen diplomin hankkijia, jotka ei siitä huolimatta oikein työllisty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.
Tämä. Ei riitä, että ajautuu jonkun koulutuksen läpi ja ihmettelee valmistuttuaan että mihin työllistyy. Sitä omaa työuraa pitää suunnitella alusta lähtien. Hankkia työkokemusta, verkostoja ja osaamista.
Koska nämä eivät pääse mihinkään yliopistoon opiskelemaan jotain tarpeellisempia tieteitä.
Humanistiseen tiedekuntaan on vaikeampi päästä sisään kuin luonnontieteelliseen. Itse pääsin todistusvalinnalla näihin molempiin, valitsin humanistisen.
Työllistyitkö ja koska tämä tapahtui?
Monet luonnontieteet ovat suora väylä aineen opettajaksi. Noin neljäntenä opiskeluvuonna havaitaan ettei oman alan töitä ole ja pitäisi ryhtyä itsensä elättämään. Luetaan kasvatustieteen c ja auskultoidaan.
Fysiikka ja kemia ovat edelleenkin osittain lääkiksestä haaveilevien välisijoituspaikka. Myös liikennettä di-opintoihin on ,koska on erillinen maisterihaku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuntuu olevan jotenkin suomalainen ongelma. Minä asun Hollannissa, olen tehnyt ylemmän korkeakoulututkinnon täällä (yhteiskuntatieteet), enkä tunne ketään joka ei olisi saanut ns. hyvää työtä valmistuttuaan.
Pohdi ulkomaille lähtöä. Työharjoittelusta ei yleensä makseta hyvää palkkaa (eli joutuu sen 4-6kk elämään osittain säästöillä+opintolainalla), mutta sen jälkeen lähes satavarmasti saa työsopimuksen joko harjoittelupaikasta tai jostain muualta.
Lisään vielä sen verran, että Suomen ongelma ei ole nuorten väärät tutkintovalinnat tai ylikouluttautuneisuus. Suomen ongelma on töiden vähäinen määrä. Suomessa minulla on työttömiä DI ja KTM kavereita kun taas täällä Hollannissa kaikki naistutkijatkin yms. "huuhaa alojen" opiskelijat löytävät itselleen hyvän työpaikan.
Arvaappa mistä se johtuu? Alankomaiden bruttokansantuote on hiukan alle 1000 miljardia. Suomen 267 miljardia. Se on ollut vauras maa jo siinä vaiheessa kun suurin osa suomalaisista näki nälkää savutuvissa tai maakuopissa.
Kyllä isossa kuvassa tilanne on se, että keskimäärin yliopistokoulutuksella työllistyy paremmin ja uranäkymät (ml. palkkaus) ovat paremmat kuin vaikkapa ammattikoulupohjalla. Mutta kyllä tutkinnolla ja pääaineella on iso merkitys. Mutta on toki aivan helkkaristi tapauksia, joissa amis vaan pesee maisterin työmarkkinoilla.
Yliopistojen pitäisi ottaa isompaa vastuuta siitä, että opiskelijoilla on realistinen käsitys siitä, mikä on työllistymispotentiaali. Ja opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että jokainen maisterintutkinto ei ole saman arvoinen.
Kuitenkin maisterin tutkinnon laajuus on 300 op. Siis viiden vuoden opiskelu. Onko tosiaan niin, että tuohon 300:n opintopisteeseen ei saada sisällytettyä työelämän kannalta relevantteja kursseja? Varsinkin, jos pääaine on joku generalistinen yhteiskuntatiede tai kulttuuriala, olisi äärimmäisen tärkeää, että se koko 300 pinnaa ei ole pelkästään sitä folkloristiikkaa tai poliittista historiaa. Kyllä sinne on saatava mahdutettua jotain sellaista, josta on hyötyä muuallakin kuin akateemisessa tutkimuksessa tai julkishallinnossa.
Jos generalistialalta valmistuneet eivät saa oman alan töitä, pitää joko opiskelupaikkoja vähentää tai tutkintorakennetta uudistaa. Esimerkiksi sen sijaan, että luetaan 300 pinnaa sosiaaliantropologiaa, voisi sivuaineen 25-50 op tehdä vaikka laskentatoimesta, tietojärjestelmätieteestä tai yritysjuridiikasta. Kyllä siihen tutkintoon saa silti mahdutettua 250-275 op vallan diasporisia verkostoja, kulttuurisia konteksteja ja etnografisia tutkimusprosesseja. (En dissaa sosiaaliantropologiaa, tuli vaan ensimmäisenä mieleen.) Kyse on siitä, että jos jostain syystä töitä ei löydykään omalta alalta, olisi edes joku Plan B.
Ongelma on se, että joillakin koulutusaloilla yliopistojen henkilökunnalla ei ole mitään käryä siitä, millaista osaamista vaikkapa yrityksissä tarvittaisiin. Yliopistolla kyllä tiedetään, miten haetaan rahoitusta tutkimuksiin, miten tehdään väitöskirja tai miten saa julkaisun kansainväliseen journaaliin. Mutta siellä ei aina ole minkäänlaista aavistusta siitä, mikä on heidän koulutusalansa osaamisen relevanssi yliopistojen ulkopuolella, koska heillä ei ole sieltä mitään kokemusta. Tyypillisesti professorin urapolku ei ole sisältänyt juuri muuta kuin akateemisia työpaikkoja: opiskellaan maisteriksi, tehdään väitöskirja, julkaistaan post doc:na tutkimuksia X kpl, tehdään akateemisia määräaikaisuuksia, kunnes vihdoin saadaan riittävästi Jufo 3 -julkaisuja, jotta saadaan tenure track -paikka, jonka kruununa on professuuri.
Talous, tekniikka ja vaikkapa lääketiede ovat poikkeuksia, niissä ymmärretään työelämälähtöisyys, eikä valmistuneilla ole mitään ongelmia saada duunia. Ja palkkakin on ihan kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Humanistiseen tiedekuntaan on vaikeampi päästä sisään kuin luonnontieteelliseen. Itse pääsin todistusvalinnalla näihin molempiin, valitsin humanistisen.
Miksi? Haluat valmistua suoraan työkkäriin?
Pääaineopintoja maisterintutkinnosta on pääasiassa 60 op perus- ja aineopinnot, 35 op syventävät opinnot ja gradu 35 op. Eli noin puolet. Loput ovat yleisopintoja (kielet, opiskelutaidot, menetelmäkurssit jne.), sivuaineopintoja (joissa voi olla jotain pakollisuutta, esim. luonnontieteissä on luettava tietty määrä matikkaa) ja vapaasti valittavia opintoja.
Muualla maailmassa katsotaan, että yliopistotutkinnon, joka yleensä kaiken lisäksi on pelkkä kandi, suorittanut on pätevä asiantuntijatöihin, eikä ole tavallisissa palvelutuotannon toimistotöissä mitään väliä mikä koulutus se on. Suomessa tämä ei toimi ja siksi humanistit ja osin yhteiskuntatieteilijät ovat muita aloja laajemmin työttöminä.
Sitten kun maisteri onnistuu saamaan töitä, se tekee ihan täsmälleen samaa hommaa kuin merkonomi. Jos yhtään kehityskeskustelussa tuot ilmi, että töitä voisi vähän painottaa vaativampaan suuntaa, tulee saman tien vihainen vastaus "meillä ei töitä jaeta koulutuksen mukaan!"
Onneksi pääsin tuon tason töistä pois, mutta se oli ihan hiton vaikeaa, koska pitäisi olla aina kokemusta siitä hommasta, mitä hakee...
Olisin varmaan päässyt minne tahansa muualle paitsi liikuntatieteelliseen, Sibelius-akatemiaan ja teatterikorkeakouluun. Esimerkiksi lääkiksen ovet olisivat luultavasti auenneet helposti. Menin kuitenkin opiskelemaan niitä asioita, jotka kiinnostavat.