Työelämään siirtymisen vaikeus: hyödytön yliopistotutkinto?

Vierailija kirjoitti:

Hae valtiolle töihin. Selaa valtiolle.fi avoimia työpaikkoja ja koita hahmotella, et minkälaisia ominaisuuksia saisit käytettyä missäkin avoimessa työtehtävässä. Jos sulla ei oo kunnollista kokemusta, niin varo kuitenkin hakemasta omalle tasolle ns liian tasokkaita tehtäviä, koska se voi olla työnhakumotivaatiolle tuhoisaa.

Hakeudu johonkin koulutukseen ulkomaille. Keskity EU- asioihin . Työskentele muutama vuosi Eulle mieluiten Brysselissä ja Simsalabim olet kelvollinen saamaan viran jonkin valtion viraston johdossa.

Kaikkea työtä arvostetaan -mantra varmasti liittyy myös siihen, että on valmis tekemään myös ei-koulutusta vastaavaa duunia tarvittaessa. Haaste tässä on vaan se, että jos jumiudut vaikka biologin papereilla pidemmäksi ajaksi johonkin puhelinaspaan, niin jäljempänä on hankala olla hakijana relevantti suoraan opiskellun alan avoimiin paikkoihin.

Tässä nousee esille taas se, että ensimmäinen koulutusta vastaava työ on monesti kullan arvoinen ja sitä pitäisi myös koulutuslaitosten painottaa opiskelijoille.

Vierailija kirjoitti:

Hain meille harjoittelijaa viime kesänä. Juuri humanistialoilta oli hakijoita, joilla ei ollut mitään käsitystä mitä ovat hakemassa. Se konkretian puute oli jotenkin surullista. Eikö jäillä ole mitään työpaikkakäyntejä, esittelyjä erilaisilta työnantajilta tms.

Moni olisi sinänsä ollut meille käyttökelpoinen, jos olisivat jonkun meidän ohjelmista hallinneet auttavasti, ja heillä olisi esim opinnoissaan ollut edes yksi kurssi näytettäväksi siitä käytännön toteutuksesta. Meillä tietenkin täytyy olla kokonaisuuksien ymmärrystä, mutta myös täytyy pystyä tekemään konkreettista soveltamista käytössä olevilla ohjelmilla.

Isommalla työnantajalla varmasti hänet olisi voitu kouluttaa siihen työhön, mutta meillä ei ollut irrottaa kenenkään työtunteja, ja harjoittelukin oli vain kolme kuukautta, minkä sisällä piti saada konkreettinen vaikka pieni projekti valmiiksi.

Ohi sitten meni insinööripuolelta, heillä on edes joku soveltava kurssi ja auttavat jonkun ohjelman perustaidot, mistä kollegat voivat lähteä neuvomaan.

Jos opintojen aikana jo keksii mikä käytännön ala olisi tähtäimessä, niin joku ohjelma tai kurssi olisi hyvä käydä sieltä insinööripuoleltakin, jos niihin on pääsy.

Yliopistoissa yleensä saa suorittaa sivuainekokonaisuuksia mistä tiedekunnasta haluaa. Myös tietojenkäsittelytieteestä ja tietotekniikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, itse valikoin huolellisesti yliopistosta työllistävän ns. professioalan, jolle olen nyt valmistumassa (ei lääkis/DI, vaan eräs pienempi). Osoittautui, että omat kyvyt ja kiinnostus eivät sittenkään vastanneet tämän profession tarpeisiin, ja omassa alassa kiinnostaa lähinnä vain ne generalistipuolen piirteet. Minut on esimerkiksi työhaastattelussa helppo kompastuttaa helpoillakin alaan liittyvillä kysymyksillä, koska en alan sinnikkäästä opiskeluista huolimatta hallitse kokonaisuutta niin, että vastaukset löytyisivät kuin vettä vain. Nyt lähinnä vain ahdistaa ajatus tämän alan töihin pyrkimisestä.

Että suo siellä, vetelä täällä.

En tiedä lohduttaako tämä, mutta oma näkemys työelämästä on se, että kaikenlaisia viheltelijöitä sinne sekaan mahtuu. Siis, muutama harva painaa tosissaan, kourallinen viettää hovielämää ja miettii keinoja päästä pikkupomon asemaan. Ammattitaito, jos sellaista on, on näillä puurtajilla. Ne loput pelailee narsistisia pelejään. Mene haastatteluihin selkä suorana, jos olet tutkinnon suorittanut olet siis pätevä.Työ tekijäänsä neuvoo. Ps. ne haastattelijat on varmaan juuri pakoilemassa omaa työvuortaan...

Humanistisen alan tutkinnot ei sinänsä pätevöitä yhtään mihinkään. Työnantajat ei etsi haahuilijoita, paitsi ehkä valtio, vaan työpanosta johonkin tiettyyn tehtävään.

On kyllä niin totta, että tieteellisellä ajattelulla ei tee työelämässä mitään. Parhaiten pärjää esim ohjelmoinnissa, kun on pokkaa röyhkeästi kopioida jonkun muun tekemä koodi. Sitten naamioi niin, ettei jää kiinni. 😁

Vierailija kirjoitti:

Työhaastatteluista. Myös sillä sinun persoonalla on väliä. Väittäisin, että on paremmat mahdollisuudet saada paikka, jos menet haastatteluun rentona ja hymyilevänä, katsot haastattelijaa silmiin annat itsestäsi itsevarman vaikutelman. Sosiaaliset taidot ovat yllättävän hyvä valttikortti ja asia joka kannattaa tuoda esille, kun sinua pyydetään kuvailemaan itseäsi. Kannattaa myös ottaa työpaikasta etukäteen selvää ja tehdä hakemus juuri sinne, perustellen miksi haluaisi juuri kyseisestä firmasta töitä.

Monesti haetaan ns "hyvää tyyppiä", joka sopeutuu tiettyyn työryhmään. Useimpiin töihin vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rekryän itse korkeasti koulutettuja ja vähän on sopivasta tutkinnosta hyötyä, jos tyyppi on sellainen, ettei häntä voi asiakasyrityksiin laittaa epäsiistin / tyylittömän ulkonäön tai vajavaisten sosiaalisten taitojen takia.

Työnhakukurssit ovat todella monelle akateemiselle tarpeen. ihan pitäisi sellaisia perusasioita opettaa, mun miten saa puhdistettua hampaansa värjäymistä, valita sellaiset materiaalit päälleen, ettei kainaloihin muodostu neliön kokoiset hikiläiköt haastattelussa jne. Työhakemuksetkin voivat olla kamalia.

Ennemmin otamme reippaan amk:sta valmistuneen kuin rähjäisen akateemisen, vaikka periaatteessa akateeminen olisi meillä toiveissa.

Tämä tuli katkerasti itsekin huomattua. Rekrytoijan naamasta huomasi, että päätös oli tehty ennen kuin ehdin vastata yhteenkään kysymykseen. Ei auta erinomaiset arvosanat tai omat projektit, jos ulkonäkö on tasoa Turhapuro.

Jokainen voi itse vaikuttaa ulkonäköön peseytymällä, kampaamalla hiukset ja pukeutumalla ehjin ja puhtaisiin vaatteisiin. Sen jälkeen ei näytä Turhapurolta.

Puhtaat hoidetut hiukset ja mikäli ne ovat lyhyet, siisti leikkaus. Useimpiin töihin hakiessa pitkätukkainen miesten kannattaa pistää tukka kiinni siistille ponnarille.

Kyllä generalistejakin tarvitaan. Itse olen generalistitutkinnon suorittanut yliopistosta ja generalistin hommia tehnyt koko työuran. Olen ollut koordinaattorina, projektipäällikkönä, kehityspäällikkönä, nykyisin esihenkilönä... Olen koko työuran ollut tehtävissä, jotka vaativat laajojen kokonaisuuksien hahmottamista ja hallintaa sekä asioiden edistämistä. Eivät kaikki noista tykkää tai niihin pysty ja siksi meitäkin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksanut lukea tässä välissä olevaa keskustelua, joten vastaan vain AP:n aloitukseen.

Mulla oli sama tilanne. Valmistuin valtiotieteellisestä, johon ilmeisesti yhä nykyisinkin houkutellaan opiskelijoita kertomalla loistavista uramahdollisuuksista. Mutta ne loistavat uramahdollisuudet ovat kaikki yhtä satua vaan. Jos olet päättänyt, että haluat koulutusta vastaavaan työhön, vaikkapa sinne tiettyyn ministeriöön, niin kannattaa ilman muuta hakeutua työttömän työnhakijan työharjoittteluun sinne. Minun aikoinani, noin 2 v harjoitteluiden jälkeen alkoi hahmottua se jono, jossa järjestyksessä pisimpään harjoitelleet saisivat sitten hakea määräaikaisuuksia. Nykyisin mulla on useita aikaisempia opiskelukollegoita ihan virkamiesuralla siellä, se yksi koulutus käytynä =) 

Itsekin olisin tuolle uralle halunnut, mutta vanhemmillani oli tuolloin oli taloudellisesti vaikea aika, enkä voinut heittäytyä vuosien työttömyys-harjoittelukierteeseen. Itse siis valitsin hakea mitä vaan työtä, kunhan siitä sai palkkaa. Ajauduin perus tradenomitasoisiin töihin. Myöhemmin myös kouluttauduin tradenomiksi. Tällä uralla edetessäni, olen joskus saanut tästä ensimmäisestä opinahjostani haastattelupyyntöjä, kuinka olin päässyt tähän "menestyneeseen" asemaani.

Nyt päälle nelikymppisenä huomaan, että työ on vienyt hiukan erilaisiin hommiin ja ryhdyn nyt täydentämään koulutustani vielä uudella koulutuksella. Nyt vasta opiskelijaksi kirjauduttuani, sähköpostiin tulvii todella hyvän kuuloisia työtarjouksia. Eli kyllä se vaan on alasta kiinni!

Minulla on muuten se poikkeuksellinen tilanne, että opiskellessani tuota ensimmäistä tutkintoa, minulla oli sitä koulutusta vastaava työpaikka. Tästä huolimatta en ikinä valmistumiseni jälkeen saanut koulutusta vastaavaa työtä, vaikka tosiaan hain satoja ja tuhansia työpaikkoja.

Asia, joka valtio tai yhteiskuntatieteellisessä myös jää aina mainitsematta on se, että et voi saada EU virkaa ilman ranskankielentaitoa. Eli jos sitä ei ole, ja haluat omalle alalle työllistyä, kannattaa kieliopinnot aloittaa viimeistään nyt. 

Itse olin opiskelemassa Suomen liittyessä euhun. Silloin alallemme aukeaviin Brysselin harjoittelupaikkoihin oli vaatimuksena kolmen vieraan eu-kielen taito, joista yksi ei ole englanti ja yksi on Ranska, espanja tai italia.

Vierailija kirjoitti:

Jos koulutuksesi ei anna oikein mitään valmiuksia avoimille työmarkkinoille, niin sinulla saattaa kuitenkin olla mahdollista jäädä neppailemaan yliopistoon? Sieltä saattaa hyvinkin löytyä jotain puuhastelua tiedekuntasi puolelta? Näitä paikkoja rahoitetaan verovaroin ja palkkakin ihan keskitasoa.

Näissähän on se ongelma, että pestit on lyhyitä ja jatkuvasti joutuu hakemaan jatkoa . Toki parempi tämäkin kuin työttömyys, en tiedä onko näistä sitten hyötyä johonkin vakivirkaan haettaessa.

Vierailija kirjoitti:

Terve vaan, täällä samanlainen ja ollut työtön-pätkätyössä-tempputyöllistetty-koulutuksissa-urasuunnittelijan asiakkaana jo 20 vuotta valmistumisen jälkeen.

Vakituista työpaikkaa en ole saanut ja hakemuksia olen lähetellyt tuhansia. Olen ahkera ja tykätty tyyppi ollut jokaisessa pestissäni, mutta koska ne ovat olleet pelkkiä määräaikaisuuksia, niin eipä ole työpaikkaa irronnut.

Kannattaa oikeasti mennä opiskelemaan vielä joku ammattitutkinto, ettei käy kuin minulle. Olen kohta 50-vuotias ja ikäsyrjintääkin alkaa näkyä. Edes Mäkkiin en pääse töihin.

Tulee köyhät eläkevuodet, jos edes eläkkeelle koskaan tästä jamasta pääsenkään.

Aivan turha tutkinto.

Olet valinnut väärän, huonosti työllistävän alan. Koulutustasolla tässä ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä generalistejakin tarvitaan. Itse olen generalistitutkinnon suorittanut yliopistosta ja generalistin hommia tehnyt koko työuran. Olen ollut koordinaattorina, projektipäällikkönä, kehityspäällikkönä, nykyisin esihenkilönä... Olen koko työuran ollut tehtävissä, jotka vaativat laajojen kokonaisuuksien hahmottamista ja hallintaa sekä asioiden edistämistä. Eivät kaikki noista tykkää tai niihin pysty ja siksi meitäkin tarvitaan.

Tarvitaan kyllä, mutta valitettavasti generalisteja koulutetaan aivan liikaa tarpeeseen nähden. En syyttäisi silti pelkästään nuoria, jotka näihin koulutuksiin hakeutuvat. Tilanne on vastuutonta myös yliopistoilta ja niiden rahoittajilta, koska resurssit voisi suunnata niille aloille, joiden osaajia tarvittaisiin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea työtä arvostetaan -mantra varmasti liittyy myös siihen, että on valmis tekemään myös ei-koulutusta vastaavaa duunia tarvittaessa. Haaste tässä on vaan se, että jos jumiudut vaikka biologin papereilla pidemmäksi ajaksi johonkin puhelinaspaan, niin jäljempänä on hankala olla hakijana relevantti suoraan opiskellun alan avoimiin paikkoihin.

Tässä nousee esille taas se, että ensimmäinen koulutusta vastaava työ on monesti kullan arvoinen ja sitä pitäisi myös koulutuslaitosten painottaa opiskelijoille.

Tosiaan "väärä" työ voi vaikeuttaa oikean työpaikan saamista. Kaveri opiskeli insinööriksi ja heitti keikkaa kurottajakuskina teollisuudessa. Joka ikisessä työhaastattelussa ihmeteltiin, miksi haluaa vaihtaa ala. No ihan vaan siksi, että suunnittelutyö kiinnostaa ja on siksi kouluttautunut insinööriksi. Ensimmäisen oikean työn saanti oli vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Hain meille harjoittelijaa viime kesänä. Juuri humanistialoilta oli hakijoita, joilla ei ollut mitään käsitystä mitä ovat hakemassa. Se konkretian puute oli jotenkin surullista. Eikö jäillä ole mitään työpaikkakäyntejä, esittelyjä erilaisilta työnantajilta tms.

Moni olisi sinänsä ollut meille käyttökelpoinen, jos olisivat jonkun meidän ohjelmista hallinneet auttavasti, ja heillä olisi esim opinnoissaan ollut edes yksi kurssi näytettäväksi siitä käytännön toteutuksesta. Meillä tietenkin täytyy olla kokonaisuuksien ymmärrystä, mutta myös täytyy pystyä tekemään konkreettista soveltamista käytössä olevilla ohjelmilla.

Isommalla työnantajalla varmasti hänet olisi voitu kouluttaa siihen työhön, mutta meillä ei ollut irrottaa kenenkään työtunteja, ja harjoittelukin oli vain kolme kuukautta, minkä sisällä piti saada konkreettinen vaikka pieni projekti valmiiksi.

Ohi sitten meni insinööripuolelta, heillä on edes joku soveltava kurssi ja auttavat jonkun ohjelman perustaidot, mistä kollegat voivat lähteä neuvomaan.

Jos opintojen aikana jo keksii mikä käytännön ala olisi tähtäimessä, niin joku ohjelma tai kurssi olisi hyvä käydä sieltä insinööripuoleltakin, jos niihin on pääsy.

Eli halusit täysin koulutetun valmiin työntekijän harjoittelijan nälkäpalkalla.

Oliko työilmoitus samaa tyyliä kuin viestisi? Sitten kukaan ei oikein osannut sanoa siihen mitään? Työilmoitukset harvoin ovat hyvin laadittuja. Vaatimuksia on, mutta työn sisältöä ei osata kertoa.

Olisi ikävä opiskella jotain huuhaa tieteitä vuosia jotka eivät pätevöitä mihinkään ja joita ei kukaan tarvitse oikeassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea työtä arvostetaan -mantra varmasti liittyy myös siihen, että on valmis tekemään myös ei-koulutusta vastaavaa duunia tarvittaessa. Haaste tässä on vaan se, että jos jumiudut vaikka biologin papereilla pidemmäksi ajaksi johonkin puhelinaspaan, niin jäljempänä on hankala olla hakijana relevantti suoraan opiskellun alan avoimiin paikkoihin.

Tässä nousee esille taas se, että ensimmäinen koulutusta vastaava työ on monesti kullan arvoinen ja sitä pitäisi myös koulutuslaitosten painottaa opiskelijoille.

Näin on. Eipä ole alani työnantajat arvostaneet, vaikka olen tehnyt puhelinmyyntiä, lumitöitä, siivousta, varastohommia jne. Kuvittelin, että jos otan vaan jonkun duunin niin siitä on helpompi vaihtaa kuin hakea työtä työttömänä. Nyt olen jumissa kympin tuntipalkan hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rekryän itse korkeasti koulutettuja ja vähän on sopivasta tutkinnosta hyötyä, jos tyyppi on sellainen, ettei häntä voi asiakasyrityksiin laittaa epäsiistin / tyylittömän ulkonäön tai vajavaisten sosiaalisten taitojen takia.

Työnhakukurssit ovat todella monelle akateemiselle tarpeen. ihan pitäisi sellaisia perusasioita opettaa, mun miten saa puhdistettua hampaansa värjäymistä, valita sellaiset materiaalit päälleen, ettei kainaloihin muodostu neliön kokoiset hikiläiköt haastattelussa jne. Työhakemuksetkin voivat olla kamalia.

Ennemmin otamme reippaan amk:sta valmistuneen kuin rähjäisen akateemisen, vaikka periaatteessa akateeminen olisi meillä toiveissa.

Tämä tuli katkerasti itsekin huomattua. Rekrytoijan naamasta huomasi, että päätös oli tehty ennen kuin ehdin vastata yhteenkään kysymykseen. Ei auta erinomaiset arvosanat tai omat projektit, jos ulkonäkö on tasoa Turhapuro.

Jokainen voi itse vaikuttaa ulkonäköön peseytymällä, kampaamalla hiukset ja pukeutumalla ehjin ja puhtaisiin vaatteisiin. Sen jälkeen ei näytä Turhapurolta.

Puhtaat hoidetut hiukset ja mikäli ne ovat lyhyet, siisti leikkaus. Useimpiin töihin hakiessa pitkätukkainen miesten kannattaa pistää tukka kiinni siistille ponnarille.

Ei se nyt iso asia ole tukkaa leikata työnantajaa miellyttäväksi, jos reksytoija vain osaa suoraan kakaista ulos asian, eikä vauvapalstalla vain jupista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea työtä arvostetaan -mantra varmasti liittyy myös siihen, että on valmis tekemään myös ei-koulutusta vastaavaa duunia tarvittaessa. Haaste tässä on vaan se, että jos jumiudut vaikka biologin papereilla pidemmäksi ajaksi johonkin puhelinaspaan, niin jäljempänä on hankala olla hakijana relevantti suoraan opiskellun alan avoimiin paikkoihin.

Tässä nousee esille taas se, että ensimmäinen koulutusta vastaava työ on monesti kullan arvoinen ja sitä pitäisi myös koulutuslaitosten painottaa opiskelijoille.

Näin on. Eipä ole alani työnantajat arvostaneet, vaikka olen tehnyt puhelinmyyntiä, lumitöitä, siivousta, varastohommia jne. Kuvittelin, että jos otan vaan jonkun duunin niin siitä on helpompi vaihtaa kuin hakea työtä työttömänä. Nyt olen jumissa kympin tuntipalkan hommissa.

Ainut keino tuosta ulos on kouluttautua lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rekryän itse korkeasti koulutettuja ja vähän on sopivasta tutkinnosta hyötyä, jos tyyppi on sellainen, ettei häntä voi asiakasyrityksiin laittaa epäsiistin / tyylittömän ulkonäön tai vajavaisten sosiaalisten taitojen takia.

Työnhakukurssit ovat todella monelle akateemiselle tarpeen. ihan pitäisi sellaisia perusasioita opettaa, mun miten saa puhdistettua hampaansa värjäymistä, valita sellaiset materiaalit päälleen, ettei kainaloihin muodostu neliön kokoiset hikiläiköt haastattelussa jne. Työhakemuksetkin voivat olla kamalia.

Ennemmin otamme reippaan amk:sta valmistuneen kuin rähjäisen akateemisen, vaikka periaatteessa akateeminen olisi meillä toiveissa.

Tämä tuli katkerasti itsekin huomattua. Rekrytoijan naamasta huomasi, että päätös oli tehty ennen kuin ehdin vastata yhteenkään kysymykseen. Ei auta erinomaiset arvosanat tai omat projektit, jos ulkonäkö on tasoa Turhapuro.

Jokainen voi itse vaikuttaa ulkonäköön peseytymällä, kampaamalla hiukset ja pukeutumalla ehjin ja puhtaisiin vaatteisiin. Sen jälkeen ei näytä Turhapurolta.

Puhtaat hoidetut hiukset ja mikäli ne ovat lyhyet, siisti leikkaus. Useimpiin töihin hakiessa pitkätukkainen miesten kannattaa pistää tukka kiinni siistille ponnarille.

Ei se nyt iso asia ole tukkaa leikata työnantajaa miellyttäväksi, jos reksytoija vain osaa suoraan kakaista ulos asian, eikä vauvapalstalla vain jupista.

Jos työ edellyttää pulipäisyyttä, olisi asiasta hyvä mainita jo ilmoituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rekryän itse korkeasti koulutettuja ja vähän on sopivasta tutkinnosta hyötyä, jos tyyppi on sellainen, ettei häntä voi asiakasyrityksiin laittaa epäsiistin / tyylittömän ulkonäön tai vajavaisten sosiaalisten taitojen takia.

Työnhakukurssit ovat todella monelle akateemiselle tarpeen. ihan pitäisi sellaisia perusasioita opettaa, mun miten saa puhdistettua hampaansa värjäymistä, valita sellaiset materiaalit päälleen, ettei kainaloihin muodostu neliön kokoiset hikiläiköt haastattelussa jne. Työhakemuksetkin voivat olla kamalia.

Ennemmin otamme reippaan amk:sta valmistuneen kuin rähjäisen akateemisen, vaikka periaatteessa akateeminen olisi meillä toiveissa.

Tämä tuli katkerasti itsekin huomattua. Rekrytoijan naamasta huomasi, että päätös oli tehty ennen kuin ehdin vastata yhteenkään kysymykseen. Ei auta erinomaiset arvosanat tai omat projektit, jos ulkonäkö on tasoa Turhapuro.

Jokainen voi itse vaikuttaa ulkonäköön peseytymällä, kampaamalla hiukset ja pukeutumalla ehjin ja puhtaisiin vaatteisiin. Sen jälkeen ei näytä Turhapurolta.

Puhtaat hoidetut hiukset ja mikäli ne ovat lyhyet, siisti leikkaus. Useimpiin töihin hakiessa pitkätukkainen miesten kannattaa pistää tukka kiinni siistille ponnarille.

Ei se nyt iso asia ole tukkaa leikata työnantajaa miellyttäväksi, jos reksytoija vain osaa suoraan kakaista ulos asian, eikä vauvapalstalla vain jupista.

No kyllä jokaisen pitäisi ymmärtää itse millaisena kannattaa työhaastatteluun mennä. Myöhäistä siinä rekrytilanteessa on antaa ohjeita ulkonäön hoitamiseen.