Työelämään siirtymisen vaikeus: hyödytön yliopistotutkinto?

Käy joku duunari koulutus. Saat töitä heti ja taatusti tienaat saman mitä joku pieni palkkainen maisteri.

Itsekin olen tehnyt perustyötä amis tutkinnolla yli 20v putkeen ilman työttömyyttä.

Eräs tuttuni on kouluttautunut antropologiksi. Ala on siis juuri sitä mitä jotkut kuvaavat huuhaahumanistien hömppähommaksi ja tieksi kortistoon. Tuttuni oli valmistumisen jälkeen noin vuoden työtön ja työllistetty. Sitten hän sai työpaikan eräästä järjestöstä ja sillä tiellä on vakkarityössä. Hän ei juuri alansa hommia tehnyt opintojensa aikana.

Kaikenlaiselle osaamiselle on tarvetta. Ei vain ns. kovantieteen osaajille. Työnhaku on vaan nykyään tehty tosi armottomaksi ja kummalliseksi, kun kaupan kassalleki pääsee vain psykologisen analyysin kautta, jos on sopiva asenne (vähän kärjistettyä).

Työkkäriin asiakkaaksi ja sieltä sitten kyselet kaikki avut mitä saat työnhakuun. Samalla oot ite aktiivinen ja haet ja pohdit mitä töitä haluisit tehdä ja minkälainen työ sopii sulle. Kyllä niitä töitä löytyy. YTM ja humanistit työllistyy tilastojen mukaan tosi hyvin.

Hae valtiolle töihin. Selaa valtiolle.fi avoimia työpaikkoja ja koita hahmotella, et minkälaisia ominaisuuksia saisit käytettyä missäkin avoimessa työtehtävässä. Jos sulla ei oo kunnollista kokemusta, niin varo kuitenkin hakemasta omalle tasolle ns liian tasokkaita tehtäviä, koska se voi olla työnhakumotivaatiolle tuhoisaa.

Hain meille harjoittelijaa viime kesänä. Juuri humanistialoilta oli hakijoita, joilla ei ollut mitään käsitystä mitä ovat hakemassa. Se konkretian puute oli jotenkin surullista. Eikö jäillä ole mitään työpaikkakäyntejä, esittelyjä erilaisilta työnantajilta tms.

Moni olisi sinänsä ollut meille käyttökelpoinen, jos olisivat jonkun meidän ohjelmista hallinneet auttavasti, ja heillä olisi esim opinnoissaan ollut edes yksi kurssi näytettäväksi siitä käytännön toteutuksesta. Meillä tietenkin täytyy olla kokonaisuuksien ymmärrystä, mutta myös täytyy pystyä tekemään konkreettista soveltamista käytössä olevilla ohjelmilla.

Isommalla työnantajalla varmasti hänet olisi voitu kouluttaa siihen työhön, mutta meillä ei ollut irrottaa kenenkään työtunteja, ja harjoittelukin oli vain kolme kuukautta, minkä sisällä piti saada konkreettinen vaikka pieni projekti valmiiksi.

Ohi sitten meni insinööripuolelta, heillä on edes joku soveltava kurssi ja auttavat jonkun ohjelman perustaidot, mistä kollegat voivat lähteä neuvomaan.

Jos opintojen aikana jo keksii mikä käytännön ala olisi tähtäimessä, niin joku ohjelma tai kurssi olisi hyvä käydä sieltä insinööripuoleltakin, jos niihin on pääsy.

Ensimmäinen oman alan työpaikka on se avain onneen. Se on pakko kaivaa _jostain_ ja pärjätä siinä. Sen jälkeen yleensä korkeakoulutettu onnistuu duuniputkessa pysymään, ehkä jotain niche-aloja lukuun ottamatta.

Vierailija kirjoitti:

No, itse valikoin huolellisesti yliopistosta työllistävän ns. professioalan, jolle olen nyt valmistumassa (ei lääkis/DI, vaan eräs pienempi). Osoittautui, että omat kyvyt ja kiinnostus eivät sittenkään vastanneet tämän profession tarpeisiin, ja omassa alassa kiinnostaa lähinnä vain ne generalistipuolen piirteet. Minut on esimerkiksi työhaastattelussa helppo kompastuttaa helpoillakin alaan liittyvillä kysymyksillä, koska en alan sinnikkäästä opiskeluista huolimatta hallitse kokonaisuutta niin, että vastaukset löytyisivät kuin vettä vain. Nyt lähinnä vain ahdistaa ajatus tämän alan töihin pyrkimisestä.

Että suo siellä, vetelä täällä.

En tiedä lohduttaako tämä, mutta oma näkemys työelämästä on se, että kaikenlaisia viheltelijöitä sinne sekaan mahtuu. Siis, muutama harva painaa tosissaan, kourallinen viettää hovielämää ja miettii keinoja päästä pikkupomon asemaan. Ammattitaito, jos sellaista on, on näillä puurtajilla. Ne loput pelailee narsistisia pelejään. Mene haastatteluihin selkä suorana, jos olet tutkinnon suorittanut olet siis pätevä.Työ tekijäänsä neuvoo. Ps. ne haastattelijat on varmaan juuri pakoilemassa omaa työvuortaan...

Mä en jaksanut lukea tässä välissä olevaa keskustelua, joten vastaan vain AP:n aloitukseen.

Mulla oli sama tilanne. Valmistuin valtiotieteellisestä, johon ilmeisesti yhä nykyisinkin houkutellaan opiskelijoita kertomalla loistavista uramahdollisuuksista. Mutta ne loistavat uramahdollisuudet ovat kaikki yhtä satua vaan. Jos olet päättänyt, että haluat koulutusta vastaavaan työhön, vaikkapa sinne tiettyyn ministeriöön, niin kannattaa ilman muuta hakeutua työttömän työnhakijan työharjoittteluun sinne. Minun aikoinani, noin 2 v harjoitteluiden jälkeen alkoi hahmottua se jono, jossa järjestyksessä pisimpään harjoitelleet saisivat sitten hakea määräaikaisuuksia. Nykyisin mulla on useita aikaisempia opiskelukollegoita ihan virkamiesuralla siellä, se yksi koulutus käytynä =) 

Itsekin olisin tuolle uralle halunnut, mutta vanhemmillani oli tuolloin oli taloudellisesti vaikea aika, enkä voinut heittäytyä vuosien työttömyys-harjoittelukierteeseen. Itse siis valitsin hakea mitä vaan työtä, kunhan siitä sai palkkaa. Ajauduin perus tradenomitasoisiin töihin. Myöhemmin myös kouluttauduin tradenomiksi. Tällä uralla edetessäni, olen joskus saanut tästä ensimmäisestä opinahjostani haastattelupyyntöjä, kuinka olin päässyt tähän "menestyneeseen" asemaani.

Nyt päälle nelikymppisenä huomaan, että työ on vienyt hiukan erilaisiin hommiin ja ryhdyn nyt täydentämään koulutustani vielä uudella koulutuksella. Nyt vasta opiskelijaksi kirjauduttuani, sähköpostiin tulvii todella hyvän kuuloisia työtarjouksia. Eli kyllä se vaan on alasta kiinni!

Minulla on muuten se poikkeuksellinen tilanne, että opiskellessani tuota ensimmäistä tutkintoa, minulla oli sitä koulutusta vastaava työpaikka. Tästä huolimatta en ikinä valmistumiseni jälkeen saanut koulutusta vastaavaa työtä, vaikka tosiaan hain satoja ja tuhansia työpaikkoja.

Asia, joka valtio tai yhteiskuntatieteellisessä myös jää aina mainitsematta on se, että et voi saada EU virkaa ilman ranskankielentaitoa. Eli jos sitä ei ole, ja haluat omalle alalle työllistyä, kannattaa kieliopinnot aloittaa viimeistään nyt. 

Erityisen kiinnostava keskustelu. Olen yli 40-vuotias. Hyvin moni, oli sitten menestynyt tai ihan tavallisella työuralla tai yhä pätkäkierteessä, on kyllä jatkuvasti täydentänyt koulutustaan. Niillä mainituilla professioaloillakin pitää päivittää tietoja ja erikoistua.

Tuo kielitaito oli hyvä huomio.

Vierailija kirjoitti:

Hain meille harjoittelijaa viime kesänä. Juuri humanistialoilta oli hakijoita, joilla ei ollut mitään käsitystä mitä ovat hakemassa. Se konkretian puute oli jotenkin surullista. Eikö jäillä ole mitään työpaikkakäyntejä, esittelyjä erilaisilta työnantajilta tms.

Moni olisi sinänsä ollut meille käyttökelpoinen, jos olisivat jonkun meidän ohjelmista hallinneet auttavasti, ja heillä olisi esim opinnoissaan ollut edes yksi kurssi näytettäväksi siitä käytännön toteutuksesta. Meillä tietenkin täytyy olla kokonaisuuksien ymmärrystä, mutta myös täytyy pystyä tekemään konkreettista soveltamista käytössä olevilla ohjelmilla.

Isommalla työnantajalla varmasti hänet olisi voitu kouluttaa siihen työhön, mutta meillä ei ollut irrottaa kenenkään työtunteja, ja harjoittelukin oli vain kolme kuukautta, minkä sisällä piti saada konkreettinen vaikka pieni projekti valmiiksi.

Ohi sitten meni insinööripuolelta, heillä on edes joku soveltava kurssi ja auttavat jonkun ohjelman perustaidot, mistä kollegat voivat lähteä neuvomaan.

Jos opintojen aikana jo keksii mikä käytännön ala olisi tähtäimessä, niin joku ohjelma tai kurssi olisi hyvä käydä sieltä insinööripuoleltakin, jos niihin on pääsy.

Jos laadit hakemustekstin ja hakijoiksi sitten tulvii vääriä tyyppejä, eikö ekana pitäisi tulla mieleen että omassa tekstissäsi on se surullinen vika, jonka johdosta ilmoitus kiinnosti vääriä tyyppejä…

Generalistitutkinnon omaavat, jos lähdetään siitä, että näitäkin kuitenkin tarvitaan (eri keskustelu sitten, kuinka paljon), mitä teidän mielestä tutkintoon olisi pitänyt kuulua, jotta työelämään siirtyminen helpottuisi?

Työhaastatteluista. Myös sillä sinun persoonalla on väliä. Väittäisin, että on paremmat mahdollisuudet saada paikka, jos menet haastatteluun rentona ja hymyilevänä, katsot haastattelijaa silmiin annat itsestäsi itsevarman vaikutelman. Sosiaaliset taidot ovat yllättävän hyvä valttikortti ja asia joka kannattaa tuoda esille, kun sinua pyydetään kuvailemaan itseäsi. Kannattaa myös ottaa työpaikasta etukäteen selvää ja tehdä hakemus juuri sinne, perustellen miksi haluaisi juuri kyseisestä firmasta töitä.

Jos koulutuksesi ei anna oikein mitään valmiuksia avoimille työmarkkinoille, niin sinulla saattaa kuitenkin olla mahdollista jäädä neppailemaan yliopistoon? Sieltä saattaa hyvinkin löytyä jotain puuhastelua tiedekuntasi puolelta? Näitä paikkoja rahoitetaan verovaroin ja palkkakin ihan keskitasoa.

Vierailija kirjoitti:

Työhaastatteluista. Myös sillä sinun persoonalla on väliä. Väittäisin, että on paremmat mahdollisuudet saada paikka, jos menet haastatteluun rentona ja hymyilevänä, katsot haastattelijaa silmiin annat itsestäsi itsevarman vaikutelman. Sosiaaliset taidot ovat yllättävän hyvä valttikortti ja asia joka kannattaa tuoda esille, kun sinua pyydetään kuvailemaan itseäsi. Kannattaa myös ottaa työpaikasta etukäteen selvää ja tehdä hakemus juuri sinne, perustellen miksi haluaisi juuri kyseisestä firmasta töitä.

Tää on niin totta. Töihin halutaan ihminen, joka ottaa niistä töistä kopin. Toki pitää itsevarmuuden lisäksi tuoda esiin yhteistyökykyisyyttä.

Mua kiinnostaisi kuulla, että mikä aloittajalla (tai muilla generalistitutkinnon opiskelleilla) on alun perin ollut ajatus työllistymisestä. Mihin olitte ajatelleet päästä töihin? Ja minkälaisiin töihin konkreettisesti? Mitkä ovat teidän ydinosaamiset jolla tuotte lisää arvoa organisaation toimintaan?

Asioiden sanoittaminen ja ytimen konkretisointi on kuitenkin oletettavasti esim humanistialojen tai yhteiskunnallisten alojen ihan sitä core-tekemistä. Työnantajaa taas aina kiinnostaa työntekijästä saamansa hyöty. Yleisesti ottaen näen, että mikä tahansa organisaatio olisi valmis palkkaamaan teoriassa kenet tahansa ja mihin tehtävään tahansa, kunhan henkilö vaan osaa perustella tarpeen riittävän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.

Monesti sitä ei nuorena tajua, mikä tilanne alalla on. Oppilaitosten sivuilla kerrotaan loistavista työllisyysnäkymistä, vaikka todellisuudessa yliopistossa on varmaan noin 10 alaa, jolla sellaiset on.

Oikeustiede, lääketiede, hammaslääketiede, sosiaalityö ja kasvatustieteet. Mitä ne muut viisi ovat?

Oikis ei ole enää satavarma, eikä ainakaan mikään statusala.

Oikis toimii, jos sen lisäksi tekee toisen tutkinnon ja erikoistuu sen alan oikeudellisiin kysymyksiin.

Oikis toimii edelleen. Ei tarvitse toista tutkintoa. Valmistunut pääsee edelleen tuosta vaan esim. pankkiin vaikka ei ole erikoistunut talousasioihin.

Itse olen 49 v asianajaja, varatuomari, syyttäjäksi kelpoinen, OTM, EU-n Itä-alue projektien asiantuntija.

Tuossa minun koulutus. Vuodesta 2006 oma toimisto. Olisin päässyt mihin tahansa hommiin pelkällä oikiskoulutuksella. Perustin kuitenki oman 06. Eu-asiantuntijahommatutkinnon tein kuin odotin Kemin käräjäoikeuteen auskultointia. Eli odotellessa. 

Fatalji

Omalla työllisyyskurssillani aikoinaan oli kolme oikiksesta valmistunutta. Sukulainen joka pääsi heittämällä sisään eka kerralla ei saanut töitä, tosin haki heti varmaan liian hyviä paikkoja. Kaverin mies joutui odottamaan pitkään että sai viran isosta kaupungista (julkisella).

Aivan. Yleensä pitää aloittaa vähän vaatimattomammista hommista ja edetä sitten siitä

Kyllä, samaa mieltä, mutta tutkinnon jälkeen olisi hyvä että ne hommat kuitenkin olisivat saman alan töitä vaikka pätkissä tai ainakin oman osaamistason hommia. Ei niin, että mene mäkkärille,  kyllä ne käräjäoikeudessa arvostavat "ihan mitä tahansa tehtyä työtä";). Mäkkärille voi toki mennä elääkseen tekemään vuoroja jos tarvitsee rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.

Monesti sitä ei nuorena tajua, mikä tilanne alalla on. Oppilaitosten sivuilla kerrotaan loistavista työllisyysnäkymistä, vaikka todellisuudessa yliopistossa on varmaan noin 10 alaa, jolla sellaiset on.

Oikeustiede, lääketiede, hammaslääketiede, sosiaalityö ja kasvatustieteet. Mitä ne muut viisi ovat?

Oikis ei ole enää satavarma, eikä ainakaan mikään statusala.

Oikis toimii, jos sen lisäksi tekee toisen tutkinnon ja erikoistuu sen alan oikeudellisiin kysymyksiin.

Oikis toimii edelleen. Ei tarvitse toista tutkintoa. Valmistunut pääsee edelleen tuosta vaan esim. pankkiin vaikka ei ole erikoistunut talousasioihin.

Itse olen 49 v asianajaja, varatuomari, syyttäjäksi kelpoinen, OTM, EU-n Itä-alue projektien asiantuntija.

Tuossa minun koulutus. Vuodesta 2006 oma toimisto. Olisin päässyt mihin tahansa hommiin pelkällä oikiskoulutuksella. Perustin kuitenki oman 06. Eu-asiantuntijahommatutkinnon tein kuin odotin Kemin käräjäoikeuteen auskultointia. Eli odotellessa. 

Fatalji

Omalla työllisyyskurssillani aikoinaan oli kolme oikiksesta valmistunutta. Sukulainen joka pääsi heittämällä sisään eka kerralla ei saanut töitä, tosin haki heti varmaan liian hyviä paikkoja. Kaverin mies joutui odottamaan pitkään että sai viran isosta kaupungista (julkisella).

Aivan. Yleensä pitää aloittaa vähän vaatimattomammista hommista ja edetä sitten siitä

Kyllä, samaa mieltä, mutta tutkinnon jälkeen olisi hyvä että ne hommat kuitenkin olisivat saman alan töitä vaikka pätkissä tai ainakin oman osaamistason hommia. Ei niin, että mene mäkkärille,  kyllä ne käräjäoikeudessa arvostavat "ihan mitä tahansa tehtyä työtä";). Mäkkärille voi toki mennä elääkseen tekemään vuoroja jos tarvitsee rahaa.

Tuo mäkkäri-käräjäoikeus -vertaus on vaan siitä ontuva, et juristit pääosin työllistyvät hyvin ja usein sellaisiin vakansseihin, joissa pitää olla koulutukseltaan juristi.

Sivusta seurasin muutamaa aiempaa kollegaa otm-papereilla ja vaikka silloinen tehtävä ei ollut heille se omin, niin hyvin pääsivät kyllä monenlaisiin paikkoihin haastatteluun, vaikka työkokemusta ei olisi ollut juuri ko. alalta.

Vierailija kirjoitti:

Käy joku duunari koulutus. Saat töitä heti ja taatusti tienaat saman mitä joku pieni palkkainen maisteri.

Itsekin olen tehnyt perustyötä amis tutkinnolla yli 20v putkeen ilman työttömyyttä.

En ole tuo jolle ehdotit mutta vastaan silti. Kai nyt kuitenkin ymmärrät, että ihminen on mennyt yliopistoon koska haluaisi tehdä vähän erityyppistä työtä? Ja ennen kuin tämä käsitetään väärin niin kiirehdin kertomaan, että arvostan duunariammatissa olevaa hyvää tekijää ihan siinä kuin kaikkia muitakin JA olen itsekin joutunut hankkimaan toisen tutkinnon koska ensimmäinen maisteritutkintoni oli huonosti työllistävä. Jotenkin tuntuu vain tyhmältä että ihmisen koulutukselle ei muka olisi muuta käyttöä kuin että kaikki vaan duunareiksi, mutta ehkä sitten näin on. Ainakin niitä sitten voisi tehdä osa-aikaisena. Ymmärrän kyllä, että niitä ammatteja on tarjolla joille on oikeasti tarvetta. Huokaus...

Mutta mitä jos ei halua tehdä tai viihdy tehden 20 vuotta jotain duunariammattia täysiaikaisesti? Itse en jaksa fyysistä työtä (edelleenkin kunnoitan muiden tekemää), en ole yhtään fyysinen ihminen enkä ole hyvä missään kädentaidoissa, olen hidas niissä jne. Paras kombo olisi vähintään puoli päivää tietokoneella, loppu jotain asiakastapaamisia ja kevyttä liikkumista paikasta toiseen tai seisomista, jopa maastossa kunhan ei tarvitse kantaa mitään raskasta. Olen hyvä päättelemään, analyyttinen, itsenäinen, looginen, erittäin hyvä kirjoittamaan mitä tahansa asiatekstejä, dokumentteja, asiakaskirjauksia. Ei vaan millään siirry loogisuus mihinkään mitä pitää tehdä käsillä:(. Kuten rakentamiseen tai tarjoiluun vastaavaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksanut lukea tässä välissä olevaa keskustelua, joten vastaan vain AP:n aloitukseen.

Mulla oli sama tilanne. Valmistuin valtiotieteellisestä, johon ilmeisesti yhä nykyisinkin houkutellaan opiskelijoita kertomalla loistavista uramahdollisuuksista. Mutta ne loistavat uramahdollisuudet ovat kaikki yhtä satua vaan. Jos olet päättänyt, että haluat koulutusta vastaavaan työhön, vaikkapa sinne tiettyyn ministeriöön, niin kannattaa ilman muuta hakeutua työttömän työnhakijan työharjoittteluun sinne. Minun aikoinani, noin 2 v harjoitteluiden jälkeen alkoi hahmottua se jono, jossa järjestyksessä pisimpään harjoitelleet saisivat sitten hakea määräaikaisuuksia. Nykyisin mulla on useita aikaisempia opiskelukollegoita ihan virkamiesuralla siellä, se yksi koulutus käytynä =) 

Itsekin olisin tuolle uralle halunnut, mutta vanhemmillani oli tuolloin oli taloudellisesti vaikea aika, enkä voinut heittäytyä vuosien työttömyys-harjoittelukierteeseen. Itse siis valitsin hakea mitä vaan työtä, kunhan siitä sai palkkaa. Ajauduin perus tradenomitasoisiin töihin. Myöhemmin myös kouluttauduin tradenomiksi. Tällä uralla edetessäni, olen joskus saanut tästä ensimmäisestä opinahjostani haastattelupyyntöjä, kuinka olin päässyt tähän "menestyneeseen" asemaani.

Nyt päälle nelikymppisenä huomaan, että työ on vienyt hiukan erilaisiin hommiin ja ryhdyn nyt täydentämään koulutustani vielä uudella koulutuksella. Nyt vasta opiskelijaksi kirjauduttuani, sähköpostiin tulvii todella hyvän kuuloisia työtarjouksia. Eli kyllä se vaan on alasta kiinni!

Minulla on muuten se poikkeuksellinen tilanne, että opiskellessani tuota ensimmäistä tutkintoa, minulla oli sitä koulutusta vastaava työpaikka. Tästä huolimatta en ikinä valmistumiseni jälkeen saanut koulutusta vastaavaa työtä, vaikka tosiaan hain satoja ja tuhansia työpaikkoja.

Asia, joka valtio tai yhteiskuntatieteellisessä myös jää aina mainitsematta on se, että et voi saada EU virkaa ilman ranskankielentaitoa. Eli jos sitä ei ole, ja haluat omalle alalle työllistyä, kannattaa kieliopinnot aloittaa viimeistään nyt. 

Mielenkiinnosta: jos sinulla oli oman alan työpaikka opiskellessasi, suhtautuiko henkilökunta ihan hyvin, jos tiesi asiasta, vai kohtasitko ikäviä reaktioita? Varmaan riippuu alastakin. Esimerkiksi sosiologiassa henkilöstön suhtautuminen voi olla välinpitämätöntä, ja yksi graduohjaaja kai yritti vääntää opiskelijaa pois entisen työnsä aiheesta johonkin muuhun. "Kokemusosaaminen" kun ei ole mitään akateemista asiantuntijaosaamista, ilmeisesti.

Samoin eräs käännöstoimistossa työskennellyt ja työstään kieliaiheeseen gradunsa tehnyt koki vähättelyä, kun aihe ei ollut tarpeeksi akateeminen.

Yliopistossa on muuten hienoja aloja ja paljon kiinnostavaa sisältöä, mutta henkilöstöltä ymmärrystä voi olla vaikeaa saada, mahdollisesti elleivät habitus ja ulkonäkö satu miellyttämään. Henkilökunnan omiin taustoihin tutustuminen voi valottaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on lahjakkuutta yliopisto opintoihin, niin miksi te suoritatte jonkun sellaisen tutkinnon jolla ei saa töitä ja pärjää huonommin kuin me ammattikoulun käyneet? Eikö se ole aika olennainen juttu, että on jonkinlaiset tulevaisuuden näkymät ja työllisyys tiedossa? Niistä aloista pitää valita missä on töitä, sen takia sitä koulua käydään että joskus päästään palkka työhön.

Monesti sitä ei nuorena tajua, mikä tilanne alalla on. Oppilaitosten sivuilla kerrotaan loistavista työllisyysnäkymistä, vaikka todellisuudessa yliopistossa on varmaan noin 10 alaa, jolla sellaiset on.

Oikeustiede, lääketiede, hammaslääketiede, sosiaalityö ja kasvatustieteet. Mitä ne muut viisi ovat?

Oikis ei ole enää satavarma, eikä ainakaan mikään statusala.

Oikis toimii, jos sen lisäksi tekee toisen tutkinnon ja erikoistuu sen alan oikeudellisiin kysymyksiin.

Oikis toimii edelleen. Ei tarvitse toista tutkintoa. Valmistunut pääsee edelleen tuosta vaan esim. pankkiin vaikka ei ole erikoistunut talousasioihin.

Itse olen 49 v asianajaja, varatuomari, syyttäjäksi kelpoinen, OTM, EU-n Itä-alue projektien asiantuntija.

Tuossa minun koulutus. Vuodesta 2006 oma toimisto. Olisin päässyt mihin tahansa hommiin pelkällä oikiskoulutuksella. Perustin kuitenki oman 06. Eu-asiantuntijahommatutkinnon tein kuin odotin Kemin käräjäoikeuteen auskultointia. Eli odotellessa. 

Fatalji

Omalla työllisyyskurssillani aikoinaan oli kolme oikiksesta valmistunutta. Sukulainen joka pääsi heittämällä sisään eka kerralla ei saanut töitä, tosin haki heti varmaan liian hyviä paikkoja. Kaverin mies joutui odottamaan pitkään että sai viran isosta kaupungista (julkisella).

Aivan. Yleensä pitää aloittaa vähän vaatimattomammista hommista ja edetä sitten siitä

Kyllä, samaa mieltä, mutta tutkinnon jälkeen olisi hyvä että ne hommat kuitenkin olisivat saman alan töitä vaikka pätkissä tai ainakin oman osaamistason hommia. Ei niin, että mene mäkkärille,  kyllä ne käräjäoikeudessa arvostavat "ihan mitä tahansa tehtyä työtä";). Mäkkärille voi toki mennä elääkseen tekemään vuoroja jos tarvitsee rahaa.

Tuo mäkkäri-käräjäoikeus -vertaus on vaan siitä ontuva, et juristit pääosin työllistyvät hyvin ja usein sellaisiin vakansseihin, joissa pitää olla koulutukseltaan juristi.

Sivusta seurasin muutamaa aiempaa kollegaa otm-papereilla ja vaikka silloinen tehtävä ei ollut heille se omin, niin hyvin pääsivät kyllä monenlaisiin paikkoihin haastatteluun, vaikka työkokemusta ei olisi ollut juuri ko. alalta.

Vertaus oli yleinen, älä juutu oikikseen. Joskus vaan kuulee tätä kaikkea-työtä-arvostetaan käytettävän väärässä tarkoituksessa. Jup, oikis varmaan työllistää ihan hyvin vaikka vastavalmistuneilla, kuten kaikilla voi olla vähän hakemista alussa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttuni on kouluttautunut antropologiksi. Ala on siis juuri sitä mitä jotkut kuvaavat huuhaahumanistien hömppähommaksi ja tieksi kortistoon. Tuttuni oli valmistumisen jälkeen noin vuoden työtön ja työllistetty. Sitten hän sai työpaikan eräästä järjestöstä ja sillä tiellä on vakkarityössä. Hän ei juuri alansa hommia tehnyt opintojensa aikana.

Kaikenlaiselle osaamiselle on tarvetta. Ei vain ns. kovantieteen osaajille. Työnhaku on vaan nykyään tehty tosi armottomaksi ja kummalliseksi, kun kaupan kassalleki pääsee vain psykologisen analyysin kautta, jos on sopiva asenne (vähän kärjistettyä).

Työkkäriin asiakkaaksi ja sieltä sitten kyselet kaikki avut mitä saat työnhakuun. Samalla oot ite aktiivinen ja haet ja pohdit mitä töitä haluisit tehdä ja minkälainen työ sopii sulle. Kyllä niitä töitä löytyy. YTM ja humanistit työllistyy tilastojen mukaan tosi hyvin.

Ihanko totta? Minne? Vai onko tässä selitys miksi tämä yhteiskunta ajaa seinää päin 200 lasissa? Laskutaidottomat käsienheiluttelijat ratissa.