Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Olen lakannut pitämästä yhteyttä henkilöön, joka ei arvostanut minun aikaani. Yleensä teki kotona vasta lähtöä, kun minä jo odottelin sovittuna aikana sovitussa paikassa. Eli oli 30-45 minuuttia myöhässä ja yleensä oli sopinut seuraavan menon niin, että hyvä jos puoli tuntia ehdimme tavata. Kotirouvan elämänhallinta oli muutenkin vähän hakusessa.

Toinen ärsyttävä myöhästelijä oli kollega. Meillä oli aamu ja iltavuoron välillä ns. lentävä vaihto. Asiakaspalvelutehtäviä, joten tulijaa ei voinut takki päällä odotella. Joka päivä tämä lompsi kiirettä pitämättä 10-15 minuuttia myöhässä paikalle tupakkapaikan kautta tietenkin. Oma työpäiväni venyi myöhästelijän takia 20-30 minuuttia. Ja palkatta tietenkin. Ja lopulta sain itse juosta tukka putkella hakemaan lasta päiväkodista ennen kuin se meni kiinni.

Ei sitä ehdi kun mun  seksirikollinen ystävä vaatii tukea jatkuvasti.

Miksi nämä myöhästelijät eivät koskaan myöhästy lomalennoltaan? Koska he ovat itsekkäitä kusipäitä.

Myöhästelijät jää kyydistä ja hauskanpidosta paitsi. Jos ei opi niin sitten no jaa asioista paitsi. Suakelin myöhästelijät ei oo kaikki kunnossa nupissa sillasilla.

Itselläni tapana olla ajoissa, joten olen ihmetellyt myös kuinka jotkut ovat lähes aina myöhässä. Eikö toisen aikaa arvosteta?

Kaikista ärsyttävin tapa on ilmoittaa myöhästymisestä tyyliin minuuttia ennen sovittua aikaa "sori, siellä 15 yli" ... Kiitti :D

Yksi entinen tuttava oli sellainen, joka oli aina myöhässä. Nuorena saattoi olla siis ihan törkeää, kuinka odotutti puoli päivää ja sitten perui koko näkemisen.

Aikuisella iällä aloin sitten vaan sanomaan, että jos myöhästyt, lähden tästä silti sovittuna aikana, jos esim. olin nappaamassa häntä autolla kyytiin. Kummasti alkoi oppia tulemaan ajoissa.

Nykyään tyyppi ei ole elämässäni enää, ei oikein mikään hänen kanssaan ottanut onnistuakseen..

Vierailija kirjoitti:

Enpä muuta sano, kuin että näistä kommenteista saa hyvin mielenkiintoisen tulkinnan "aina myöhässä" olevista.

No kun ne myöhässä olijat ei ole täsmällisesti. Vaan myöhässä, ei siis minuuttia ennen vaan 10-15 minuuttia jälkeen. Itse olen melko neuroottinen ajoissa olija ja oppinut vain täsmällisemmäksi vanhempana. Myöhästelijät eivät näytä oppivan yhtään mihinkään. Tunnistan kyllä oman kärsimättömyyteni ja esimerkiksi työkaverini toiminta on  minusta aina kuin märehtivä lehmä ja se ei kyllä saa aikaiseksi oikein mitään ja on myöhässä joka paikasta. 

Itse tunnen myös muutamia aina myöhässä olecia ihmisiä. Yksi kaverini on tällainen. Jos ollaan sovittu, että hän tulee meille kylään klo 14, saattaa 14.15 tulla viesti "käyn pikasesti suihkussa ja lähen sit". 14.30 tulee viesti "pitää tiskata astiat eka, lähen sitten". 14.55 tulee viesti "haen täs matkan varrel yhen paketin". Lopukta hän saattaa olla 15.45 paikalla. Siinä on sitten kiva kun on esim tehnyt jotain tarjottavia ja ofottelee kylmenevien ruokien äärellä että milloinkohan se toinen suvaitsee saapua paikalle

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki nepsy-oireiset ole myöhästelijöitä. Itse olen autisti, mutta aina etuajassa joka paikassa, koska myöhästyminen ja aikatauluista poikkeaminen aiheuttaa mulle niin suurta ahdistusta. Omaan myös äärimmäisen tarkan ajantajun ja pakkomielteen ajoissa olemiseen.

Moni myöhästelijä voisi ottaa oppia.

Näinpä olen itsekin todennut. Helppo arvioida että tuohon matkaan menee 12min

Mun mielestä kyse on välinpitämättömyydestä. Ajatellaan että oma aika on tärkeämpää ja että kyllä se toinen nyt hetken voi odottaa. Totuus on, että ei välttämättä voi, joku on saattanut ajoittaa tapaamisen hyvää hyvyyttään aikaan "x" ja pahimmillaan siinä menee kaikki muutkin suunnitelmat mönkään jos aikatauluja ei noudateta.

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen myös muutamia aina myöhässä olecia ihmisiä. Yksi kaverini on tällainen. Jos ollaan sovittu, että hän tulee meille kylään klo 14, saattaa 14.15 tulla viesti "käyn pikasesti suihkussa ja lähen sit". 14.30 tulee viesti "pitää tiskata astiat eka, lähen sitten". 14.55 tulee viesti "haen täs matkan varrel yhen paketin". Lopukta hän saattaa olla 15.45 paikalla. Siinä on sitten kiva kun on esim tehnyt jotain tarjottavia ja ofottelee kylmenevien ruokien äärellä että milloinkohan se toinen suvaitsee saapua paikalle

Tuossa tapauksessa en enää odottelis, jos on sovittu 14 ja tulee 15.45 ja tätä sattuu aina. Niin sanoisin, että mulla on sovittu seuraava meno,että ensi kertaan sitten. Onhan sitä muutakin tekemistä ja menoja, ettei voi koko päivää odotella yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vuosikausia sietänyt paria myöhästelijää, ja aina odotellut heitä valittamatta, kunnes yhtäkkiä päätin vain lopettaa sen. Jatkuva myöhästely on toisen ajan varastamista, se on itsekästä ja piittaamatonta.

Nykyään en odottele kahvilassa tai ravintolassa myöhästelijää vaan tilaan itselleni ruuat ja aloitan kaikessa rauhassa syömisen. Jos myöhästelijä tulee paikalle esim. vasta kahvin aikana, niin se on hänen ongelmansa. Tapaaminen jää silloin aika lyhyeksi. Samoin toimin, jos ollaan sovittu vaikka museoon menosta: en enää odottele eteisessä viittä minuuttia pidempään vaan menen museoon tutustumaan näyttelyyn yksinäni. Kaveri tulee jos tulee, en odottele, enkä myöskään venytä museokäyntiäni myöhästyjän takia.

En enää muistuttele kroonista myöhästelijää tapaamisista enkä kysele perään. Jos aikuinen ihminen ei pysty hallitsemaan elämäänsä edes noin alkeellisella tasolla, ei asian korjaaminen ole minun vastuullani.

En pillastu 5-10 minuutin odottelusta silloin tällöin, mutta sellainen tyyppi, joka on aina myöhässä vähintään 15 min, usein yli 30 min, ei ehkä ole minulle oikeaa seuraa, enkä minä hänelle.

Toinen noista myöhästelijöistä on lopettanut myöhästelyn meidän tapaamisistamme. Hän siis olisi kaikki nämä vuodet osannut tulla ajoissa, jos vain olisi halunnut. Toinen puolestaan suuttui minulle tästä rajojen vetämisestä, emme enää tapaa.

Hyvä,hyvä :)

joka myöhästyy, ei siihen voi luottaa missään muussakaan asiassa.

Vierailija kirjoitti:

- Mikä on maailman homoin nimi?

- P ut1n 😄

kyllä. ja ne kaikki muut, jotka käyttävät substantiivia (asemosanaa) nimensä yhteydessä. 

On näynyt jopa niin, että olen ollut lähtövalmiina 10 min ennen kuin tarvitsee lähteä, mutta sitten pää keksii jonkun älyttömän viime hetken puuhan ja joutuu kuitenkin juoksemaan pysäkille. Toisaalta, kunhan minun tarvitsee käyttää bussia ja ehdin siihen, olen ajoissa määränpäässä.

Lähtemiset on aina tappelua toiminnanohjausvaikeuksia vastaan. Pihkuran torkku, onko pakko nousta. Ei, ei saa jumahtaa ratkomaan ristikoita. Pue päälle reippaasti eikä tartte unohtua ihmettelemään jotain teepaita puoliksi päällä. Ei, kaapinovea ei tartte pyyhkiä just nyt. Ei, minulla ei ole vielä kolmea minuuttia armonaikaa. Niin ja koirakin piti vielä kusettaa.

En yleensä syö aamupalaa, jos täytyy aamusti lähteä johonkin. Se on helpoin asia oikoa. Ja jos olen suunnitellut syömistä, niin ruuan valmisteluun ja puputtamiseen menee aina enemmän aikaa kuin olin varannut ja joudun hotkimaan ruuan, jos sitä ei voi syödä matkalla tai laittaa takaisin jääkaappiin odottamaan välipalaksi syömistä.

Jos on joku erityisempi juttu, illalla pakataan laukku ja katsotaan vaatteet valmiiksi. Arkena riittää riipiä joku puhdas pyykkitelineeltä. Erityisjutuista en yleensä myöhästele, kun katson ovia myöten kulkureitit uuteen paikkaan etukäteen ja varaan reilusti aikaa, mutta arkena on liian helppo lipsua ja oikoa ja tilanne korjautuu vaan räjäyttämällä aamurutiinit atomeiksi ja kokoamalla ne uudelleen.

Kun tätä ketjua lueskelee, alkaa maan tila hahmottumaan. Nähtävästi yli puolet, ellei lähes kaikki aikuisista on jonkun sortin kirjainyhdistelmiä, joiden on mahdotonta ymmärtää sellaista, että ovien pyyhiskely vie aikaa, jota ei aamun lähtemiseen ole varattu.

Alan aidosti olla huolissani.

Lisäksi omassa elämässäni olen kyllä kuitenkin enemmän törmännyt myöhästymisellä hallitsemiseen kuin näihin aitoihin neuro-tapauksiin. Esim. sisareni usein vaati minua oikein, että hei mä voin heittää sut asemalle, mulle käy ihan hyvin, olen kotosalla sen aamupäivän ja kun aika asemalle lähteä tuli, hups hän onkin naapurikaupungissa ostoksilla. Kiva.

Oma mieheni on kelloa tarkempi, mutta nyt koronan jälkeen jotenkin pinna kiristinyt niin, että jos tarvitsisin kyytiä (en halua esim. seisottaa omaa autoa levottomalla asemalla), lähtö venyy ja vanuu aina siihen pisteeseen, että ärähdän, että hei me myöhästytään kohta. Toistaiseksi olemme ennättäneet, mutta kummallisen tiukalle mennyt, siis junaan saanut ovien välistä suunnilleen juosta. Ei ollenkaan hänen tapaistaan ja tästä nyt on keskusteltu, että olisiko joku muu tapa osoittaa, jos on jotain sanottavaa jostakin.

Ja sitten on nämä, jotka aina sanovat, että tullaan siinä seiskan maissa, laitat ruokaa ja odottelet ja odottelet, ruoka kuivuu hellalla ja he ilmestyvät 20.30. Heidän kanssaan tietty olet jo oppinut, että mitään kunnon ruokia ei kannata vääntää, heitetään ranut ja nakit uuniin, kun viimein saapuvat.

Ja tietty se työkaveri, jota ihmettelen edelleen. Hän kertoi torkuttavansa 1-1,5 t aamuisin ja "pakko jättää kunnon rauhalliselle aamupalalle aikaa". Mun on vaikea oikeasti ymmärtää, että joku riskeeraa tuommoisen takia töistä joka päiväisen myöhästymisen, että haluaa kölliä sängyssä ja maiskuttaa aamupalaa.

Myöhästelijöissä eniten ärsyttää se, että suurin osa tuntuu ylpeilevän sillä. Oikein hehettäen omahyväinen ilme naamalla taivastellaan, miten mä oon kyllä hihiii aina myöhässä kaikesta. Mulla on tälläinen ei yhtään suomalainen luonne, vaan enemmän eteläeurooppalainen tempperamentti, mä en kyllä tajua kellosta yhtään mitään, ai kauhea, ootteko te jo noin kauan oottanut, en yhtään huomannut!

Omituisesti se onkin älyn merkki, että ei onnistu niin yksinkertaisessa asiassa kuin sen ymmärtämisessä, että jos teen asian x, siihen kuluu aika y.

Kollega aina myöhässä palaverista ja työnohjauksesta. Soittaa tai laittaa aina viestiä, että on tulossa ja myöhästyy. Keskeyttää aloitetut asiat tullessaan. Mielestäni haluaa käytöksellään varmistaa huomion saamisen ryhmässä. Siinä kyllä onnistuu. Paikalle saavutaan huokaillen ja vitsiä välillä vääntäen. Alleviivaa käytöksellään myös sen, että on mielestään menojensa kanssa tärkeä ja haluttu tyyppi. Surullista, että vie joka kerta aikaa muille tärkeästä ja rajallisesta työnohjauksesta.

Sama se, jos joku on viisi minuuttia tai vartinkin myöhässä. Mutta meillä on sukulaisperhe, jonka kanssa mihinkään aikasopimuksiin ei voi luottaa pätkääkään. Enää ei edes itse heitä pyydetä kylään, koska aina menee järki. Mutta kokonaan ei oikein voi välejä katkaista. Esim. juhannuksena halusivat tulla käymään. Ihan itse antoivat kellonajan, jolloin tulevat ja sitten syödään. No, eihän se taaskaan niin mennyt. Kun oli odotettu 1,5 h, päätin, että me kyllä syödään nyt, vaikkei herrasväkeä näy. He lopulta sitten ilmestyivät 2,5 h myöhässä sovitusta ajasta! Naureskellen kertoivat, että oli kaikenlaista hommaa siinä ja päikkäritkin piti ottaa ennen lähtöä. Eipä siinä, ei tuon sakin kanssa mikään enää yllätä. Seuraavan kerran laitoin pöytään ruokaa sitten noin 4 tunnin päästä. Talo elää tavallaan, vieraat joko on ajoissa tai mukautuu

Olen aina ollut myöhässä. Jotenkin vaan jää aina viime tippaan lähtö.