Eikö koiranpennun väriä saa valita?

Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.

Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.

Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.

Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?

Saako ihmisen pennun värin valita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan nää eläinten väri valikoijat hyväksyvät sitten, sen että kumppanikin valitaan ihon värin perusteella...

On se niin väärin, kun puolisonsa saa itse valita! Äkkiä nyt perustamaan asiantunteva puolisonvalitsijavirkamiesraati ettei vaan kukaan mokaa... vai palataanko siihen että kasvattajat valitsevat taas puolisot?

Puolisot valitsevat toisensa.

Perustuu suostumukseen.

Koirakaupoilla tarvitaan ostajan suostumus ostaa ja myyjän suostumus myydä.

Ostaja ei voi yksipuolisesti päättää ostaa jollekulle toiselle varattua pentua.

Miten tämä on näin vaikea ymmärtää?

Kuka on vaatimassa toiselle varattua? Miksi selostat täällä itsestäänselvyyksiä? Tietenkin kauppa on molemminpuolin sopimus, mutta saa näitä kriteereitä arvostella keskustelupalstalla siitä huolimatta. Keskustellessa joku voi vaikka oppia jotain uutta.

Onhan täällä moni perhekoiraa etsivä ilmaissut tuohtumustaan, kun esim. viidestä pennusta yksi menee näyttelytarkoituksessa sijoitukseen ja yhden saa pentueen isän omistaja. Valittavana on siis kolme, ei viisi pentua, ja tätä ei tahdota hyväksyä.

No ei? Ei tuo ole ollut se syy, vaan oletus ettei seura/harrastuskoiraa ottaessa olisi suotavaa olla niin tarkkoja omia kriteerejä pennulle, kuin oikein näyttelyssä ja tavoitteellisesti harrastavilla on. Onpa monet sanoneet senkin, että sekaroituinen on aivan, rotukoirat on vain eliittiä varten. Tietävät näin muka paremmin mitä toinen on vailla, kunhan itselle jää vain paremmat apajat mistä valikoida.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikanaan russelipentueessa yksi valkoinen jolla musta laikku toisessa korvassa. Muut pennut olivat tavallisemmin värittyneitä. Monet ostajat kyselivät nimenomaan tuota laikkupentua edes tietämättä oliko se uros vai narttu. Eipä paljon tehnyt mieli näille kyselijöille myydä minkäänlaista koiraa.

Yhdellä meidän tutulla oli samanlainen tilanne toissatalvena. Pentueessa oli yksi erikoisemmin värittynyt tapaus, josta tuli paljon kyselyjä kun pikkupennuista laitettiin kuva kennelin somesivuille (toki tuli pennuista muutenkin tuohon aikaan). Sitten kun kasvattaja koitti tiedustella, millaista koiraa perhe tarkemmin etsi (uros vai narttu jne.), oliko sen kanssa tarkoitus harrastaa jotain tms., niin kuulemma ei ollut väliä tuollaisilla seikoilla. Vain se pentueen "söpöin" yksilö olisi pitänyt saada.

Ymmärrettävää, että pennun väriä ei aina voi valita. Se kun on aina vähän arvoitus, että montako pentua syntyy ja mitä sukupuolta ja väriä.

Ja kasvattajat eivät teetä pentuja juuri Sinua varten. Heillä on joku tavoite mihin he pyrkivät jalostuksessaan ja valitsevat pennunostajat joista saa jotain hyötyä. Eli vievät näyttelyihin ja muihin harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.

Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.

Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?

Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.

Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrettävää, että pennun väriä ei aina voi valita. Se kun on aina vähän arvoitus, että montako pentua syntyy ja mitä sukupuolta ja väriä.

Ja kasvattajat eivät teetä pentuja juuri Sinua varten. Heillä on joku tavoite mihin he pyrkivät jalostuksessaan ja valitsevat pennunostajat joista saa jotain hyötyä. Eli vievät näyttelyihin ja muihin harrastuksiin.

Aivan. Kasvattajat eivät teetä pentuja koiranomistajia varten eivätkä varsinkaan koiria itseään varten. Tuloksena on monia rotuja, jotka ovat jo elinkelpoisuuden rajoilla.

Saahan sitä värin valita. Ei vaan ota sitä kasvattajan suosittelemaa pentua, jos se on "vääränvärinen". Sanoisin vaan, että monesti niillä kasvattajilla on kokemusta, minkä luonteinen pentu sopii minkälaiseen perheeseen.

Ite otin oman koirani ihan ilmoituksen ja sen perusteella, että emän emä on labradorinnoutaja ja puhelimessa ollut emän emäntä fiksun oloinen. En saanut valita pentua; seitsemästä 5 oli jo mennyt, kahdesta jäljellä olevasta toinen oli jo varattu, mutta sen viimeisen villahousun olisin ottanut jokatapauksessa. Ensin tuli se varattu pentu mua kattoon eteiseen. Hyppi ja häsläs ja nuoli ja juoksi pois. Sitten tuli mun oma tuleva koira. Unisena tallusti sieltä ja istui eteeni. Otti kaulahuivini suuhunsa ja katsoi silmiin. Sanoin isäntäväelle, että "kyllä mulle tämmönen rauhallisempikin kaveri kelpais". Sanoivat että "Kyllä siitä virtaakin löytyy". Niinkuin tuli löytymään, mutta myös hiien fiksu ja ihana koira. On nyt 13v. ja se nuoruuen (ensimmäiset 7v) villiys rauhottunu. En kattonu hakiessa koirani ulkonäköä, mutta kyllä se on todella söpö ja komea.

Vierailija kirjoitti:

Saako ihmisen pennun värin valita?

Saa. Katsoo vaan kenen kanssa sen tekee...

Tietenkin otat sen värisen mistä itse tykkäät. Vaihda kasvattajaa jos se on tollanen nipottaja.

Sä sen koiran ostat ja maksat. Ei se kasvattaja.

Se vaan tekee sillä tiliä ja sitä ei kiinnosta vaikket sä saa sitä mitä sä haluat.. kunhan jonkun vaan ostat.

Pidä mielessä tämä totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ostaa koira vaikka ranskan eläin kaupoista, EU alueella tarvittavat paperit hoituvat helposti, koirat hyvin hoidettuja, hinta 50% suomen hinnoista, saa valita koiran ihan rauhassa.

Miksi tukea kieroutunutta suomalaista kasvattaja kulttuuria, itse olen tuonut kaksi koiraa, ensin haukuttiin kun hain sieltä, mutta sitten yllättäen suomalaiset kasvattajat ovat pyytäneet astutukseen. En ole antanut.

Suosittelen samaa, saa valita sen pennun, joka itseä miellyttää.

Mistä hankitte?

Pariisista, siellä on paljon hyviä eläinkauppoja.

Eikö kaupoilla ole nimiä?

googlaa Paris animalerie

-ohis

Se että ylipäätään maksaa useampia tuhansia euroja seuraelukasta, kertoo jo omasta luonneviasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.

Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.

Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?

Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.

Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.

-eri.

Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.

Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.

Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?

Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.

Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.

-eri.

No on todellakin. Ostaja on pinnallinen julmuri, jos hänellä on mitään muita motiiveja ja kriteerejä koiran hankinnalleen, kuin pyyteettömästi tarjota hyvä koti eläimelle. Kasvattajalla sen sijaan on oikein tavoitteellinen pyrkimys koiraharrastukselleen, joten häntä eivät nämä samat asiat koske, vaan vaatimuksia ja kriteereitä saa olla senkin edestä.  Unohdatte tässä vain, että mitä varten nyt niitä koiria sitten ylipäätään kasvatetaan ja jalostetaan? Olisiko loppujen lopuksi ihan siksi, että ihmiset niitä haluavat seurakseen ostaa moninaisista syistä?

Voi noudattaa samaa kaavaa kun poikaystävän valinnassa. Punnita ulkonäkö ja luonne ja tehdä päätös sen perusteella. Koirissa hyvä että ei niin pitkäikäisiä, eli jos vaikea valita, voi kokeilla eri rotuja.

Vierailija kirjoitti:

Voi noudattaa samaa kaavaa kun poikaystävän valinnassa. Punnita ulkonäkö ja luonne ja tehdä päätös sen perusteella. Koirissa hyvä että ei niin pitkäikäisiä, eli jos vaikea valita, voi kokeilla eri rotuja.

Tiettyjen rotujen ominaispiirteet on tiedossa, mutta tietenkin voi olla piileviä sairauksia, tai luonnehäiriöitä. Mutta rotukoiran ulkonäkö ennustettavissa. Luonne myös myötäilee yleensä tiettyjä piirteitä.

Mä halusin kerran seuraavan kokoelman: ranskanbulldoggi, Japanin spanieli, Pomeranian, chihuahua, Cavalier King Charles spanieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurahdin, kun jo toisessa viestissä ap perheineen kuvaili olevansa "vahvasti visuaalisia ihmisiä". Olen tavannut eläessäni useita ihmisiä, jotka ovat käyttäneet tuollaista ilmaisua itsestään perustellessaan mitä uskomattominta paskaa, nirppanokkaisuutta, turhamaisuutta ja hankaluutta. "Vahvasti visuaalinen ihminen" kokee tietysti tämän vahvan visuaalisuutensa ylivertaiseksi ominaisuudeksi verrattuna "tavallisen tallaajan visuaalisuuteen", mutta muut näkevät tämän ilmenevän yleensä lähinnä teinityttömäisenä käytöksenä.

Näitä ylilyöntejä harvemmin edes näkee oikeasti luovalla visuaalisella alalla työskentelevien (esim. taiteilijat, muotoilijat) tekevän, nämä "vahvasti visuaaliset" ovat yleensä juuri näitä kireitä sisustajia jotka tykkäävät näteistä ja harmonisista valokuvista.

Eihän tuolla muuta perusteltu, kuin miksi haluaa tietyn värin. Kertoo enemmän kommentin kirjoittajasta, kun haukkumaan tuntemattomia ihmisiä nirppanokkaisiksi, turhamaisiksi tai hankaliksi.  

Spanieleissä esim monesti yksiväriset näyttää söpöille kotinalleille ja moniväriset metsästyskoirille. Eroa on kuin yöllä ja päivällä, eikä kyse mistään sävyvivahteesta. 

Ap kertoo koiran tulevan seurakoiraksi, miten esim. yksivärisyys/monivärisyys vaikuttaa koiran kanssa seurusteluun? Vai tarkoitetaanko tässä seurakoiralla enimmäkseen sohvalla makaavaa mamman mussua, jonka ulkoilutusvuoroista riidellään lasten kanssa lahjoen näitä viikkorahalla? Ja josta saa ihania jouluntoivotuskuvia Instaan sävyihin sopivan joulukuusen edessä?

No onhan sillä väliä jos toinen väri on puistattavan ruma ja toinen nätti :D  Toisen karvat erottuu sohvasta ja lattioilta ja toisen ei?  Onko se nyt keneltäkään pois jos siitä koirasta saisi ihania joulukuviakin otettua? 

Jokaiselle värille löytyy kuitenkin ottajia ja toisille suosikkivärit on toisten inhokkeja. Absurdia et koira pitäis ostaa sen mukaan mitä joku toinen päättää, eikä sen mukaan mitä itse  haluaa, koska ulkonäkö on yksi kriteereistä. 

Miten koiran väri voi olla puistattavan ruma? Värit ovat yleensä neutraaleja luonnonvärejä. Mikä niistä tekee puistattavan?

Vierailija kirjoitti:

Saako ihmisen pennun värin valita?

Ihmispentuja ei ole Suomessa myytävänä, mutta keinohedelmöitykseen käytettävien siittiöiden luovuttajan ominaisuudet voi valita. Pidätkö sitä kenties sopimattomana? Parempi että klinikka päättää vai?