Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
861/1021
|
02.07.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
No saa valita, ja moni valitseekin. Tottahan toki pitää muutenkin valita se oma pentu, jos on mahdollista. Ja jos ei jossain pentueessa ole sulle sopivaa (sukupuolen, terveyden, ja mahdollisesti sen värin kannalta), niin sitten jatkat odottamista. Kasvattaja joka ei anna ollenkaan valita vaikka usea pentu olisi vapaana, ei ole luotettavan oloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina saanut valita pennun jäljellä olevista varaamattomista. Joskus kasvattaja on suositellut jotakin pentua jonka luonne hänestä sopii persoonaani, mutta itse olen saanut valita.
Kuulostat koirien suurkuluttajalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu luulen että monella kasvattajalla voikin valita pennun ihan omien mieltymysten mukaan, jos kysyntää ei kauheasti ole, ja kyseessä on seurakoira. Jos on kysyntää, kasvattaja voi tehdä päätökset tarkemmalla kriteereillä, jolloin pennun ostajan kriteerit ei ehkä niin paljoa paina.
Yleensä myös kasvattajalle omat kasvatit on rakkaita ja niihin on panostettu paljon, jolloin toiveena on, että niille löytyisi hyvät kodit. Oikeasti ei ole niin ostajan kuin myyjänkään etu, että pentu tulee perheeseen, johon se ei sovi. Pahimmassa tapauksessa väärä koira tekee omistajan elämästä h elvettiä. Vastuullinen kasvattaja huomioi tämän. Esimerkiksi jos vaikka pentueen aktiivisin pentu on harmaa ja joku perhe haluaa vain harmaan koiran, mutta ei ole yhtään kiinnostunut harrastamaan koiran kanssa, kasvattaja luultavammin antaa pennun kotiin, jossa värillä ei ole väliä mutta jossa halutaan harrastaa.
Ainahan sitä saa silti esittää toiveita ja vaatimuksia. Myyjän ei ole pakko myydä. Koira ei ole esine, kuitenkaan.
Eikö nämä aktiivisuuskysymykset mietitä jo rotua valitessa? Oma rotuvalintani on chihuhua, tuntuisi kyllä todella oudolta, jos saman pentueen sisällä olisi aktiivisuudeltaan ihan ääripäitä. Ja kyllä sopeudun sekä villin että rauhallisen koiran omistajaksi yhtä hyvin. Osaan rakastaa lemmikkiäni ja huomioida sen luonteenpiirteet ja muuttaa OMAA käytöstäni koiran tarpeiden mukaan.
No vähänpä sitten tiedät. Pentueissa on yleensä vähintään yksi joka eroaa silmiinpistävästi muista. Rodusta riippuen se ominaisuus voi olla aktiivisuus, pidättyväisyys, dominointi jne
No onneksi en tiedä liikaa, kaikki koirani ovat ihan erilaisia yksilöitä luonteeltaan ja kaikkia rakastan ihan yhtä paljon. Yksikään ei ole ollut täydellinen, eikä se ole haitannut kun odotukset ovat olleet maltilliset.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan nää eläinten väri valikoijat hyväksyvät sitten, sen että kumppanikin valitaan ihon värin perusteella...
On se niin väärin, kun puolisonsa saa itse valita! Äkkiä nyt perustamaan asiantunteva puolisonvalitsijavirkamiesraati ettei vaan kukaan mokaa... vai palataanko siihen että kasvattajat valitsevat taas puolisot?
Kasvattaja yleensä päättää ihan muun kuin värin perusteella, mihin koteihin kukin pentu menee. Esimerkiksi näyttelyharrastusperheeseen katsotaan luonteeltaan sopiva ja ulkonäöltään (mm. rakenne) lupaavin pentu ja muihin harrastuskoteihin valitaan luonteen ja rakenteen puolesta sopivimmat pennut. Väritoivomuskin voidaan ottaa huomioon, jos pentu on muuten sopiva ko. kotiin kasvattajan mielestä, mutta se on ihan viimeinen asia, joka otetaan huomioon.
Jos pelkän värin perusteella haluaa ostaa pennun, voi joutua odottamaan sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille ainakin kasvattaja valitsi pennun. Me kerroimme vain kumpaa sukupuolta.
Rotu on palveluskoirarotu ja kasvattaja todellakin tarkkaan seuloi pennut niille sopiviin koteihin.
Yksi meni puhtaasti seurakoiraksi ja kasvattaja sanoi, että sen näki melko pian, että siitä pennusta ei ole työkoiraksi.
Me saatiin sellainen, jossa mahdollisuuksia harrastaa, mutta ei ehkä huippua tule, vaikka kuinka treenaisi. Ja se sopi meille oikein hyvin. Tämä onkin tämmöinen vahti-, seura- ja harrastuskoira.
Eli kyllä ainakin osa kasvattajista osaa niitä pentuja lukea ja sen perusteella niitä valitsevat eri koteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan nää eläinten väri valikoijat hyväksyvät sitten, sen että kumppanikin valitaan ihon värin perusteella...
On se niin väärin, kun puolisonsa saa itse valita! Äkkiä nyt perustamaan asiantunteva puolisonvalitsijavirkamiesraati ettei vaan kukaan mokaa... vai palataanko siihen että kasvattajat valitsevat taas puolisot?
Puolisot valitsevat toisensa.
Perustuu suostumukseen.
Koirakaupoilla tarvitaan ostajan suostumus ostaa ja myyjän suostumus myydä.
Ostaja ei voi yksipuolisesti päättää ostaa jollekulle toiselle varattua pentua.
Miten tämä on näin vaikea ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan nää eläinten väri valikoijat hyväksyvät sitten, sen että kumppanikin valitaan ihon värin perusteella...
On se niin väärin, kun puolisonsa saa itse valita! Äkkiä nyt perustamaan asiantunteva puolisonvalitsijavirkamiesraati ettei vaan kukaan mokaa... vai palataanko siihen että kasvattajat valitsevat taas puolisot?
Puolisot valitsevat toisensa.
Perustuu suostumukseen.
Koirakaupoilla tarvitaan ostajan suostumus ostaa ja myyjän suostumus myydä.
Ostaja ei voi yksipuolisesti päättää ostaa jollekulle toiselle varattua pentua.
Miten tämä on näin vaikea ymmärtää?
Kuka on vaatimassa toiselle varattua? Miksi selostat täällä itsestäänselvyyksiä? Tietenkin kauppa on molemminpuolin sopimus, mutta saa näitä kriteereitä arvostella keskustelupalstalla siitä huolimatta. Keskustellessa joku voi vaikka oppia jotain uutta.
Meillä oli aikanaan russelipentueessa yksi valkoinen jolla musta laikku toisessa korvassa. Muut pennut olivat tavallisemmin värittyneitä. Monet ostajat kyselivät nimenomaan tuota laikkupentua edes tietämättä oliko se uros vai narttu. Eipä paljon tehnyt mieli näille kyselijöille myydä minkäänlaista koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ostaja saa päättää ostaako hänelle tarjottua pentua vai, jos haluaa mustan ja kasvattaja tarjoaa valkoista, niin ei sitä ole pakko ottaa! Toki pentueessa ei välttämättä ole juuri sellaista pentua kun haetaan, tai ei ole vapaana, mutta sitten odotetaan seuraavaa pentuetta ja kysytään toiselta kasvattajalta. Kyllä varmasti joka perheeseen sopiva koira löytyy kun jaksaa odottaa. Kasvattajan ei toki ole myöskään pakko myydä, mutta sekin on ihan hänen oma asiansa.
Ensin kannattaa etsiä kasvattaja, jonka kanssa myös kemiat jotenkin kohtaa, ja häneltä sitten odottaa sopivaa pentua, joskus vuosiakin. Jos kasvattaja vaikuttaa ikävältä ihmiseltä niin ei häneltä kannata koiraa ostaakaan. Minulla on aina käynyt tuuri näissä, mutta toki useammasta paikasta pitänyt kysyä ennen kun juuri se meidän pentu on löytynyt. Ne ovatkin olleet aina sitten juuri meille täydellisiä kaikin puolin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan nää eläinten väri valikoijat hyväksyvät sitten, sen että kumppanikin valitaan ihon värin perusteella...
On se niin väärin, kun puolisonsa saa itse valita! Äkkiä nyt perustamaan asiantunteva puolisonvalitsijavirkamiesraati ettei vaan kukaan mokaa... vai palataanko siihen että kasvattajat valitsevat taas puolisot?
Puolisot valitsevat toisensa.
Perustuu suostumukseen.
Koirakaupoilla tarvitaan ostajan suostumus ostaa ja myyjän suostumus myydä.
Ostaja ei voi yksipuolisesti päättää ostaa jollekulle toiselle varattua pentua.
Miten tämä on näin vaikea ymmärtää?
Kuka on vaatimassa toiselle varattua? Miksi selostat täällä itsestäänselvyyksiä? Tietenkin kauppa on molemminpuolin sopimus, mutta saa näitä kriteereitä arvostella keskustelupalstalla siitä huolimatta. Keskustellessa joku voi vaikka oppia jotain uutta.
Onhan täällä moni perhekoiraa etsivä ilmaissut tuohtumustaan, kun esim. viidestä pennusta yksi menee näyttelytarkoituksessa sijoitukseen ja yhden saa pentueen isän omistaja. Valittavana on siis kolme, ei viisi pentua, ja tätä ei tahdota hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riipuu kasvattajasta. Täysin ymmärrettävää, jos eivät anna valita väriä. Tärkeintä on että pennun ja tulevan omistajan luonteet sopivat yhteen.
Eikö olisi kuitenkin tärkeintä, että myös koiran omistaja on täysin tyytyväinen siihen hankintaansa? Jos väri ei miellytä, niin silloin todennäköisesti ei ole.
Kannattaako sitä koiraa sitten hankkia?
tricolour koiria ovat esim jack russell , villakoirissa löytyy 3 väriä mutta ei yleensä kirjavina vaan erillisinä väreinä , värejä ei voi tilata vaan tulee mitä tulee , 2 mustaa villakoiraa voivat saada 5 punaista pentua ,
meillä tan ja tricolour russellit saivat 2 tania ja 2 mustavalkoista , nämä mv eivät miellyttäneet ketään mutta ostivat lopulta
kun muuta ei ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
Sinulla ei näköjään ole mitään hajua koirien ja koirarotujen historiasta. Täytyy vain toivoa, että kasvattaja ymmärtää olla myymättä sinulle.
Ulkomailla on myös eläinkodit täynnä sinne dumpattuja koiria kun ostajat eivät viitsineet tutustua eläinlajiin nimeltä koira, eivätkä sen käyttäytymiseen. Eikö mielestäsi kissaongelmassa ole Suomeen riittävästi ongelmaa?
Ei tarvita yhtään kodinvaihtajaa sen takia, että muutettiin nyt puutalosta tiilitaloon ja tuo koira ei nyt sovi pihamaalta otettuihin valokuviin kun on väärän värinen taustaan nähden.
En kyllä ole eläessäni kuullut, että joku joka haluaa tietynvärisen pennun muuttaisi mieltään väristä pennun kasvaessa, tai varsinkaan antaisi koiraa pois värin takia. Kyllä visuaalisetkin ihmiset niitä koiriaan rakastaa ihan yhtä paljon kuin ne, joille ulkonäkö ei ole merkityksellinen. Harva varmaan seurakoiraa pelkän ulkonäön takia koiraa valitsee, vaan ensin on tutkittu rotuja joista valittu omaan elämään sopiva.
Eniten varmaan ongelmia on niillä jotka ottavat rottweilereitä, huskyja, saksanpaimenkoiria yms. näyttääkseen jotenkin rajummalta.
Kyllä se on vaan ihan faktaa, että väri vaikuttaa siihen kuinka helposti koira hylätään. Tilastolllisesti mustat koirat hylätään muita useammin. Itse olen kiertänyt useissa maissa tutustumassa paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin ja kyllä ne häkit on täynnä mustia koiria. Samoin, jos tutustut kotimaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin, huomaat, että siellä on mustia kissoja valkein merkein kaikista eniten.
Silloinkin, kun ihmiset tekevät eettisen ratkaisun ja ottavat teetetyn lemmikin sijasta kodittoman, ulkonäkö ratkaisee. Vaaleat ja pörröiset koirat ja kissat menevät ensimmisenä. Tai ne, joilla on jotain muuta huomiota herättävää ulkonäössä.
Ihmiset ovat ulkonäkökeskeisiä ja varmasti aidosti rakastavat niitä ulkonäkökeskeisesti valittuja lemmikeitään. Jotkut niiden loppuelämän, jotku valitettavasti vähän lyhyemmän aikaa.
Tämä vain vahvistaa mielikuvaa siitä, että kasvattajien ei ole mitään järkeä antaa vaaleasta pennusta haaveilevalle ostajalle mustaa pentua vaan koska hänen mielestään se sopii. Ulkonäöllä on väliä ja olisi hyvä jos kasvattajatkin sen alkaisi tiedostaa.
Kasvattaja näkee pennuista esimerkiksi sen kenestä tulee kova haastaja omistajalle. Väkivallan käyttö on kiellettyä, mutta jotkut pennut tarvitsevat erittäin periksiantamattoman, pitkähermoisen ja johdonmukaisen omistajan. Jos tuo haastajapentu on juuri sen värinen, jonka Liisa Lepsukka haluaisi, niin kasvattaja ei voi myydä haastajapentua Liisa Lepsukalle. Liisa nimittäin on helisemässä haastajapennun kanssa. Liisa ei osaa asettaa pennulle rajoja, Liisa antaa pennulle periksi ja lopulta Liisa huomaa, ettei pärjää sen kivanvärisen haastajpennun kanssa, vaan se lähtee kodinvaihtajaksi.
Opettele vihdoin tiedostamaan tämä.
Ja kasvattaja tietää "Liisan" luonteen miten? Liisa puhuu nätisti lapsilleen ja puolisolleen = ei voi koskaan oppia kouluttamaan koiraa, koska ei vaikuta vanhan kansan everstille kasvattajan edessä? Miten ylipäätään tuntematon ihminen voi muutaman tapaamisen perusteella tietää toisen periksiantamattomuudesta, johdonmukaisuudesta tai pitkähermoisuudesta? Vaatevalinnat? Puhetyyli? Miten?
Uskon että huipputason psykologitkin haluaa tähän vastauksen näiltä kennelin omistajilta.
Liisa tapaa usein vähintään pentujen emon. Kasvattaja näkee Liisan ja emon kohtaamisesta miten Liisa toimii ja reagoi emon kanssa. Samalla tavalla hän näkee miten Liisa toimii kun 10 dobberinpentua innoissaan kirmaa pureksimaan häntä käsistä ja nenästä ja kiskomaan sukkia hänen jalastaan. Liisalle valikoidaan sitten ehkä muutama lepsumpi pentu samaan rajattuun tilaan ja katsotaan pärjääkö Liisa edes niiden kanssa. Jos näyttää huonolta, niin kasvattaja suosittelee toista rotua. Sama vaikka liian topakan ihmisen kanssa. Ujo pentu ja väärällä tavalla topakka omistaja voi olla huono yhdistelmä. Samoin arka omistaja ja ujo pentu voi olla huono yhdistelmä. Oikealla tavalla topakka omistaja taas voi tukea pentua voittamaan ujoutensa. Väärällä tavalla topakka vahvistaa koiran ujouden arkuudeksi.
On kyllä täysin perseestä jos koiraa hankkiessa joutuu itse johonkin käytöstestiin. En itse todellakaan alkaisi komentamaan vieraan ihmisen koiria tai edes leikkimään niiden kanssa kasvattajan seuratessa vierestä arvioiden kyvykkyyttäni. Olen kasvattanut ja omistanut onnistuneesti paljon urheilullisia ja "hankalia" rotuja, mutta en silti halua mihinkään kasvattajan luonnetestiin koiraa hankkiessani. Tiedostan itse kyvykkyyteni enkä koe koiraa ostaessani, että olen velkaa näyttää suoriutumiseni tuntemattomien koirien seassa.
Kasvattajalla ei ole mitään tietoa sinun "kyvykkyydestäsi" eikä kukaan vastuullinen kasvattaja luovuta pentua pelkkien puheiden perusteella. Todellisen koiraihmisen tunnistaa nimenomaan siitä, miten hän reagoi muihinkin kasvattajan koiriin eikä pelkästään haluttuun pentuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole jonoja. En lupaa kenellekään mitään. Otan ylös kiinnostuneiden yhteystietoja ja teen pienen haastattelun. Haastattelussa tiedustelen koirakokemusta, rotukokemusta, väritoivetta, sukupuolitoivetta, mihin käyttöön koira mahdollisesti tulisi, onko kiinnostusta sijoituspentuun jne. Kun pentue syntyy niin alan yhdistellä näitä mahdollisia tulevia koteja syntyneisiin pentuihin. Eli tietysti saa toivoa vaikka mitä, mutta eri asia on sitten mitä sieltä syntyy. Joskus käy hyvä tuuri ja joskus joutuu tekemään kompromisseja niin ostaja kuin myyjäkin.
Jos tämä tyyli ei miellytä, ei kannata haaskata kummankaan aikaa vaan voi ottaa yhteyttä toiseen kasvattajaan jonka tyyli miellyttää. Kyllä minä saan myytyä pennut kuitenkin.Kasvattajalle, joka ei ota edes varausta, en vastaa mitään yksityisasioistani. Enkä varsinkaan anna yhteystietojani.
Etkä pääse varaus- tai odotuslistalle vaan sinä jäät ei-varmana-anneta-pentua-listalle. Kasvattajan ei tarvitse antaa pentuja kenellekään eikä varsinkaan yhteistyökyvyttömille henkilöille.
Vierailija kirjoitti:
Meille ainakin kasvattaja valitsi pennun. Me kerroimme vain kumpaa sukupuolta.
Rotu on palveluskoirarotu ja kasvattaja todellakin tarkkaan seuloi pennut niille sopiviin koteihin.
Yksi meni puhtaasti seurakoiraksi ja kasvattaja sanoi, että sen näki melko pian, että siitä pennusta ei ole työkoiraksi.
Me saatiin sellainen, jossa mahdollisuuksia harrastaa, mutta ei ehkä huippua tule, vaikka kuinka treenaisi. Ja se sopi meille oikein hyvin. Tämä onkin tämmöinen vahti-, seura- ja harrastuskoira.
Eli kyllä ainakin osa kasvattajista osaa niitä pentuja lukea ja sen perusteella niitä valitsevat eri koteihin.
Joo rotu vaikuttaa paljon. Juuri palveluskoirat on tämmsiä pentueita. Nostan erikseen vaikka malinoisin, jota 99 prosenttisesti ei saa valita itse. Kasvattajalla voi olla jossain tapauksissa perheelle esim pentueesta kaksi, joista kasvattaja ja perhe yhdessä miettii kumpi voisi olla parempi.
Haluttiin mieheni kanssa sheltti-narttu soopelinvärinen, eli ruskea-valkoinen. Mentiin sitten sovitusti kenneliin. Mut meidän sydämen valloittikin tricolour uros. ( Pääväri musta, valkoista ja pikkusen silmäkulmissa ruskeaa). Hän tuli heti meidän luo, kun siinä pentuja kateltiin. Saatiin hänet ja kolmetoista vuotta oli ilonamme.
Kasvattajalla on oikeus olla myymättä ja minulla ostamatta. Totta kai olen hakemassa tietyn laista koiraa, eikä kukaan muu päätä, millainen koira meille tulee. Jos koirat on niin vähissä, olen mieluummin ilman.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä koirista mut me otettiin kissa pitkälti värin perusteella. Minä en pidä punaisista kissoista joten ne oli alusta asti pois laskuista
Alue: Aihe vapaa