Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Mulla on pari kasvattajaa kaverina ja blokkaavat suoraan sellaset kyselijät, jotka haluavat vain tietyn värisen. Ja ymmärrän täysin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätä kasvattajalle. tolla sakilla on kyll nestettä päässä, niin tiedetään aina paremmin mutta silti olis mun rahoja vailla
tottakai semmonen mikä silmää miellyttää. se että tehtailee pentuja ei tee kenestäkään minkäänlaista asiantuntiaa. tää kasvattaja sakkihan näillä pimeillä vaatimuksillaan on monet rodut pilannu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Merlemutaatio voi aiheuttaa kuuroutta, vaikka se periytyisi vain toiselta puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Merlemutaatio voi aiheuttaa kuuroutta, vaikka se periytyisi vain toiselta puolelta.
Ei sitä aiheuta varsinaisesti merle, vaan valkopäisyys. Valitettavasti pennun ostajat tykkäävät näistä hassuista valkopäistä useinkin ja nämä ovat haluttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Miksikähän jumalaksi tämä kirjoittaja itseään luulee. Perimä on monimutkainen kokonaisuus ja uusiakin mutaatioita syntyy koko ajan, ja siksi on todella naiivia ajatella, että kun tietää sukutaulun, pystyy hallitsemaan luontoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Miksikähän jumalaksi tämä kirjoittaja itseään luulee. Perimä on monimutkainen kokonaisuus ja uusiakin mutaatioita syntyy koko ajan, ja siksi on todella naiivia ajatella, että kun tietää sukutaulun, pystyy hallitsemaan luontoa.
Tietysti, mutta miten tämä liittyy koirien jalostukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Merlemutaatio voi aiheuttaa kuuroutta, vaikka se periytyisi vain toiselta puolelta.
Ei sitä aiheuta varsinaisesti merle, vaan valkopäisyys. Valitettavasti pennun ostajat tykkäävät näistä hassuista valkopäistä useinkin ja nämä ovat haluttuja.
Mutta eiväthän ostajat saa vaatia tietyn väristä pentua, eivätkä kasvattajat anna pentuja niille, jotka tuollaisia vaatimuksia esittävät.
Joten miten ihmeessä kasvattajat antavat kyseisten geenien säilyä jalostuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Miksikähän jumalaksi tämä kirjoittaja itseään luulee. Perimä on monimutkainen kokonaisuus ja uusiakin mutaatioita syntyy koko ajan, ja siksi on todella naiivia ajatella, että kun tietää sukutaulun, pystyy hallitsemaan luontoa.
Tietysti, mutta miten tämä liittyy koirien jalostukseen?
Se liittyy jalostuksen kaksinaismoralismiin. Ostajia pidetään pinnallisina, jos he haluavat tietyn värisen koiran, ja samaan aikaan letaaligeenejä käytetään jalostukseen, jotta saadaan kivan värisiä ja mahdollisesti sairaita eläimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Miksikähän jumalaksi tämä kirjoittaja itseään luulee. Perimä on monimutkainen kokonaisuus ja uusiakin mutaatioita syntyy koko ajan, ja siksi on todella naiivia ajatella, että kun tietää sukutaulun, pystyy hallitsemaan luontoa.
Tietysti, mutta miten tämä liittyy koirien jalostukseen?
Se liittyy jalostuksen kaksinaismoralismiin. Ostajia pidetään pinnallisina, jos he haluavat tietyn värisen koiran, ja samaan aikaan letaaligeenejä käytetään jalostukseen, jotta saadaan kivan värisiä ja mahdollisesti sairaita eläimiä.
No tämä varmaan riippuu kasvattajasta. Itse en kasvata värin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Miksikähän jumalaksi tämä kirjoittaja itseään luulee. Perimä on monimutkainen kokonaisuus ja uusiakin mutaatioita syntyy koko ajan, ja siksi on todella naiivia ajatella, että kun tietää sukutaulun, pystyy hallitsemaan luontoa.
Tietysti, mutta miten tämä liittyy koirien jalostukseen?
Se liittyy jalostuksen kaksinaismoralismiin. Ostajia pidetään pinnallisina, jos he haluavat tietyn värisen koiran, ja samaan aikaan letaaligeenejä käytetään jalostukseen, jotta saadaan kivan värisiä ja mahdollisesti sairaita eläimiä.
No tämä varmaan riippuu kasvattajasta. Itse en kasvata värin perusteella.
Se, että merle-yksilöitä on olemassa, osoittaa että ainakin joku kasvattaa värin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Merlemutaatio voi aiheuttaa kuuroutta, vaikka se periytyisi vain toiselta puolelta.
Ei sitä aiheuta varsinaisesti merle, vaan valkopäisyys. Valitettavasti pennun ostajat tykkäävät näistä hassuista valkopäistä useinkin ja nämä ovat haluttuja.
Mutta eiväthän ostajat saa vaatia tietyn väristä pentua, eivätkä kasvattajat anna pentuja niille, jotka tuollaisia vaatimuksia esittävät.
Joten miten ihmeessä kasvattajat antavat kyseisten geenien säilyä jalostuksessa?
Siis mä niputan nuo vauhkoamiset, että on vastuutonta tai turhaa haluta jotain tietyn väristä tai rotuista jopa, samaan kun ylivauhkoamiset muista woke tyyppisistä jutuista. Herran jestas, nythän on koirista kyse ja en kyllä näe mitään väärää siinä, että jos olen päättänyt haluavani japaninspanielini mustavalkouisena, ilmoitan että haluan juuri sen mustavalkoissen poikapennun ostaa, en ruskea-valkoista tyttökoiraa. Ja jos vaikka olisin niin tarkka, että ilmoittaisin etukäteen odottavani juuri tietynväristä koiraa, jos ei ole saatavilla juuri halutunlaista, en näe siinäkään mitään väärää. Se ei sinänsä todista mitään siitä, miten koirasta välitetään tai miten kunnolla koiraa hoidetaan tai ei hoideta. Päinvastoin, saattaa tuo hartaasti harkittu ja valittu koira olla erittäin tärkeä ja hyvässä hoidossa.
Ja halvalla saatu sekarotuinen taas vähän huonommissa oloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Miksikähän jumalaksi tämä kirjoittaja itseään luulee. Perimä on monimutkainen kokonaisuus ja uusiakin mutaatioita syntyy koko ajan, ja siksi on todella naiivia ajatella, että kun tietää sukutaulun, pystyy hallitsemaan luontoa.
Tietysti, mutta miten tämä liittyy koirien jalostukseen?
Se liittyy jalostuksen kaksinaismoralismiin. Ostajia pidetään pinnallisina, jos he haluavat tietyn värisen koiran, ja samaan aikaan letaaligeenejä käytetään jalostukseen, jotta saadaan kivan värisiä ja mahdollisesti sairaita eläimiä.
No tämä varmaan riippuu kasvattajasta. Itse en kasvata värin perusteella.
En ole koira asiantuntija, mutta eikö monissa roduissa ole aina muutama värivariaatio, eikä niissä tietyissä väreissä ole aina jotain letaaligeenejä, vaan kaikin värisillä voi esiintyä niitä rodulle tyypillisiä sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Miksikähän jumalaksi tämä kirjoittaja itseään luulee. Perimä on monimutkainen kokonaisuus ja uusiakin mutaatioita syntyy koko ajan, ja siksi on todella naiivia ajatella, että kun tietää sukutaulun, pystyy hallitsemaan luontoa.
Mikään ei ole täysin hallittavissa, mutta kai niinkuin ihmisissä voi jotain päätellä etukäteen perinnöllisyyksistä ja ihmisillä esim. testein. Ei siinä jumalaa tarvitse leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt lähtisin koiraa hankkimaan, niin olisi varmaa, etten ostaisi merle-väristä koiraa. Siis jos päätyisin rotuun jossa tätä väriä esiintyy. Toiset tykkää, minä en.
Ja jos tämä olisi kasvattajalle ongelma, niin vaihtaisin kasvattajaa tai rotua.Merle-pentueissa on käytännössä aina toistakin väriä ja merlet ovat todella haluttuja, joten tuskin tästä tulee ongelmaa. Mutta ei kai kenenkään tarvitse ostaa koiraa, mitä ei halua, ihmettelen että tällaista pitää edes mainita?
Jos kasvattajilta odotettaisiin samaa luonne ja terveys edellä menoa kuin tässä ketjussa odotetaan koiran ostajilta, ei merle-värisiä pentuja syntyisi ollenkaan.
Mutta ilmeisesti kasvattajilla on melkoinen kaksoismoraali tässä asiassa.
-eri.
Mitä tarkoitat? Merle on letaaligeeni, mutta perittynä vain toiselta vanhemmalta ei aiheuta mitään haittaa eläimelle. Toisin kuin esim valkoinen väri, miksi et sitä harmittele?
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.
Ei varmasti mihinkään, mutta ei siitä ole sille myöskään haittaa. Ei se ole ihmisen luoma ominaisuus. Mutta tästäkin syystä paperit ovat tärkeitä, sillä kai tiesit että geeni voi olla myös piilevänä?
Totta kai siitä on haittaa. Resessiivinen geeni ei häviä perimästä minnekään, vaikka se ei moneen sukupolveen näkyisikään fenotyypissä. Eli niin kauan kuin letaaligeenejä jalostuksessa käytetään, on aina vaarana, että kaksi letaaligeeniä kohtaa ja sairaita yksilöitä syntyy.
En ole vielä kuullut yhtään järkevää syytä tuollaiseen viallisilla geeneillä leikkimiseen.
Silloin, kun koiralla on sukutaulu tiedossa, ei tätä vaaraa ole. Sekarotuisilla paperittomilla näin voi toki tapahtua.
Miksikähän jumalaksi tämä kirjoittaja itseään luulee. Perimä on monimutkainen kokonaisuus ja uusiakin mutaatioita syntyy koko ajan, ja siksi on todella naiivia ajatella, että kun tietää sukutaulun, pystyy hallitsemaan luontoa.
Tietysti, mutta miten tämä liittyy koirien jalostukseen?
Se liittyy jalostuksen kaksinaismoralismiin. Ostajia pidetään pinnallisina, jos he haluavat tietyn värisen koiran, ja samaan aikaan letaaligeenejä käytetään jalostukseen, jotta saadaan kivan värisiä ja mahdollisesti sairaita eläimiä.
No tämä varmaan riippuu kasvattajasta. Itse en kasvata värin perusteella.
En ole koira asiantuntija, mutta eikö monissa roduissa ole aina muutama värivariaatio, eikä niissä tietyissä väreissä ole aina jotain letaaligeenejä, vaan kaikin värisillä voi esiintyä niitä rodulle tyypillisiä sairauksia.
Merle ei ole vain värimuunnos, vaan mutaatio, joka aiheuttaa monenlaista terveysongelmaa. Osassa roduista merle-yksilöiden käyttö jalostuksessa on kielletty tästä syystä. Osassa roduista taas merlet ovat sallittuja ja jopa suosittuja.
Alue: Aihe vapaa
Kerro sinä, mihin yksikään eläin tarvitsee letaaligeeniä.