Apteekin liika asiakaspalvelu

Vierailija kirjoitti:

Mulla saattaa mennä ajatukset sekaisin, kun joku tulee siihen kyselemään. En sitten muistakkaan mitä kaikkea piti ostaa. Jos vielä myyjä jää kytikselle ja seuraa perässä, niin ei tekee mieli vain häipyä.

Itsellä on sama juttu. Lisäksi äkillinen kysely aiheuttaa paniikkituntemuksia, eikä se ainakaan helpota jos olet menossa ostamaan kolmiolääkettä. Katsovat, että tuo on ihan sekaisin kun tärisee ja hikoilee, vaikka lääkemääräys on ok. Kerran minua on nöyryytetty soittamalla lääkkeen määränneen lääkärin numeroon, koska resepti oli "epäselvä". Tämä oli vielä paperisten reseptien aikaan, joten tietysti he arvelivat että se on väärennös. No lääkäri selvitti asian ja sillä selvä, mutta siinä apteekissa en ole sen jälkeen asioinut enkä asioi. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, mutta tilannehan voi muuttua sekunneissa. Jos vaikka yllättäen kaveria odotellesi mietit, mistä peräpukamavoidetta löytyy.

No silloin kannattaisi varmaankin odotella edes muutama sekunti ennen kuin lähtee kysymään että tarvitsetko apua. Mutta tuossa tilanteessa seuraava lähti aina kävelemään minua kohti kun edellinen kääntyi minusta pois päin.

Ja jos jotain olisin vailla, niin varmaankin olisin katsellut ympärilleni. Mutta tuossa tilanteessa tosiaankin tuijottelin vain eteenpäin sinne reseptitiskille päin, eli sieltä suunnasta en olisi mitään löytänyt vaikka olisin tarvinnutkin. Ja peräpukamia minulla ei ole, toisin kuin sinulla.

Yliopiston apteekin tuotot menevät lääketieteelliseen tutkimukseen. Niitä varoja riittäisi varmaankin vähän enemmän, jos ei olisi neljää farmaseuttia tyhjänpanttina seisoskelemassa ringissä vaan he tekisivät vaikka töitä. Tai ruuhka-ajan ulkopuolella heitä voisi olla vähemmänkin töissä jos neljä ehtii seisoskella ringissä keskellä apteekkia.

Totta kai apua tyrkytetään, kun suurimmilta osin kyseessä on lääkeaineet. Teille vähän tyhmemmillekin tiedoksi, että kaikki lääkeaineet eivät sovi kaikille ja niillä voi olla myös yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa. Jos apua ei oikeasti tarvitse, osaa aikuinen ihminen kyllä sen ilmaista. Kuulostaa myös kyllä liioittelulta nuo teidän "viisi farmaseuttia kyselee jokainen vuorollaan" -jutut. Meillä ei edes hiljaisina päivinä pysty noin moni pomppaamaan tiskistä OTC-puolelle, enkä edes työskentele isossa apteekissa, meillä reseptuuri vuodessa on siinä 90k paikkeilla.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa kiteytyy hienosti, miksi vihaan asiakapalvelutyötä. Asiakkaat on niin v*ttumaisia, odottavat aina "täydellistä suoritusta" asiakaspalvelijalta ja jos vähänkin änkyttää tai hermostuttaa, niin sitten heti haukutaan ja "ärsyttää niin prkleesti". Aina olet palvellut väärin, joko liikaa tai liian vähän.

Tämä. Nää liiasta palvelusta valittajat on erittäin todennäköisesti just niitä samoja urpoja, jotka valittaa silloinkin kun ei apua tarjoa. :D Mitä tahansa tekee, niin aina on väärin ja on pskaa asiakaspalvelua.

Oon menettänyt apteekkityössä viimeisimmätkin rippeet uskostani ihmiskuntaan. Kyllä alkaa elämä hymyillä, kun löydän uuden työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Ne on palkattu sinne asiakaspalvelijoiksi, pitäiskö niiden seistä tyhjänpanttina? Totuus on se että moni tarvii oikeasti apua asiointiin erityisesti vanhukset ja sairaana olevat.

Ja minä. Ärsyttää haahuilla ja etsiä tarvitsemaansa tuotetta. Olen aina ilahtunut, kun henkilökunta apteekissa etsii tuotteen, kertoo vaihtoehdoista ja antaa hyvät neuvot mukaan.

Joskus on apteekissa joku farmaseutti hypännyt eteen ennen kuin tuulikaapista edes sisälle pääsin. En meinannut mitenkään päästä hänestä ohi vaikka olen hoikka (BMI 19) kun hän poukkoili edessäni kyselemässä että tarvitsenko apua. Ei uskonut kun sanoin että en tarvitse mutta haluaisin siltä päästä sisälle tänne apteekkiin. Ja kun menin sen hyllyn luo mistä olin jotain vailla, tämä yli-innokas farmaseutti töni koko ajan kylkeäni enkä meinannut siinäkään saada hyllystä tavaraa. Ja kun lähdin hyllyn luota pois, hän käveli kantapäilläni selittämässä ohjeita valitsemani rautalisän käyttöön. Joo, kiitos vain, olen saanut annostusohjeen ja ruokavalio-ohjeet ihan lääkäriltäni, eikä tämä todellakaan ole ensimämienn kerta kun kyseistä rautalisää käytän!!

Tämäkin tapahtui jo ennen koronaa. Toivottavasti nyt korona-aikana ei tuolla tavalla hypitä päälle.

En ymmärrä, miksi asiakasta ei voida alkuun vain tervehtiä kun hän tulee apteekkiin. Ja sitten seurata hetken aikaa sivusta, näyttääkö siltä että tarvitsee apua. Ja hetken päästä käydä kysymässä. Ja jos vastaus on kielteinen, niin miksi ei voida jättää rauhaan? Moni kyllä sanoo jos tarvitsee apua, kun heitä on tervehditty. Mutta tuo väkisin päälle tunkeminen ja kannoilla käveleminen vaikka asiakas sanoo että kiitos ei, on jotain ihan käsittämätöntä. Minäkin mielelläni vähän katselisin ympärilleni, tutustuisin valikoimaan ja voisin vaikka heräteostona ostaakin jotain esim. kosmetiikkaa. Mutta kun ei saa rauhassa katsoa, niin ei tee mieli ostaa edes niitä mitä sieltä meni hakemaan.

Viimeksi olin ihan vain äitini apuna apteekissa. Piti nostaa hänelle rollaattori autoon ja autosta pois ja autoon ja autosta pois. Menin hengaamaan apteekkiin äitini seuraksi. Hän pääsi heti reseptilääketiskille, istuin hänen selkänsä takana hänen rollaattorinsa päällä kun äiti istahti tuolille. Tultiin kysymään tarvitsenko apua. Sanoin että en, olen vain äitini seurana. Hetken päästä nousin ylös ihan muuten vain, ja saman tien joku juoksi kysymään että tarvisenko apua. En edelleenkään tarvitse. Sitten menin äitini kanssa jonkun hyllyn luo, ja tultiin kysymään tarvitsemmeko apua. Äiti otti apua vastaan, ja toinen farmaseutti juoksi kysymään minulta tarvitsenko jotain. En tarvitse, olen vain äitini seurana. Ja koko ajan ihan äitini selän takana. Sitten kassalle. Seison äitini vieressä, ja joku farmaseutti tuli kysymään tarvitsenko jotain. No en tarvitse.

Miten ihmeessä noita farmaseutteja palkataan apteekkeihin noin paljon. Kun jo ensimmäisestä kerrasta pitäisi kuulla että EI, EN TARVITSE MITÄÄN, OLEN TÄÄLLÄ VAIN ÄITINI APUNA JA SEURANA.

Mua ei häiritse, että saan apuja. Hyvä vaan, että pääsen nopeammin pois sieltä. Korona-aikana olen kyllä tilannut kaikki lääkkeet verkon kautta.

Vierailija kirjoitti:

Farmaseuttina voin kertoa, ettei se avun tarjoaminen jokaiselle tunnu meistäkään aina kauhean kivalta tai luontevalta (etenkin kun itsekin introverttinä tiedän että moni tykkäisi vaan rauhassa katsella) mutta ei mahda mitään kun meitä siihen velvoitetaan. Kela siis vaatii, että jokaiselta asiakkaalta pitää myös itsehoitopuolella erikseen kysyä, tarvitseeko neuvontaa tai apua. Tämä liittyy siihen, että apteekkeja koskevassa lainsäädännösä ihan erikseen määrätään, että asiakkaan tulee saada lääkeneuvontaa aina apteekissa asioidessaan (tai ainakin siihen tulee siis tarjota mahdollisuus, josta voi sitten kieltäytyä). Osa lääkkeistä on myös ns. "neuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä", joita ei saa myydä ollenkaan ilman asiakkaan kanssa keskustelua ja neuvontaa, esimerkkinä vaikka jälkiehkäisytabletti.

Kela myös valvoo tämän neuvontavaatimuksen toteutumista ja työkavereilta alkaisi kyllä aika äkkiä tulla moitteita ja puheita ("laiska työntekijä, ei jaksa kiinnostaa" jne) jos ei neuvontaa asiakkalle tarjoaisi. Harmi kyllä minusta, että ihmiset tuntuvat täälläkin ajattelevan, että apteekin työntekijät "hyökkäävät" neuvomaan ihan vain asiakkaita kiusatakseen tai tuotteita tyrkyttääkseen.

Nuo neuvontaa vaativat itsehoitolääkkeet ovatkin tiskin takana, ei itsepalveluhyllyllä.

Vierailija kirjoitti:

Farmaseuttina voin kertoa, ettei se avun tarjoaminen jokaiselle tunnu meistäkään aina kauhean kivalta tai luontevalta (etenkin kun itsekin introverttinä tiedän että moni tykkäisi vaan rauhassa katsella) mutta ei mahda mitään kun meitä siihen velvoitetaan. Kela siis vaatii, että jokaiselta asiakkaalta pitää myös itsehoitopuolella erikseen kysyä, tarvitseeko neuvontaa tai apua. Tämä liittyy siihen, että apteekkeja koskevassa lainsäädännösä ihan erikseen määrätään, että asiakkaan tulee saada lääkeneuvontaa aina apteekissa asioidessaan (tai ainakin siihen tulee siis tarjota mahdollisuus, josta voi sitten kieltäytyä). Osa lääkkeistä on myös ns. "neuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä", joita ei saa myydä ollenkaan ilman asiakkaan kanssa keskustelua ja neuvontaa, esimerkkinä vaikka jälkiehkäisytabletti.

Kela myös valvoo tämän neuvontavaatimuksen toteutumista ja työkavereilta alkaisi kyllä aika äkkiä tulla moitteita ja puheita ("laiska työntekijä, ei jaksa kiinnostaa" jne) jos ei neuvontaa asiakkalle tarjoaisi. Harmi kyllä minusta, että ihmiset tuntuvat täälläkin ajattelevan, että apteekin työntekijät "hyökkäävät" neuvomaan ihan vain asiakkaita kiusatakseen tai tuotteita tyrkyttääkseen.

Meidän apteekissa ei ikinä kysellä mitään vaan ihan rauhassa saa katsella tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka apteekin ulkopuolella jo katsoisi valmiiksi suoran reitin sille hyllylle, jolle on menossa, ja ovelta menisi sinne puolijuoksua, niin aina joku hyppää eteen tukkimaan käytävän ja tyrkyttämään apua. Eikö näillä ole mitään pelisilmää? Jos asiakas on ilmiselvästi kovalla kiireellä menossa hakemaan tuotetta, jonka sijainnin tietää, niin miksi täytyy väkisin tulla eteen kyselemään tarvitseeko apua? Eikö voi sen vertaa odottaa, että asiakkaalla olisi edes mahdollisuus kävellä suoraan hyllylle ottamaan tuote?

Todella usein apteekkiin saapuu asiakas , joka kiertelee ja selvästi katseellaan etsii jotain.

Kun kysyy että tarviiko apua, niin asiakas sanoo että en

Kiertely jatkuu ja sitten menee toinen farmaseutti kysymään, kun ei tiedä että on jo kysytty. Sitten asiakas lopulta saa kakaistua suustaan ulos että missä teillä on tuote X.

Farmaseutti näyttää ja asiakas painelee kiireesti kassalle.

Vaikea ymmärtää, mikä ongelma on heti kertoa mitä etsii ja saada heti se apu.

Jos haluaa sitten vielä itse katsoa tai valita vaihtoehdoista, voi sanoa että kiitos, nyt pärjään itsekin.

Itse haluan ainakin ensin itse etsiä ja jos ei löydy niin sen jälkeen kysytään. Tajuatko? Minä itte.

Juu, sen jälkeen ,kun olen pakollisen avuntarjoukseni esittänyt ja se on torjuttu, en mene enää toista kertaa.

Seuraan vaan huvittuneena , kun asiakas singahtelee hyllystä toiselle , kiertää ja kaartaa.

Lopulta asiakas menee kassalle kysymään ja kassahenkilö osoittaa farmaseuttia ( minua tai jotain toista, joka on lähempänä) ja sanoo , että kysy tältä.

Eli olisin voinut näyttää tuotteen heti alkuun.

Tämä outo näytelmä toistuu ja toistuu.

Onneksi itselleni ei ole vaikea kysyä missään liikkeessä, että missä jotkut tuotteet ovat ja sen jälkeen kun on saanut sen tiedon, sanoa että kiitos, nyt pärjään itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on apteekissa joku farmaseutti hypännyt eteen ennen kuin tuulikaapista edes sisälle pääsin. En meinannut mitenkään päästä hänestä ohi vaikka olen hoikka (BMI 19) kun hän poukkoili edessäni kyselemässä että tarvitsenko apua. Ei uskonut kun sanoin että en tarvitse mutta haluaisin siltä päästä sisälle tänne apteekkiin. Ja kun menin sen hyllyn luo mistä olin jotain vailla, tämä yli-innokas farmaseutti töni koko ajan kylkeäni enkä meinannut siinäkään saada hyllystä tavaraa. Ja kun lähdin hyllyn luota pois, hän käveli kantapäilläni selittämässä ohjeita valitsemani rautalisän käyttöön. Joo, kiitos vain, olen saanut annostusohjeen ja ruokavalio-ohjeet ihan lääkäriltäni, eikä tämä todellakaan ole ensimämienn kerta kun kyseistä rautalisää käytän!!

Tämäkin tapahtui jo ennen koronaa. Toivottavasti nyt korona-aikana ei tuolla tavalla hypitä päälle.

En ymmärrä, miksi asiakasta ei voida alkuun vain tervehtiä kun hän tulee apteekkiin. Ja sitten seurata hetken aikaa sivusta, näyttääkö siltä että tarvitsee apua. Ja hetken päästä käydä kysymässä. Ja jos vastaus on kielteinen, niin miksi ei voida jättää rauhaan? Moni kyllä sanoo jos tarvitsee apua, kun heitä on tervehditty. Mutta tuo väkisin päälle tunkeminen ja kannoilla käveleminen vaikka asiakas sanoo että kiitos ei, on jotain ihan käsittämätöntä. Minäkin mielelläni vähän katselisin ympärilleni, tutustuisin valikoimaan ja voisin vaikka heräteostona ostaakin jotain esim. kosmetiikkaa. Mutta kun ei saa rauhassa katsoa, niin ei tee mieli ostaa edes niitä mitä sieltä meni hakemaan.

Viimeksi olin ihan vain äitini apuna apteekissa. Piti nostaa hänelle rollaattori autoon ja autosta pois ja autoon ja autosta pois. Menin hengaamaan apteekkiin äitini seuraksi. Hän pääsi heti reseptilääketiskille, istuin hänen selkänsä takana hänen rollaattorinsa päällä kun äiti istahti tuolille. Tultiin kysymään tarvitsenko apua. Sanoin että en, olen vain äitini seurana. Hetken päästä nousin ylös ihan muuten vain, ja saman tien joku juoksi kysymään että tarvisenko apua. En edelleenkään tarvitse. Sitten menin äitini kanssa jonkun hyllyn luo, ja tultiin kysymään tarvitsemmeko apua. Äiti otti apua vastaan, ja toinen farmaseutti juoksi kysymään minulta tarvitsenko jotain. En tarvitse, olen vain äitini seurana. Ja koko ajan ihan äitini selän takana. Sitten kassalle. Seison äitini vieressä, ja joku farmaseutti tuli kysymään tarvitsenko jotain. No en tarvitse.

Miten ihmeessä noita farmaseutteja palkataan apteekkeihin noin paljon. Kun jo ensimmäisestä kerrasta pitäisi kuulla että EI, EN TARVITSE MITÄÄN, OLEN TÄÄLLÄ VAIN ÄITINI APUNA JA SEURANA.

Tietysti sitten jos tuolla tavalla huudat , niin että apteekki raikuu, pitäisi jokaisen farmaseutin tulla tietoiseksi, että tuo tyyppi tuolla ei tarvitse apua.

Mutta yleensä se menee niin , että seuraava farmaseutti ei tiedä, että sinulta on jo kysytty, tarvitsetko apua.

Aika tehottoman tuntuinen systeemi sekin olisi, että aina kun näen apteekissa uuden asiakkaan, käyn ensi jokaiselta työkaverilta kysymässä, että oletko jo tarjonnut apua tuolle sinitakkiselle rouvalle.

Kun siellä keskitytään töihin, jolloin ei tiedä mitä kukakin on keneltäkin kysynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ainaskin Yo:n apteekissa ei riitä että yksi myyjä hyökkää heti ovella kimppuun, sieltä tulee niitä joka ilmansuunnasta. Viimeeksi menin niin hämilleni että unohdin mitä tulin ostamaan. Ja jos sanon että, en tarvitse apua niin myyjät jäävät kyttäämään hyllyjen taakse.

Mulle on käynyt samaa! Yks kerta niitä kerääntyi pikkuhiljaa mun ympärille niin, että niitä oli lopulta siinä neljä! Vaikutelma oli sama kuin haaskalinnuissa, jotka vaivihkaa liihottaa raadon ääreen ja odottaa ,että kuka alottaa eka... Tosi kamalaa! Lähdin pois ostamatta mitään, ja kyllä, iha protestiksi, se tilanne oli niin hullunkurinen.

Kuulemma apteekkarit pakottaa farmaseutit tähän ylimyyntiin, ne ei aina itsekään haluaisi tehdä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farmaseuttina voin kertoa, ettei se avun tarjoaminen jokaiselle tunnu meistäkään aina kauhean kivalta tai luontevalta (etenkin kun itsekin introverttinä tiedän että moni tykkäisi vaan rauhassa katsella) mutta ei mahda mitään kun meitä siihen velvoitetaan. Kela siis vaatii, että jokaiselta asiakkaalta pitää myös itsehoitopuolella erikseen kysyä, tarvitseeko neuvontaa tai apua. Tämä liittyy siihen, että apteekkeja koskevassa lainsäädännösä ihan erikseen määrätään, että asiakkaan tulee saada lääkeneuvontaa aina apteekissa asioidessaan (tai ainakin siihen tulee siis tarjota mahdollisuus, josta voi sitten kieltäytyä). Osa lääkkeistä on myös ns. "neuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä", joita ei saa myydä ollenkaan ilman asiakkaan kanssa keskustelua ja neuvontaa, esimerkkinä vaikka jälkiehkäisytabletti.

Kela myös valvoo tämän neuvontavaatimuksen toteutumista ja työkavereilta alkaisi kyllä aika äkkiä tulla moitteita ja puheita ("laiska työntekijä, ei jaksa kiinnostaa" jne) jos ei neuvontaa asiakkalle tarjoaisi. Harmi kyllä minusta, että ihmiset tuntuvat täälläkin ajattelevan, että apteekin työntekijät "hyökkäävät" neuvomaan ihan vain asiakkaita kiusatakseen tai tuotteita tyrkyttääkseen.

Meidän apteekissa ei ikinä kysellä mitään vaan ihan rauhassa saa katsella tuotteita.

Toivotaan, ettei sinne teille osu kelan tarkastaja paikalle haamuasiakkaana. Tai ettei joku asiakas tee valitusta siitä, ettei saa itsehoitolääkkeissä neuvontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farmaseuttina voin kertoa, ettei se avun tarjoaminen jokaiselle tunnu meistäkään aina kauhean kivalta tai luontevalta (etenkin kun itsekin introverttinä tiedän että moni tykkäisi vaan rauhassa katsella) mutta ei mahda mitään kun meitä siihen velvoitetaan. Kela siis vaatii, että jokaiselta asiakkaalta pitää myös itsehoitopuolella erikseen kysyä, tarvitseeko neuvontaa tai apua. Tämä liittyy siihen, että apteekkeja koskevassa lainsäädännösä ihan erikseen määrätään, että asiakkaan tulee saada lääkeneuvontaa aina apteekissa asioidessaan (tai ainakin siihen tulee siis tarjota mahdollisuus, josta voi sitten kieltäytyä). Osa lääkkeistä on myös ns. "neuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä", joita ei saa myydä ollenkaan ilman asiakkaan kanssa keskustelua ja neuvontaa, esimerkkinä vaikka jälkiehkäisytabletti.

Kela myös valvoo tämän neuvontavaatimuksen toteutumista ja työkavereilta alkaisi kyllä aika äkkiä tulla moitteita ja puheita ("laiska työntekijä, ei jaksa kiinnostaa" jne) jos ei neuvontaa asiakkalle tarjoaisi. Harmi kyllä minusta, että ihmiset tuntuvat täälläkin ajattelevan, että apteekin työntekijät "hyökkäävät" neuvomaan ihan vain asiakkaita kiusatakseen tai tuotteita tyrkyttääkseen.

Nuo neuvontaa vaativat itsehoitolääkkeet ovatkin tiskin takana, ei itsepalveluhyllyllä.

Niin, ja silti niitä vaan aina yrittää ihmiset etsiä sinnikkäästi itse sieltä hyllyistä, ennen kuin lopulta tulevat vihdoin ja viimein kysymään (sen jälkeen kun on jo apua tarjottu ja he ovat siitä kieltäytyneet). Etpä uskoisi, miten moni teinityttö on niitäkin jälkiehkäisytabletteja meillä etsinyt epätoivoisesti ympäri ämpäri apteekkia, (nuohoten sen intiimituotehyllyn niin moneen kertaan läpi, niin että jokainen kyllä arvaa mitä on etsimässä) ja toivonut löytävänsä ne itse ja voivansa vain kävellä kassalle niiden kanssa.

Yleensä olen saanut apteekeissa ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua, mutta ķerran sattui tilanne, jossa todella ärsyynnyin. Pysähdyin hyllyn ääreen katsomaan kasvovoidetta. Viereeni tuli myyjä, joka kysyi: "Tarvitsetko fiksumman apua."

Olin hämmästynyt hänen tökeröstä ja ylimielisestä kysymyksestään, mutta sain kyllä hillittyä itseni, etten vastannut samalla mitalla. No, hän ehkä sanoo noin kaikille, mutta ei mitenkään fiksu tapa lähestyä asiakasta tuolla asenteella.

Lopettakaa nykymuotoinen apteekki ja tehkää semmoinen luukku kun siellä kerta ei saa katsella ja valikoida. Pitäisi tasan jokin listalla oleva asia vain ostaa ja sekin jonkun "expertin" määräyksen mukaa, ei mitään saisi edes katsella rauhassa. Mitään muuta ei voi.

En minä ainakaan kykene vertailemaan yhtään mitään tuollainen ahdistelijana ja en kyllä ala ostaa mitään sitten. Pitäkää tavaranne.

Siksi siellä ei enää osteta ja asiakkaat pakenevat nettiin.

Ne tosiaan tulee heti kyselemään. Joskus tarvin apua ja joskus haluan tutkia itse. Eipä tuo nyt ongelma ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farmaseuttina voin kertoa, ettei se avun tarjoaminen jokaiselle tunnu meistäkään aina kauhean kivalta tai luontevalta (etenkin kun itsekin introverttinä tiedän että moni tykkäisi vaan rauhassa katsella) mutta ei mahda mitään kun meitä siihen velvoitetaan. Kela siis vaatii, että jokaiselta asiakkaalta pitää myös itsehoitopuolella erikseen kysyä, tarvitseeko neuvontaa tai apua. Tämä liittyy siihen, että apteekkeja koskevassa lainsäädännösä ihan erikseen määrätään, että asiakkaan tulee saada lääkeneuvontaa aina apteekissa asioidessaan (tai ainakin siihen tulee siis tarjota mahdollisuus, josta voi sitten kieltäytyä). Osa lääkkeistä on myös ns. "neuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä", joita ei saa myydä ollenkaan ilman asiakkaan kanssa keskustelua ja neuvontaa, esimerkkinä vaikka jälkiehkäisytabletti.

Kela myös valvoo tämän neuvontavaatimuksen toteutumista ja työkavereilta alkaisi kyllä aika äkkiä tulla moitteita ja puheita ("laiska työntekijä, ei jaksa kiinnostaa" jne) jos ei neuvontaa asiakkalle tarjoaisi. Harmi kyllä minusta, että ihmiset tuntuvat täälläkin ajattelevan, että apteekin työntekijät "hyökkäävät" neuvomaan ihan vain asiakkaita kiusatakseen tai tuotteita tyrkyttääkseen.

Meidän apteekissa ei ikinä kysellä mitään vaan ihan rauhassa saa katsella tuotteita.

Toivotaan, ettei sinne teille osu kelan tarkastaja paikalle haamuasiakkaana. Tai ettei joku asiakas tee valitusta siitä, ettei saa itsehoitolääkkeissä neuvontaa.

Neuvotaan kyllä jos apua tarvii. Se on eri asia kun että heti hyökätään kysymään tarviiko apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farmaseuttina voin kertoa, ettei se avun tarjoaminen jokaiselle tunnu meistäkään aina kauhean kivalta tai luontevalta (etenkin kun itsekin introverttinä tiedän että moni tykkäisi vaan rauhassa katsella) mutta ei mahda mitään kun meitä siihen velvoitetaan. Kela siis vaatii, että jokaiselta asiakkaalta pitää myös itsehoitopuolella erikseen kysyä, tarvitseeko neuvontaa tai apua. Tämä liittyy siihen, että apteekkeja koskevassa lainsäädännösä ihan erikseen määrätään, että asiakkaan tulee saada lääkeneuvontaa aina apteekissa asioidessaan (tai ainakin siihen tulee siis tarjota mahdollisuus, josta voi sitten kieltäytyä). Osa lääkkeistä on myös ns. "neuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä", joita ei saa myydä ollenkaan ilman asiakkaan kanssa keskustelua ja neuvontaa, esimerkkinä vaikka jälkiehkäisytabletti.

Kela myös valvoo tämän neuvontavaatimuksen toteutumista ja työkavereilta alkaisi kyllä aika äkkiä tulla moitteita ja puheita ("laiska työntekijä, ei jaksa kiinnostaa" jne) jos ei neuvontaa asiakkalle tarjoaisi. Harmi kyllä minusta, että ihmiset tuntuvat täälläkin ajattelevan, että apteekin työntekijät "hyökkäävät" neuvomaan ihan vain asiakkaita kiusatakseen tai tuotteita tyrkyttääkseen.

Meidän apteekissa ei ikinä kysellä mitään vaan ihan rauhassa saa katsella tuotteita.

Toivotaan, ettei sinne teille osu kelan tarkastaja paikalle haamuasiakkaana. Tai ettei joku asiakas tee valitusta siitä, ettei saa itsehoitolääkkeissä neuvontaa.

Tutkinto suoritettu? Todellako?

Vai että Kela alkanut valvoa lääkeinformaation antamista ja oikein haamuasiakkaita lähettelee.

Hävettää jos olet farmaseutin paperit saanut.

Kela valvoo vain lääkekorvauksia. Fimean vastuulla taas on apteekkien lakisääteiset velvollisuudet, kuten lääkeinformaatio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farmaseuttina voin kertoa, ettei se avun tarjoaminen jokaiselle tunnu meistäkään aina kauhean kivalta tai luontevalta (etenkin kun itsekin introverttinä tiedän että moni tykkäisi vaan rauhassa katsella) mutta ei mahda mitään kun meitä siihen velvoitetaan. Kela siis vaatii, että jokaiselta asiakkaalta pitää myös itsehoitopuolella erikseen kysyä, tarvitseeko neuvontaa tai apua. Tämä liittyy siihen, että apteekkeja koskevassa lainsäädännösä ihan erikseen määrätään, että asiakkaan tulee saada lääkeneuvontaa aina apteekissa asioidessaan (tai ainakin siihen tulee siis tarjota mahdollisuus, josta voi sitten kieltäytyä). Osa lääkkeistä on myös ns. "neuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä", joita ei saa myydä ollenkaan ilman asiakkaan kanssa keskustelua ja neuvontaa, esimerkkinä vaikka jälkiehkäisytabletti.

Kela myös valvoo tämän neuvontavaatimuksen toteutumista ja työkavereilta alkaisi kyllä aika äkkiä tulla moitteita ja puheita ("laiska työntekijä, ei jaksa kiinnostaa" jne) jos ei neuvontaa asiakkalle tarjoaisi. Harmi kyllä minusta, että ihmiset tuntuvat täälläkin ajattelevan, että apteekin työntekijät "hyökkäävät" neuvomaan ihan vain asiakkaita kiusatakseen tai tuotteita tyrkyttääkseen.

Meidän apteekissa ei ikinä kysellä mitään vaan ihan rauhassa saa katsella tuotteita.

Toivotaan, ettei sinne teille osu kelan tarkastaja paikalle haamuasiakkaana. Tai ettei joku asiakas tee valitusta siitä, ettei saa itsehoitolääkkeissä neuvontaa.

Neuvotaan kyllä jos apua tarvii. Se on eri asia kun että heti hyökätään kysymään tarviiko apua.

Niin, no se kelan työntekijä on silti sitä mieltä, että asiakas tulee huomioida ja se avun tarve kuuluu kysyä heti asiakkaan saavuttua apteekkiin. Siihen en ota kantaa, olenko itse samaa mieltä. Itse jättäisin kärttyiset ja ikävät asiakkaat mielelläni vaikka kokonaan neuvomatta, elleivät osaa ystävällisesti pyytää apua. Mutta minkäs teet, kun olen itse tämän ammatin valinnut ja määräykset ovat mitkä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farmaseuttina voin kertoa, ettei se avun tarjoaminen jokaiselle tunnu meistäkään aina kauhean kivalta tai luontevalta (etenkin kun itsekin introverttinä tiedän että moni tykkäisi vaan rauhassa katsella) mutta ei mahda mitään kun meitä siihen velvoitetaan. Kela siis vaatii, että jokaiselta asiakkaalta pitää myös itsehoitopuolella erikseen kysyä, tarvitseeko neuvontaa tai apua. Tämä liittyy siihen, että apteekkeja koskevassa lainsäädännösä ihan erikseen määrätään, että asiakkaan tulee saada lääkeneuvontaa aina apteekissa asioidessaan (tai ainakin siihen tulee siis tarjota mahdollisuus, josta voi sitten kieltäytyä). Osa lääkkeistä on myös ns. "neuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä", joita ei saa myydä ollenkaan ilman asiakkaan kanssa keskustelua ja neuvontaa, esimerkkinä vaikka jälkiehkäisytabletti.

Kela myös valvoo tämän neuvontavaatimuksen toteutumista ja työkavereilta alkaisi kyllä aika äkkiä tulla moitteita ja puheita ("laiska työntekijä, ei jaksa kiinnostaa" jne) jos ei neuvontaa asiakkalle tarjoaisi. Harmi kyllä minusta, että ihmiset tuntuvat täälläkin ajattelevan, että apteekin työntekijät "hyökkäävät" neuvomaan ihan vain asiakkaita kiusatakseen tai tuotteita tyrkyttääkseen.

Meidän apteekissa ei ikinä kysellä mitään vaan ihan rauhassa saa katsella tuotteita.

Toivotaan, ettei sinne teille osu kelan tarkastaja paikalle haamuasiakkaana. Tai ettei joku asiakas tee valitusta siitä, ettei saa itsehoitolääkkeissä neuvontaa.

Neuvotaan kyllä jos apua tarvii. Se on eri asia kun että heti hyökätään kysymään tarviiko apua.

Niin, no se kelan työntekijä on silti sitä mieltä, että asiakas tulee huomioida ja se avun tarve kuuluu kysyä heti asiakkaan saavuttua apteekkiin. Siihen en ota kantaa, olenko itse samaa mieltä. Itse jättäisin kärttyiset ja ikävät asiakkaat mielelläni vaikka kokonaan neuvomatta, elleivät osaa ystävällisesti pyytää apua. Mutta minkäs teet, kun olen itse tämän ammatin valinnut ja määräykset ovat mitkä ovat.

Jos apteekkari palvelee toista asiakasta niin ei se voi heti rueta kyselemään siltä toiselta joka tulee apteekkiin.