Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa minun muuttavan asuntoonsa muttei halua myydä minulle edes pientä osuutta siitä
19.08.2021 |
Toisesta parhaillaan aktiivisesta ketjusta tuli mieleen. Eli mies painottaa haluavansa vakavaa suhdetta ja haluaa, että laitan oman asuntoni vuokralle. Haluaa minut asumaan ehdottomasti kanssaan saman katon alle. Ei kuitenkaan halua missään tapauksessa myydä minulle edes pientäkään osuutta omasta asunnostaan ja tämä aiheuttaa minussa nyt kysymyksiä. Olemme keski-ikäisiä ja kumpikin tulee toimeen omillaan. Miehen mielestä olisi mahdoton ajatus, että asuisimme käytännössä yhdessä mutta minä pitäisi oman asuntoni vuokraamattomana. Kuulemma se olisi tällöin ns. "panokämppä". Miehessä on paljon mustasukkaisia piirteitä ja tämä nyt ei ole edes ilmeisin.
Pitkin hampain mies suostui oman asuntoni vuokrausvaihtoehtoon. Ensisijaisesti oletti, että minä myisin oman asuntoni ja muuttaisin hänen asuntoonsa. Pistäisin rahat kasvamaan korkoa ja seuraavan asuntomme ostaisimme yhdessä. Eikö tämä nyt olisi ollut kaikkein sairain kuvio? Jos mies on niin epävarma, ettei halua myydä omaa osuuttaan nykyisestä asunnostaan, miksi haluaa minun kantavan isomman riskin? Vuokralaisella on pidempään asuessaan kuitenkin puolen vuoden irtisanomisaika, jonka ajan minä olisin käytännössä koditon mikäli suhteeni miehen kanssa päättyisi.
Kommentit (52)
Jos sinä et ihan aidosti itse halua muuttaa sen tyypin kanssa samaan asuntoon, et tietenkään muuta. Ja jos kuitenkin muutat, se on ihan täysin sinun oma päätöksesi, mitä teet omalla asunnollasi.
Jos mies asettaa parisuhteen jatkumisen ehdoksi jotain, mitä sinä et halua, ilmoita, että suhde loppuu nyt, ja toivota hänelle hyvää loppuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo panokämppäpuheet on kyllä outoja. Kyselisin niistä enemmän, ja mikäli vastaukset eivät miellyttäisi, jättäisin muuttamatta. Mikset muuten voi vuokrata asuntoasi vain kuukauden tai kahden irtisanomisajalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia teille naisille pitäisi myydä mitään osuutta, parin vuoden sisään jätätte kuitenkin ja sit alkaa sota
Tuolla asenteella sinun ei kannata yhtäkään suhdetta aloittaa.
ap
En sitä ole suunnitellutkaan ainakaan suomessa. Täällä on mahdoton löytää tasa-arvoinen kumppani rinnalle. Semmosia naisia kyllä löytyisi jotka käskyttää ja vaatii toteutetaan hänen tahtoa. Joka nainen vaatii mieheltä asioita mutta harva suostuu tekeen mitää miehen eteen
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo mies on ympärihullu. Peräänny nyt varovasti, mutta varmasti.
Tuo "panokämppä"-puhe ei ole terveestä päästä. Älä vuokraa asuntoasi..
Sano ettei käy. Joko yhteinen asunto 50 ja 50 tai ei ollenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo panokämppäpuheet on kyllä outoja. Kyselisin niistä enemmän, ja mikäli vastaukset eivät miellyttäisi, jättäisin muuttamatta. Mikset muuten voi vuokrata asuntoasi vain kuukauden tai kahden irtisanomisajalla?
Voisin vuokrata mutta minä häviän kiistan lain mukaan siinä tapauksessa, että vuokralainen on ehtinyt asua yli vuoden. Huolimatta siitä, mitä vuokrasopimuksessa sanotaan. Määräaikainen vuokra-sopimus on eri asia mutta niidenkin ketjuttaminen on kielletty ja oikeus vuokralaisen puolella, mikäli ehtinyt asua yli vuoden.
ap
En olisi uskonut, että joskus olen tätä mieltä, mutta niin vain kävi...
Eli naimisiin tai sitten asutte erillään. Kaikki, siis ihan kaikki, viritykset, missä lasketaan kuka maksaa mitäkin ja kuka kartuttaa kenenkin omaisuutta ja miten paljon ja kuka hyötyy eniten kenestäkin ovat ihan älyttömiä. Jos et ole valmis menemään miehen kanssa naimisiin, niin sitten vain jatkatte elämäänne omissa kämpissänne. (Se panokämppä kuulosti kyllä munkin mielestä vähän oudolle..., mutta jos ap on miehestään varma, niin ei kuulu muille).
Voit sanoa miehelle, että muutat oikein mielellään hänen asuntoonsa, kunhan olette naimisissa. Sitten voitte yhdessä miettiä, mitä teette sinun asunnollesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko, että ostat esim. 10% ja eron tullen voit turvatusti jäädä sinne asumaan ja mies muuttaa pois?
Vastaan provoon mutta en. Ajattelen, että mikäli asuinalueen arvo on säilynyt ennallaan tai noussut (kyseessä Helsinki), minulle riittäisi se, että mies ottaa omiin nimiinsä velkaosuuteni. Vähentäköön minun puolestani osakehuoneistoille tulevan varainsiirtoveron (2%) osuuden.
Ajatukseni on alkujaan ollut sitoutua tähän suhteeseen tosissani mutta miehen oudot ajatukset saavat todellakin epäluuloiseksi.
ap
Minusta tuo on outo ajatus, että sitoutuisi suhteeseen. Itse olen sitoutunut henkilöön. Ja sitoutumispäätöksen tein vasta, kun tunsin henkilön niin hyvin, että todella halusin sitoutua häneen.
Niin kauan, kun mietit uskaltamista, ei tilanne ole sellainen, että mitään sitoutumisia kannattaa edes harkita.
Jos joku käyttäisi termiä ”panokämppä” olisi se välitön bye bye.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mene miehen asuntoon, hän teoriassa voi heittää milloin tahansa ulos jos haluaa erota yhtäkkiä. Pidä oma vielä. Myöhemmin löytyy joku ratkaisu, joka on tasa-arvoinen, mutta eron mahdollisuus on otettu huomioon vaikkei koskaan tulisi - ettei kumpikaan jää tyhjän päälle. Naisten kannattaa ajatella aina monta astetta pidemmälle.
Tunnen pariskunnan jossa mies muutti naisen asuntoon ja jätti oman asuntonsa itselleen eikä vuokrannut sitä eteenpäin.
Meinasi tulla ero kun naisen mielestä ei oltu tosissaan, vaati miestä joko myymään tai vuokraamaan asuntonsa.
Mutta noin päin tietysti Ihan Eri Asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut, että joskus olen tätä mieltä, mutta niin vain kävi...
Eli naimisiin tai sitten asutte erillään. Kaikki, siis ihan kaikki, viritykset, missä lasketaan kuka maksaa mitäkin ja kuka kartuttaa kenenkin omaisuutta ja miten paljon ja kuka hyötyy eniten kenestäkin ovat ihan älyttömiä. Jos et ole valmis menemään miehen kanssa naimisiin, niin sitten vain jatkatte elämäänne omissa kämpissänne. (Se panokämppä kuulosti kyllä munkin mielestä vähän oudolle..., mutta jos ap on miehestään varma, niin ei kuulu muille).
Voit sanoa miehelle, että muutat oikein mielellään hänen asuntoonsa, kunhan olette naimisissa. Sitten voitte yhdessä miettiä, mitä teette sinun asunnollesi.
Eli joka tapauksessa naisen on päästävä miehen omaisuuteen käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pariskunnan jossa mies muutti naisen asuntoon ja jätti oman asuntonsa itselleen eikä vuokrannut sitä eteenpäin.
Meinasi tulla ero kun naisen mielestä ei oltu tosissaan, vaati miestä joko myymään tai vuokraamaan asuntonsa.
Mutta noin päin tietysti Ihan Eri Asia.
Miten niin eri asia? Juuri tismalleen samasta asiastahan tässä nyt on kyse. Sukupuolet vain toisin päin.
Miten tuo tuttaviesi asia selvisi? Ja mikä tarkalleen oli naisen mielestä ongelmana?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluumlin muuttaisin asumaan toisen asuntoon aluksi kuin että heti suoraan ostettaisiin yhteinen asunto. Yhdessä asumista on hyvä kokeilla alkuun. Jos yhteiselo ei sujukaan odotetusti, niin on helppo peräytyä. Toki suunnitelma jatkosta ja aikataulusta on hyvä puhua auki, jotta tietää, että kummallakin on samat odotukset. Jos ajatus ei tunnu hyvältä, niin odottele vielä, jotta ajatukset selkiytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut, että joskus olen tätä mieltä, mutta niin vain kävi...
Eli naimisiin tai sitten asutte erillään. Kaikki, siis ihan kaikki, viritykset, missä lasketaan kuka maksaa mitäkin ja kuka kartuttaa kenenkin omaisuutta ja miten paljon ja kuka hyötyy eniten kenestäkin ovat ihan älyttömiä. Jos et ole valmis menemään miehen kanssa naimisiin, niin sitten vain jatkatte elämäänne omissa kämpissänne. (Se panokämppä kuulosti kyllä munkin mielestä vähän oudolle..., mutta jos ap on miehestään varma, niin ei kuulu muille).
Voit sanoa miehelle, että muutat oikein mielellään hänen asuntoonsa, kunhan olette naimisissa. Sitten voitte yhdessä miettiä, mitä teette sinun asunnollesi.
Eli joka tapauksessa naisen on päästävä miehen omaisuuteen käsiksi.
Tästä ei ole kys vaan siitä, kuinka tosissaan kumpikin on suhteessa. Siis millaisin panoksin.
ap
Ei kyllä kannattaisi mitään pientä osuutta ostaakaan. Kaverini osti kolmasosan miehensä talosta ja eron tullen olikin sitten sen osuutensa kanssa jumissa pitkään.
Miten ap:n järjenjuoksu on johtanut siihen tilanteeseen että tuollaisen miehen kanssa on vielä missään tekemisissä, saati että haluaa omistaa osan hänen asunnostaan ja asua yhdessä?
Miksi sun pitäisi ostaa osa asunnosta jos voit asua siellä ostamatta.
Tuo, ettei myy osuutta, ei ole ongelma. Se, että on mustasukkainen ja puhuu panokämpästä, on ongelma. En sitoutuisi millään lailla tuollaiseen tyyppiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut, että joskus olen tätä mieltä, mutta niin vain kävi...
Eli naimisiin tai sitten asutte erillään. Kaikki, siis ihan kaikki, viritykset, missä lasketaan kuka maksaa mitäkin ja kuka kartuttaa kenenkin omaisuutta ja miten paljon ja kuka hyötyy eniten kenestäkin ovat ihan älyttömiä. Jos et ole valmis menemään miehen kanssa naimisiin, niin sitten vain jatkatte elämäänne omissa kämpissänne. (Se panokämppä kuulosti kyllä munkin mielestä vähän oudolle..., mutta jos ap on miehestään varma, niin ei kuulu muille).
Voit sanoa miehelle, että muutat oikein mielellään hänen asuntoonsa, kunhan olette naimisissa. Sitten voitte yhdessä miettiä, mitä teette sinun asunnollesi.
Eli joka tapauksessa naisen on päästävä miehen omaisuuteen käsiksi.
Tästä ei ole kys vaan siitä, kuinka tosissaan kumpikin on suhteessa. Siis millaisin panoksin.
ap
Miten tuo naimisiin meno tuohon vaikuttaa? Eikö naiset usko miehen olevan tosissaan ennen naimisiin menoa? Vai onko miehen ainoa keino todistaa naiselle olevansa tosissaan luovuttamalla omaisuutensa hänelle
Sallisitko kuitenki sen, että et asu kumppanisi kanssa yhteistaloudessa ja hän oleskelee säännölisesti omassa taloudessaan? Siis minusta tämän salliminen olisi itsestänselvyys.