Tyttöystäväni haluaa 1000€:n kihlasormuksen
Tuloni ovat tällä hetkellä n. 1100-1200e/kk (josta säästönkään ei ymmärrettävästi juuri jää). Mielestäni tämän hintaluokan kihlasormus kuulostaa hivenen kohtuuttomalta. Etenkin kun minulle itselle sormuksella ei kihlautumisessa ole minkäänlaista merkitystä ja itselle riittäisi vaikka 20€:n sormus. Seurusteltu ollaan yli 3v, mutta ei siis vielä olla kihloissa ja tällainen vaatimus kyllä jarruttaa omaa haluani kihlautua...
Ihan vain mielenkiinnosta kysyn teiltä muilta "asiantuntijoilta" mielipidettä tähän.
Kommentit (150)
Ymmärrän tyttöystävääsi. Itselläni on sormessani noin 10ke timantit, joten tuo 1ke kuulostaa kuitenkin mun korvaan vaatimattomalta :)
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:19"]
No, minä en odota miehen maksavan minulle aterioita enkä ostelevan lahjoja. Mutta jos minua joskus kositaan, niin sormukseen on paras ollut upota ainakin parin kuukauden palkka. Tietysti hiukan miehen tuloista riippuen, mutta sen sormuksen hinnan pitää kertoa, että olen sen rahasumman arvoinen. Jonkun kahdenkympin sormuksen ottaisin vittuiluna ja loukkauksena.
Jos et ole valmis kahta tonnia laittamaan sormukseen, niin älä kosi, hän ei ole oikea sinulle. Ja te, jotka pidätte tuota suurena summana, niin eihän siinä ole kuin yhden lomamatkan hinta. Minkälainen nainen ei ole yhden loman väliin jättämisen arvoinen?!
[/quote]
Miksi sitten sormuksen pitää olla kallis? Eikö noista nauttis enemmän? Vai hetkinen... sä olet ripustanut joskus omanarvon tuntosi siihen, miten kallis sormus sulla on sormessa ja sen näkevät kaikki. Sen sijaan sitä käyttekö te syömässä tai tuoko mies lahjan ei näe kukaan. Mutta entä jos pääsetkin röuväkerhoon, oletko ihan varma ettei aterioiden pidä olla vähän parempia kuin muilla ja niitä saada useammin kuin muut saavat? Samoin ne lahjat, on pakko olla jotain upeaa, mitä mainita?
Mä haluaisin halvimman mahdollisen, tavallisen hopeisen sormuksen. Mielestäni ei ole mitään järkeä käyttää paljon rahaa kihlasormukseen. Vihkisormukseen voikin jo vähän panostaa
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:59"]
Kihlaus on lupaus häistä ja se on siis sopimus, joka edelleen noteraatan tietyissä tilanteissa laissakin.
[/quote] Missä tilanteissa?
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:57"]
Itse vaadin VÄHINTÄÄN 1000 euron sormuksen. Saan onneksi syntymäpäivälahjaksikin jo 500 euron laukkuja. Kyllä ainakin itse koen olevani tuon arvoinen!! Halvalla en itseäni lähitis myymään.
[/quote]
Ai sä myytkin itseäs? Honey, ei siinä naimisiin tarvitse mennä.
[/quote]
Heh, vertauksena käytin. Ihan tarkoitin omaa arvoani jos toiselle ihmiselle lupaudun. Sitä en ihan kenelle tahansa tekisi. Jos ei ole varaa kunnon sormukseen, ei ole myös minuun. Eipä ainakaan tarvitse loppuelämää itkeä kuin sormus ei vastannut sitä mistä haaveilin. Eli upeasta suuresta timantista. Timantit vain kelpaavat ja kuvastavat arvoani. En voi muuta sano muille naisille neuvoksi kuin että ARVOSTAKAA ITSEÄNNE. Tuolla on ihan tarpeeksi noita persaukisia tyhjätaskuja jotka pettävät, juovat ja kaiken lisäksi ostavat halppis sormuksia tai laittavat naisen itse jopa maksamaan sormuksen. Onko se muka sitä aitoa rakkautta ettei mitään olla valmiita tekemään toisen eteen? Itse otan vaikka suihin ja nielen mällit ihan vain sen takia että mieheni rakastaa sitä, vastineeksi minä saan sen unelmieni sormuksen.
TOSIMIES OSTAA NAISELLEEN KUNNON SORMUKSEN KOSKA HALUAA HÄNELLE VAIN PARASTA. TOSIMIES KAIVAA NE RAHAT VAIKKA PERSEESTÄ TILANTEEN TULLEN.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:05"]
Hetkinen, tyttöystäväsi ei ole siis edes tonnin arvoinen?
[/quote]
Kyllä nyt luulisi karjamarkkinoilta parempikin löytyvän.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:57"]Itse vaadin VÄHINTÄÄN 1000 euron sormuksen. Saan onneksi syntymäpäivälahjaksikin jo 500 euron laukkuja. Kyllä ainakin itse koen olevani tuon arvoinen!! Halvalla en itseäni lähitis myymään.
[/quote]
Minä en ollutkaan myytävänä, joten halvempikin kävi.
Näytä tämä hänelle:
(Olettaen, että tuollainen materialisti osaa englantia eikä ole käyttänyt kaikkea aikaansa merkkituotteiden ihailuun.)
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:57"]
Itse vaadin VÄHINTÄÄN 1000 euron sormuksen. Saan onneksi syntymäpäivälahjaksikin jo 500 euron laukkuja. Kyllä ainakin itse koen olevani tuon arvoinen!! Halvalla en itseäni lähitis myymään.
[/quote]
Ai sä myytkin itseäs? Honey, ei siinä naimisiin tarvitse mennä.
[/quote]
Heh, vertauksena käytin. Ihan tarkoitin omaa arvoani jos toiselle ihmiselle lupaudun. Sitä en ihan kenelle tahansa tekisi. Jos ei ole varaa kunnon sormukseen, ei ole myös minuun. Eipä ainakaan tarvitse loppuelämää itkeä kuin sormus ei vastannut sitä mistä haaveilin. Eli upeasta suuresta timantista. Timantit vain kelpaavat ja kuvastavat arvoani. En voi muuta sano muille naisille neuvoksi kuin että ARVOSTAKAA ITSEÄNNE. Tuolla on ihan tarpeeksi noita persaukisia tyhjätaskuja jotka pettävät, juovat ja kaiken lisäksi ostavat halppis sormuksia tai laittavat naisen itse jopa maksamaan sormuksen. Onko se muka sitä aitoa rakkautta ettei mitään olla valmiita tekemään toisen eteen? Itse otan vaikka suihin ja nielen mällit ihan vain sen takia että mieheni rakastaa sitä, vastineeksi minä saan sen unelmieni sormuksen.
TOSIMIES OSTAA NAISELLEEN KUNNON SORMUKSEN KOSKA HALUAA HÄNELLE VAIN PARASTA. TOSIMIES KAIVAA NE RAHAT VAIKKA PERSEESTÄ TILANTEEN TULLEN.
[/quote]
Honey, miehen ei edelleenkään tarvitse mennä naimisiin että joku nielee ne mällit...
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:57"]
Itse vaadin VÄHINTÄÄN 1000 euron sormuksen. Saan onneksi syntymäpäivälahjaksikin jo 500 euron laukkuja. Kyllä ainakin itse koen olevani tuon arvoinen!! Halvalla en itseäni lähitis myymään.
[/quote]
Ai sä myytkin itseäs? Honey, ei siinä naimisiin tarvitse mennä.
[/quote]
Heh, vertauksena käytin. Ihan tarkoitin omaa arvoani jos toiselle ihmiselle lupaudun. Sitä en ihan kenelle tahansa tekisi. Jos ei ole varaa kunnon sormukseen, ei ole myös minuun. Eipä ainakaan tarvitse loppuelämää itkeä kuin sormus ei vastannut sitä mistä haaveilin. Eli upeasta suuresta timantista. Timantit vain kelpaavat ja kuvastavat arvoani. En voi muuta sano muille naisille neuvoksi kuin että ARVOSTAKAA ITSEÄNNE. Tuolla on ihan tarpeeksi noita persaukisia tyhjätaskuja jotka pettävät, juovat ja kaiken lisäksi ostavat halppis sormuksia tai laittavat naisen itse jopa maksamaan sormuksen. Onko se muka sitä aitoa rakkautta ettei mitään olla valmiita tekemään toisen eteen? Itse otan vaikka suihin ja nielen mällit ihan vain sen takia että mieheni rakastaa sitä, vastineeksi minä saan sen unelmieni sormuksen.
TOSIMIES OSTAA NAISELLEEN KUNNON SORMUKSEN KOSKA HALUAA HÄNELLE VAIN PARASTA. TOSIMIES KAIVAA NE RAHAT VAIKKA PERSEESTÄ TILANTEEN TULLEN.
[/quote] tosimies myös hakkaa vaimoa ja raiskaus avioliitossa ei haittaa
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:48"]
Kihlasormus maksaa yleensä miehen yhden kuukauden tulojen verran. Mielestäni ihan yleinen käytäntö. Jos naimisiin meinaatte ja lapsia hankkia, ei tonni pitäisi isolta rajalta kuulostaa muutenkaan.
[/quote]
Onko sinulta todellisuuden taju täysin mennyt vai oletko rikas perijä? Ei normaalissa palkkatyössä olevalla miehellä ole todellakaan varaa laittaa kuukauden netto palkkaansa sormukseen. Tuo 1200 euroa on tavalliselle ihmiselle iso raha. Mutta av mammoillehan tuo on pikku raha kun kukkaro pullistelee viisisatasia:D
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:20"]Ymmärrän tyttöystävääsi. Itselläni on sormessani noin 10ke timantit, joten tuo 1ke kuulostaa kuitenkin mun korvaan vaatimattomalta :)
[/quote]
Munkin sormuksissa on neljä nollaa perässä. Siitä huolimatta ei toiselta voi VAATIA tietyn hintaista sormusta. Kyllä omalta mieheltä ottaa vaikka tuohisormuksen jos oikeasti rakastaa.
Lämmöllä muistelen opiskeluaikaista ekaa kihla- vihkisormusta <3 Vaikka nykyään ovatkin laatikossa piilossa, se on mulle rakkain esine ikinä ja huomattavasti arvokkaampi kuin nykyiset kalliimmat sormukset!
Mun mielestä on täysin järjetöntä laittaa noin paljon rahaa sormukseen, paitsi jos tonni on itselle pikkuraha. Olimme melko pienituloisia mennessämme naimisiin ja ostimme vain vihkit. Mun sormus maksoi vähän alle 300e ja miehen reilu 100e. Mä maksoin miehen sormuksen ja hän minun. Myöskään en ikinä kehtaisi alkaa etukäteen sanella, minkä hintainen sormuksen pitää olla. Kyllä sen pitää lähteä kosijan omasta halusta.
Mutta ymmärrän toisaalta, että monille hieno, kallis sormus on tärkeä. Monet kokevat sen rakkauden tai jonkinlaisen arvon osoituksena. Myös kulttuuri pönkittää tätä. En osaa tätäkään tuomita.
Jos rakastat tyttöystävääsi ja hän on muuten sinulle sopiva, niin jos avioliitto ei ole ajankohtainen vielä vähään aikaan kun olette noin nuoria, niin jättäisin asian hautumaan enkä hirveästi jäisi pohtimaan noita tyttöystävän puheita. Jos taas haluat kihlata hänet pian, niin ostaisin sinuna sellaisen sormuksen, mihin sinulla on varaa (yrittäisin ostaa sen tyylisen kuin tyttöystävä haluaa).
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:57"]
Itse vaadin VÄHINTÄÄN 1000 euron sormuksen. Saan onneksi syntymäpäivälahjaksikin jo 500 euron laukkuja. Kyllä ainakin itse koen olevani tuon arvoinen!! Halvalla en itseäni lähitis myymään.
[/quote]
Ai sä myytkin itseäs? Honey, ei siinä naimisiin tarvitse mennä.
[/quote]
Heh, vertauksena käytin. Ihan tarkoitin omaa arvoani jos toiselle ihmiselle lupaudun. Sitä en ihan kenelle tahansa tekisi. Jos ei ole varaa kunnon sormukseen, ei ole myös minuun. Eipä ainakaan tarvitse loppuelämää itkeä kuin sormus ei vastannut sitä mistä haaveilin. Eli upeasta suuresta timantista. Timantit vain kelpaavat ja kuvastavat arvoani. En voi muuta sano muille naisille neuvoksi kuin että ARVOSTAKAA ITSEÄNNE. Tuolla on ihan tarpeeksi noita persaukisia tyhjätaskuja jotka pettävät, juovat ja kaiken lisäksi ostavat halppis sormuksia tai laittavat naisen itse jopa maksamaan sormuksen. Onko se muka sitä aitoa rakkautta ettei mitään olla valmiita tekemään toisen eteen? Itse otan vaikka suihin ja nielen mällit ihan vain sen takia että mieheni rakastaa sitä, vastineeksi minä saan sen unelmieni sormuksen.
TOSIMIES OSTAA NAISELLEEN KUNNON SORMUKSEN KOSKA HALUAA HÄNELLE VAIN PARASTA. TOSIMIES KAIVAA NE RAHAT VAIKKA PERSEESTÄ TILANTEEN TULLEN.
[/quote] olet siis juoda ja mies maksaa sormuksella ikuisen suihinotto-palvelun. Kivat sulle
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:48"]
Kihlasormus maksaa yleensä miehen yhden kuukauden tulojen verran. Mielestäni ihan yleinen käytäntö. Jos naimisiin meinaatte ja lapsia hankkia, ei tonni pitäisi isolta rajalta kuulostaa muutenkaan.
[/quote]
Onko sinulta todellisuuden taju täysin mennyt vai oletko rikas perijä? Ei normaalissa palkkatyössä olevalla miehellä ole todellakaan varaa laittaa kuukauden netto palkkaansa sormukseen. Tuo 1200 euroa on tavalliselle ihmiselle iso raha. Mutta av mammoillehan tuo on pikku raha kun kukkaro pullistelee viisisatasia:D
[/quote]
Olemme mieheni kanssa lähihoitajia ja mieheni kyllä osti minulle 1500 euroa maksavan sormuksen että silleen. On varaa kun katsoo mihin rahansa laittaa. Mieheni tiesi miten tärkeä asia sormus minulle on kun olen haaveillut naimisiin menosta koko elämän. Vihkisormus toivottavasti vielä kalliimpi. Kyllä normi duunareillakin on rahaa kun lopettaa sen kaljan tissuttelun ja tupakan tupruttamisen.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:57"]
Itse vaadin VÄHINTÄÄN 1000 euron sormuksen. Saan onneksi syntymäpäivälahjaksikin jo 500 euron laukkuja. Kyllä ainakin itse koen olevani tuon arvoinen!! Halvalla en itseäni lähitis myymään.
[/quote]
Ai sä myytkin itseäs? Honey, ei siinä naimisiin tarvitse mennä.
[/quote]
Heh, vertauksena käytin. Ihan tarkoitin omaa arvoani jos toiselle ihmiselle lupaudun. Sitä en ihan kenelle tahansa tekisi. Jos ei ole varaa kunnon sormukseen, ei ole myös minuun. Eipä ainakaan tarvitse loppuelämää itkeä kuin sormus ei vastannut sitä mistä haaveilin. Eli upeasta suuresta timantista. Timantit vain kelpaavat ja kuvastavat arvoani. En voi muuta sano muille naisille neuvoksi kuin että ARVOSTAKAA ITSEÄNNE. Tuolla on ihan tarpeeksi noita persaukisia tyhjätaskuja jotka pettävät, juovat ja kaiken lisäksi ostavat halppis sormuksia tai laittavat naisen itse jopa maksamaan sormuksen. Onko se muka sitä aitoa rakkautta ettei mitään olla valmiita tekemään toisen eteen? Itse otan vaikka suihin ja nielen mällit ihan vain sen takia että mieheni rakastaa sitä, vastineeksi minä saan sen unelmieni sormuksen.
TOSIMIES OSTAA NAISELLEEN KUNNON SORMUKSEN KOSKA HALUAA HÄNELLE VAIN PARASTA. TOSIMIES KAIVAA NE RAHAT VAIKKA PERSEESTÄ TILANTEEN TULLEN.
[/quote]
Vakavasti puhuen tällä kirjoittajalla ei näytä olevan hajuakaan rakkaudesta. En minäkään lupaudu kenelle tahansa mutta sille jota rakastan menen ihan ilmaiseksi. Siihen ei tarvita mitään koruja eikä lahjoja ehtoina. Se todella muuten on itsensä myymistä. Jokainen pari toki miettii nämä sormusasiat yhdessä että minkälaiset ne voisi olla, mutta ei siihen minusta pidä omaa arvoaan sotkea.
Timanteista saa haaveilla, mutta älä sotke niitä avioliittoon. Se tietää suruja.
Tyttöystäväsi on nähtävästi ihastunut johonkin tiettyyn sormukseen. Sopikaa, että hankitte sen puoliksi. Ymmärrän myös, että jos jotain haluaa ja varsinkin jotain mitä käyttää lopun ikänsä, toivoo sen olevan tietynlainen.
Sun tuloilla sormus on arvokas. Jenkeissä sulhasen toivotaan pistävän kihlasormukseen vähintään parin kuukauden palkan ja moni niin tekee.
Mulle kelpas aikanaan ihan peruskultasormus, ei ollut kallis. Tais maksaa reilun satasen. Vihkisormusta ei ole, ei tullut hankittua kun karattiin naimisiin. Halvaksi olen siipalle tullut.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:15"] [quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:57"] Itse vaadin VÄHINTÄÄN 1000 euron sormuksen. Saan onneksi syntymäpäivälahjaksikin jo 500 euron laukkuja. Kyllä ainakin itse koen olevani tuon arvoinen!! Halvalla en itseäni lähitis myymään. [/quote] Ai sä myytkin itseäs? Honey, ei siinä naimisiin tarvitse mennä. [/quote] Heh, vertauksena käytin. Ihan tarkoitin omaa arvoani jos toiselle ihmiselle lupaudun. Sitä en ihan kenelle tahansa tekisi. Jos ei ole varaa kunnon sormukseen, ei ole myös minuun. Eipä ainakaan tarvitse loppuelämää itkeä kuin sormus ei vastannut sitä mistä haaveilin. Eli upeasta suuresta timantista. Timantit vain kelpaavat ja kuvastavat arvoani. En voi muuta sano muille naisille neuvoksi kuin että ARVOSTAKAA ITSEÄNNE. Tuolla on ihan tarpeeksi noita persaukisia tyhjätaskuja jotka pettävät, juovat ja kaiken lisäksi ostavat halppis sormuksia tai laittavat naisen itse jopa maksamaan sormuksen. Onko se muka sitä aitoa rakkautta ettei mitään olla valmiita tekemään toisen eteen? Itse otan vaikka suihin ja nielen mällit ihan vain sen takia että mieheni rakastaa sitä, vastineeksi minä saan sen unelmieni sormuksen. TOSIMIES OSTAA NAISELLEEN KUNNON SORMUKSEN KOSKA HALUAA HÄNELLE VAIN PARASTA. TOSIMIES KAIVAA NE RAHAT VAIKKA PERSEESTÄ TILANTEEN TULLEN. [/quote] olet siis juoda ja mies maksaa sormuksella ikuisen suihinotto-palvelun. Kivat sulle
[/quote]
Eiköhän kommentoija tarkoittanut ihan että rakkaudessa joutuu uhrautumaan toisen takia joskus. Ei aina kannata olla itsekäs jos haluaa toisen tehdä onnelliseksi.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:56"]
Osta halvempi kihlasormus! Sanot, että naimisiin pääsee sitten, kun olet säästänyt sen 10v. tuota hänen unelmasormusta varten. Joko tulette eroamaan, koska morsian on liian lapsellinen (ja säästät pitkän pennin), tai hän luopuu haaveestaan, sillä ei jaksa odottaa kymmentä vuotta (ja säästät pitkän pennin). Win-win.
[/quote]
Käyttekö te oikeasti kauppaa naimisiin mennessä? :O Olen sen ja sen arvoinen...? Wtf? Tuo lause ainakin alentaa sanojan arvoa välittömästi mun mielessä. En ole kallista sormusta vastaan sinänsä, mutta vaatia sitä on minusta mautonta...