Tapailemani mies hakee joka päivä töiden jälkeen ruokaa äidiltään

Ihan ok, kun vain muut asiat itsenäisiä. Naisellekaan ei ole helppoa raskaan työn jälkeen alkaa kokata.

Muistan kun asuimme ensimmäistä joulua miehen kanssa yhdessä, anoppi laittoi jouluruokaa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvänen aika. Tuon ikäisen pitää osata jo itse laittaa ruokansa. Eri juttu, jos käy vanhemmillaan jotain tekemässä, mutta ei sittenkään joka päivä. Ei jatkoon.

Mikä vika tuossa mukamas.

Äh.

Aapee ota itse selvää, joa mies kiinnostaa.

Aika pinnallista, jos tuollainen on se asia, joka on =EI.

Minä ottaisin selvää, jos tyyppi on kiinnostava.

Et tiedä tilanteen taustoja.

Olen noin kolmekymppisen miesten äiti. En keksi kuin muutaman poikkeustilanteen, miksi tekisin joka päivä aikuisille, terveille miehille ruokaa joka päivä. He osaavat kokkailla itsekin.

Aloittaja voi tarkistaa senkin, lähteekö mies äitinsä luo likapyykkipussi kainalossa ja myöhemmin mukanaan puhtaat pyykit.

Entä jos pesee vanhempiensa pyykit? Tuli sitä tehtyä, kun vanhemmilla ei ollut tilaa pesukoneelle.

Sitten hän varmaan toisi kotiinsa likapyykkiä ja lähtisi vanhemmilleen puhtaiden pyykkien kanssa. Ja pesisi ne itse eikä nakittaisi hommaa nsisystävälleen.

Tulipa katkeraa tekstiä aivan syyttä. Siis onko hyvä vai huono asia, jos näin tekee?

Onko teidän suvussa yleisemminkin tapana päättää toisen tunteiden aiheellisuudesta niiden kokijaa kuulematta? Mistä ensinnäkin tiedät hänen tunnetilansa ja pyydän, kerro toki mistä tiedät ettei hänellä ole mahdolliseen katkeruuteensa mitään syytä? 

Minä arvelisin täältä sivulta, että vastaus kysymykseesi riippuu hyvin paljon siitä, minkälainen asetelma tuossa vanhemmille pyykkäämisessä on. Että meneekö se muun elämän edelle vai onko se vain yksi järkevä osa sitä. Jos pyykit on ehdottomasti palautettava viimeistään pesua seuraavana päivänä ja tultava syömään samalla niin ettei siihen muuta ohjelmaa voi väliin tulla, niin kyllä siinä on vanhemmat pojan ykkösharrastus. Millä ajalla pojan on tarkoitus omaa elämäänsä elää, sitä jossa hän vakuuttaa omanikäisensä naisen siitä, että hän on tämän sitoutumisen arvoinen? 

Ei täällä miehenkään tunteille ja niiden syille asiassa jos toisessakin aseteta mitään arvoa, joten naiset eivät ansaitse asiassa erityiskohtelua. Se on sitä tasa-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Miespuolinen kaverini säästi pitkät pennit, kun äiti syötti häntä vielä nelikymppisenä. Aina ihmetteli kun muilla ei ollut ylimääräistä rahaa, ja kertoi miten hänellä menee ruokaan vain 20€/kk. Jätti kertomatta kuitenkin että hakee ruuat valmiina äidiltä aamupulaleivät valmiiksi tehtynä mukaan lukien.

Ja näitähän riittää. Aina jää nuo salaisuudet kertomatta.. oli se sitten mitä apua tahansa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hakee ruuan äidiltään vaikka olisitte naimisissa, koska äiti tekee niin paljon parempaa kastiketta.

No siinähän pääsee miniä helpolla kun anoppi tekee perheen ruuat. Kullä minulle ainekin anopin pöperöt kelpaa.

Ja mikä rahansäästö! Monta sataa kuukaudessa.

Mistä ihmeestä tuon tiedät? Tiedätkö varmasti, ettei poika osta elintarvikkeita? Täh??

Ja mitä sitten vaikkei ostaisikaan? Ymmärrän kyllä että päivittäinen mammalla syöminen saattaa nostaa naisystävän niskakarvat pystyyn, vaikka itse en leskenä pahakseni pistäisikään jos lapset kotona syömässä kävisivät. Sitä sen sijaan en ymmärrä että miksi se on niin kovin tärkeää kuka ne ruuat maksaa. Itsekin maksan kolmen aikuisen lapsen viikon ostokset joka viikko, se on ennakoivaa verosuunnittelua sitä varten kun minusta aikanaan aika jättää. Voisin pistää samat rahat sijoituksiin ja jättää perinnöksi, mutta siitä veisi verottaja ison siivun välistä. Nyt kun maksan juoksevia kuluja ja lapsille jää enemmän rahaa sijoittaa itse, jää verottaja nuolemaan näppejään. Toisakseen sillä muutamallakin satasella on paljon isompi merkitys nuoren aikuisen alkutaipaleella kun joskus eläkeiän kynnyksellä saadulla isollakaan perinnöllä.

Liittyykö tähän järjestelyyn jonkinlaisia uskollisuusvaatimuksia?

Pistäisitkö pahaksesi jos syömään tulisi lasten lisäksi myös näiden puolisot? Vai onko heidät suljettu ulos verosuunnitellusta perinnöstä? 

Toisin sanoen, haluatko todellisuudessa helpottaa seuraavan polven taakkaa vai hankkia kättä pitempää kilpailussa heidän lojaalisuudestaan? 

Vierailija kirjoitti:

En itsekään ole koskaan kokannut ruoaa. Muutin äidin luota naisystävän kanssa yhteen. Jokaisen miehen pitäisi mielestäni tähdätä tähän.

Mies

Hieno juttu jos kiität vaimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvänen aika. Tuon ikäisen pitää osata jo itse laittaa ruokansa. Eri juttu, jos käy vanhemmillaan jotain tekemässä, mutta ei sittenkään joka päivä. Ei jatkoon.

Mikä vika tuossa mukamas.

Äh.

Aapee ota itse selvää, joa mies kiinnostaa.

Aika pinnallista, jos tuollainen on se asia, joka on =EI.

Minä ottaisin selvää, jos tyyppi on kiinnostava.

Et tiedä tilanteen taustoja.

Olen noin kolmekymppisen miesten äiti. En keksi kuin muutaman poikkeustilanteen, miksi tekisin joka päivä aikuisille, terveille miehille ruokaa joka päivä. He osaavat kokkailla itsekin.

Aloittaja voi tarkistaa senkin, lähteekö mies äitinsä luo likapyykkipussi kainalossa ja myöhemmin mukanaan puhtaat pyykit.

Entä jos pesee vanhempiensa pyykit? Tuli sitä tehtyä, kun vanhemmilla ei ollut tilaa pesukoneelle.

Sitten hän varmaan toisi kotiinsa likapyykkiä ja lähtisi vanhemmilleen puhtaiden pyykkien kanssa. Ja pesisi ne itse eikä nakittaisi hommaa nsisystävälleen.

Tulipa katkeraa tekstiä aivan syyttä. Siis onko hyvä vai huono asia, jos näin tekee?

Onko teidän suvussa yleisemminkin tapana päättää toisen tunteiden aiheellisuudesta niiden kokijaa kuulematta? Mistä ensinnäkin tiedät hänen tunnetilansa ja pyydän, kerro toki mistä tiedät ettei hänellä ole mahdolliseen katkeruuteensa mitään syytä? 

Minä arvelisin täältä sivulta, että vastaus kysymykseesi riippuu hyvin paljon siitä, minkälainen asetelma tuossa vanhemmille pyykkäämisessä on. Että meneekö se muun elämän edelle vai onko se vain yksi järkevä osa sitä. Jos pyykit on ehdottomasti palautettava viimeistään pesua seuraavana päivänä ja tultava syömään samalla niin ettei siihen muuta ohjelmaa voi väliin tulla, niin kyllä siinä on vanhemmat pojan ykkösharrastus. Millä ajalla pojan on tarkoitus omaa elämäänsä elää, sitä jossa hän vakuuttaa omanikäisensä naisen siitä, että hän on tämän sitoutumisen arvoinen? 

Ei täällä miehenkään tunteille ja niiden syille asiassa jos toisessakin aseteta mitään arvoa, joten naiset eivät ansaitse asiassa erityiskohtelua. Se on sitä tasa-arvoa.

Sinä et nyt aja tasa-arvoa vaan kiertoon laitettua arvottomuutta. Miesten tunteita kohdellaan täällä yllättävänkin lempeästi, yritetään kerta toisensa jälkeen perustella, kysellä, ymmärtää, neuvoa, kysyä uudelleen, ja se kaikki tehdään niin uskomattoman kärsivällisesti ettei tosikaan, kun inttäminen vain jatkuu ja mukana on suoraa ilkeyttä. Kuten sinunkin kannanotossasi. Et voi vaatia itsellesi sitä mitä et itse muille soisi. 

Sitten, kun äiti ei enää jaksa laittaa ruokaa, poika odottaa, että naisystävä alkaa laittaa ruokaa miehelle ja tämän äidille. Onhan se kohtuullista, kun mies on syönyt vuosien ajan äitinsä luona. Naisystävältä ei kysytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hakee ruuan äidiltään vaikka olisitte naimisissa, koska äiti tekee niin paljon parempaa kastiketta.

No siinähän pääsee miniä helpolla kun anoppi tekee perheen ruuat. Kullä minulle ainekin anopin pöperöt kelpaa.

Ja mikä rahansäästö! Monta sataa kuukaudessa.

Mistä ihmeestä tuon tiedät? Tiedätkö varmasti, ettei poika osta elintarvikkeita? Täh??

Ja mitä sitten vaikkei ostaisikaan? Ymmärrän kyllä että päivittäinen mammalla syöminen saattaa nostaa naisystävän niskakarvat pystyyn, vaikka itse en leskenä pahakseni pistäisikään jos lapset kotona syömässä kävisivät. Sitä sen sijaan en ymmärrä että miksi se on niin kovin tärkeää kuka ne ruuat maksaa. Itsekin maksan kolmen aikuisen lapsen viikon ostokset joka viikko, se on ennakoivaa verosuunnittelua sitä varten kun minusta aikanaan aika jättää. Voisin pistää samat rahat sijoituksiin ja jättää perinnöksi, mutta siitä veisi verottaja ison siivun välistä. Nyt kun maksan juoksevia kuluja ja lapsille jää enemmän rahaa sijoittaa itse, jää verottaja nuolemaan näppejään. Toisakseen sillä muutamallakin satasella on paljon isompi merkitys nuoren aikuisen alkutaipaleella kun joskus eläkeiän kynnyksellä saadulla isollakaan perinnöllä.

Liittyykö tähän järjestelyyn jonkinlaisia uskollisuusvaatimuksia?

Pistäisitkö pahaksesi jos syömään tulisi lasten lisäksi myös näiden puolisot? Vai onko heidät suljettu ulos verosuunnitellusta perinnöstä? 

Toisin sanoen, haluatko todellisuudessa helpottaa seuraavan polven taakkaa vai hankkia kättä pitempää kilpailussa heidän lojaalisuudestaan? 

Ootko kokeillut lääkkeitä noihin vainoharhoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miespuolinen kaverini säästi pitkät pennit, kun äiti syötti häntä vielä nelikymppisenä. Aina ihmetteli kun muilla ei ollut ylimääräistä rahaa, ja kertoi miten hänellä menee ruokaan vain 20€/kk. Jätti kertomatta kuitenkin että hakee ruuat valmiina äidiltä aamupulaleivät valmiiksi tehtynä mukaan lukien.

Ja näitähän riittää. Aina jää nuo salaisuudet kertomatta.. oli se sitten mitä apua tahansa..

Jep. Ja siis tosiaan sisustuksenkin oli äiti ostanut aterimineen ja kodinkoneineen, plus tietysti osti alusvaatteet, päällivaatteet sentään poika halusi ostaa itse. Ja hiusgeelit ja parranajojutut äiti myös "toi tässä samalla kun itsekin kävi kaupassa, ja oli tarjouksessa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on tiukat säännöt kuinka mies saa olla. Todellista rakkautta ilmassa. Se on hyvä että miehellä on hyvä suhde äitiinsä. Tietenkin tämä ottaa naisten egolle.

Aikuisella menee parisuhde tärkeydessä ohi äiteestä ja iskästä. Huom, AIKUISELLA.

Lapsella asia on toinen.

Nimenomaan ja sen takia tälläiset miesvauvat eivät pysty sitotutumaan parisuhteeseen, koska napanuora äitiin ei ole katkennut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hakee ruuan äidiltään vaikka olisitte naimisissa, koska äiti tekee niin paljon parempaa kastiketta.

No siinähän pääsee miniä helpolla kun anoppi tekee perheen ruuat. Kullä minulle ainekin anopin pöperöt kelpaa.

Ja mikä rahansäästö! Monta sataa kuukaudessa.

Mistä ihmeestä tuon tiedät? Tiedätkö varmasti, ettei poika osta elintarvikkeita? Täh??

Ja mitä sitten vaikkei ostaisikaan? Ymmärrän kyllä että päivittäinen mammalla syöminen saattaa nostaa naisystävän niskakarvat pystyyn, vaikka itse en leskenä pahakseni pistäisikään jos lapset kotona syömässä kävisivät. Sitä sen sijaan en ymmärrä että miksi se on niin kovin tärkeää kuka ne ruuat maksaa. Itsekin maksan kolmen aikuisen lapsen viikon ostokset joka viikko, se on ennakoivaa verosuunnittelua sitä varten kun minusta aikanaan aika jättää. Voisin pistää samat rahat sijoituksiin ja jättää perinnöksi, mutta siitä veisi verottaja ison siivun välistä. Nyt kun maksan juoksevia kuluja ja lapsille jää enemmän rahaa sijoittaa itse, jää verottaja nuolemaan näppejään. Toisakseen sillä muutamallakin satasella on paljon isompi merkitys nuoren aikuisen alkutaipaleella kun joskus eläkeiän kynnyksellä saadulla isollakaan perinnöllä.

Liittyykö tähän järjestelyyn jonkinlaisia uskollisuusvaatimuksia?

Pistäisitkö pahaksesi jos syömään tulisi lasten lisäksi myös näiden puolisot? Vai onko heidät suljettu ulos verosuunnitellusta perinnöstä? 

Toisin sanoen, haluatko todellisuudessa helpottaa seuraavan polven taakkaa vai hankkia kättä pitempää kilpailussa heidän lojaalisuudestaan? 

Ei täällä kukaan lapsista käy päivittäin syömässä, sen sanelee jo etäisyydetkin vaikken sitä tosiaan tuossa erikseen maininnutkaan. Olisi sen ehkä voinut päätellä siitä että kirjoitin etten pahakseni asiaa pistäisikään. 

Mitä "uskollisuusvaatimuksiin" tulee niin ei minun antamallani taloudellisella avulla mitään ehtoja ole. Lapseni ovat elämänsä itse rakentaneet ja minä tuen heitä valitsemillaan poluilla. Asiaa pitäisi varmaankin miettiä toisenkin kerran jos jollakin olisi esimerkiksi huume- tai uhkapeliongelma, mutta onneksi ei ole. Perinnöstä on toki puolisot suljettu pois, kuten oli miehellänikin.

Ihanaa jos on äiti joka tekee ruokaa ja antaa sitä mukaan. Hieno äiti. Kuulkaa monella ei ole äitiä joka antaa ruokaa tai on edes väleissä . Oikein hienoa. Kun on vuosi kikkailut lapsilleen sitä tekee jo itsestään kaikki paistit kastikkeet. Hyvä taito. Olkaa yhtä hyviä äitejä teidän lapsille.

Jospa osaa mutta ei niinkään viitsi tehdä vain itselle ruokaa. Äitinsä tykkää tehdä ja tekee joka tapauksessa niin samastako se mieskin hakee mukaansa. Jos asuisin yksin, en todellakaan viitsisi joka päivä tehdä vaan itselleni ruokaa. Varmasti myös vanhempani kutsuisi usein syömään. Nyt on kuitenkin mies ja lapsi niin pakko tehdä vaikka vihaan koko touhua.

Voihan tätä käännellä monin päin. Hienoa että on läheiset välit äitiin, aina näin ei ole. Sehän voi mahdollisille lapsenlapsille olla hyvä juttu, ja perheellekin on ehkä hoitoapua pikkulapsiarkea helpottamaan. Tai sitten miettiä että onko mies jotenkin jälkeenjäänyt, tai onko tässä jostain hyväksikäytöstä kyse (en tule käymään jos et tee ruokaa) tai toisinpäin että mammalla on jotenkin lonkeronsa liian tiukasti miehessä kiinni. Eihän näitä voi tietää jos ei tilannetta tunne.

Itse käyn muutaman kerran viikossa tai joskus useamminkin äidin luona kun samassa kaupungissa asutaan ja joka kerta hän haluaa sen ruuan tehdä. Omat motiivini lähinnä että tiedän että on yksinäinen ja tietysti hoidan sellaisia vanhan talon ja ison pihan ylläpitoon liittyviä hommia mitä äiti ei enää jaksa tai pysty itse tekemän. Arkisin käyn yksin ja yleensä kerran viikossa käydään lasten ja vaimon kanssa, silloin usein saatetaan häätää muori kyökistä ja hoidetaan kokkaus itse. Isomman porukan hyysääminen kun alkaa käydä hänelle jo vähän raskaaaksi.

Kannattaa miettiä asiaa monelta kantilta, ei tuo välttämättä mikään hälytysmerkki ole vaikka poikkeuksellista toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hakee ruuan äidiltään vaikka olisitte naimisissa, koska äiti tekee niin paljon parempaa kastiketta.

ottaahan se koville teille nykynaisille, kun ainoa mitä osaatte on einesten lämmittäminen 

Anoppi mahtaili sillä että tiesi sen että kananmunat pitää "säikäyttää" keittämisen jälkeen. Eipä tiennyt kun kyseli osaako miniä saman, että miniä on kokki, ja vieläpä hemmetin hyvä sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hakee ruuan äidiltään vaikka olisitte naimisissa, koska äiti tekee niin paljon parempaa kastiketta.

ottaahan se koville teille nykynaisille, kun ainoa mitä osaatte on einesten lämmittäminen 

Anoppi mahtaili sillä että tiesi sen että kananmunat pitää "säikäyttää" keittämisen jälkeen. Eipä tiennyt kun kyseli osaako miniä saman, että miniä on kokki, ja vieläpä hemmetin hyvä sellainen.

Eikö sille anopille voinut kertoa tuota aikaisemmin?   Miniä ei ainakaan osannut keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Satuhan tämä on, mutta miksi mammojen oletus on, että mies on avuton eikä osaa ruokkia itseään? Eiköhän jokainen normaaliälyinen osaa. Täällä on hirveän ahtaat vaatimukset siitä, miten ihmisten pitäisi elää. No, onneksi kenenkään ei tarvitse välittää tuon taivaallista mammojen paheksunnasta.

Itseasiassa kaikki ei osaa. Olen tavannut tuonikäisiä miehiä jotka ei todellakaan kokkaa, siivoa eikä tee mitään koska äiti on huolehtinut kaikesta. En ottaisi ikinä sellaista miestä.

Mä kanssa tapailin reippaasti päälle kolmikymppistä miestä, joka meni joka päivä töiden jälkeen äidilleen syömään. Isänsä oli juoppo ja äiti piti poikaa miehen korvikkeena. Joo saavat leikkiä sairasta perhettä keskenään, ulkoistin itseni kuviosta.

Naiset eivät vaan ymmärrä pojan ja äidin syvää suhdetta. Ihanaa huolehtimista kummaltakin osapuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Jospa osaa mutta ei niinkään viitsi tehdä vain itselle ruokaa. Äitinsä tykkää tehdä ja tekee joka tapauksessa niin samastako se mieskin hakee mukaansa. Jos asuisin yksin, en todellakaan viitsisi joka päivä tehdä vaan itselleni ruokaa. Varmasti myös vanhempani kutsuisi usein syömään. Nyt on kuitenkin mies ja lapsi niin pakko tehdä vaikka vihaan koko touhua.

Miten niitä lapsia voi tulla, kun isäkandidaatti on joka päivä mamman lihapadoilla mussuttamassa?