Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä yhdenkin lapsen kanssa rankkaa, ei toivoakaan toisesta
09.09.2014 |
Itseäni on vaivannut kaipuu toiseen lapseen nyt n. 3v ajan. Ensin odottelin että lapsi olisi isompi niin että mieskin jaksaisi paremmin, eikä siis pienellä ikäerolla edes yritetty. Nyt kun lapsi on isompi (lähes 4v), on miehen mielestä edelleen niin rankkaa että toivoakaan ei ole toisesta lapsesta.
Siis eihän meillä minun mielestä rankkaa ole, vaan tavallista lapsiperhe-elämää: välillä kitinää ja mankumista, riehakkaita leikkejä, lisäksi kun lapsi on vilkas niin lapsen kanssa liikkuminen on vähän vaivalloista mutta nykyään menee ihan ok kaikki kahvila-/ravintolareissut. Omia menoja saa molemmat kiitettävästi ja yhteisiäkin jonkin verran. Mutta koska tästä haastavampaa arkea mies ei sietäisi missään nimessä, en voi muuta kuin kuukaudesta (ja vuodesta) toiseen pitää lapsihaavetta aisoissa, säännöllisin väliajoin murtua totaalisesti ja sitten yrittää taas jatkaa kuin mitään ei olisikaan. Onneksi lähipiirin vauvauutiset ei tunnu niin pahalta kun kaikki "tekee" lapset pienellä ikäerolla eikä se ole millään tavalla saavutettavissa.
Olen asian jollain tasolla hyväksynyt mutta kohtuuttoman usein tulee ahdistus ja itku, haluaisin päästä näistä tunteista eroon koska tilanne vaikuttaa täysin toivottomalta. En tiedä miten sen tekisin. Olisiko vinkkejä? Minulla on jo mieleinen koulutus ja työ, voimme matkustella mielinmäärin ja viikonloppuisin puuhailemme kaikennäköistä mukavaa. Silti mieli ei pysy aisoissa En vaan enää jaksaisi tätä...
Kommentit (63)
En ole asiasta pahemmin miehelle enää puhunut (sen jälkeen kuin ilmoitti että ei ehkä ikinä), koska se ei hyödytä mitään. En halua perhettä rikkoa, meillä menee muuten hyvin ja tämän kriisin osapuoli on ainoastaan minä. Kyllähän puoliso joskus näkee että olen surullinen ja arvaa syyn. Ja syyllistää itseään... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asian kanssa 5 vuotta painineena, ei ole muuta ratkaisua kuin tyytyä miehen mielipiteeseen tai ottaa ero. Meillä OLI sovittu kolmesta. Mies reissuhommissa, käy kotona viikonloppuisin. Ja HÄN ei jaksanutkaan kolmatta. No nyt tässä on tyydytty miehen mielipiteeseen 5 vuotta. Parisuhde on ihan karikolla. On liian myöhäistä lähteä etsimään perheeseen uutta isää. Joten nyt on vaihtoehdot a) sietää lupauksensa pettänyttä viikonloput b) aloittaa virallinen yh-elämä. Eli jos se oikeasti on sinulle yhtä iso asia kuin oli minulle, niin lähde ennenkuin olet liian vanha tekemään niitä lapsia jonkun muun kanssa.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:53"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:51"]
Minäkin olen nainen jonka mielestä nainen saa päättää lapsiluvun itse! Miehen kanssa voi jutella asioista, mutta mielestäni on naisen oikeus lapsiin, kovalla hoivavietillä varustettu nainen kärsii todelka paljon jos ei saa toteuttaa itseää. Helppo teidän on asiasta puhua jos teillä ei ole samanlaista kaipuuta. Jos olet uranainen ja sinut pakotetaan luopumaan työstään, miltä se tuntuu? Armaan yhtä pahalta tuntuubja pahemmalta kun toivoo lasta, muttei saa toteuttaa unelmaan. Lapsikin voi olla unelma, ihan turhaan vähättelette siti! Jos mies evää toisen unelman itsekkäästi koska ei jaksa niin voi hel.. Kerro miehelle kuinka tärkeää se sinulle olisi, vertaa johonkin hänelle tärkeään asiaan joka häneltä riistettäisiin. Yritä saada ymmärtämään että toinen lapsi tekisi sinut onnelliseksi, kerro kuinka onnesi kukkuloilla omisit jos mies suostuisi. Miehesi ongelma on asenne, omani on myös helposti stressaavaa sorttia, koittakaa saada hänen stressin sieto kykyä nostettua, tai hänet tiedostamaan että hänellä on matala stressinsietokyky. Älä puhu näistä asioista samassa yhteydessä, siis vauvasta ja stressin sietokyvystä.
[/quote]
Eikö miehellä ole oikeutta tuntea omat voimavaransa? Jos on miehen unelma olla yksilapsinen? Silloin naisen ei auta kuin vaihtaa miestä. On todella itsekästä selittää moista.
[/quote]
Ei ole unelma olla yksilapsinen. Tosi huono perustelu. Minunkin mieheni tuntee voimavaransa, ei jaksa käydä kaupassa, ei siivota, ei laittaa sukkiaan pyykkikoriin, hyvin jaksaa tehdä töitä, olla tietokoneella, kyse ei ole voimavaroista vaan toisen haaveen lyttäämisesti oman laiskuuden vuoksi. Stressin sietokykyä voi harjoitella, se helpottaa omaakin oloa, se ei ole mikään voima mille ei voi mitään, tälläiset ihmiset ovat usein myös perus negatiivisia, se on asenne.
Jos mieheni haave olisi olla vaikka jääkiekkoilija ja olla reissussa tukisin häntä vaikka joutuisin itse jaksamaan enemmän. Jos naisen unelma on olla äiti, niin miksi miehen ei tarvitsisi tukea tätä ja auttaa saavuttamaan unelmansa...
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:07"]
Minä ap ymmärrän sinua. Ihmeellisen kylmäkiskoista porukkaa täällä taas. Meillä kävi niin oman mieheni kanssa, että olimme sopineet hankkivamme kolme lasta (mikäli lapsia saisimme). Kahden jälkeen mies alkoikin valittamaan, että on rankkaa ei halua enempää. Se oli meille yhdenlainen parisuhdekriisi ja minusta tuntui kuin minut olisi huijattu yhteen. Ison perheen saaminen oli minulle todella merkittävä asia ja komekin lasta oli reilusti alakanttiin sen mitä olin todellisuudessa haaveillut. Minusta mieheni oli mennyt kanssani yhteen ja luonut kuvitelman tulevaisuudesta kanssaan mikä ei sitten toteutunutkaan. Hänen olisi pitänyt sanoa jo aikanaan, että ei välttämättä halua kuin kaksi lasta. En olisi perustanut hänen kanssaan perhettä, vaikka hän elämäni mies onkin, niin ison perheen saaminen oli ja on minulle vain niin tärkeä asia.
Ketään ei voi tietenkään pakottaa lapsia lisää hankkimaan. Minä olisin luultavasti eronnut miehestäni jos hän ei olisi missään vaiheessa suostunut enempää lapsia tekemään. Olin niin pettynyt mieheeni. Otin vähän lisäaikaa ja lopetin asiasta puhumisen. Halusin miettiä itsekseni, että kuinka tärkeä tuo kolmas lapsi on minulle ja pystynkö mieheni kanssa jatkamaan mikäli lapsilukumme jäisi kahteen. En haluaisi elää suhteessa jossa olisin katkera kumppanilleni.
Kun kävin ajatustyötä ja sivuutin hetkeksi aiheen, niin yht äkkiä mieheni itse ehdottikin kolmatta lasta. Hän sai tilaa myös ajatuksilleen kun en hengittänyt niskaan lapsitoiveeni kanssa koko ajan. Meille tuli sitten ihana kolmas vauva ja myöhemmin vielä ihana neljäskin vauva :) Hyvin on mies jaksanut, eikä ole valitellut,että ei jaksiais. On ihan innoissaan isosta perheestään.
Eli AP:lle, pidä pieni tauko asiasta puhumisen kanssa. Anna miehellesi tilaa ja mieti myös itse sillä välillä, että onko toinen lapsi sinulle tärkeämpi kuin ehjä perhe? Ja pystytkö toisaalta elämään miehesi kanssa onnellisena jos hän evää sinulta noinkin tärkeän toiveen. Minä en voi sano mikä tässä on oikein, eikä kukaan muukaan. Siinä on vaan kahden ihmisen isot toiveet kovassa ristiriidassa. Toivottavasti jommankumman toive laantuu ja antaa tilaa toisen toiveelle.
[/quote]
Jos sinulla on tällainen fetissi, et voi olettaa löytäväsi luotettavasti onnea normaaleilta parisuhdemarkkinoilta, vaan esimerkiksi netissä deittailu on parempi väylä. Deittiprofiilissa kun voi mainita, että on kiinnostunut ainoastaan miehistä, jotka ehdottomasti haluavat suuren perheen. Ennen tapaamista voi vielä haastatella ehdokasta siitä, onko tämän vakaumus tosi ja käsitykset suurperhearjesta realistiset.
Sama juttu ihmiselle, joka haluaa esimerkiksi elää subina.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:08"]
Jotkut ei saa sitä ensimmäistäkään.
Kannattaa olla tyytyväinen terveestä rakkaasta lapsesta. Laita asia oikeisiin mittasuhteisiin.
[/quote]
Olen hyvin kiitollinen pojastani! Hän on aivan ihana ja valloittava tyyppi. Jatkuvasti yritän laittaa asioita mittasuhteisiin ja sitten aina jostain puskan takaa iskee suru ja tuska vaikka yrittää sitä vältellä. Jonkinlaista pakkoajattelua. Eilen sen laukaisi niin hölmö asia kuin kuningasparin tuleva toinen lapsi... Huoh.. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:12"]
Itse asian kanssa 5 vuotta painineena, ei ole muuta ratkaisua kuin tyytyä miehen mielipiteeseen tai ottaa ero. Meillä OLI sovittu kolmesta. Mies reissuhommissa, käy kotona viikonloppuisin. Ja HÄN ei jaksanutkaan kolmatta. No nyt tässä on tyydytty miehen mielipiteeseen 5 vuotta. Parisuhde on ihan karikolla. On liian myöhäistä lähteä etsimään perheeseen uutta isää. Joten nyt on vaihtoehdot a) sietää lupauksensa pettänyttä viikonloput b) aloittaa virallinen yh-elämä. Eli jos se oikeasti on sinulle yhtä iso asia kuin oli minulle, niin lähde ennenkuin olet liian vanha tekemään niitä lapsia jonkun muun kanssa.
[/quote]
Näin on, katkeruus on aika iso asia parisuhteessa. Minä en voisi myöskään elää sellaisessa suhteessa jossa katkeruutta olisi.
Noi voi voi kuinka elämä nyt potkii päähän. Olisit onnellinen siitä yhdesä lapsesta. Kaikkea ei voi saada vaikka kuinka haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vaikea asia. Sitä kun ei etukäteen tiedä, millaista lapsen kanssa olo on. Minä luulin haluavani kaksi lasta pienellä ikäerolla ja sitten se olisi siinä. Vaan kuinka kävi? Yhdessä on ihan tarpeeksi ja toista ei tule ikinä. meillä on onneksi yhteinen mielipide tästä. Pointti siis se,että mieli voi muuttua ja näin isossa asiassa en suosittelisi mitään kompromisseja. Voit ehkä saada toisen lapsen, mutta menettää miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:53"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:51"]
Minäkin olen nainen jonka mielestä nainen saa päättää lapsiluvun itse! Miehen kanssa voi jutella asioista, mutta mielestäni on naisen oikeus lapsiin, kovalla hoivavietillä varustettu nainen kärsii todelka paljon jos ei saa toteuttaa itseää. Helppo teidän on asiasta puhua jos teillä ei ole samanlaista kaipuuta. Jos olet uranainen ja sinut pakotetaan luopumaan työstään, miltä se tuntuu? Armaan yhtä pahalta tuntuubja pahemmalta kun toivoo lasta, muttei saa toteuttaa unelmaan. Lapsikin voi olla unelma, ihan turhaan vähättelette siti! Jos mies evää toisen unelman itsekkäästi koska ei jaksa niin voi hel.. Kerro miehelle kuinka tärkeää se sinulle olisi, vertaa johonkin hänelle tärkeään asiaan joka häneltä riistettäisiin. Yritä saada ymmärtämään että toinen lapsi tekisi sinut onnelliseksi, kerro kuinka onnesi kukkuloilla omisit jos mies suostuisi. Miehesi ongelma on asenne, omani on myös helposti stressaavaa sorttia, koittakaa saada hänen stressin sieto kykyä nostettua, tai hänet tiedostamaan että hänellä on matala stressinsietokyky. Älä puhu näistä asioista samassa yhteydessä, siis vauvasta ja stressin sietokyvystä.
[/quote]
Eikö miehellä ole oikeutta tuntea omat voimavaransa? Jos on miehen unelma olla yksilapsinen? Silloin naisen ei auta kuin vaihtaa miestä. On todella itsekästä selittää moista.
[/quote]
Ei ole unelma olla yksilapsinen. Tosi huono perustelu. Minunkin mieheni tuntee voimavaransa, ei jaksa käydä kaupassa, ei siivota, ei laittaa sukkiaan pyykkikoriin, hyvin jaksaa tehdä töitä, olla tietokoneella, kyse ei ole voimavaroista vaan toisen haaveen lyttäämisesti oman laiskuuden vuoksi. Stressin sietokykyä voi harjoitella, se helpottaa omaakin oloa, se ei ole mikään voima mille ei voi mitään, tälläiset ihmiset ovat usein myös perus negatiivisia, se on asenne.
Jos mieheni haave olisi olla vaikka jääkiekkoilija ja olla reissussa tukisin häntä vaikka joutuisin itse jaksamaan enemmän. Jos naisen unelma on olla äiti, niin miksi miehen ei tarvitsisi tukea tätä ja auttaa saavuttamaan unelmansa...
[/quote]
No miksei se voi olla unelma?? Mulle se on. Yksilapsinen elämä on minun unelmani, miten voit sanoa ettei se sitä ole?
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:13"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:07"]
Minä ap ymmärrän sinua. Ihmeellisen kylmäkiskoista porukkaa täällä taas. Meillä kävi niin oman mieheni kanssa, että olimme sopineet hankkivamme kolme lasta (mikäli lapsia saisimme). Kahden jälkeen mies alkoikin valittamaan, että on rankkaa ei halua enempää. Se oli meille yhdenlainen parisuhdekriisi ja minusta tuntui kuin minut olisi huijattu yhteen. Ison perheen saaminen oli minulle todella merkittävä asia ja komekin lasta oli reilusti alakanttiin sen mitä olin todellisuudessa haaveillut. Minusta mieheni oli mennyt kanssani yhteen ja luonut kuvitelman tulevaisuudesta kanssaan mikä ei sitten toteutunutkaan. Hänen olisi pitänyt sanoa jo aikanaan, että ei välttämättä halua kuin kaksi lasta. En olisi perustanut hänen kanssaan perhettä, vaikka hän elämäni mies onkin, niin ison perheen saaminen oli ja on minulle vain niin tärkeä asia.
Ketään ei voi tietenkään pakottaa lapsia lisää hankkimaan. Minä olisin luultavasti eronnut miehestäni jos hän ei olisi missään vaiheessa suostunut enempää lapsia tekemään. Olin niin pettynyt mieheeni. Otin vähän lisäaikaa ja lopetin asiasta puhumisen. Halusin miettiä itsekseni, että kuinka tärkeä tuo kolmas lapsi on minulle ja pystynkö mieheni kanssa jatkamaan mikäli lapsilukumme jäisi kahteen. En haluaisi elää suhteessa jossa olisin katkera kumppanilleni.
Kun kävin ajatustyötä ja sivuutin hetkeksi aiheen, niin yht äkkiä mieheni itse ehdottikin kolmatta lasta. Hän sai tilaa myös ajatuksilleen kun en hengittänyt niskaan lapsitoiveeni kanssa koko ajan. Meille tuli sitten ihana kolmas vauva ja myöhemmin vielä ihana neljäskin vauva :) Hyvin on mies jaksanut, eikä ole valitellut,että ei jaksiais. On ihan innoissaan isosta perheestään.
Eli AP:lle, pidä pieni tauko asiasta puhumisen kanssa. Anna miehellesi tilaa ja mieti myös itse sillä välillä, että onko toinen lapsi sinulle tärkeämpi kuin ehjä perhe? Ja pystytkö toisaalta elämään miehesi kanssa onnellisena jos hän evää sinulta noinkin tärkeän toiveen. Minä en voi sano mikä tässä on oikein, eikä kukaan muukaan. Siinä on vaan kahden ihmisen isot toiveet kovassa ristiriidassa. Toivottavasti jommankumman toive laantuu ja antaa tilaa toisen toiveelle.
[/quote]
Jos sinulla on tällainen fetissi, et voi olettaa löytäväsi luotettavasti onnea normaaleilta parisuhdemarkkinoilta, vaan esimerkiksi netissä deittailu on parempi väylä. Deittiprofiilissa kun voi mainita, että on kiinnostunut ainoastaan miehistä, jotka ehdottomasti haluavat suuren perheen. Ennen tapaamista voi vielä haastatella ehdokasta siitä, onko tämän vakaumus tosi ja käsitykset suurperhearjesta realistiset.
Sama juttu ihmiselle, joka haluaa esimerkiksi elää subina.
[/quote]
Et siis osaa lukea? Mieheni halusi kanssani suuren perheen. Olimme puhuneet asiasta jo pitkään ennen ensimmäistäkin lasta. (yhteensä 6vuotta, ennen kun ensimmäinen vauva tuli).
Vähän sama kuin olisi aina puhuttu, että muutetaan ulkomaille yhdessä asumaan. Siitä puhuttaisiin 6 vuotta tai itseasiassa vielä pidempäänkin. Ja sitten toinen toteaisi, että "en minä nyt ulkomaille haluakaan". En minä haaveistani luopuisi ihan hevillä. Taatusti yrittäisin saada kumppanin sinne ulkomaille niin kun oli luvannutkin koko suhteen ajan. Sitten jos ei suostuisi lähtemään, niin minun pitäisi tehdä päätös kuinka tärkeä tuo ulkomailla asuminen olisi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:53"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:51"]
Minäkin olen nainen jonka mielestä nainen saa päättää lapsiluvun itse! Miehen kanssa voi jutella asioista, mutta mielestäni on naisen oikeus lapsiin, kovalla hoivavietillä varustettu nainen kärsii todelka paljon jos ei saa toteuttaa itseää. Helppo teidän on asiasta puhua jos teillä ei ole samanlaista kaipuuta. Jos olet uranainen ja sinut pakotetaan luopumaan työstään, miltä se tuntuu? Armaan yhtä pahalta tuntuubja pahemmalta kun toivoo lasta, muttei saa toteuttaa unelmaan. Lapsikin voi olla unelma, ihan turhaan vähättelette siti! Jos mies evää toisen unelman itsekkäästi koska ei jaksa niin voi hel.. Kerro miehelle kuinka tärkeää se sinulle olisi, vertaa johonkin hänelle tärkeään asiaan joka häneltä riistettäisiin. Yritä saada ymmärtämään että toinen lapsi tekisi sinut onnelliseksi, kerro kuinka onnesi kukkuloilla omisit jos mies suostuisi. Miehesi ongelma on asenne, omani on myös helposti stressaavaa sorttia, koittakaa saada hänen stressin sieto kykyä nostettua, tai hänet tiedostamaan että hänellä on matala stressinsietokyky. Älä puhu näistä asioista samassa yhteydessä, siis vauvasta ja stressin sietokyvystä.
[/quote]
Eikö miehellä ole oikeutta tuntea omat voimavaransa? Jos on miehen unelma olla yksilapsinen? Silloin naisen ei auta kuin vaihtaa miestä. On todella itsekästä selittää moista.
[/quote]
Ei ole unelma olla yksilapsinen. Tosi huono perustelu. Minunkin mieheni tuntee voimavaransa, ei jaksa käydä kaupassa, ei siivota, ei laittaa sukkiaan pyykkikoriin, hyvin jaksaa tehdä töitä, olla tietokoneella, kyse ei ole voimavaroista vaan toisen haaveen lyttäämisesti oman laiskuuden vuoksi. Stressin sietokykyä voi harjoitella, se helpottaa omaakin oloa, se ei ole mikään voima mille ei voi mitään, tälläiset ihmiset ovat usein myös perus negatiivisia, se on asenne.
Jos mieheni haave olisi olla vaikka jääkiekkoilija ja olla reissussa tukisin häntä vaikka joutuisin itse jaksamaan enemmän. Jos naisen unelma on olla äiti, niin miksi miehen ei tarvitsisi tukea tätä ja auttaa saavuttamaan unelmansa...
[/quote]
Koska se lapsi ei ole vain äidin.
Tee kuten mieheni kaverin vaimo: laita kierukka jonka paikallaan oloa et viitsi käydä tarkistuttamassa. Ja hupskeikkaa "vahinko" ja "ihme" tapahtuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:11"]En ole asiasta pahemmin miehelle enää puhunut (sen jälkeen kuin ilmoitti että ei ehkä ikinä), koska se ei hyödytä mitään. En halua perhettä rikkoa, meillä menee muuten hyvin ja tämän kriisin osapuoli on ainoastaan minä. Kyllähän puoliso joskus näkee että olen surullinen ja arvaa syyn. Ja syyllistää itseään... ap
[/quote][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:11"]En ole asiasta pahemmin miehelle enää puhunut (sen jälkeen kuin ilmoitti että ei ehkä ikinä), koska se ei hyödytä mitään. En halua perhettä rikkoa, meillä menee muuten hyvin ja tämän kriisin osapuoli on ainoastaan minä. Kyllähän puoliso joskus näkee että olen surullinen ja arvaa syyn. Ja syyllistää itseään... ap
[/quote]
No mitä ihmettä! Et siis ole puhunut asiasta etkä yrittänyt saada miestäsi ymmärtämään kantaasi. Tämä on taas näitä naisia kun toivoo saavansa mieheltä kukkia, muttei kerro että toivoo kukkia...no oma on vikasi ettet saa enempää lapsia, jos olet noin saamaton niin ole ilman.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:17"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:53"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:51"]
Minäkin olen nainen jonka mielestä nainen saa päättää lapsiluvun itse! Miehen kanssa voi jutella asioista, mutta mielestäni on naisen oikeus lapsiin, kovalla hoivavietillä varustettu nainen kärsii todelka paljon jos ei saa toteuttaa itseää. Helppo teidän on asiasta puhua jos teillä ei ole samanlaista kaipuuta. Jos olet uranainen ja sinut pakotetaan luopumaan työstään, miltä se tuntuu? Armaan yhtä pahalta tuntuubja pahemmalta kun toivoo lasta, muttei saa toteuttaa unelmaan. Lapsikin voi olla unelma, ihan turhaan vähättelette siti! Jos mies evää toisen unelman itsekkäästi koska ei jaksa niin voi hel.. Kerro miehelle kuinka tärkeää se sinulle olisi, vertaa johonkin hänelle tärkeään asiaan joka häneltä riistettäisiin. Yritä saada ymmärtämään että toinen lapsi tekisi sinut onnelliseksi, kerro kuinka onnesi kukkuloilla omisit jos mies suostuisi. Miehesi ongelma on asenne, omani on myös helposti stressaavaa sorttia, koittakaa saada hänen stressin sieto kykyä nostettua, tai hänet tiedostamaan että hänellä on matala stressinsietokyky. Älä puhu näistä asioista samassa yhteydessä, siis vauvasta ja stressin sietokyvystä.
[/quote]
Eikö miehellä ole oikeutta tuntea omat voimavaransa? Jos on miehen unelma olla yksilapsinen? Silloin naisen ei auta kuin vaihtaa miestä. On todella itsekästä selittää moista.
[/quote]
Ei ole unelma olla yksilapsinen. Tosi huono perustelu. Minunkin mieheni tuntee voimavaransa, ei jaksa käydä kaupassa, ei siivota, ei laittaa sukkiaan pyykkikoriin, hyvin jaksaa tehdä töitä, olla tietokoneella, kyse ei ole voimavaroista vaan toisen haaveen lyttäämisesti oman laiskuuden vuoksi. Stressin sietokykyä voi harjoitella, se helpottaa omaakin oloa, se ei ole mikään voima mille ei voi mitään, tälläiset ihmiset ovat usein myös perus negatiivisia, se on asenne.
Jos mieheni haave olisi olla vaikka jääkiekkoilija ja olla reissussa tukisin häntä vaikka joutuisin itse jaksamaan enemmän. Jos naisen unelma on olla äiti, niin miksi miehen ei tarvitsisi tukea tätä ja auttaa saavuttamaan unelmansa...
[/quote]
No miksei se voi olla unelma?? Mulle se on. Yksilapsinen elämä on minun unelmani, miten voit sanoa ettei se sitä ole?
[/quote]
Ap onko miehesi UNELMA olla yksilapsinen?
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:12"]
Itse asian kanssa 5 vuotta painineena, ei ole muuta ratkaisua kuin tyytyä miehen mielipiteeseen tai ottaa ero. Meillä OLI sovittu kolmesta. Mies reissuhommissa, käy kotona viikonloppuisin. Ja HÄN ei jaksanutkaan kolmatta. No nyt tässä on tyydytty miehen mielipiteeseen 5 vuotta. Parisuhde on ihan karikolla. On liian myöhäistä lähteä etsimään perheeseen uutta isää. Joten nyt on vaihtoehdot a) sietää lupauksensa pettänyttä viikonloput b) aloittaa virallinen yh-elämä. Eli jos se oikeasti on sinulle yhtä iso asia kuin oli minulle, niin lähde ennenkuin olet liian vanha tekemään niitä lapsia jonkun muun kanssa.
[/quote]
Sovitun kolman lapsen sijasta nyt vain kaksi lasta - ja tästä syystä parisuhde ihan karikolla ?
Kyllähän tällä palstalla törmää useinkin suhteellisuudentajun puutteeseen, mutta tämä kyllä lyö pohjat....
Ei ole puhunut asiasta mieheelleen ENÄÄN, koska jankkaaminen ei auta mitään! Miehellä on hyvin tiedossa että toive on saada kukkia ja vauvoja, mutta koska ei koe asiaa itselleen tärkeäksi, ei viitsi vaivautua.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:12"]
Itse asian kanssa 5 vuotta painineena, ei ole muuta ratkaisua kuin tyytyä miehen mielipiteeseen tai ottaa ero. Meillä OLI sovittu kolmesta. Mies reissuhommissa, käy kotona viikonloppuisin. Ja HÄN ei jaksanutkaan kolmatta. No nyt tässä on tyydytty miehen mielipiteeseen 5 vuotta. Parisuhde on ihan karikolla. On liian myöhäistä lähteä etsimään perheeseen uutta isää. Joten nyt on vaihtoehdot a) sietää lupauksensa pettänyttä viikonloput b) aloittaa virallinen yh-elämä. Eli jos se oikeasti on sinulle yhtä iso asia kuin oli minulle, niin lähde ennenkuin olet liian vanha tekemään niitä lapsia jonkun muun kanssa.
[/quote]
Sovitun kolman lapsen sijasta nyt vain kaksi lasta - ja tästä syystä parisuhde ihan karikolla ?
Kyllähän tällä palstalla törmää useinkin suhteellisuudentajun puutteeseen, mutta tämä kyllä lyö pohjat....
[/quote]
Ai että kun vuosikaudet haaveilet jostain asiasta ja toiveesi romutetaan, on suhteellisuudentajussa vikaa. Ymmärrätkö että kun parisuhteeseen tulee katkeruus niin sitä on vaikea sivuuttaa. kun on LUVATTU ja SOVITTU. Entäs tilanne niin päin että vaimo sanoisi syövänsä pillereitä/ käyttävänsä kierukkaa, ja tulisikin raskaaksi. Saako mies tulla katkeraksi? Onko suhteellisuudentajussa vikaa jos mies ottaa eron?
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 12:12"]
Itse asian kanssa 5 vuotta painineena, ei ole muuta ratkaisua kuin tyytyä miehen mielipiteeseen tai ottaa ero. Meillä OLI sovittu kolmesta. Mies reissuhommissa, käy kotona viikonloppuisin. Ja HÄN ei jaksanutkaan kolmatta. No nyt tässä on tyydytty miehen mielipiteeseen 5 vuotta. Parisuhde on ihan karikolla. On liian myöhäistä lähteä etsimään perheeseen uutta isää. Joten nyt on vaihtoehdot a) sietää lupauksensa pettänyttä viikonloput b) aloittaa virallinen yh-elämä. Eli jos se oikeasti on sinulle yhtä iso asia kuin oli minulle, niin lähde ennenkuin olet liian vanha tekemään niitä lapsia jonkun muun kanssa.
[/quote]
Sovitun kolman lapsen sijasta nyt vain kaksi lasta - ja tästä syystä parisuhde ihan karikolla ?
Kyllähän tällä palstalla törmää useinkin suhteellisuudentajun puutteeseen, mutta tämä kyllä lyö pohjat....
[/quote]
Ai että kun vuosikaudet haaveilet jostain asiasta ja toiveesi romutetaan, on suhteellisuudentajussa vikaa. Ymmärrätkö että kun parisuhteeseen tulee katkeruus niin sitä on vaikea sivuuttaa. kun on LUVATTU ja SOVITTU. Entäs tilanne niin päin että vaimo sanoisi syövänsä pillereitä/ käyttävänsä kierukkaa, ja tulisikin raskaaksi. Saako mies tulla katkeraksi? Onko suhteellisuudentajussa vikaa jos mies ottaa eron?
[/quote]
Lapsi on niin iso asia että pitäisi ymmärtää ettei siitä voi luvata kukaan etukäteen.
Jotkut ei saa sitä ensimmäistäkään.
Kannattaa olla tyytyväinen terveestä rakkaasta lapsesta. Laita asia oikeisiin mittasuhteisiin.