Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä yhdenkin lapsen kanssa rankkaa, ei toivoakaan toisesta
09.09.2014 |
Itseäni on vaivannut kaipuu toiseen lapseen nyt n. 3v ajan. Ensin odottelin että lapsi olisi isompi niin että mieskin jaksaisi paremmin, eikä siis pienellä ikäerolla edes yritetty. Nyt kun lapsi on isompi (lähes 4v), on miehen mielestä edelleen niin rankkaa että toivoakaan ei ole toisesta lapsesta.
Siis eihän meillä minun mielestä rankkaa ole, vaan tavallista lapsiperhe-elämää: välillä kitinää ja mankumista, riehakkaita leikkejä, lisäksi kun lapsi on vilkas niin lapsen kanssa liikkuminen on vähän vaivalloista mutta nykyään menee ihan ok kaikki kahvila-/ravintolareissut. Omia menoja saa molemmat kiitettävästi ja yhteisiäkin jonkin verran. Mutta koska tästä haastavampaa arkea mies ei sietäisi missään nimessä, en voi muuta kuin kuukaudesta (ja vuodesta) toiseen pitää lapsihaavetta aisoissa, säännöllisin väliajoin murtua totaalisesti ja sitten yrittää taas jatkaa kuin mitään ei olisikaan. Onneksi lähipiirin vauvauutiset ei tunnu niin pahalta kun kaikki "tekee" lapset pienellä ikäerolla eikä se ole millään tavalla saavutettavissa.
Olen asian jollain tasolla hyväksynyt mutta kohtuuttoman usein tulee ahdistus ja itku, haluaisin päästä näistä tunteista eroon koska tilanne vaikuttaa täysin toivottomalta. En tiedä miten sen tekisin. Olisiko vinkkejä? Minulla on jo mieleinen koulutus ja työ, voimme matkustella mielinmäärin ja viikonloppuisin puuhailemme kaikennäköistä mukavaa. Silti mieli ei pysy aisoissa En vaan enää jaksaisi tätä...
Kommentit (63)
Geenien eteenpäin siirtämisen kaipuu on ihan normaalia kaikilla apinoilla. Miehessäsi on pakko olla jotain erilaista, esim. ihmisen geenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monesta lapsesta puhuitte ja sovitte silloin kun päätitte perheen perustaa? Jos sovitte kahdesta ei sun mies voi yksipuolisesti sitä noin vain muuttaa. Silloin miehen tehtävä on vakuuttaa sut ettei toista yritetä mutta sinun ei tarvi mieltäsi muuttaa jos et halua.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:24"]
Kuinka monesta lapsesta puhuitte ja sovitte silloin kun päätitte perheen perustaa? Jos sovitte kahdesta ei sun mies voi yksipuolisesti sitä noin vain muuttaa. Silloin miehen tehtävä on vakuuttaa sut ettei toista yritetä mutta sinun ei tarvi mieltäsi muuttaa jos et halua.
[/quote]
Ei, näin ei vaan voi ajatella.
Sitä EI voi tietää miltä se tuntuu kun se lapsi siinä on, vaikka olisi kuinka sopinut useammasta, asia ei vaan ole sovittavissa ennenkuin omat voimavarat lasten suhteen konkreettisesti tietää.
Minusta on paljon parempi jättää lapsiluku yhteen kuin että pakolla "sopimuksen varjolla" tekee sen toisen jota ei oikeasti halua.
Maailmassa on jo liikaa ihmisiä, ole tyytyväinen siihen yhteen.
Lapsiperhe-elämää et voi koko loppuikääsi viettää, nauti työsta ja muusta, matkustelkaa jne.
Miestä et voi pakottaa isäksi, jos hän ei halua.
Muutoin olet nopeasti yh / av-mammojen oksettavuuden tasolla.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:16"]
Jos nämä pakkoajatukset koskisivat mitä tahansa muuta kuin lapsia, sinut neuvottaisiin psykologin pakeille. Ja juuri sinne sinun pitäisikin mennä. Kun ajatukset tai tunteet alkavat haitata arkea ja aiheuttavat kohtuutonta kärsimystä, niitä kannattaa puida ammattilaisen kanssa.
[/quote]
Miksi olen saanut miinuspeukkuja? -2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti voimia sinulle, koita kumminkin ymmärtää miestäsi ja huomioida että vaikka sinä et koe arkea raskaaksi, niin siitä huolimatta miehsi voi kokea sen hyvinkin raskaana. Se kokemushan on omakohtainen ja mielestäni on hienoa että miehesi on sinulle ilmoittanut selvästi että tässä menee hänen rajansa.
Meillä taas asiat ovat hieman toisinpäin. Mies tekee reissutöitä arkisin, lähtee siis ma ja tulee pe iltana takaisin. Minä olen kokenut tämän arjen pyörittämisen yksinäni hyvin raskaaksi,kun taas miehellä on haaveissa jo toinen lapsi. Meillä siis vilkas 4 1/2v, joka osaa olla välillä myös hyvinkin haastava voimakkaan tahtonsa kanssa...
Toisaalta olen myös kokenut että näin yksilapsisena joudun vanhempana olemaan se leikkikaveri ja ohjelmamestari, joka taas helpottaisi jos meillä olisi se toinen lapsi pienellä ikäerolla. Jos lapset vaan olisivat tulleet toimeen. Elämästähän ei tiedä, miten asiat lopulta asettuvat, mutta se juna toisen lapsen saamisesta pienellä ikäerolla meni jo, nyt pääsen/mme onneksi nauttimaan siitä että tämä yksi lapsi kasvaa ja kehittyy ja kohta hänellä on kaverit jotka ovat hänelle tärkeitä...
Olisko sinun mahdolista ottaa vaikka hoitoon ystävän/sukulaisen lasta ja lievittää siten sitä toisen lapsen puuttumisen tuskaa? Vaikka eihän se tietysti sama asia ole...
Totta kai lapsien määrästä pitää puhua etukäteen! Jos toinen haluaa yhden ja toinen neljä niin nämä ei mene yhteen vaan kumpikin etsii sopivamman kumppanin. Sitten jos lapsia ei saada tai tapahtuu jotain todella odottamatonta niin tilanne katsotaan uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:36"]
Totta kai lapsien määrästä pitää puhua etukäteen! Jos toinen haluaa yhden ja toinen neljä niin nämä ei mene yhteen vaan kumpikin etsii sopivamman kumppanin. Sitten jos lapsia ei saada tai tapahtuu jotain todella odottamatonta niin tilanne katsotaan uudelleen.
[/quote]
sinäkin olet siis nainen, joka päättää lapsien lukumäärän yksin?
miehellä ei ole mitään sananvaltaa?
sairaita olette
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:36"]
Totta kai lapsien määrästä pitää puhua etukäteen! Jos toinen haluaa yhden ja toinen neljä niin nämä ei mene yhteen vaan kumpikin etsii sopivamman kumppanin. Sitten jos lapsia ei saada tai tapahtuu jotain todella odottamatonta niin tilanne katsotaan uudelleen.
[/quote]
Tai sitten kun lapsia on saatu, katsotaan tilanne uudestaan. Sitovaa sopimusta ei voi tehdä. Asiasta voi tietenkin puhua etukäteen, mutta sitä on turha olettaa että se on pitävä keskustelu. Minäkin halusin 3 ennen lapsen saantia, nyt haluan pysyä yksilapsisena, eikä lapsi edes ole hankala. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen nainen jonka mielestä nainen saa päättää lapsiluvun itse! Miehen kanssa voi jutella asioista, mutta mielestäni on naisen oikeus lapsiin, kovalla hoivavietillä varustettu nainen kärsii todelka paljon jos ei saa toteuttaa itseää. Helppo teidän on asiasta puhua jos teillä ei ole samanlaista kaipuuta. Jos olet uranainen ja sinut pakotetaan luopumaan työstään, miltä se tuntuu? Armaan yhtä pahalta tuntuubja pahemmalta kun toivoo lasta, muttei saa toteuttaa unelmaan. Lapsikin voi olla unelma, ihan turhaan vähättelette siti! Jos mies evää toisen unelman itsekkäästi koska ei jaksa niin voi hel..
Kerro miehelle kuinka tärkeää se sinulle olisi, vertaa johonkin hänelle tärkeään asiaan joka häneltä riistettäisiin. Yritä saada ymmärtämään että toinen lapsi tekisi sinut onnelliseksi, kerro kuinka onnesi kukkuloilla omisit jos mies suostuisi. Miehesi ongelma on asenne, omani on myös helposti stressaavaa sorttia, koittakaa saada hänen stressin sieto kykyä nostettua, tai hänet tiedostamaan että hänellä on matala stressinsietokyky. Älä puhu näistä asioista samassa yhteydessä, siis vauvasta ja stressin sietokyvystä.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:36"]
Totta kai lapsien määrästä pitää puhua etukäteen! Jos toinen haluaa yhden ja toinen neljä niin nämä ei mene yhteen vaan kumpikin etsii sopivamman kumppanin. Sitten jos lapsia ei saada tai tapahtuu jotain todella odottamatonta niin tilanne katsotaan uudelleen.
[/quote]
miehet ovat siis sinulle vain siitoskoneita ja kodin tarjoajia?
lapset ovat elämäsi?
mies siis valitaan sen perusteella , että saat porsia mieleisesi määrän kakaroita?
miestä ei tarvitse rakastaa, haluta parisuhteeseen tasavertaiseksi kumppaniksi, lisääntyminen on sulle tärkeämpää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:51"]
Minäkin olen nainen jonka mielestä nainen saa päättää lapsiluvun itse! Miehen kanssa voi jutella asioista, mutta mielestäni on naisen oikeus lapsiin, kovalla hoivavietillä varustettu nainen kärsii todelka paljon jos ei saa toteuttaa itseää. Helppo teidän on asiasta puhua jos teillä ei ole samanlaista kaipuuta. Jos olet uranainen ja sinut pakotetaan luopumaan työstään, miltä se tuntuu? Armaan yhtä pahalta tuntuubja pahemmalta kun toivoo lasta, muttei saa toteuttaa unelmaan. Lapsikin voi olla unelma, ihan turhaan vähättelette siti! Jos mies evää toisen unelman itsekkäästi koska ei jaksa niin voi hel.. Kerro miehelle kuinka tärkeää se sinulle olisi, vertaa johonkin hänelle tärkeään asiaan joka häneltä riistettäisiin. Yritä saada ymmärtämään että toinen lapsi tekisi sinut onnelliseksi, kerro kuinka onnesi kukkuloilla omisit jos mies suostuisi. Miehesi ongelma on asenne, omani on myös helposti stressaavaa sorttia, koittakaa saada hänen stressin sieto kykyä nostettua, tai hänet tiedostamaan että hänellä on matala stressinsietokyky. Älä puhu näistä asioista samassa yhteydessä, siis vauvasta ja stressin sietokyvystä.
[/quote]
Eikö miehellä ole oikeutta tuntea omat voimavaransa? Jos on miehen unelma olla yksilapsinen? Silloin naisen ei auta kuin vaihtaa miestä. On todella itsekästä selittää moista.
"Yritä saada ymmärtämään että toinen lapsi tekisi sinut onnelliseksi, kerro kuinka onnesi kukkuloilla omisit jos mies suostuisi. "
No ei helvetti.
Se lapsi on miehenkin, ei vain naisen. Ei todellakaan ole reilua manipuloida ja maanitella toista tekemään lasta ilman tahtoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle yksilapsinenkin lapsiperhe-elämä olisi raskaanpaa kuin haluan. Tiedät, että selviäisin siitä kyllä, mutta elämä on paljon mukavampaa ilman lapsia. Miehesi on jo nyt tehnyt sinulle suunnattoman palveluksen.
Tajuatko itsekään miten naurettavalta kuulostat? Sun hoivaviettisi on niiiin tärkee että on kauheeta jos ei sitä saa toteuttaa, mutta miehen stressin sietokykyä voi mielestäsi kyllä muokata mielensä mukaan?
Minustakin se ehdotus hakea apua on järkevä. Sun pakkomielle tekee elämästäsi kohtuuttoman vaikeaa, niin kuin itsekin sanoit. Kognitiivinen terapia voisi auttaa. Aloittaa voit vaikka terveyskeskuslääkäriltä ja kysellä eri mahdollisuuksia.
Ei täällä palstalla sua kukaan kykene auttamaan, tästä ketjustakin tulee vaan loputon jankkaus siitä pitääkö lisääntyä vai ei ja kuinka paljon. Et hyödy tästä mitään.
Mitä 13 oikein selittää? Minä halusin perheen ja lapsia. Mies halusi perheen ja lapsia. Yhdessä halusimme ja perustimme perheen.
Miks sulla on noin paha olla?
Olen sitä terapiaa miettinyt, nyt vaan pitäisi ehkä löytää joku reitti jota kautta sinne pääsisi. Olen yrittänyt vakuuttaa itselleni että näin on tosi hyvä (koska onhan tässä miljoona hyvääkin puolta!) ja silti aina kuukauden-muutaman välein murrun ihan täysin ja olen useamman päivän allapäin. Elämä on.
En minä miestä mihinkään ala suostuttelemaan. Jos toinen ei halua niin ei halua, sille ei voi mitään. Useammasta lapsesta oli puhe ennen ensimmäistä ja vielä vauvavuotena, mutta pikkuhiljaa tässä mieli muuttunut vuosien saatossa. Vuoden olen elänyt sen "tiedon" kanssa että on hyvinkin mahdollista että lapsia ei enää tule. Ensimmäinen oli yhteistuumin toivottu ja hoidettu. Ap
Minä ap ymmärrän sinua. Ihmeellisen kylmäkiskoista porukkaa täällä taas. Meillä kävi niin oman mieheni kanssa, että olimme sopineet hankkivamme kolme lasta (mikäli lapsia saisimme). Kahden jälkeen mies alkoikin valittamaan, että on rankkaa ei halua enempää. Se oli meille yhdenlainen parisuhdekriisi ja minusta tuntui kuin minut olisi huijattu yhteen. Ison perheen saaminen oli minulle todella merkittävä asia ja komekin lasta oli reilusti alakanttiin sen mitä olin todellisuudessa haaveillut. Minusta mieheni oli mennyt kanssani yhteen ja luonut kuvitelman tulevaisuudesta kanssaan mikä ei sitten toteutunutkaan. Hänen olisi pitänyt sanoa jo aikanaan, että ei välttämättä halua kuin kaksi lasta. En olisi perustanut hänen kanssaan perhettä, vaikka hän elämäni mies onkin, niin ison perheen saaminen oli ja on minulle vain niin tärkeä asia.
Ketään ei voi tietenkään pakottaa lapsia lisää hankkimaan. Minä olisin luultavasti eronnut miehestäni jos hän ei olisi missään vaiheessa suostunut enempää lapsia tekemään. Olin niin pettynyt mieheeni. Otin vähän lisäaikaa ja lopetin asiasta puhumisen. Halusin miettiä itsekseni, että kuinka tärkeä tuo kolmas lapsi on minulle ja pystynkö mieheni kanssa jatkamaan mikäli lapsilukumme jäisi kahteen. En haluaisi elää suhteessa jossa olisin katkera kumppanilleni.
Kun kävin ajatustyötä ja sivuutin hetkeksi aiheen, niin yht äkkiä mieheni itse ehdottikin kolmatta lasta. Hän sai tilaa myös ajatuksilleen kun en hengittänyt niskaan lapsitoiveeni kanssa koko ajan. Meille tuli sitten ihana kolmas vauva ja myöhemmin vielä ihana neljäskin vauva :) Hyvin on mies jaksanut, eikä ole valitellut,että ei jaksiais. On ihan innoissaan isosta perheestään.
Eli AP:lle, pidä pieni tauko asiasta puhumisen kanssa. Anna miehellesi tilaa ja mieti myös itse sillä välillä, että onko toinen lapsi sinulle tärkeämpi kuin ehjä perhe? Ja pystytkö toisaalta elämään miehesi kanssa onnellisena jos hän evää sinulta noinkin tärkeän toiveen. Minä en voi sano mikä tässä on oikein, eikä kukaan muukaan. Siinä on vaan kahden ihmisen isot toiveet kovassa ristiriidassa. Toivottavasti jommankumman toive laantuu ja antaa tilaa toisen toiveelle.
Jos nämä pakkoajatukset koskisivat mitä tahansa muuta kuin lapsia, sinut neuvottaisiin psykologin pakeille. Ja juuri sinne sinun pitäisikin mennä. Kun ajatukset tai tunteet alkavat haitata arkea ja aiheuttavat kohtuutonta kärsimystä, niitä kannattaa puida ammattilaisen kanssa.