Miksi en saa mentyä ajoissa nukkumaan vaikka kuinka väsyttäisi?

Se kuuluisa elämänhallinta puuttuu siis

Ilmoittaudun. Joskus onnistun pitämään rytmiä jonkin aikaa niin, että menen aina samaan aikaan nukkumaan, mutta kun ei ole muuta rytmiä elämässä, lähtee helposti lipsumaan. Nukahtamisvaikeuksiin syön lääkkeitä (muuten kukkuisin aina aamuun asti). 

No täällä samaa.. Joka aamu väsyksissä vannon että illalla olen viimeistään klo 22.30 nukkumassa. Ja miten kävi tänäkin iltana? Tämä on omaa aikaa, kukaan ei vaadi, kukaan ei kinastele, sillä kai tässä sohvalla onkin näin rentouttavaa istua.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 22:52"]

Se kuuluisa elämänhallinta puuttuu siis

[/quote]

Tämä on todella arvokas havainto.

Ihan kuin minun kirjoittamaa.

Pakottamalla itsensä sänkyyn. Jätä tietokone muualle ja ala lukemaan kirjaa tai katsomaan telkkaria sängystä. Tylsää.

Kovin on tuttua, tosin minulla unta säätelee vanha tottumus tehdä luovaa työtä silloin, kun yhteiskunta nukkuu.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:03"]

Pakottamalla itsensä sänkyyn. Jätä tietokone muualle ja ala lukemaan kirjaa tai katsomaan telkkaria sängystä. Tylsää.

[/quote]

Jos on liian kiinnostava kirja, kello on viisi ennen kuin huomaakaan.

Sama täällä. Kolme alle kouluikäistä lasta rohmuavat kaiken aikani päivällä, joten heidän mentyä nukkumaan sitä haluaa nauttia omasta ajasta. Kunnes kello onkin jo kaksi ja vauva herättelee muutenkin katkonaisten yöuniensa jälkeen lopullisesti kahdeksalta. Ja taas odotellaan koko päivä että olisipa jo ilta, että pääsisi huilaamaan ja "nukkumaan" - siis valvomaan. Ihan sairasta.

Voi kun joku osais kertoa ton. Kukun illalla myöhään ja aamullakaan en osaa nukkua pitkään
.. Sinkkuna Se meni. Mutta nyt kärsii perhe. Mies ei saa unta kun rapistelen ja lapsilla väsynyt äiti aamulla.. Töissä ollessa Se vasta rankkaa onkin. Nukun siis vain 4 - 6 h.. Illalla ei sit nukutakaan. Kaikkea kotijuttuja vielä tekemättä aina..

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 23:03"]

Pakottamalla itsensä sänkyyn. Jätä tietokone muualle ja ala lukemaan kirjaa tai katsomaan telkkaria sängystä. Tylsää.

[/quote]

Jos on liian kiinnostava kirja, kello on viisi ennen kuin huomaakaan.

[/quote]Näin on. Luen kirjaa vaikka toinen silmä auki, mutta nukahtamaan en suostu. Ap.

Siis niin tuttua niin tuttua ja sitten päivällä olen itse välillä, kuin "suohirviö" - kuten vuosia sitten yksi äiti kolumnissaan kirjoitti väsymyksestään, kun oli mennyt yöllä liian myöhään maate (nukkumaan).  Itsekin pyhästi vannon ja vannon, että no nyt tänä iltana olen viimeistään kello 22:00 pedissä kirjaa / lehteä lukemassa, niin pyh ja pah - aina sitä tulee vain täällä roikuttua yömyöhään.  Itselläkin on aivan sama, että vikkelä "pikku 2" vie tehokkaasti päivällä aikaa ja tietysti hänelle aikani haluankin antaa, mutta sitten yö on omaa aikaani.   Vaikka onkin ikävää, että päivä menee väsymys-sumussa.  Kun vielä toisinaan "pikku 2" haluaa yömaitoa kaksikin kertaa yön aikana. 

Täällä kans!

Mulla on yöpöydällä yölukemisiksi jopa kaikenmaailman japanilaisen varhaiskirjallisuuden antologiaa yms. Ja vitut! Tajuan aamuviideltä että olen kirjan pauloissa, sivulla 388, eikä haluais jättää kesken.

Aamut, päivät ja illat on niin touhukkaita ja sosiaalisia töissä ja perheen kanssa että yö on ainoaa aikaa jolloin voi olla itsekseen. Eikä ole mitään kellonlyömää milloin pitäisi olla jossain. Voi päästää vapaalle ajatukset ja liihotella ilman keskeytyksiä. Vaikka kuinka silmät ristissä. Koska ei ole niitä muita ihmisiä.

Aamulla taas kaduttaa.

En tiedä miten se muuttaisi. Yhteiskunta on niin aamupainotteinen. Että olet hyvä ihminen jos heräät kuudelta ja paska ihminen jos nukut kymmeneen. Aina syyllinen.

Mutta minkäs teet kun aivot toimii parhaiten yöllä, ei vasta herättyään? Mulla menee koko päivä aivojen starttamiseen, vasta myöhään illalla toimin täysteholla. Ja sitkö pitäis mennä nukkumaan?

Vaikka välillä kokeilen piruuttani muutta rytmiä, että pakotan itseni ylös kuudelta ja simahdan viimeistään kolmantena yönä kymmeneltä, en koe olevani kovinkaan virkku tai skarppi, vaan lähinnä haluaisin nukkua pois.

No, väsyttääkö mammoja taas yön valvominen? Onko morkkis?

Ei lainkaan.  Olotila on ihan pirteä ja jaksava.  Olen tuo yllämainittu "suohirviö" yliväsyneenä

Heippa!

Superarkea!-nettitv-ohjelmaan etsitään nyt valmennettavia! Ohjelma kuvataan loka-marraskuun aikana, ja sitä vetää toimittaja Anna Perho. Perho on kirjoittanut selfhelp-oppaat Anna Palaa sekä Superarkea.

Jos kaipaat ratkaisukeskeistä valmennusta, ota yhteyttä! http://www.radioaalto.fi/#!/muu/Superarkea%20-ohjelmahaku

Valmennusta voit saada esimerkiksi alla kuvailtuihin tilanteisiin:

- elämäntapojen muutokset (unirytmi, ruokailutottumukset, liikuntaharrastukset ym.)

- unelman ensiaskeleet: tarvitset apua ja opastusta aloittaaksesi unelman toteuttamisen

- muutoksenhallinta (työpaikan vaihtuminen, pikkulapsivaihe perheessä, eron jälkeen…)

- työssä jaksaminen/lisäpotkua työelämään

Ota yhteyttä!

Sama ongelma :) Nautin yön rauhasta kun lapset nukkuu... Luin jostain että sininen valo valvottaa, eli ei televisiota tai päätelaitteiden käyttöä siihen aikaan kun pitäis nukahtaa. Pitäis vaan keksiä muuta tilalle...sängyssä kattoa tuijottaminen ei nappaa...

Kannattaa ottaa melatoniinia päivällisen yhteydessä. Olin itsekin aikaisemmin yökukkuja ja aamupäivät kuin zombie. Sitten luin että melatoniini pitää ottaa klo 17 maissa ja päätin sammuttava lampun sovinnolla klo 22. 

Unta odottaessa mietin kotini sisustusta ja millaiset muutokset olisivat kivoja. Uni tuleekin siinä haaveillessaan kivasti.

Miehen omaavilla tuohon on helppo ratkaisu.

Samaan aikaan petiin ja vähän vihjettä, että yritä vongata, niin väsymys iskee heti ja rajulla voimalla.

mulla on sama. tarvitsen noin 10h unta yössä ja tuntuu ettei arkena jää mihinkään muuhun aikaa kuin töihin ja nukkumiseen. sitten yritän sinnikkäästi iltaisin valvoa, vaikka turhaahan se on kun en mitään järkevää edes jaksa tehdä. sama olisi nukkua ja olla edes töissä virkeänä.