Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli siitä, miten kova paikka lapsettomuuteni on äidilleni.
17.08.2021 |
Ja myös anoppikokelaalle.
En voi sille mitään etten halua lapsia. Syitä on monia, pääasiallisesti koen että liikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko. Haluaisin haluta lapsia, haluaisin olla sellainen tyyppi joka ei tälläisiä asioita mieti.
Äitini on odottanut lisääntymistäni kuin kuuta nousevaa jo vuosia. Hänellä on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma se ei ole sama kuin tyttären lapset. Olen kyllä kertonut hänelle ettemme miehen kanssa aio niitä hankkia, mutta viesti ei tunnu menevän jakeluun.
Tiedän ettei lapsettomuus ole kenenkään muun asia kuin minun ja mieheni, mutta silti poden oudolla tavalla huonoa omatuntoa siitä etten halua jälkeläisiä. 100% siksi, että se on äidilleni niin suuri asia. Myös miehen äiti odottaa lapsenlapsia, ja tuntuu pitävän minua syypäänä lapsettomuusajatukseen. Tosiasiassa poikansa haluaa lapsia yhtä vähän kuin minäkin.
Oli pakko päästä purkamaan tätä johonkin. Miten te muut velat, onko ollut jotain tuntemuksia siitä miten omat vanhemmat suhtautuvat päätökseen?
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuuteen ei kukaan yksittäinen ihminen kuole, mutta ihmiskunta kylläkin. Otetaan hypoteettinen ajatus, että tänään kaikki maailman ihmiset päättävät olla lapsettomia - tai tapahtuu vaikka joku onnettomuus, joka tekee kaikista hedelmättömiä. Reilun sadan vuoden päästä koko ihmiskunta on kuollut. Lisääntyminen on minkä vaan lajin henkiinjäämisen kannalta elinehto.
En ole Ap mutta olen VHEM-vela, eli Voluntary Human Extinction Movement, suomennettuna Vapaaehtoinen Ihmislajin Sukupuutto Liike. Sen pointtina on juuri se, että lopetetaan vapaaehtoisesti lisääntymästä niin että ihmislaji kuolee sukupuuttoon. Ketään ei tapeta eikä pakoteta lapsettomuuteen, vaan tämän planeetan parasta ajatellen JA ihmisoikeuksia kunnioittaen, päätetään poistaa ihmislaji maan päältä luonnollista poistumaa käyttäen.
Tiedän ettei tule tapahtumaan nykysukupolven aikana eikä varmaan vielä monen vuosisadan aikana, mutta omalta osaltani kannan korteni kekoon enkä tuota lisää ihmisiä planeetalle. Muuta saavat lisääntyä jos haluavat, minä en. :-)
Ihminen tulee tappamaan oman lajinsa sukupuuttoon muokkaamalla maapallon ja ilmakehän elinkelvottomaksi. Valitettavasti ihminen ehtii tappaa useat muutkin lajit, ravintoketjut ja mahdollisesti koko elonkehän ennen kuin itse häviää. Ihminen on tyhmin laji ikinä. Jotkin lajit eivät lisäänny ollenkaan olosuhteiden ollessa huonot, kuten huonona ravintovuotena mutta ihminen ei. Ihmiset lisääntyvät todistettavasti vaikka asuessaan kaatopaikalla ja lasten syntyessä syömään toisten jätteitä. Siinä ei voi olla kyse mistään lapsirakkaudesta. Ihminen ei rakasta edes omia jälkeläisiään niin, että ajattelisi minkälaiseen maailmaan lapsia tekee ja minkälaisissa oloissa he joutuvat kasvamaan ja elämään. Jos elinolot ovat huonot, eikä itsellekään ole tarpeeksi resursseja, oikeaa lapsirakkautta on jättää lapset tekemättä.
Ei mikään muu laji kuin ihminen edes ajattele että mitenköhän se ympäristö jaksaa jos minä lisäännyn. Joku ei lisäänny jos ravitsemustilanne ei salli mutta se on eri asia. Monella lajilla kanta kasvaa, viholliset lisääntyvät kunnes tulee romahdus ja uusi kasvu. En tiedä mitkä ovat ne odotettavissa olevat huonot elinolot jotka saavat ajattelemaan että ei voi tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä vaiheessa hetken ajan mietin, pitäisikö sittenkin yrittää lasta, mutta nopeastipa se ajatus katosi. Olemme 100 vuodessa menneet siitä maailmasta johon mummini syntyi (maatalo, elämä kovaa, jokainen päivä pelkkää työtä, ja kolmekymppisenä maailmansota) tähän nykyiseen (kaupunkielämää, oravanpyörä, some, kiusaaminen, rikokset, ahdistus, masennus, harmaata paskaa). Onko kummassakaan mitään hyvää, lopulta?
Jos nyt saisin lapsen ja hänellä olisi vaikkapa 2050-luvulla omia lapsia, millaisessa kauhujen maailmassa se lapsi joutuu elämään? En ole koskaan ollut niin naivi että kuvittelisin maailman olevan menossa jotenkin parempaan suuntaan. Mikään vauvan hymy ei poista sitä hirveää tuskaa mitä tämä elämä on. Joka ikinen päivä.
No... sitä ei oikeasti tiedä etukäteen. Sen vuoksi äidit ja mummot siitä puhuu, kun ovat sen muutoksen itse kokeneet. Mummo tai isomummo saattoi vielä olla sopimusavioliittoon mennyt, ja rakkaus alkoi lapsista.
Edellisestä nälähädästä on yli 100 vuotta, mutta ei ihmiselo ole ollut koskaan näin helppoa. Tuskin menee vaikeammaksi kuin 1800 luvulla, vaikka tapahtuisi mitä katastrofeja. Ennen ihmisiä kuoli ihan normaalisti. 1800 luvulla joka perheestä kuoli lapsia. Noin joka kolmas. Nyt ne perheet on harvinaisia poikkeuksia. Ennen tauteja riitti.
Muuten... 1800 luvulla oli rokotuspassi. Katsokaa kirkonkirjoihin.
Pointtinani oli että mummoni syntyi Venäjän vallan alle sotiin, ja nyt syntyvä lapsi älylaite kourassa kiusaamisen ja ahdistuksen maailmaan. Kumpikin omalla tavallaan hirveitä kohtaloita, enkä haluaisi kuvitteelliselle lapselleni kumpaakaan.
En minäkään usko että 1800-luvun tasolle taannutaan (vaikka mikäänhän ei takaa etteikö ruoka voisi oikeasti loppua, länsimaistakin), mutta fyysinen kamppailu on siirtynyt henkiselle puolelle. Jatkuva ahdistus, mielenterveysongelmat, epävarmuus, taloudelliset vaikeudet, nettikiusaaminen, somepaineet, pätkätyöt, eläkkeiden loppuminen, terveydenhuollon romahdus...
Ja etenkin virtuaalimaailmassa eläminen ja kännykkäriippuvuus. Juu ei minunkaan kouluaikani herkkua olleet kun vihkot ja pyyhekumit puolitettiin laman takia, mutta ainakaan jotain viatonta kömmähdystäni ei kuvattu livenä nettiin ja siitä sitten meemiksi jolla kiusataan seuraavat 10 vuotta...
Voin vain kuvitella mitä meno on 30-50 vuoden päästä.
Ihmettelen kyllä näin negatiivista ja ahdistunutta kuvaa elämästä. Mahtaa olla elämä aika raskasta, jos tuollaisia pohtii päivät pitkät. Positiivista ajattelua kehiin niin ei ole elämä yhtä kivireen vetämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä vaiheessa hetken ajan mietin, pitäisikö sittenkin yrittää lasta, mutta nopeastipa se ajatus katosi. Olemme 100 vuodessa menneet siitä maailmasta johon mummini syntyi (maatalo, elämä kovaa, jokainen päivä pelkkää työtä, ja kolmekymppisenä maailmansota) tähän nykyiseen (kaupunkielämää, oravanpyörä, some, kiusaaminen, rikokset, ahdistus, masennus, harmaata paskaa). Onko kummassakaan mitään hyvää, lopulta?
Jos nyt saisin lapsen ja hänellä olisi vaikkapa 2050-luvulla omia lapsia, millaisessa kauhujen maailmassa se lapsi joutuu elämään? En ole koskaan ollut niin naivi että kuvittelisin maailman olevan menossa jotenkin parempaan suuntaan. Mikään vauvan hymy ei poista sitä hirveää tuskaa mitä tämä elämä on. Joka ikinen päivä.
No... sitä ei oikeasti tiedä etukäteen. Sen vuoksi äidit ja mummot siitä puhuu, kun ovat sen muutoksen itse kokeneet. Mummo tai isomummo saattoi vielä olla sopimusavioliittoon mennyt, ja rakkaus alkoi lapsista.
Edellisestä nälähädästä on yli 100 vuotta, mutta ei ihmiselo ole ollut koskaan näin helppoa. Tuskin menee vaikeammaksi kuin 1800 luvulla, vaikka tapahtuisi mitä katastrofeja. Ennen ihmisiä kuoli ihan normaalisti. 1800 luvulla joka perheestä kuoli lapsia. Noin joka kolmas. Nyt ne perheet on harvinaisia poikkeuksia. Ennen tauteja riitti.
Muuten... 1800 luvulla oli rokotuspassi. Katsokaa kirkonkirjoihin.
Pointtinani oli että mummoni syntyi Venäjän vallan alle sotiin, ja nyt syntyvä lapsi älylaite kourassa kiusaamisen ja ahdistuksen maailmaan. Kumpikin omalla tavallaan hirveitä kohtaloita, enkä haluaisi kuvitteelliselle lapselleni kumpaakaan.
En minäkään usko että 1800-luvun tasolle taannutaan (vaikka mikäänhän ei takaa etteikö ruoka voisi oikeasti loppua, länsimaistakin), mutta fyysinen kamppailu on siirtynyt henkiselle puolelle. Jatkuva ahdistus, mielenterveysongelmat, epävarmuus, taloudelliset vaikeudet, nettikiusaaminen, somepaineet, pätkätyöt, eläkkeiden loppuminen, terveydenhuollon romahdus...
Ja etenkin virtuaalimaailmassa eläminen ja kännykkäriippuvuus. Juu ei minunkaan kouluaikani herkkua olleet kun vihkot ja pyyhekumit puolitettiin laman takia, mutta ainakaan jotain viatonta kömmähdystäni ei kuvattu livenä nettiin ja siitä sitten meemiksi jolla kiusataan seuraavat 10 vuotta...
Voin vain kuvitella mitä meno on 30-50 vuoden päästä.
Ihmettelen kyllä näin negatiivista ja ahdistunutta kuvaa elämästä. Mahtaa olla elämä aika raskasta, jos tuollaisia pohtii päivät pitkät. Positiivista ajattelua kehiin niin ei ole elämä yhtä kivireen vetämistä.
Ei kai niitä päivät pitkät tarvitse miettiä. Riittää kun kelailee maailman tilannetta kun harkitsee lisääntymistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Hänellä on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma se ei ole sama kuin tyttären lapset."
Äitisi on aivan sekaisin. Kyllä ne ovat normaalille ihmiselle sama asia. Moni jää kokonaan ilman lapsenlapsia ja joutuu vain hyväksymään asian. Itse tunnen kyllä sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka ovat haaveilleet lapsenlapsista ja todennäköisyyksiä parantaakseen hankkineet vaikkapa neljä lasta, eikä elämä heille yhtään lapsenlapsia suo. Tällöinkin päätös on toki lasten oma, mutta ymmärrän mielipahan, jos todennäköisyydet ovat olleet potentiaalisten isovanhempien puolella. Mutta se on käsittämätöntä, jos joku itse hankkii vain 1 tai 2 lasta ja yllättyy ja pettyy sitten, jos nämä eivät hypi oman pillin mukaan. Saati sitten, että kehtaa ruikuttaa, vaikka on jo lapsenlapsia saanut.
”…jotka ovat haaveilleet lapsenlapsista ja todennäköisyyksiä parantaakseen hankkineet vaikkapa neljä lasta…” Siis mitä ihmettä? Onko oikeasti ihmisiä, jotka itse lapsentekoiässä ja lapsia ”tehdessään” jo haaveilevat lapsenlapsista, ja oddseja parantaakseen tekevät monta lasta? Jos tuo ei ole sairasta niin mikä on?
Vierailija kirjoitti:
Syitä on monia, pääasiallisesti koen että liikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko.
Saan varmasti paljon alapeukkuja etkä tätä kysynyt mutta kerron kuitenkin. Edes kaksi lasta pariskuntaa kohden ei vielä kasvata populaatiota. Eli kokemasi syy ei ole järkevä laskennallisesti eikä muutenkaan, kukin voi pohtia onko maailman tulevaisuus paremmissa käsissä jos jäljellä on vain väestöräjähdykseen osallistuvia kansoja vai myös meitä hillitymmän väkimäärän koulutetumpia kansoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on kans ihan kakkelia, että pojan lapset eivät ole sama. Huono asenne äidilläsi.
Olen itse henkisesti varautunut siihen ettei lastenlapsia tule. En haluaisi pakottaa lastani lisääntymään takiani. Ei kyllä ole mitään vinkkiä tai muuta sinulle antaa, jotta äiti ymmärtäisi kohtuuttomuutensa.
Tietenkään pojan lapset eivät ole sama asia. Niiden ympärillä hyörivät enimmäkseen äiti ja hänen vanhempansa.
Ap et ole ainoa.
Minä olen velamies ja äitini usein kyseli milloin hommaan naisen ja milloin lapsia tiedossa.
Sanoin aina sille että en tiedä,joskus myöhemmin, katsotaan kun sopiva aika on jne...
Nyt vihdoin kesällä sain sanottua sille että lapsia en halua, syitä on monia miksi en lapsia halua ja en niitä tässä ala erittelemään.
Vähän äiti oli haikean oloinen mutta kai se ymmärtää ettei niitä lapsia ole enää pakko tehdä.
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikakansoitus ei ole Suomessa ongelma, päinvastoin. Afrikan maat suuria ongelma-alueita ja myös Intia. Näistä puuttuu koulutus ja osaaminen monialaisesti. Tekijöitä, keksintöjä ja parempaa huomista varten tarvitaan rakentamaan ihmisiä.
Maapallo tulee tuhoutumaan joku päivä, siihen on aikaa vielä niin pitkä aika että sitä lukua ääneen laskiessa kuluisi monta vuotta. Ihminen voi tuhota oman lajinsa kyllä mutta ei kaikkia muita. Näissä kannattaa olla tarkkana nyt eikä uskoa ihan kaikkea höpöhöpöä. Tiesitkö muuten että jääkausi on tulossa aiemmin kuin katastrofaalinen lämpeneminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syitä on monia, pääasiallisesti koen että liikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko.
Saan varmasti paljon alapeukkuja etkä tätä kysynyt mutta kerron kuitenkin. Edes kaksi lasta pariskuntaa kohden ei vielä kasvata populaatiota. Eli kokemasi syy ei ole järkevä laskennallisesti eikä muutenkaan, kukin voi pohtia onko maailman tulevaisuus paremmissa käsissä jos jäljellä on vain väestöräjähdykseen osallistuvia kansoja vai myös meitä hillitymmän väkimäärän koulutetumpia kansoja?
Ei sillä ole väliä kasvattaako se populaatiota (mitä se tietysti tekee, ei lapsi katoa syntyessään mihinkään tyhjiöön). Jokainen tänne syntyvä ihminen osallistuu luonnon tuhoamiseen, se on se ongelma.
Hauskin argumentti länkkärien lisääntymisen puolesta on juuri tuo, että täytyy meidän täällä lisääntyä jotta saadaan lisää koulutettuja joista joku sitten pelastaa maailman. Eli maapallon liikakansoitusta korjaamaan tehdään lisää kansaa, joista muutama EHKÄ tulevaisuudessa voisi keksiä ratkaisun liikakansoitukseen.
Se ratkaisu on jo keksitty. Ei lisäännytä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikakansoitus ei ole Suomessa ongelma, päinvastoin. Afrikan maat suuria ongelma-alueita ja myös Intia. Näistä puuttuu koulutus ja osaaminen monialaisesti. Tekijöitä, keksintöjä ja parempaa huomista varten tarvitaan rakentamaan ihmisiä.
Maapallo tulee tuhoutumaan joku päivä, siihen on aikaa vielä niin pitkä aika että sitä lukua ääneen laskiessa kuluisi monta vuotta. Ihminen voi tuhota oman lajinsa kyllä mutta ei kaikkia muita. Näissä kannattaa olla tarkkana nyt eikä uskoa ihan kaikkea höpöhöpöä. Tiesitkö muuten että jääkausi on tulossa aiemmin kuin katastrofaalinen lämpeneminen.
Aivan, anteeksi, olet oikeassa. Menin mokaamaan kun olen tähän asti kuunnellut huippututkijoita aaveemamman tai -papan mutuilun sijaan. Olenpa ollut hölmö.
Tänään jää ehkäisy pois. :)
Ap
Täälläkin 30+ vela. Suurin osa sukulaisistani on hyväksynyt lapsettomuuteni, vaikka totta puhuen mua ei kiinnosta heidän mielipiteensä hevonpeetä. Ainut, jolle asia tuntuu olevan ongelma, on äidinäitini, jolla on kolme lapsenlapsenlasta ja lisää tulossa. Hänelle ei tunnu menevän jakeluun, että minä en aio lapsia hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et vain elä elämääsi. Miksi murehdit toisten asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen "iikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko". Ehkä ihan oikeasti on parempi, jos pysyt lapsettomana.. Edellinen ei ole syy vaan tekosyy (tai oikean syyn vältteleminen).
Voisitko miettiä, että mitä jos vaikka Intian kaikki ihmiset rikastuu ja mitä sitten tulee tapahtumaan maapollelle? Mieti vain sitä kuluttamista. Toistaiseksi on ympäristö teko tehdä lapsia "länsimaihin".
Voitko vähän perustella että miksi koet sen olevan tekosyy?
Miten lisääntyminen eniten luonnonvaroja tuhlaavassa maailmankolkassa voisi millään logiikalla olla ympäristöteko? Kiinnostaa oikeasti.
Sinulla on omat syysi siihen että lisäännyt tai et lisäänny. Se ei tee muiden syistä tekosyitä.
Ap
Ehkä oma maailmankuva on praagmaattisen pessimistinen. En omissa ajatuksissa pysty järkeilemään kivaa tai kaikille mieluisaa ratkaisua liikakansoittumiseen. Omissa ajatuksissa se ratkeaa joko maailmanlaajuiseen katstrofiin tai sitten tiede keksii ratkaisun, ja se tieteen ratkaisu ei ole mitenkään 10 tai 20 tai edes 50 vuoden päässä. Puhutaan luokkaa avaruus ratkaisu.
Minä mielellään toivoisin tiede ratkaisua ja siksi pidän "ympäristötekona" lisääntumistä länsimaissa. Länsimainen yhteiskunta on vuosia edellä maita, jossa on oikeita ongelmia liikakansoittumisen kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä40453 kirjoitti:
Miksi et vain elä elämääsi. Miksi murehdit toisten asioita?
Tässä minä nimenomaan elän omaa elämääni ja murehdin omia asioitani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen "iikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko". Ehkä ihan oikeasti on parempi, jos pysyt lapsettomana.. Edellinen ei ole syy vaan tekosyy (tai oikean syyn vältteleminen).
Voisitko miettiä, että mitä jos vaikka Intian kaikki ihmiset rikastuu ja mitä sitten tulee tapahtumaan maapollelle? Mieti vain sitä kuluttamista. Toistaiseksi on ympäristö teko tehdä lapsia "länsimaihin".
Voitko vähän perustella että miksi koet sen olevan tekosyy?
Miten lisääntyminen eniten luonnonvaroja tuhlaavassa maailmankolkassa voisi millään logiikalla olla ympäristöteko? Kiinnostaa oikeasti.
Sinulla on omat syysi siihen että lisäännyt tai et lisäänny. Se ei tee muiden syistä tekosyitä.
Ap
Ehkä oma maailmankuva on praagmaattisen pessimistinen. En omissa ajatuksissa pysty järkeilemään kivaa tai kaikille mieluisaa ratkaisua liikakansoittumiseen. Omissa ajatuksissa se ratkeaa joko maailmanlaajuiseen katstrofiin tai sitten tiede keksii ratkaisun, ja se tieteen ratkaisu ei ole mitenkään 10 tai 20 tai edes 50 vuoden päässä. Puhutaan luokkaa avaruus ratkaisu.
Minä mielellään toivoisin tiede ratkaisua ja siksi pidän "ympäristötekona" lisääntumistä länsimaissa. Länsimainen yhteiskunta on vuosia edellä maita, jossa on oikeita ongelmia liikakansoittumisen kanssa..
En usko että on olemassa kivaa tai kaikille mieluisaa ratkaisua liikakansoittumiseen. Kivointa olisi jos voitaisiin kaikki jatkaa porsastelua ja talouskasvua hamaan tappiin asti. Ikävä kyllä se ei tule onnistumaan.
Tuo tiederatkaisun odotteleminen länsimaiden lisääntymistä tukien on aikamoinen oksymoroni. Mitään takeita tieteellisestä ratkaisusta ei ole, vaikka sen eteen tehdään paraikaa töitä ympäri maailman. Ts. vaikka länkkärit lisääntyisivät seuraavat 30 vuotta kuin kanit, ratkaisua ei välttämättä tulisi.
Sitäpaitsi aika iso osa tutkijoista on peräisin niistä maista, joita sinä pidät liikakansoittumisen pesäkkeinä. Kerropas mielenkiinnosta arviosi; kuinka monta suomalaista on 100 vuoden kuluttua siinä hypoteettisessa ryhmässä, joka ratkaisee liikakansoitusongelman? Entäs kuinka monta intialaista tai vaikka kiinalaista? Vaikka suhteuttaisit määrän kunkin maan väkilukuun, vastaus on että suomalaisen lisääntyjän on aika turha perustella asiaansa sillä, että synnyttää todennäköisesti Nobel-tutkijan.
Ap
Usko äitiäsi, tulet vielä todennäköisesti katumaan sitä jossain vaiheessa jos et hanki lapsia. Ja Suomalaisten ei pidä osallistua maailman liikakansoitusongelmaan millään tavoin, päinvastoin. Suomalaisten pitää lisääntyä entistä enemmän ja muualla missä lisäännytään holtittomasti täytyy vähentää lisääntymistä radikaalisti.
Mulla on kolme lasta ja todella toivon, että joku heistä saa edes yhden lapsen, jotta pääsen mummoksi.
MariaOh kirjoitti:
Usko äitiäsi, tulet vielä todennäköisesti katumaan sitä jossain vaiheessa jos et hanki lapsia. Ja Suomalaisten ei pidä osallistua maailman liikakansoitusongelmaan millään tavoin, päinvastoin. Suomalaisten pitää lisääntyä entistä enemmän ja muualla missä lisäännytään holtittomasti täytyy vähentää lisääntymistä radikaalisti.
Ei äitini ole missään vaiheessa sanonut että tulisin katumaan. Niin idiootti hän ei ole, vaan viisas nainen.
Ja ei, suomalaisen elintasoporsaan ei ole mitään syytä lisääntyä. Siis jos maailman tilannetta mietitään. Muuten toki syitä on useita, kullakin omansa.
Ap
Miksi aikuisen ihmisen pitäisi puhua se##ielämästään vanhempiensa tai appivanhempiensa kanssa? Sairasta! Aikuisen ihmisen se##ielämä on täysin hänen oma, henkilökohtaien asiansa. Ja se ei todellakaan kuulu äidille, isälle, anopille tai appiukolle! Urkitteko vastaavasti tietoa omien vanhempienne tai appivanhempienne sänkypuuhista, että heiluuko vanhuksilla peitto vielä sängyssä?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä40453 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä40453 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi miksi häntä kiinnostaa sinun seksielämäsi. Kysy että luuleeko hän että harrastatte anaaliseksiä/suuseksiä/runkkaatte toisianne pelkästään vai eikö ymmärrä ehkäisyä ja sen tarkoitusta.
Täh? :D Äiti kyllä tietää ehkäisyasiani. On itse käyttänyt eri metodeja, joten soitan äidilleni jos ehkäisyyn liittyvät asiat mietityttävät.
Ap
Silloin kun udellaan lapsista udellaan oikeasti seksielämästä ja ehkäisystä
Jjjjuuuu ei. :D
Ap
Itseasiassa kyllä vaikka et sitä halua myöntää
. Seksillähän ne kakarat yleensä alkunsa saavatNäinhän se on. Normaalille ihmiselle kyllä tulee lastensaannista mieleen muutakin kuin petipuuhat.
Me puhutaan äidin kanssa seksistä ihan erikseen. Ei hänen tarvitse siitä yrittää udella kiertoreittejä pitkin.
Ap
Näinhän se on. Normaalille ihmiselle kyllä tulee lastensaannista mieleen muutakin kuin petipuuhat.
Me puhutaan äidin kanssa seksistä ihan erikseen. Ei hänen tarvitse siitä yrittää udella kiertoreittejä pitkin.
Ap