Paha mieli siitä, miten kova paikka lapsettomuuteni on äidilleni.

”Hänellä on jo lapsenlapsia, mutta se ei ole sama kuin tyttärenlapset”. No mikäs tytär sitten on, jos ei lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu minä myös olen miehen äidin mielestä syypää siihen ettei lapsenlapsia ole eikä tule. Suvulle ja tutuille tarinoi jossain vaiheessa etten vaan kykene saamaan lasta vaikka haluaisin mutta tämän p*skapuheen korjasin kyllä nopeasti.

Sulla on sitten vielä paskaisempi tilanne. Tsemppiä.

Ollaan miehen äidille kerrottu ettei lapsia tule koska kumpikaan ei halua. Hän vastasi siihen että eivät miehet mitään lapsia haluakaan, rakastuvat niihin sitten pikkuhiljaa kun niitä vaan hankkii.

Joo ei. :D

Ap

Tämä on ihan hirveää ja täysin totta. Tosiaan monilta vanhemmilta naisilta kuulee paljon tuota että olisi lapset jääneet syntymättä jos mies olisi saanut päättää joten niitä vain tehtiin naisen mielen mukaan. Näille on myös täysin hyväksyttyä vaikka sitten valehtelemalla ja ehkäisy salaa pois jättämällä hankkiutua raskaaksi jos huvittaa.

Todella surullista myös kuunnella vanhoja ihmisiä jotka olisivat halunneet olla nuoria tähän maailmanaikaan kun ihmisillä on vapaus tehdä niinkuin itse haluaa. Ei tarvitsisi kestää huonoa liittoa koska ero oli häpeä eikä olisi tarvinnut synnyttää ja hoitaa sellaista lapsikatrasta.

Sinun täytyy vain tehdä töitä itsesi kanssa. On opittava, että toisten ihmisten pahasta mielestä et ole vastuussa, kun teet omaan elämääsi liittyviä päätöksiä. Tämän sisäistämiseen voit tarvita terapiaa, jos äidilläsi on ollut tapana käyttää sinun tunne-elämäänsä omansa jatkeena (mikä on tyypillistä niille äideille, joille lapset ovat "kaikki kaikessa").

Kun pääset sinuiksi oman tunne-elämäsi kanssa, voit lohduttaa äitiäsi ilman syyllisyyttä.

0/5

Päästä nyt edes miehes vapaaksi ja lisääntymään ettet häntä tähän soppaan vedä.

Vierailija kirjoitti:

"Hänellä on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma se ei ole sama kuin tyttären lapset."

Äitisi on aivan sekaisin. Kyllä ne ovat normaalille ihmiselle sama asia. Moni jää kokonaan ilman lapsenlapsia ja joutuu vain hyväksymään asian. Itse tunnen kyllä sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka ovat haaveilleet lapsenlapsista ja todennäköisyyksiä parantaakseen hankkineet vaikkapa neljä lasta, eikä elämä heille yhtään lapsenlapsia suo. Tällöinkin päätös on toki lasten oma, mutta ymmärrän mielipahan, jos todennäköisyydet ovat olleet potentiaalisten isovanhempien puolella. Mutta se on käsittämätöntä, jos joku itse hankkii vain 1 tai 2 lasta ja yllättyy ja pettyy sitten, jos nämä eivät hypi oman pillin mukaan. Saati sitten, että kehtaa ruikuttaa, vaikka on jo lapsenlapsia saanut.

Selitin ylempänä mitä tuo tarkoitti. Yhtä rakkaita ja tärkeitä olisivat kuin minunkin lapseni, mutta vuorovaikutuksen dynamiikka lastenlasten vanhempien kanssa on eri asia kun kyseessä on oma tytär (vs. pojan vaimo).

Äitini painajainen on olla liian tuppautuva mummo. Voisi kuulemma tuppautua vähän enemmän jos minä olisin se äiti. :D Ollaan tosi läheisiä siis.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta. Ovat lähestymässä kolmeakymppiä, eikä kenelläkään ole lapsia. Yksi haluaa ehdottomasti lapsia - sitten kun on puoliso ja asettunut aloilleen. Yksi on pohtinut, ettei halua omia lapsia, vaan adoptoida. Yksi on sanonut, ettei missään nimessä koskaan aio hankkia lapsia.

Minulle lapset ovat elämäni sisältö. En ole koskaan mistään työstä tai harrastuksesta - edes unelmapuolisostani - saanut yhtä merkityksellistä sisältöä elämääni. En pysty kuvittelemaan elämääni ilman lapsia. Ajattelen myöskin, että ilman lapsenlapsia tuleva elämäni näyttäisi köyhältä. Toivoisin aivan järjettömän paljon omia lapsenlapsia, joille voisin olla mummo. 

Kaikki toivoni on tuossa yhdessä lapsessa, joka haluaisi omia lapsia. En tiedä, osaisinko olla samalla tavalla mummo adoptoiduille lapsille. En siis tiedä. Tuntuu kaukaiselta, sillä en tunne ainuttakaan perhettä, jossa olisi adoptiolapsia. Se yksi lapsi, joka ei lapsenlapsia halua, saa toki olla lapsia haluamatta, mutta sisälläni olen pettynyt.

Anteeksi vain, mutta tuo kuulostaa jo pakkomielteeltä.

VAUVA palstahan on paras paikka purkautua tällaisista asioista.

Googlaappa huviksesi vauva.fi. Saat seuraavan vastauksen:

Keskustelupalstat vauvaa toivoville, odottajille ja vanhemmille. Myös suositut asiantuntijakeskustelut.

Että sellainen provosoiva aloitus tänään.

Vierailija kirjoitti:

Entäs, jos mielesi muuttuu 4-kymppisenä ja on jo myöhäistä hankkia lapsia?

Pitäiskö sun mielestä jokaisen ihan vaan varmuuden vuoksi hommata lapsia ettei vaan ala myöhemmin kaduttamaan? Itse ainakin katuisin mieluummin lapsettomuutta kuin sitä että hommasin lapsen vastentahtoisesti.

Jätä se sika ja hanki oikea mies eikä nysverö joka pelkää isyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hänellä on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma se ei ole sama kuin tyttären lapset."

Äitisi on aivan sekaisin. Kyllä ne ovat normaalille ihmiselle sama asia. Moni jää kokonaan ilman lapsenlapsia ja joutuu vain hyväksymään asian. Itse tunnen kyllä sympatiaa ihmisiä kohtaan, jotka ovat haaveilleet lapsenlapsista ja todennäköisyyksiä parantaakseen hankkineet vaikkapa neljä lasta, eikä elämä heille yhtään lapsenlapsia suo. Tällöinkin päätös on toki lasten oma, mutta ymmärrän mielipahan, jos todennäköisyydet ovat olleet potentiaalisten isovanhempien puolella. Mutta se on käsittämätöntä, jos joku itse hankkii vain 1 tai 2 lasta ja yllättyy ja pettyy sitten, jos nämä eivät hypi oman pillin mukaan. Saati sitten, että kehtaa ruikuttaa, vaikka on jo lapsenlapsia saanut.

Selitin ylempänä mitä tuo tarkoitti. Yhtä rakkaita ja tärkeitä olisivat kuin minunkin lapseni, mutta vuorovaikutuksen dynamiikka lastenlasten vanhempien kanssa on eri asia kun kyseessä on oma tytär (vs. pojan vaimo).

Äitini painajainen on olla liian tuppautuva mummo. Voisi kuulemma tuppautua vähän enemmän jos minä olisin se äiti. :D Ollaan tosi läheisiä siis.

Ap

Ei ole pakko olla! Meillä on miehen äidillä erittäin läheiset suhteet lapsenlapsiin ja itseasiassa myös minuun. 

Tuo on tuollainen keskiarvoklisee, usein menee niin, että tyttären äiti on enemmän läsnä mummona,. Mutta senhän ei tarvitse mennä niin.

Vierailija kirjoitti:

Entäs, jos mielesi muuttuu 4-kymppisenä ja on jo myöhäistä hankkia lapsia?

:D :D

No, sen näkee sitten. En ala hankkimaan lapsia varmuuden vuoksi. :D

Ap

Miehen lisääntymisvietti herää 5kympin tienoilla joten siihen kannattaa varautua.

Kuka tällaiseen maailmaan enää lapsia haluaa? Järkipäätös. Minulla jo aikuiset lapset enkä odota tai edes toivo lastenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai se harmittaa jos vuosimiljoonia tällä pallolla sinnitellyt sukulinja sammuu yhden ihmisen tyhmyyden vuoksi.

Miksi ihmiselämää tällä pallolla pitäisi jatkaa? Mikä on ihmisen tarkoitus ja mihin maapallo tarvitsee ihmisiä? Ei mihinkään. Maapallo ei tarvitse ihmisiä, mutta ihminen tarvitsee maapalloa.

Vierailija kirjoitti:

Entäs, jos mielesi muuttuu 4-kymppisenä ja on jo myöhäistä hankkia lapsia?

Lapsia ei kannata hankkia ns. varmuuden vuoksi, jos niitä ei oikeasti halua. Tuttu pariskunta päätti tehdä näin ja saivat nopeassa tahdissa kolme lasta. Kyllä he lapsistaan huolehtivat asianmukaisesti ulkoapäin katsottuna mutta varsinkin pariskunnan naisen kanssakäyminen lastensa kanssa oli jäykkää, kylmää ja väkinäistä. Nainen myös valitti joka välissä siitä, kuinka mitään ei voi tehdä ilman lapsia eikä mihinkään omiin menoihin pääse, koska on lapsia.

Myös suvussa oli tapaus, jossa mies halusi lasta ja nainen ei niinkään mutta hankkivat kuitenkin sen yhden lapsen "ennen kuin ikää tulee lisää". Hyvin lapsesta huolehdittiin mutta tästäkin naisesta näkyi päällepäin tietynlainen väkinäisyys. Onneksi ymmärsivät jättää lapsiluvun yhteen.

Vierailija kirjoitti:

VAUVA palstahan on paras paikka purkautua tällaisista asioista.

Googlaappa huviksesi vauva.fi. Saat seuraavan vastauksen:

Keskustelupalstat vauvaa toivoville, odottajille ja vanhemmille. Myös suositut asiantuntijakeskustelut.

Että sellainen provosoiva aloitus tänään.

Tämä on aihe vapaa-osio, jossa harvempi aloitus liittyy vauvoihin.

Ap

Hankala juttu. Vaikka lapsen hankkiminen on jokaisen hyvin henkilökohtainen ja herkkä asia, joten lapsettomuus ja sen asian penkominen tai esillä pitäminen oikeuttaa kaikenlaisiin tunteisiin, mutta, ymmärrän myös äitiäsi, kaikki asiat eivät ole, vaikka ehkä pitäisi olla, niin mustavalkoisia tai yksinkertaisia, kyllähän vanhemmat haluavat myös sitä, että lapset menestyvät, heistä tulee hyviä, onnellisia ihmisiä, toimeentulevia ja ns. "kunnon kansalaisia", mutta ei näihinkään toiveisiin voi kukaan muu vaikuttaa kuin jokainen itse. Äitisi on tunteva ihminen kuin kaikki muutkin, jos heidän hartaana toiveena oli lapsenlapsia kauttasi, ei se ole rikollinen tunne. Tiedän, että haasteita ja ikäviä tunteita se luo, kuten niin moni muukin asia. Äitisi voi tuntea asia paljon suurempana ja merkityksellisempänä kuin sinä itse!

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika ja hanki oikea mies eikä nysverö joka pelkää isyyttä.

Joo. Mun kannattaa nimenomaan etsiä mies joka haluaa isäksi. Ja sitten erota kun minä en aio hänestä isää tehdä.

Smart.

Ap

Jos on iso lapsikatras ja ei yhtään lasten lasta niin kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä, että mikä lasten lapsuudessa meni pieleen. Meitä on 8 ja yhdelläkään ei ole lapsia. Lapsuus oli kamalaa. Isä täysi juoppo ja äiti täysi uhriutuva narsisti. Isä kuoli 2015 täytenä juoppona ja äiti edelleen uhriutuva narsisti. En ole ollut yhteydessä. Muu perhe ilmeisesti hyppelehtii edelleen äidin mukana. Lasten lapsia painosti kaikkia tekemään, mutta miksi tehdä kun kaikki ollaan niin traumatisoituneita? Kahdella on puolisot ja me muut ollaan ikisinkkuja. Neljä on muuttanut ulkomaille ja rakentanut elämää siellä.

Lapsia ei kannata hankkia jos on itsellä ollut huono lapsuus. Aivan sama mitä omat vanhemmat lässyttävät. He elävät omaa elämäänsä ja lapset omaansa. Itseä ärsyttää suunnattomasti ne vanhemmat naiset jotka jauhavat lapsen lapsistaan tai lapsen lapsettomuudestaan. Hankkisivat oman elämän.

Minussa on rakenteellinen vika ja en voi saada biologisia lapsia.

Veljeni alkoi seurustelemaan n 10 v sitten naisen kanssa, jolla oli 2 lasta ennestään.

Lapset ovat äitini silmäterä.

Varsinkin lasten isän puoli on hävinnyt lasten elämästä täysin. Vanhempani ilmlittivat ovat mummo ja vaari, ovat pitäneet heitä vkonloppuisin lukemattomia kertoja heti, kun se oli kaikille luontevaa.

Rippijuhlissa vanhempani ovat, etenkin äitini, eniten liikuttunut.

Meidän adoptiolapset menevät kaikki samaan poppooseen ja kukaan ei huomaa minkäänlaista eroa, miten ketäkin kohdellaan