Mitä vihasit koulunkäynnissä?

En vihannut mitään, mutta koulussa oli ahdistavia asioita, kuten liikuntatunnit.

En vihannut, mutta en koskaan ymmärtänyt miksi minun olisi pitänyt viitata enemmän, sain aina moitteita siitä. Tein kuitenkin aina tehtävät ja olin tunneilla, mutta en vain ole sen luonteinen, että olisin ison porukan keskellä äänessä. En aikuisenakaan tykkää olla äänessä, jos ihmisiä on paljon.

Olen aina ollut enemmän tarkkailija, ja tätä ei vielä 90-luvulla ymmärretty. Onneksi nykyään oppilaat otetaan paremmin yksilöinä huomioon.

Alakoulua vihasin kiusaamisen takia. Tykkäsin opiskelusta ja opettajista. Yläasteesta tykkäsin. Oli hyvät kaverit ja hyvät opettajat. Kaikki oli hauskaa paitsi matikka!

Pidin koulusta, mutta ärsytti mm. häiriköt, paljon helpommalla oltaisiin päästy jos tunneilla olisi ollut rauha.

Liikunnassa yleisurheilun tulokset, joita verrattiin edellisvuosiin! Miten pituushyppytulos voi vuodessa parantua, kun sitä ei kertaakaan harjoiteltu!!? Kukaan ei koskaan antanut vinkkiä miten sitä kannattaisi treenata. Ei hypätty vauhditonta pituutta, ei käyty tekniikkaa läpi. Sama juttu kaikessa koululiikunnassa

Ryhmätöitä. Yksin tehden olin valmis puolet nopeammin.563

Sitä, että piti mennä istumaan sinne kun olisin voinut lukea ja oppia kaiken kirjoista kotona. Jep, rakastan etätöitä.

Menestyin huonosti kuolussa ja oli monenlaista ongelmaa.Kyllä se oli kamalaa aikaa.

Läksyjä. Kotitehtävät oli koko peruskoulu- ja opiskeluajan pelkkää pakkopullaa. Koulussa keskityin ja syvennyin tehtäviin mielelläni, mutta miksi ihmeessä niitä piti vielä illalla kotona vääntää? Jäin välillä jälki-istuntoon kun läksyt oli toistuvasti tekemättä ja tämä oli muille ihmetyksen aihe kun olin muuten kiltti, tunnollinen ja fiksu oppilas.

Opettajia, jotka olivat puolueellisia. Heillä oli omat suosikkioppilaansa. Eivät puuttuneet kiusaamiseen.

turhaa hyppelyä kirjoitti:

URHEILUA joku koulun hömppä hyppely ei todella kiinnostanut maatilan poikaa.10v heittelin 25kg heinä paaleja 13v sain oman moottori sahan ja  hakkasin halkoja tienasin mopon pensa rahat itse. ei mitään pakko pullaa VAAN KIVAA. lintsattiin urheilu mouhon opettajan tunnit rassattiin moja tupakit hampaissa. anto opettaja armosta 6 urheilusta. armeijassa kuitenkin meidän porukka juoksi coopperin 3200-3800. sekin kevyesti.

Selvästi lintsasit myös äidinkielen tunnit! Ne yhdyssanat, poju! Ja edes osan välimerkeistä voisit käyttää oikein!

Liikuntatunnit: ne lajit, joista pidin ja joissa olin hyvä, oli niitä kerran tai maksimissaan kaksi kertaa vuodessa tunteja. Kaikki muut liikuntatunnit tuotti vaan pettymyksiä ja häpeää. Ne hetket pukuhuoneessa ennen ja jälkeen liikuntatunnit myös puistattavat. 

Geometria: en vaan osaa. Harppiin ja kulmaviivaimeen en halua törmätä enää ikinä.

Ryhmätyöt: jos ryhmäsi on perseestä, nämä vituttavat ihan hemmetisti. 

Opettajat, joiden tunneilla ei viitata opettajan kysymyksiin, vaan opettaja pakottaa oppilaita vastaamaan oman mielen mukaan: vaikka tämä saattaisi olla ihan hyvä menetelmä pitää jotain kuria, itse olin ihan normi rauhallinen, mutta sosiaalisista tilanteista ja keskipisteenä olemisesta ahdistunut oppilas, niin näiden opettajien tunnit olivat helvettiä. Kaikki energia meni stressaamiseen, että kohta mä möhlin ja kaikki nauraa.

Yläastelaiset: käytökseltään ihan hirveitä, on kiusaamista, tunneilla häiritsemistä, jatkuvaa uhoilua, harva oppitunti oli oikeasti mukava, kun luokka oli niin perseestä. 

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä kaikkia on kiusattu? Itseä ei ole kiusattu koskaan, enkä ole kiusannut ketään. En edes muista koulusta ketään jota olisi kiusattu, paitsi ehkä yhtä lihavaa poikaa jotkut joskus piikitteli. Mutta muuten kaikki tuli toimeen. Oudolta tuntuu lukea näitä.

Niin, sinun kokemuksesi ei ole universaali. Ikävä kyllä monia on kiusattu ja varsin yleistä.

Mäkin inhosin kotiläksyjä. En koskaan oppinut ymmärtämään, miksi niitä piti vielä koulun jälkeen pakertaa. Eihän töitäkään (yleensä) tuoda kotiin! Muuten olin kyllä kiltisti oppitunneilla, se näkyi käyttäytymisen arvosanassakin, joka oli aina 10. Mutta sitten se huolellisuus. Hyvin usein alkoi lukukausitodistus peruskoulussa seuraavasti: käyttäytyminen 10, huolellisuus 7. Laiskanläksyjä olin tekemässä opettajan valvovien silmien alla lukuisia kertoja (useimmiten matematiikasta ja historiasta).

Matikkaa oppimisvaikeuden takia, onneksi lopulta pääsin läpi

Liikuntatunteja. Joukkueet valittiin niin että 2 tyyppiä valitsivat vuorotellen jäseniä ja olin aina viimeinen valittu. Vapaa-ajalla kilpaurheilua harrastavat eivät tykänneet minusta joukkueessaan, koska olin niin huono liikunnassa.

Tuntiaktiivisuus ja viittaaminen. Inhosin joutua huomion kohteeksi. Koitin vältellä. En koskaan juuri viitannut.

Elokuussa oli ahdistavaa kun koulu taas alkoi. Kirkosta muistan sen aloitusvirren "Kun koulutyöni alkaa taas". Satoi ja kirkossa oli hämärää ja kosteaa. Tuntui, että kesän jälkeen elämä loppui siihen paikkaan.

Välitunteja ala-asteella. Minulla ei ollut kavereita luokallani ja tuntui että muut tytöt ottivat minut porukkaan velvollisuudesta (tiedän sen sillä, kuulin kerran vahingossa kun opettaja käski ottamaan myös minut porukoihin). Välillä onneksi olin pikkusiskoni porukassa, mutta toisinaan siskon luokka pääsi koulusta ennen meidän luokkaa jolloin oli ulkopuolinen olo.

Ala-asteella vihasin välitunteja, koska olin lähes aina yksin, ja jos en ollut niin sitten kiusattiin.

Liikuntatunneilla uinti ja muutama muu tietty laji. Uinti aiheutti suurta ahdistusta, onnistuin onneksi skippaamaan suurimman osan tunneista.

Ryhmätyöt olivat myös kamalia, kun mua ei koskaan huolittu mihinkään ryhmään. Ope sitten aina päätti, ketkä joutivat mut ryhmäänsä ottamaan, mikä tuntui tosi nöyryyttävältä.

Olen onnellinen että olen aikuinen, eikä tarvitse enää olla koulussa. Huonot muistot, yök.