Mitä vihasit koulunkäynnissä?

On lohdullista kuulla, et joku muukkn näkee koulusta painajaisia. Voi kun pääsisimme niistä eroon!

En tiedä vihaamisesta, mutta minua suunnattomasti ärsytti, että aina minut pistettiin istumaan jonkun häirikön viereen. Minulla oli hyvä motivaatio oppimiseen jo heti ekaluokalla, mutta oma koulunkäynti kärsi, kun vieruskaveri(-t) häiritsivät koko ajan. Varsinaista kiusaamista en joutunut kokemaan, onneksi.

Nyt aikuisena kun asiaa miettii, ymmärrän ehkä opettajien ajatuksen tuossa taustalla. Siltinkin se on minusta väärin.

Läksyjen lukemista. Ikävä kyllä. Tulihan niitä päntättyä. Ja sitten oli joku opettaja, jota en olisi halunnut tavata koskaan enää.

Erityisesti yläasteen kuviksen tunnit oli kammottavia. En osaa piirtää ollenkaan, silti opettaja väitti, että jokainen oppii kyllä piirtämään. Yritin parhaani, mutta surkeitahan niistä minun piirustuksistani tuli. Opettaja syytti minua alisuoriutujaksi, väitti, että piirrän tahalleen huonosti. Olin kovin onneton, kun hän ei näyttänyt tajuavan millään, että en parempaan pysty. No, seiskan sain kuviksesta, eikä ollut vaikeaa tehdä valintaa kuvaamataidon ja musiikin välillä 8-9-luokille.

Vierailija kirjoitti:

Joo, toi et näkee aikuisena painajaisia, et on enkun- , uskonnon tai matikan kokeet tulossa. Ja ylioppilaskokeet välillä. Ja viikot kuluu, mutta lukeminen on vieläkin aloittamatta, kokeet lähestyy eikä osaa mitään. Kamalia unia!!!!

Todellakin on kamalia ja itselläni vielä on läksyt tekemättä, kun saavun unessani tunnille.

Viime yönä näin vaihtelua tuonkaltaisista unista.

Viime yönä näin unta, että olisin töissä ja työnantajani sairastuisi niin, että koko firma menee nurin. Sitten olen kadulla ihmettelemässä ja miettimässä mitä mä nyt teen leipäni eteen, jotta sen saisin.

Pelottavaa nähdä tuonkaltaisia unia.

Sitä, että kovaäänisiä ja ulospäinsuuntautuneita suosittiin. Jos oli rauhallinen tarkkailija piti "ujous" jotenkin karaista pois, vaikka ujoudesta ei edes olisi ollut kyse, eikä ujouskaan ole mikään poiskaraistava asia.

Inhosin tasapäistämistä, 'miten sinä et osaa kun tuokin osaa?'.

Inhosin sitä, että lapsille sai huutaa ja syyllistää huonoista numeroista silloin kun esim perhetilanne oli kaoottinen. Inhosin sitä, että koulussa nähtiin aina vain se mitä pinnalla tapahtuu, eikä mitään, mikä siihen on johtanut.

Inhosin sitä kuinka samaan aikaan vähäteltiin ja kuitenkin vaadittiin paljon.

Ja jos joku kiusasi, sanottiin vaan, että Siihen tilanteeseen tarvitaan kaksi, ja ole sinä fiksumpi ja lopeta.

Samoin jos joku kiusasi niin piti vaan miettiä oliko itse tehnyt ensin jotain. Aargh.

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti yläasteen kuviksen tunnit oli kammottavia. En osaa piirtää ollenkaan, silti opettaja väitti, että jokainen oppii kyllä piirtämään. Yritin parhaani, mutta surkeitahan niistä minun piirustuksistani tuli. Opettaja syytti minua alisuoriutujaksi, väitti, että piirrän tahalleen huonosti. Olin kovin onneton, kun hän ei näyttänyt tajuavan millään, että en parempaan pysty. No, seiskan sain kuviksesta, eikä ollut vaikeaa tehdä valintaa kuvaamataidon ja musiikin välillä 8-9-luokille.

Mä en saanut edes valita kumpaa ainetta haluan jatkaa. Valitsin musiikin, mutta opettajat päättivät kun olen hyvä piirtämään niin minä menen kuvaamataidon tunneille. Lähes kaikki, kun halusivat musiikin tunneille niin sen takia minut siirrettiin kuvaamataidon tunneille. Aika vähän ihmisiä oli kuvaamataidon tunneilla. Mä varmaan olin ainut, joka ei saanut tahtoansa läpi. Samoin kävi itselläni käsityön ja puutyön välillä, kun nekin oli valinnaisia ainaita. Eli olipa silloin kivat mulle :(

Vierailija kirjoitti:

Niitä tyttöjä, jotka siellä minua kiusasivat. Äänekkäitä, itsevarmoja, ilkeitä.

Ja joku vielä kehtaa väittää, että kaikki lapset ovat viattomia ja puhtoisia. Eivät ole.

Juuri näin. Lapset osaavat olla julmia, sadistisia ja pahantahtoisia ja kyllä, ihan tietoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Ikinä ei saanut tehdä mitään yksin, aina piti olla pari tai ryhmä töitä. En koskaan ole omistanut kavereita joten opettaja sitten laittoi minut väkisin muitten ryhmiin.

- Alakoulussa ruokailua, en ite saanut päättää annoskokoa ja koko lautanen piti syödä. Muistan oksentaneeni ruuan takaisin lautaselle koska se oli aivan kamalaa ja opettaja vaan odotti vieressä.

- Yksinkertaisesti koko koulu oli aivan persstä.

OMISTANUT KAVEREITA XDDDDDDD Onpa ihme tosiaan, ettet ole saanut kavereita...

Sellaisia ihmisiä kuin sinä. Kiusaaja vielä aikuisenakin. Olit varmaan myös niitä oppilaita jotka ivasivat luokassa silloin kun joku vastasi väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä kaikkia on kiusattu? Itseä ei ole kiusattu koskaan, enkä ole kiusannut ketään. En edes muista koulusta ketään jota olisi kiusattu, paitsi ehkä yhtä lihavaa poikaa jotkut joskus piikitteli. Mutta muuten kaikki tuli toimeen. Oudolta tuntuu lukea näitä.

Jaahas, entinen koulukiusaaja kävi ilmottautumassa.

Koulukiusatut on näkymättömiä joillekin, tuossa iässä monet ei havainnoi niin tarkkaan ympäristöään ja kun itse on suosittu ja menee kivasti, ei voi ymmärtää millainen helvetti koulu voi joillekin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä kaikkia on kiusattu? Itseä ei ole kiusattu koskaan, enkä ole kiusannut ketään. En edes muista koulusta ketään jota olisi kiusattu, paitsi ehkä yhtä lihavaa poikaa jotkut joskus piikitteli. Mutta muuten kaikki tuli toimeen. Oudolta tuntuu lukea näitä.

Jaahas, entinen koulukiusaaja kävi ilmottautumassa.

Koulukiusatut on näkymättömiä joillekin, tuossa iässä monet ei havainnoi niin tarkkaan ympäristöään ja kun itse on suosittu ja menee kivasti, ei voi ymmärtää millainen helvetti koulu voi joillekin olla.

En itseasiassa mitään. Olen niin vanhaa ikäpolvea, että me pian sodan jälkeen syntyneet koimme, että  oli etuoikeus saada käydä koulua. Kun joskus sattumoisin valitin jotain koulujuttua kotona, niin kommentti oli yleensä se, että "eihän siellä oppikoulussa ole pakkokäydä. Suomessa on monia hyviä karjakkokouluja, tässä aika lähelääkin yksi. Kun olet jonkin aikaa lehmänpaskaa haistellut, niin voi olla, että opiskelukin alkaisi taas maistua paremmin." Ja nyt pitää muistaa, että ne satunnaiset narinat koskivat todella jotain pikkujuttuja.   

Itse vihasin kiusaamista. Se nyt ei tietysti kuulu mihinkään koulun "tavalliseen" kulttuuriin eikä sen pitäisi olla sallittua ja on sillä tavalla ulkoinen seikka, mutta kaikki siihen liittyvä, kuten "kuurot ja sokeat" opettajat, kiusaajien ja muuten ilkeiden oppilaiden kehuminen sekä vaikka ryhmätöihin heidän kanssaan pakottaminen olivat kuitenkin osa sitä kaikkea. Vihasin muutenkin jo alakoulusta lähtien sitä jos piti valita ryhmä tai vaikka joukkueet liikunnassa ja jännitin ottaako kukaan porukkaan. Olin aika hyvä liikunnassa, mutta vihasin silti paljon koululiikuntaa. Tämä lisääntyi yläkoulussa varsinkin. Pesäpallo itselle varmaan se pahin laji uinnin lisäksi.

Esitelmien pito muuttui yläkoulussa ihan hirveän vaikeaksi. Olin uudessa koulussa ja todella yksinäinen sekä muut pilkkasivat kaikesta. Silloin monesti oli ihan rajalla pystynkö puhumaan luokan edessä. Joku kiva opettaja antoi esiintyä vain itselleen tai sai tehdä esim kirjallisen työn, mutta kerrankin piti väkisin esiintyä ja palautteeseen sain, että olin puhunut liian hiljaa ja en ollut katsonut muita sekä hiukset liikaa kasvojen edessä. Oli nöyryytetty olo. Tunneilla en koskaan ole uskaltanut viitata. En vaan pystynyt siihen edes alakoulussa. Myös yläkoulun tunnit joilla esim luettiin vuoron perään kirjaa tai jouduttiin vastaamaan läksyihin olivat kamalia. Lukiossakin vielä eräs ikävä opettaja (joita oli monta) pisti minut vastaamaan kysymykseen, vaikka en tiennyt vastausta ja kun lausuin sen kaiken ihan väärin niin koko luokka nauroi. Samalla yksi opettaja nauroi, kun huuleni tärisi, kun piti ryhmätyötä esitellä luokan edessä. Kolmas opettaja sanoi, että miksi minulla menee äidinkielessä esseitä kirjoittaessa niin kauan. Monet lähtivät nopeasti ja itse en aina meinannut pystyä keskittymään niin hyvin ja mietin liikaakin mitä kirjoittaa. Tämä huolellisuus olikin sitten paha juttu ja vein opettajan aikaa. Toisen kerran eräs opettaja keskeytti kokeen liian aikaisin ja sanoi, että pitää lähteä jo. Suostuin siihen, mutta olin ainoa jäljellä oleva ja tiesin, että piti olla vielä aikaa.

Tähän sitten kaikki se kuinka pitäisi olla sosiaalinen ja vikaa haetaan sinusta, vaikka olisitkin kiusattu ja syrjitty muiden osalta. On itsessä se vika aina, eikä muissa. Itse on myös muiden oppilaiden osalta se hyljeksitty joka ei puhu mitään, vaikka ei ole saanutkaan edes mahdollisuutta päästä mukaan ja näyttää millainen oikeasti olisi. Tähän vielä kaikki koulun retket ja erikoispäivät. Silloin vielä kivoja kun oli kavereita eikä kiusattu, mutta silloinkin tuli jo riitaa esim ryhmistä tai siitä kuka kenenkin kanssa istui bussissa. Painajaisia näistä sitten tuli myöhemmin, kun kiusattiin ja kukaan ei olisi esim huonetoveriksi olisi ottanut. Samalla, kun vietti pakosta jo aikaa heidän kanssaan koulussa niin vapaa-ajan jutut yhtä kidutusta. En olisi koskaan sen porukan kanssa ulkomaille lähtenyt. Olin sitten koulussa sen viikon, kun muut pitivät hauskaa.

Ja ne vanhojen tanssit. Ne jäi välistä. Oikeastaan voisi kysyä mitä en vihannut. Voisi sanoa, että läksyjen lukemista, uuden oppimista, joitakin mukavia opettajia ja sitä kun sai kirjoittaa omia ajatuksiaan ja miettiä juttuja. Nykykoulu näyttää silti painajaiselta näin 90-luvun alussa syntyneen silmin. En olisi pärjännyt edes näinkään hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunteja. Joukkueet valittiin niin että 2 tyyppiä valitsivat vuorotellen jäseniä ja olin aina viimeinen valittu. Vapaa-ajalla kilpaurheilua harrastavat eivät tykänneet minusta joukkueessaan, koska olin niin huono liikunnassa.

Tietääkö kukaan onko tätä valintasysteemiä enää olemassa ja jos ei, milloin se on poistettu?

Oli käytössä ainakin 1980- ja 1990-luvuilla, kun kävin peruskoulua. Toivottavasti on poistettu, olin AINA viimeinen, joka valittiin kulloiseenkiin joukkueeseen. Vaikka olinkin surkea joukkuelajeissa, niin kyllä otti silti pannuun! 

Oli tuo valitettavasti käytössä vielä omina yläaste- ja lukioaikoinani, siis niinkin myöhään kuin 2005-2011. Muut tytöt kiusasivat minua yläasteella, joten olin aina viimeinen, vaikken todellakaan ollut huonoin pelaaja. Traumathan siitä jäi :( Lukiossa helpotti, kun tulin kaikkien kanssa hyvin toimeen, joten minua ei jätetty viimeisten joukkoon.

Joka tapauksessa täysin typerä systeemi, enkä tajua miksi sitä on haluttu käyttää niin pitkään (looking at you, liikkamaikat). Toivottavasti ei sentään enää!?