Mitä vihasit koulunkäynnissä?

Tosiaan, opettajien typerä päätäntävalta. Jos nauroit äänekkäästi välitunnilla, saatoit saada vihaisen huomautuksen. Liikunnan tunnilla ope määräsi, että pareittain on oltava, kolme oppilasta ei saa olla missään nimessä keskenään. Koska meitä oli pariton määrä, jäin yksikseni esim. suunnistuksessa. Mitään oikeaa syytä tähän ei ollut, mutta tuo opettaja nautti meidän oppilaiden nöyryyttämisestä.

Typerät muotijutut ja hierarkiat, jotka joku vain päätti ja ne olivat sitten totta. Ainakin meidän koulussa piti pukeutua juuri tietyllä tavalla, kaikkea vähänkään erilaista karsastettiin. Ja jos joku "suosittu" vain päätti, että toinen oppilas on epäsuosittu, niin hän vain oli, ja kaikki olivat asiasta samaa mieltä.

Ylipäätään vihasin sitä, mitä, miten teennäistä ja järjestettyä oli olla yhdeksän vuotta suljettuna samaan tilaan ihmisten kanssa, jotka olivat ihan erilaisia eivätkä tulleet ollenkaan keskenään toimeen. Omalla yläasteellani opetus oli vielä niin surkeaa, että koko touhu tuntui silkalta ajanhukalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä kaikkia on kiusattu? Itseä ei ole kiusattu koskaan, enkä ole kiusannut ketään. En edes muista koulusta ketään jota olisi kiusattu, paitsi ehkä yhtä lihavaa poikaa jotkut joskus piikitteli. Mutta muuten kaikki tuli toimeen. Oudolta tuntuu lukea näitä.

Niin, sinun kokemuksesi ei ole universaali. Ikävä kyllä monia on kiusattu ja varsin yleistä.

Ei olekaan, mutta näiden kommenttien mukaan 95 prosenttia on joutunut kiusatuksi. Ihmettelen sitä.

Kun läksyjä ei aina tarkistettu tai käyty läpi tunnilla. Yritä siinä oppia.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunteja. Joukkueet valittiin niin että 2 tyyppiä valitsivat vuorotellen jäseniä ja olin aina viimeinen valittu. Vapaa-ajalla kilpaurheilua harrastavat eivät tykänneet minusta joukkueessaan, koska olin niin huono liikunnassa.

Tietääkö kukaan onko tätä valintasysteemiä enää olemassa ja jos ei, milloin se on poistettu?

Vierailija kirjoitti:

Pidin koulusta, mutta ärsytti mm. häiriköt, paljon helpommalla oltaisiin päästy jos tunneilla olisi ollut rauha.

Liikunnassa yleisurheilun tulokset, joita verrattiin edellisvuosiin! Miten pituushyppytulos voi vuodessa parantua, kun sitä ei kertaakaan harjoiteltu!!? Kukaan ei koskaan antanut vinkkiä miten sitä kannattaisi treenata. Ei hypätty vauhditonta pituutta, ei käyty tekniikkaa läpi. Sama juttu kaikessa koululiikunnassa

Paranee kaikilla tulokset kun vapaalla harrastaa ja liikkuu ja kasvaa siinä samalla pituuttakin.Ei tarvi olla lajikohtaista treeniä aina että tulos paranee.

Vihasin kaikkia lukuaineita. Kädentaidontunnit olivat kivoja,erityisesti käsityö ja varsinkin 7. luokasta lähtien,kun sitä oli 3 tuntia viikossa. Ja yleensä koulupäivän lopuksi.

Opettajia, jotka suosivat näkyvästi joitakin oppilaita ("Tiina, ovatko vanhempasi tulossa illalla rotarien kokoukseen?")

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunteja. Joukkueet valittiin niin että 2 tyyppiä valitsivat vuorotellen jäseniä ja olin aina viimeinen valittu. Vapaa-ajalla kilpaurheilua harrastavat eivät tykänneet minusta joukkueessaan, koska olin niin huono liikunnassa.

Tietääkö kukaan onko tätä valintasysteemiä enää olemassa ja jos ei, milloin se on poistettu?

Oli käytössä ainakin 1980- ja 1990-luvuilla, kun kävin peruskoulua. Toivottavasti on poistettu, olin AINA viimeinen, joka valittiin kulloiseenkiin joukkueeseen. Vaikka olinkin surkea joukkuelajeissa, niin kyllä otti silti pannuun! 

Hiihtoa liikunnassa yläasteella kesken koulupäivän 35 v sitten. Ensin piti raahata sukset bussilla kouluun ja sieltä kantaa vajaa 2 km ladulle. Sitten lykittiin hikipäässä ja takaisin koululle istumaan jollekin historiantunnille hikisenä ja naama punaisena ja hiukset sotkussa. 

Suksien raahaamisesta pääsi eroon, jos hiihti koulun "hikilaudoilla".

 Not Nice!

Liikuntatunteja! Voi Luoja kuinka minä vihasin yli kaiken liikuntatunteja!!!

Vihasin opettajia, joilla oli suosikkeja ja inhokkeja. Lukion englannin opettaja kokeita palauttaessaan: - Mikko, miten päin sinä haluat sen kympin todistukseen? Lukion ruotsin opettaja: - Hylätyn koetuloksen saaneet voivat hakea koepaperinsa oppitunnin päätteeksi luokan roskiksesta. (Tämä ysäriluvulla.)

Alakoulussa vihasin liikuntatunteja. Minulla on pari fyysistä ongelmaa, jotka eivät näy kun siellä liikuntatunneilla. Opettajan mielestä en edes yrittänyt ja niistä haukkumisista toki mielellään myös luokan kiusaajat ottivat kopin. Ainoa liikunta mistä olen aina pitänyt on uinti, mutta sitä ei montaa kertaa vuodessa ollut.

Yläkoulussa toki liikunnan vihaaminen jatkui, vaikka liikunnanopettaja olikin huomattavasti fiksumpi. Yläasteella oli muutama opettaja, jotka arvostelivat ja kiusasivat oppilaita vanhempien tai ulkonäön tms takia. Näitä vihasin oikeasti todella ja vieläkin nelikymppisenä ne vihantunteet nousevat pintaan kun muistan esim sen seiskan minkä sain vaikka kokeista tuli ysi jne. Teiniagstissani vihasin myös pakkoruotsia ja pakkouskontoa vaikka pidin varsinkin ruotsin opettajasta.

Lukio oli kohtuu seesteistä aikaa, vaikka liikunnan, uskonnon ja ruotsin inhoaminen toki jollain tapaa jatkuikin. Tässä kohtaa yritin kyllä todellakin löytää sen liikunnan ilon ja kävin jopa ylimääräisiä liikuntakursseja joissa pääsi kokeilemaan eri lajeja tms että löytäisin sen mitä kaikki muut tuntuvat liikunnasta saavan. Yhä vieläkin se uinti on ainoa, joka tuottaa mitään mielihyvää, mutta parempi kai sekin kun ei mitään.

Yliopistossa kuppikunnat olivat aivan järjettömiä. Aluksi ajauduin jopa siihen ns. kermaporukkaan josta tulee kiltojen puheenjohtajat jne, mutta en tuntenut oloani hyväksi vaan irtaannuin porukasta ja etsin paremmin itselleni sopivaa seuraa. Asiallista oli kuitenkin käytös puolin ja toisin. Aika järkytys oli kyllä myöhemmin kun menin AMK:hon ja siellä oli oikeasti porukkaa jotka eivät edes vastanneet suoraan kysymykseen vaan käänsivät selän ja leikkivät että en ole olemassa. Onneksi sitä fiksuakin porukkaa löytyi ja täytyy sanoa että noihin selänkääntäjiin en ole kyllä nyt myöhemmin työelämässä törmännyt...

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä kaikkia on kiusattu? Itseä ei ole kiusattu koskaan, enkä ole kiusannut ketään. En edes muista koulusta ketään jota olisi kiusattu, paitsi ehkä yhtä lihavaa poikaa jotkut joskus piikitteli. Mutta muuten kaikki tuli toimeen. Oudolta tuntuu lukea näitä.

Jaahas, entinen koulukiusaaja kävi ilmottautumassa.

Välitunnit olivat valtavaa tuhlausta eteenkin yläasteella ja lukiossa 15min joka tunnin välissä on ihan liikaa. Jos noita olisi tiivistetty 5 min tauoiksi niin koulupäivä olisi loppunut tuntia aiemmin, ruokatunti ennallaan se on oikean mittainen.

Opettajia jotka pistivät minut ja yhden toisen luokalla olevan lukemaan ääneen ja pitämään esitelmiä vaikka meillä oli vaikea lukihäiriö joten voitte vain kuvitella minkälaista nöyryytystä se oli. Muutenkin opettajilla ei tuntunut olevan mitään käsitystä siitä miten erilaisia lapsia voi olla samassa luokassa. Aina mentiin sen mukaan että kaikki on samalla viivalla jos ja kun ei pärjännyt oli tyhmä ja tuhma kun ei keskity. Onneksi nämä asiat osataan tänäpäivänä ottaa huomioon eikä lapsia nöyryytetä josta jää mukavat traumat loppuelämäksi.

Pitkästyin oppitunneilla. Minun aikaani se oli sitä, että piti istua hiljaa ja kuunnella, kun opettaja puhuu. Ja se oli sitä, että opettaja selitti ne samat asiat, jotka olin jo lukenut kirjoista. Lisäksi en opi kuuntelemalla yhtään mitään. Yhä edelleen on tuskaa, jos joudun kuuntelemaan pitkiä puheita. Harmitti se ajanhukka, kun piti istua pitkästyneenä pulpetissa, kuin olisi ollut niin paljon kiinnostavaa tekemistä, esim. olisin voinut lukea jotakin, mutta se ei ollut sallittua. 

Laulunkokeet oli tietysti pahinta, kun piti laulaa yksin ja muiden kuullen.

Myös liikuntatunneilla tapahtui kaikenlaista nöyryyttävää, kun ei vain osannut. Nojapuilla joku kerta seisoin ala-aisalla ja pitelin vapisevin käsin kiinni yläaisasta, ja opettaja parin oppilaan avustuksella ja muiden toljottaessa koettaa vääntää minut tekemään yläaisan yli kiepin maahan.

Ja tanssi! Syyslukukaudella oli olevinaan jokin kohokohta, kun "päästiin" luokan poikien kanssa harjoittelemaan paritansseja, joita ensin oli muutama viikko treenattu tyttöporukalla. Pariksi sattuu sitten se rasvaletti finninaama minua päätä lyhyempi koltiainen, joka muut tunnin onkin kiusannut minua varhain kehittyneistä naisellisista muodoistani.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan niitä muita oppilaita. Kaupunkien vuokraslummeista olevia kusipäitä joilla oli kutosen keskiarvo ja jatko amikseen

Hienoa yleistämistä. Silloin kun kävin amiksen (2004-2007), suurin osa siellä oli fiksusti käyttäytyviä nuoria, ei todellakaan mitään hulttioita.

Vihasin englantia, kun on itselleni vaikea kieli ja englannin opettajat joita on ollut itselläni niin ovat olleet nirppanokkia. Mä oon aina välillä nykypäivänäkin nähnyt painajaisia, että pitäisi mennä englannin tunnille. Onneksi oon nyt työssä käyvä.

Matikkaa myös inhosin muutamina vuosina, kun sekin oli itselleni muutamina vuosina erityisen vaikeaa.

Joo, toi et näkee aikuisena painajaisia, et on enkun- , uskonnon tai matikan kokeet tulossa. Ja ylioppilaskokeet välillä. Ja viikot kuluu, mutta lukeminen on vieläkin aloittamatta, kokeet lähestyy eikä osaa mitään. Kamalia unia!!!!