Miksi vielä 80-luvulla oltiin hoikkia, vaikka silloin ei terveydestä ja ruoasta tiedetty niin paljon kuin nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Arkiruoka oli sellaista kotiruokaa (lihakeitto, makaronilaatikko yms) jota ei huvittanut syödä ylettömiä määriä eikä ne olleet liian herkullisia ruokia toisin kuin nykyisin, se kun syödään paljon rasvaista "mättöä", joita voi tilataan kotiinkin yhtenään, vaan ennen ei tilattu. Joku pizzalla käynti oli ehkä kerran vuodessa. Ei nakkikioskillakaan usein.

Myös snacksien ja makeisten syönti ennen vähempää, lapsilla lauantai karkkipäivä jolloin sai jonkun 90g karkkipussi tai 10mk rahaa ostaa jotain.

 

Myös "taviksilla" suhde arkiliikuntaan oli se että fillarilla mentiin hyvinkin kauppaan/töihin, jota pidettiin normaalina. Nykyisin näyttää paljon niitä joilla sellainen olisi aivan tavatonta ja turn-off, vaikka matka olisi lyhyt. Lapset leikki paljon ulkona, juoksenteli metsissä ja pelasi joukkuepelejä.

Rasvainen mättökö herkullisempaa kuin itse tehty kotiruoka? 

Silloin tehtiin suomalaista kotiruokaa kotimaisista raaka-aineista. Kaikki osasivat kokata eikä lapset (ja aikuset) roikkunu somessa 8 tuntia päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja syötiin vähemmän. Muistan omasta lapsuudesta 80- ja 90-luvulta, että karkkia, sipsejä ja muita herkkuja ei syöty arkipäiväisesti, paitsi niissä harvoissa lihavissa perheissä. Karkkia ehkä saatiin keskimäärin yhtenä päivänä viikossa, eivätkä ne olleet isoja mättöpusseja kuten nykyään. Oli sellainen käsite kuin karkkipäivä ja siitä varmaan myös Lauantaipussi sai nimensä. Silloin oli kaupoissa hylly mihin herkkuja laitettiin. Nyt niille on omat pitkät käytävät kaupoissa ja kassoilla lisäksi pienemmät.

Kyllä. Onkohan karkkipäivän käsitettä enää olemassa ollenkaan?

Karkkipäivähän tarkoittaa, että karkkia pitäisi syödä viikottain. Miksi ihmeessä niin usein?

Joo, en ymmärrä minäkään tätä karkkipäiväkäsitettä että joka viikko pitäis karkkia syödä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja syötiin vähemmän. Muistan omasta lapsuudesta 80- ja 90-luvulta, että karkkia, sipsejä ja muita herkkuja ei syöty arkipäiväisesti, paitsi niissä harvoissa lihavissa perheissä. Karkkia ehkä saatiin keskimäärin yhtenä päivänä viikossa, eivätkä ne olleet isoja mättöpusseja kuten nykyään. Oli sellainen käsite kuin karkkipäivä ja siitä varmaan myös Lauantaipussi sai nimensä. Silloin oli kaupoissa hylly mihin herkkuja laitettiin. Nyt niille on omat pitkät käytävät kaupoissa ja kassoilla lisäksi pienemmät.

Kyllä. Onkohan karkkipäivän käsitettä enää olemassa ollenkaan?

Karkkipäivähän tarkoittaa, että karkkia pitäisi syödä viikottain. Miksi ihmeessä niin usein?

Miksi se pitäisi olla viikoittain? Voithan halutessasi pitää karkkipäivän vaikka vuosittain, vai vaikkapa vain karkausvuosina.

Yleisesti oletetaan että karkkipäivä pidetään viikoittain. Jos osaa olla syömättä viikoittain, ei tarvitse karkkipäivää ollenkaan. Sitä osaa hillitä itsensä muutenkin ja ehkäpä joskus maistella jos tarjolla on tai olla maistelematta ollenkaan. Silloin ei ole kyse karkkipäivästä.

Fat shaming oli tavallista ja joka iltapäivälehdessä oli kuvia puolialastomista laihoista iltatytöistä ja dieettiohjeita naisille. Toiset veti röökiä, ettei tarvi syödä. Kolmannet liittyi Weight watchersiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja syötiin vähemmän. Muistan omasta lapsuudesta 80- ja 90-luvulta, että karkkia, sipsejä ja muita herkkuja ei syöty arkipäiväisesti, paitsi niissä harvoissa lihavissa perheissä. Karkkia ehkä saatiin keskimäärin yhtenä päivänä viikossa, eivätkä ne olleet isoja mättöpusseja kuten nykyään. Oli sellainen käsite kuin karkkipäivä ja siitä varmaan myös Lauantaipussi sai nimensä. Silloin oli kaupoissa hylly mihin herkkuja laitettiin. Nyt niille on omat pitkät käytävät kaupoissa ja kassoilla lisäksi pienemmät.

Kyllä. Onkohan karkkipäivän käsitettä enää olemassa ollenkaan?

Karkkipäivähän tarkoittaa, että karkkia pitäisi syödä viikottain. Miksi ihmeessä niin usein?

Joo, en ymmärrä minäkään tätä karkkipäiväkäsitettä että joka viikko pitäis karkkia syödä. 

Karkkipäivän pointti on se, ettei suussa ole jatkuva happohyökkäys. Kyse on suun ja hampaiden terveydestä.

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän ne meidän iso-isovanhemmat kuoli? Sydän ja verisuonisairauksiin 60 vuotiaina. Myytti että ennen olisi oltu terveempiä. Silloin syötiin hemmetin epäterveellistä kotiruokaa, lähinnä perunaa ja rasvaa.

Perunassa ei ole mitään epäterveellistä, todella monipuolinen  ravinteiltaan. Silloin ei tutkittu  ihmisiä ajoissa, syötiin suolaa, sehän oli säilöntäaine kun ei pakastimia  ollut

Vierailija kirjoitti:

ei kasari ollut kivikautta, ja aerobic oli kuumaa kamaa ja kehonmuokkaus kuten kehonrakennus. ihan samalla tavalla siihen aikaan oli ns ruokalautanen mitä pitää syödä ja television ääressäkin syötiin.

Meillä äiti veteli ruoan kanssa olohuoneen sohvalle asettunutta veljeäni märällä tiskirätillä päin pläsiä. Ei todellakaan ollut ok syödä muualla kuin ruokapöydän ääressä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja syötiin vähemmän. Muistan omasta lapsuudesta 80- ja 90-luvulta, että karkkia, sipsejä ja muita herkkuja ei syöty arkipäiväisesti, paitsi niissä harvoissa lihavissa perheissä. Karkkia ehkä saatiin keskimäärin yhtenä päivänä viikossa, eivätkä ne olleet isoja mättöpusseja kuten nykyään. Oli sellainen käsite kuin karkkipäivä ja siitä varmaan myös Lauantaipussi sai nimensä. Silloin oli kaupoissa hylly mihin herkkuja laitettiin. Nyt niille on omat pitkät käytävät kaupoissa ja kassoilla lisäksi pienemmät.

Kyllä. Onkohan karkkipäivän käsitettä enää olemassa ollenkaan?

Karkkipäivähän tarkoittaa, että karkkia pitäisi syödä viikottain. Miksi ihmeessä niin usein?

Joo, en ymmärrä minäkään tätä karkkipäiväkäsitettä että joka viikko pitäis karkkia syödä. 

Karkkipäivän pointti on se, ettei suussa ole jatkuva happohyökkäys. Kyse on suun ja hampaiden terveydestä.

Niin, miksi siis altistaa hampaat kaikille viikoittain? Voi olla syömättä sitä karkkia ollenkaan tai vain harvakseltaan. Isompi happohyökkäys siitä viikoittaisesta karkkipäivästä tulee kuin jos silloin tällöin harvemmin jälkiruoaksi pari karkkia syö.

Syötiin enemmän rasvaa ja proteiinia, eikä hiilarimössöä. Hiilarit lihottaa ja joka kerta kun syöt hiilaria, niin tulee insuliini-piikki, insuliinivaste pikku hiljaa nousee ja insuliiniresistenssi kasvaa. Huomaat ongelman olevan totta jo siinä vaiheessa kun rupeaa olemaan pelastusrengasta. Asian voi korjata korvaamalla hiilarit rasvalla. Laihdut jo parissa kuussa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja syötiin vähemmän. Muistan omasta lapsuudesta 80- ja 90-luvulta, että karkkia, sipsejä ja muita herkkuja ei syöty arkipäiväisesti, paitsi niissä harvoissa lihavissa perheissä. Karkkia ehkä saatiin keskimäärin yhtenä päivänä viikossa, eivätkä ne olleet isoja mättöpusseja kuten nykyään. Oli sellainen käsite kuin karkkipäivä ja siitä varmaan myös Lauantaipussi sai nimensä. Silloin oli kaupoissa hylly mihin herkkuja laitettiin. Nyt niille on omat pitkät käytävät kaupoissa ja kassoilla lisäksi pienemmät.

Kyllä. Onkohan karkkipäivän käsitettä enää olemassa ollenkaan?

Karkkipäivähän tarkoittaa, että karkkia pitäisi syödä viikottain. Miksi ihmeessä niin usein?

Joo, en ymmärrä minäkään tätä karkkipäiväkäsitettä että joka viikko pitäis karkkia syödä. 

Karkkipäivän pointti on se, ettei suussa ole jatkuva happohyökkäys. Kyse on suun ja hampaiden terveydestä.

No en nyt puhuis terveydestä karkin syönnin yhteydessä.

Itse ainakin liikuin paljon enemmän. Tv:stä tuli 1-2 sellaista ohjelmaa viikossa, jota katselin. Muuten ei mitään. Eli sohvalla ja paikallaan istuskelua oli paljon vähemmän. Yhteen normi päivään kuului tällainen määrä liikuntaa: pyöräily kouluun (n. 2 km suunta) ja takaisin), lukio oli monessa kerroksessa, joten siellä tuli päivän aikana sahattua edes takaisin portaita pitkin 4 kerroksen väliä: ensimmäinen tunti oli ylimmässä kerroksessa, seuraava maantason kerroksessa, ruokailu oli kellarissa, sitten taas tunti 2 kerroksessa jne. 

Muistan myös lukioaikana liikuntatunnit, joita keväisin ja syksyisin oli ulkona. Koululta oli matkaa harjun päälle liikuntakeskukselle noin kilometri, menomatka pelkkää ylämäkeä. Sinne siis fillarilla tai kävellen, sitten pari tuntia esim. metsässä suunnistamista, sitten takaisin koululle. 

Illalla kotona useampana päivänä viikossa oli joku harrastus, jonne menin: koripalloa, pesäpalloa, kaukalopalloa jne. Ja kaikkiin noihin pyörällä tai kävellen, matkaa oli yleensä noin 2 km suunta. 

Ei tuollaisella määrällä liikkumista voinut lihoa. Koulussa ei saanut mitään välipaljoa yms. ostettua. Limuja ei juuri juotu ja energiajuomia ei edes ollut tuolloin. Ruokaa syötiin siten, että oli 2 pääruokaa päivässä (lounas ja päivällinen), toki aamulla jotain söi ennen kouluun menoa ja usein kun tuli koulusta kotiin oli huutava nälkä ja silloin saatoi syödä esim. leipää, kun ei oikein muutakaan ollut. 

Suoliston bakteeri-ja hormonikanta on muuttunut uusien makeutus-ja lisäaineiden johdosta myös mikromuovi mitä syömme ja juomme jokapäivä runsaasti tuhoaa ns hyvää bakteerikantaa jolloin ravinto ei enää pilkkoudu samanlailla kuin aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Syötiin enemmän rasvaa ja proteiinia, eikä hiilarimössöä. Hiilarit lihottaa ja joka kerta kun syöt hiilaria, niin tulee insuliini-piikki, insuliinivaste pikku hiljaa nousee ja insuliiniresistenssi kasvaa. Huomaat ongelman olevan totta jo siinä vaiheessa kun rupeaa olemaan pelastusrengasta. Asian voi korjata korvaamalla hiilarit rasvalla. Laihdut jo parissa kuussa paljon.

Jaa. Syötiin paljon perunaa, puuroja, jauhokastikkeita, juureksia, marjoja, leipää joka aterialla.  Maitoa kylläkin ja aito voi.

Lihaa viikonlopuna.

Mistä sait sen runsaan rasvan ja proteiinin? Kyllä ruoka oli hiilihydraattipitoista perusruokaa mutta se liikkuminen

Monilla lääkkeillä on myös painoapudotusta hidastava vaikutus 

Kasvoin 80-luvulla keskikokoisessa kaupungissa. Ala-asteella oli yksi pyöreämpi tyttö ja yksi poika. Lukiossa ei yhtään.

Ruoka oli yksinkertaisempaa (myös pahempaa tai vaan vähemmän herkullista) ja sitä oli vaan vähemmän. Herkkuja saariin kerran vuodessa (synttäreillä).

Isoin ero lienee arkiliikunnassa. Käveltiin tai pyöräiltiin pidemmätkin matkat.

Lihavuutta toki oli, varsinkin maaseudulla. 70-luvulla tuli ekat valtion tukemat terveysprojektit jossa rasvasta ja sokerista varoiteltiin. Maalla syötiin silloin vielä voita ja punaista maitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syötiin enemmän rasvaa ja proteiinia, eikä hiilarimössöä. Hiilarit lihottaa ja joka kerta kun syöt hiilaria, niin tulee insuliini-piikki, insuliinivaste pikku hiljaa nousee ja insuliiniresistenssi kasvaa. Huomaat ongelman olevan totta jo siinä vaiheessa kun rupeaa olemaan pelastusrengasta. Asian voi korjata korvaamalla hiilarit rasvalla. Laihdut jo parissa kuussa paljon.

Jaa. Syötiin paljon perunaa, puuroja, jauhokastikkeita, juureksia, marjoja, leipää joka aterialla.  Maitoa kylläkin ja aito voi.

Lihaa viikonlopuna.

Mistä sait sen runsaan rasvan ja proteiinin? Kyllä ruoka oli hiilihydraattipitoista perusruokaa mutta se liikkuminen

Tämä. Liha oli kallista!! Meillä syötiin pihvejä kerran vuodessa (ravintolassa). Yksi kana riitti kuudelle. Lihaa jatkettiin tekemällä usein lihasoppaa, makaronilaatikkoa jne.

Roskaruoka- ja roskajuomatarjonta oli vähäisempää. Nyt kaupoissa hyllyt pursuavat lisäainemössöjä ja litkuja, joita kutsutaan elintarvikkeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei kasari ollut kivikautta, ja aerobic oli kuumaa kamaa ja kehonmuokkaus kuten kehonrakennus. ihan samalla tavalla siihen aikaan oli ns ruokalautanen mitä pitää syödä ja television ääressäkin syötiin.

Meillä äiti veteli ruoan kanssa olohuoneen sohvalle asettunutta veljeäni märällä tiskirätillä päin pläsiä. Ei todellakaan ollut ok syödä muualla kuin ruokapöydän ääressä. 

Sama. Ei kyllä kukaan syönyt jossain sohvilla ja olohuoneessa!

Ei oltu keksitty stressiä ja tunnesyömistä !.

tai oli eri geenit.