Miksi vielä 80-luvulla oltiin hoikkia, vaikka silloin ei terveydestä ja ruoasta tiedetty niin paljon kuin nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Väki oli silloin maalla jossa on ruumiillinen työ... Meneppäs nytkin katsomaan maalle niin on hoikkaa väkeä kun joka päivä on työstä hiki.

Oletko jämähtänyt jonnekin 1950-luvulle?

Sairaalloinen ylipainoisuus on ihan virallisten uutistenkin mukaan vakavin ongelma nimenomaan oikealla maaseudulla.

Jäljellä ei ole enää mitään muuta kannattavaa toimintaa kuin 100% koneellistettua mutta isännät ja emännät mättävät edelleen naamaansa ruokaa kuin kääntäisivät lapiolla laskuojaa savipeltoon kymmenen tuntia päivässä.

Ylipainoisuus räjähtää käsiin jo jäljellä olevien koululaisten ikäluokissa kun lähikoulut, harrastusmahdollisuudet ja ylipäätänsä palvelut ovat kuolleet kyliltä ja joka paikkaan on pakko mennä autolla etäisyyksien takia. Harrastuksetkin unohtuvat kun ei saada joukkueita tai edes yksilölajien ryhmiä kokoon.

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän ne meidän iso-isovanhemmat kuoli? Sydän ja verisuonisairauksiin 60 vuotiaina. Myytti että ennen olisi oltu terveempiä. Silloin syötiin hemmetin epäterveellistä kotiruokaa, lähinnä perunaa ja rasvaa.

He olivat hoikkia, liikunnallisia ja terveiksi oletettuja, mutta kuolivat äkillisesti sydänkohtauksiin.

Ei kasari, mutta vielä ysärilläkin oli hyvin erilaista vrt. nykypäivä.

Käytiin koulujen jumppasaleissa harrastamassa arki-iltaisin, karkkipussit 50g ja isoin limupullon litran. Lapset menivät ulkona porukoissaan aamusta iltaan, välillä toki pelattiin, mutta sitten lähdettiin taas pyörillä tai kävellen ulos. Makeaa syötiin, mutta ne olivat joko parilla markalla irtareita kiskalta tai äidin leipomuksia (jotka jaettiin isommalla porukalla, ei syöty yhtä pitkoa per naama).

Silloin oli noloa syödä kunnolla, etenkin tyttöjen mielestä. Minäkään en syönyt aamiaista, lounaalla koulussa puputin näkkärin tai kaksi sekä vettä, vasta illalla kotona söin paremmin (ja se oli itsetehtyä, vaatimatonta kotiruokaa). Lapsilla oli paljon puuhia ja pikkuleikkejä esim. jos piti odottaa hetki, joita nykyään ei ole enää olemassakaan.

Sen sijaan että soitettiin kännykällä myöhästymisestä, piti kävellä lähimmälle puhelinkopille soittamaan. Monia pieniä juttuja arjessa, joista kertyy ajan kanssa kalorivajetta, ja paino pysyy kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja syötiin vähemmän. Muistan omasta lapsuudesta 80- ja 90-luvulta, että karkkia, sipsejä ja muita herkkuja ei syöty arkipäiväisesti, paitsi niissä harvoissa lihavissa perheissä. Karkkia ehkä saatiin keskimäärin yhtenä päivänä viikossa, eivätkä ne olleet isoja mättöpusseja kuten nykyään. Oli sellainen käsite kuin karkkipäivä ja siitä varmaan myös Lauantaipussi sai nimensä. Silloin oli kaupoissa hylly mihin herkkuja laitettiin. Nyt niille on omat pitkät käytävät kaupoissa ja kassoilla lisäksi pienemmät.

Kyllä. Onkohan karkkipäivän käsitettä enää olemassa ollenkaan?

Karkkipäivähän tarkoittaa, että karkkia pitäisi syödä viikottain. Miksi ihmeessä niin usein?

Kyllä silloin tiedettiin ruuasta ja sen terveellisyydestä sitä samaa mitä nykyäänkin. Näin muistelee 1970-luvulla emäntäkoulun käynyt.

Silloin ei ollut varsinkaan pienissä kaupoissa yhtä runsasta valikoimaa kaikkea mahdollista terveellistä, mutta ei myöskään lapsia kuljetettu omalla autolla koulun portille, jos koulumatka ei ollut tarpeeksi pitkä. Lapsi saattoi joutua kävelemään pari kilometriä lähimmän ison tien varteen, josta pääsi koulukuljetukseen.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla äiti toi minulle lauantaisin kaupasta aina yhden karkkilaatikon. Sellaisen pienen salmiakki- tai hedelmäkarkkilaatikon. Siinä oli riittävästi lauantaiherkkua.

Tarkoittanet niitä noin tulitikkuaskin kokoisia rasioita?

Nykyään karkkia myydään kilon vetävissä muovikaatikoissa.

No siksi kun oltiin silloin nuoria vielä.

Hyötyliikunta ja elintasomässäily.

Enemmän hyötyliikuntaa, luulisin. Silloin oli vähemmän pikaruokaa, mutta toisaalta esim. voita käytettiin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän ne meidän iso-isovanhemmat kuoli? Sydän ja verisuonisairauksiin 60 vuotiaina. Myytti että ennen olisi oltu terveempiä. Silloin syötiin hemmetin epäterveellistä kotiruokaa, lähinnä perunaa ja rasvaa.

Läskiä ja paljon suolaa. Ukkini laittoi kahviinkin suolaa, maistui makeammalta niin.

Erittäin helppoa vastata tähän.

Vastaus: sokeri ja 80-luvulla alkanut ”kevyt” ruokavalion ihannointi.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli niin kallista ettei sitä ollut varaa mässäillä. Samoin autoilu oli kallista. 

Tuosta autoilun kalleudesta nykypäivään verrattuna olen kyllä eri mieltä.

Hehtaariperseet, silikonitissit ja bodypositive-meininki eivät olleet silloin muodissa. Toisaalta ei myöskään fitness, vaan kuntosalilla kävivät lähinnä kehonrakentajat. Aerobic ja pienet sievät lihakset oli muodissa, samoin pieni kapoinen peppu.

Tuota noin..ihmettelen kun sanotaan että ruoka oli kalliimpaa 80-luvulla..en tiedä missä asuitte mutta esim kahvi oli puolet halvempaa kuin myös lihat, yhdestä paprikasta ei tarvinnut maksaa 6 markkaa. Ruokaa ei vain mässytetty koko ajan, oli säännölliset ruoka-ajat ja herkkuja oli puolet vähemmän, myös annoskoot oli pienempiä. Porukka oli köyhempää..? Moni 80-luvulla oli kyllä hyvin toimeentuleva, myös tuet olivat eriluokkaa kuin nykyään. Minunkin perheeni oli aika varakas, sitten iski lama. 

Nyt pitää syödä aina kun pysähtyy ,ainaki jotain ottaa käsilaukusta. Pähkinää,karkkia,proteiinipatukkaa...

Kaikki keskittyy siihen että suuhun laitetaan jotain vähän  väliä.

Elämää maatilalla 1980-luvulla. Tukeva amiainen, puuro tai velli, ruisleipää, edellisen illallisen tähteitä, maitoa, piimää, marjoja. Lounasta ei syöty, seuraava ja päivän ainoa lämmin ruoka iltapäivällä.  Ja sitten iltapala. Kahvitaukoja pari, jolloin kahvin kanssa pullaa, marjapiirakkaa tms. 

Ruoka oli yksinkertaista ja lähes kaikki itsetehtyä. Perunaa, erilaisia kastikkeita, kalaa, itsekasvatettuja vihanneksia joka aterialla. Riisiä, makaroonia, pastaruokia ei syöty juuri lainkaan. Makaroonilaatikko ja riisipuuro poikkeukset.

Karkkia, sipsejä, limuja ei juuri ostettu. Limua sai mahataudissa, jäätelöä kesällä kauppareissulla, se oli juhlaa. Kotitekoista mehua juotiin jonkun verran. Hampurilaisen söin ensimmäisen kerran lukioikäisenä, ellei äitini tekemiä lasketa.

Lapset eivät harrastaneet mitään ohjattua mutta muuten olimme jatkuvasti liikkeessä. Isolle pihalle kokoontuivat myös kaverit ja pelattiin pihapelejä, kuten purkkista, kymmenen tikkua laudalla, pesäpalloa, jalkapalloa, jopa tunteja putkeen. Talvella hiihdimme ja luistelimme. Jos halusi luistella, ensin piti kolata lammen jää auki. Etenkin kesäaikan piti osallistua myös töihin. Olimme hoikkia lapsia, koko perhe oli hoikka.

Kaikki oli yksinkertaisempaa, ja täytyy muistaa, että sodan loppumisesta oli vasta 40 vuotta. Oli vielä elossa ihmisiä, jotka puhuivat tietävänsä, mitä on oikea nälkä. Ylensyönnin ja yltäkylläisyyden aika oli vasta tulossa, ihmiset söivät ruokaa ja toisiaan kunnioittaen, että kaikille riitää. Kun nykyään katsoo  annoksia lounaspuffeteissa, näyttää siltä, että sillä eläisi koko meidän 1980-luvun perhe.

Onko joku tutkimus joka todistaisi, että ennen oltiin hoikempia? Minusta se on ihan nykymuotia, että varttuneempi väestökin on hoikkaa, entisaikaan melkein kuului asiaan että kun ikää tulee niin lihotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinkähän ne meidän iso-isovanhemmat kuoli? Sydän ja verisuonisairauksiin 60 vuotiaina. Myytti että ennen olisi oltu terveempiä. Silloin syötiin hemmetin epäterveellistä kotiruokaa, lähinnä perunaa ja rasvaa.

Läskiä ja paljon suolaa. Ukkini laittoi kahviinkin suolaa, maistui makeammalta niin.

Suola "tappoi veden maun" kahvista. Mutta ei kai sitä olisi tarvinnut koko lusikallista laittaa.

Eikö tuoreimmat tutkimukset ole päätyneet siihen, että silloisiin sydänkuolemiin vaikutti enemmän stressaava elämä kuin syömiset?

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin..ihmettelen kun sanotaan että ruoka oli kalliimpaa 80-luvulla..en tiedä missä asuitte mutta esim kahvi oli puolet halvempaa kuin myös lihat, yhdestä paprikasta ei tarvinnut maksaa 6 markkaa. Ruokaa ei vain mässytetty koko ajan, oli säännölliset ruoka-ajat ja herkkuja oli puolet vähemmän, myös annoskoot oli pienempiä. Porukka oli köyhempää..? Moni 80-luvulla oli kyllä hyvin toimeentuleva, myös tuet olivat eriluokkaa kuin nykyään. Minunkin perheeni oli aika varakas, sitten iski lama. 

Paljonkos ne paprikat maksoi esim 1985?

Hintavertailun avuksi 1 vuoden 2021 €uro vastaa markoissa

1980: 1,93mk

1981: 2,17mk

1982: 2,37mk

1983: 2,57mk

1984: 2,75mk

1985: 2,91mk

1986: 3,02mk

1987: 3,13mk

1988: 3,28mk

1989: 3,50mk

Nykyään jatkuva viikonlopputissuttelu oluella ja sidukalla alkaa siinä 15-vuotiaana, 80-luvulla odotettiin sinne 18-vuotiaaksi. Toki satunnaisia ottoja oli teininä jo ennen 18v.