Miksi vielä 80-luvulla oltiin hoikkia, vaikka silloin ei terveydestä ja ruoasta tiedetty niin paljon kuin nykyään?

8 tunnin koulupäivät matkoineen ja lounaalla pari perunaa ja tippa kastiketta.

Yksi asia mikä lihottaa myös ovat laihdutuskuurit tai erilaiset erityisruokavaliot (keksityt siis, ketoilu, vältetään huvikseen sitä tai tätä). Ihan väkisin sotketaan oman elimistön aineenvaihdunta ja kun lopulta palataan takaisin samaan ruokavalioon, kilot tarttuvat entistä hanakammin.

Mutta kyllä aikaisemmin tosiaan liikuttiin enemmän, käveltiin tai pyörällä/suksilla mentiin joka paikkaan. Omassa perheestäni auto tuli käyttöön 80-luvun puolivälissä ja me asuttiin kuitenkin maalla, traktoria käytettiin jos jotain isompaa haettiin, kyläkaupassa käytiin muutaman kilometrin päässä ihan lihasvoimin ja isommassa kaupungissa bussilla. Että kun vertaa tähän mitä nyt arkiliikun, niin ei mikään ihme että kilot kertyvät.

Itse olin ainakin köyhä yh eikä jääkaapissa ollut mitään herkkuja. Joskus jukurttia, mutta ei sitäkään joka päivä. Ei vaan kerta kaikkiaan ollut varaa ostaa ylenpalttisesti tai ollenkaan vaikkapa leikkeleitä, mehuja, jäätelöä.  Joskus mietin, että liikuinko itse muka 80-luvulla enemmän kuin nyt. En liikkunut, ajoin fillarilla, ei ollut autoa - sama edelleen. Söimme aika usein kalapuikkoja ja ranskiksia, mutta annokset eivät olleet suuria.

Olen aina ollut huono kokki, mutta silloin sentään tein itse keittoja, muusia, karjalanpaistia sun muuta. Koska einekset kahdelle olisivat maksaneet ihan liikaa, eikä niitä varmaan silloin ollutkaan tällaista valikoimaa. Nyt kun asun yksin, syön paljon eineksiä. Kyllä siinä taitaa olla perää, että niissä on jotain erityisen lihottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä kun nykyään yrittää virittää keskustelua vähemmästä autoilusta niin aina vedetään esiin kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka asuu tiettömien taipaleiden takana ja tarvitsee siis katumaasturia kun kuljettaa jokaisen kolmesta lapsestaan erikseen kouluun/päiväkotiin ja harrastuksiin.

Minua ei 70-luvulla kuljetettu koskaan autolla kouluun tai harrastuksiin. Kun oma lapsi oli pieni päiväkoti ja koulu olivat lähellä (oli asunnon valintakriteeri). Mutta kun yhtään askelta ei voi nykyään lapsi ottaa, niin se tulee näkymään karusti terveydessä.

Jos vedotaan menneeseen, niin kyllä ihminen tulee toimeen auton lisäksi myös ilman mm imuria, pesukonetta, jääkaappia, sisävessaa, nykyakaista lääketiedettä ja taloja.

Niin, puhumattakaan siitä että esimerkiksi 70-luvulla lapsuudessani autoilu oli todella in ja valtavassa boomissa. Nykyään autoilu on PALJON vähemmän suosittua kuin puoli vuosisataa sitten.

70-luvulla miehen mittä oli olla AUTOMIES. Korjata kaikki viat itse ja niin edespäin.

Siinä on vaan se pieni juttu, että niitä autoja ei ihan jokaisella ollut.

Vuoden 1970 lopussa Suomessa oli rekisterissä 711 968 henkilöautoa. Suomessa oli kesäkuun 2021 lopussa liikennekäytössä 2 830 953 henkilöautoa

Autojen määrä on moninkertaistunut niistä ajoista!

nykyisin autoja voi olla yhdessä perheessä useampia kappaleita, 1970-luvulla taisi olla autollisissa perheissä vain yksi auto. en jaksanut etsiä onko tästä tilastoja, mutta siihen asti kunnes joku niitä tuo, niin pidän tuon mutuni.

On puhuttu jo 60-luvulla terveellisestä ruoasta. Ruoka oli kallista, 70 ja 80 -luvuilla.

Olin 80-luvulla lapsi, joten näkökulmani perustuu vain hatariin lapsen muistikuviin, mutta minusta nykyään napostellaan paljon enemmän kuin silloin.

Meillä ja lähipiirissämme ei osteltu arkipäivisin sipsejä, karkkia ym. vaan niitä hankittiin vain viikonloppuisin ja erityisiin tilaisuuksiin, eikä silloinkaan se ollut säännönmukaista siten, että joka lauantai olisi hankittu.

Minulla ja veljellä oli karkkipäivä. Meillä ei ollut kaapissa herkkuvarastoja joista käytiin napsimassa. Meillä leivottiin aika paljon, mutta mitään makeita ei tehty muuten kuin silloin kun tuli vieraita tai oli jokin erityinen juttu jota juhlistettiin.

Muistelisin, että kasarilla ja ysärillä ei syöty aterioiden välissä, mikä tuntuu olevan tosi yleistä tänäpäivänä. Syötiin aamupala, lounas ja päivällinen, ja toisinaan illalla hedelmä tai yksi (pieni) voileipä. Aikuiset eivät syöneet välipaloja, emmekä kyllä me lapsetkaan joka päivä.

Pääsääntöisesti syötiin silloin kun oli nälkä. En tiedä onko tämä nykyään yleinen toimintatapa, mutta lähipiirin lapsiperheissä olen nähnyt aika usein sitä, että lapset laitetaan syömään välipalaa tiettyyn kellonaikaan joka päivä, riippumatta siitä onko nälkä.

Tuntuu myös siltä, että kaikenlaisia napostelutuotteita lanseerataan nykyään koko ajan, ja mainoksissa annetaan ymmärtää, että kaikki napostelevat.

Vierailija kirjoitti:

On puhuttu jo 60-luvulla terveellisestä ruoasta. Ruoka oli kallista, 70 ja 80 -luvuilla.

muisteen ettei ei ollut. 1970-luvun hintoja en muista, saatika suhteessa indekseihin, mutta 1980-luvulla oli paljon parempia ruokatarjouksia kuin nykyisin. Jonain päivänä sai limpparia erityisen halvalla ja kaikki lähtivät autolla ostamaan niitä korikaupalla, jonain päivänä myytiin säilykelihapullia halvalla, jonain päivänä hernekeittoa (joka siis oli ihn normaalia ruokaa vielä 1980-luvullakin). tuolloin oli hevi-osaston tuotteet muistaakseni paljon kalliimpia kuin nykyisin, selittynee huomattavasti korkeammilla  rahtikuluilla

Ennen oli myös ruoka-ajat. Nykyään harrastetaan enemmän, mutta harrastuksiin mennän autolla ja arkiliikutaan vähemmän. Kaikilla ei ollut edes autoja. 

Ei tämä kehonpositiivisuus ainakaan tilannetta paranna. Ylensyöneitä pikku possuja koko kansa. Röh röh vaan kuuluu. Mutta hei, eihän tämä ole ongelma kunhan ollaan tyytyväisiä omaan kroppaan. 

Jo 70-luvulla oli televisiossa ohjelmia, joissa oli valistusta terveellisestä ruoasta, esimerkiksi Terveysruutu. Oli joitain muitakin, ihan ruokavalioon keskittyviä ohjelmia, nimiä en vaan enää muista.

Kyllä valistusta on saatu.

Myös työt olivat hyvin erityyppisiä ennen, vaativat paljon aktiivisuutta. Nykyisin istutaan paljon tietokoneen ääressä jne.

Vierailija kirjoitti:

Silloin läskejä pilkattiin. Nykyään läskit pilkkaavat terveitä ihmisiä.

Moni muukin asia on päälaellaan nykyään.

Ruokailtiin vain ruoka-aikoina istualtaan pöydän ääressä ja oltiin tarkkoja syömisistä, esimerkiksi kahvin kanssa yksi kakkupala tai pulla, eikä muuta. Ja tottakai laihdutettiin, se ehkä on muuttunut eniten, että oli yhteisöllinen normi olla hoikka, mutta siitä ei kuitenkaan pidetty julkista itsetilitystä kuten someaikana on tullut tavaksi vuodattaa kaikki suoraan muiden tietoisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin läskejä pilkattiin. Nykyään läskit pilkkaavat terveitä ihmisiä.

Moni muukin asia on päälaellaan nykyään.

Onneksi nykyään huomioidaan enemmän tätä, että ruokailu koettava miellyttäväksi.  Muistan vain yhden ainoan henkilön 80-luvulta joka neuvoi että kuuluu antaa ruokarauha, eikä riidellä ruokapöydässä.  Muistan monta mielen pahoittajaa joita loukattiin juuri syödessä, niin että meni ruokahalut.

Vierailija kirjoitti:

Isoin limupullo 80-luvulla oli 1 l. Ja ne myytiin yksittäin, ei 6 pullon paketissa. Pikkupullot sen 0,33 l, nekin yksittäin.

Karkkipussit 100g paikkeilla.

Keksipaketit sisälsi yhden pötkön keksejä. Siitä riitti koko 4 henkiselle perheelle useammaksi kerraksi.

"Keksipaketit sisälsi yhden pötkön keksejä. Siitä riitti koko 4 henkiselle perheelle useammaksi kerraksi."

Vuodeksi tuommonen piisas. Niitten nimi oli pötkö keksi. Muistan koska aina tammikuussa tuli aina haettua uusi :)

Olin hoikka 80 luvulla ja näin nälkää kotona, kun ei ollut rahaa ruokaan. Päätin että menen opiskelemaan kokkikoulun, niin saan syödäkseni päivällä. Kyllä kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoin limupullo 80-luvulla oli 1 l. Ja ne myytiin yksittäin, ei 6 pullon paketissa. Pikkupullot sen 0,33 l, nekin yksittäin.

Karkkipussit 100g paikkeilla.

Keksipaketit sisälsi yhden pötkön keksejä. Siitä riitti koko 4 henkiselle perheelle useammaksi kerraksi.

"Keksipaketit sisälsi yhden pötkön keksejä. Siitä riitti koko 4 henkiselle perheelle useammaksi kerraksi."

Vuodeksi tuommonen piisas. Niitten nimi oli pötkö keksi. Muistan koska aina tammikuussa tuli aina haettua uusi :)

Heh heh.

Vierailija kirjoitti:

Myös työt olivat hyvin erityyppisiä ennen, vaativat paljon aktiivisuutta. Nykyisin istutaan paljon tietokoneen ääressä jne.

Kuules nyt. Vielä 1980-luvulla oli valtava määrä pöydän ääressä paperia pyörittäviä konttoeityöntekijöitä joiden työt tietotekniikka ja verkkopalvelut ovat hävittäneet kokonaan.

1980-luvun alussa jokaisessa yli 1000 asukkaan kirkonkylässäkin oli 2-3 pankin konttori ja jokaisessa rivi kassaneitejä joiden luokse piti jonottaa joka kerta kun halusi hoitaa pankkiasioita.

Harva näköjään muistaa että suurimmissa kaupungeissakin alkoi olla pankkiautomaatteja vasta 1980-luvun taitteesta lähtien joten käteinenkin (jolla kaikki maksoivat) piti käydä nostamassa konttorista.

Aivan yhtä tolkuton salillinen paperia pyörittävää konttoristia löytyi jokaisesta vähänkin isommasta firmasta.

Väki oli silloin maalla jossa on ruumiillinen työ... Meneppäs nytkin katsomaan maalle niin on hoikkaa väkeä kun joka päivä on työstä hiki. Mutta meilläpä kaupunkiin kun työ on toimistossa ja iltaisin olut ja netflix niin selitys jo löytyikin miksi varsinkin kaupungeissa on ylipainoisia...

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja syötiin vähemmän. Muistan omasta lapsuudesta 80- ja 90-luvulta, että karkkia, sipsejä ja muita herkkuja ei syöty arkipäiväisesti, paitsi niissä harvoissa lihavissa perheissä. Karkkia ehkä saatiin keskimäärin yhtenä päivänä viikossa, eivätkä ne olleet isoja mättöpusseja kuten nykyään. Oli sellainen käsite kuin karkkipäivä ja siitä varmaan myös Lauantaipussi sai nimensä. Silloin oli kaupoissa hylly mihin herkkuja laitettiin. Nyt niille on omat pitkät käytävät kaupoissa ja kassoilla lisäksi pienemmät.

Kyllä. Onkohan karkkipäivän käsitettä enää olemassa ollenkaan?