Lue keskustelun säännöt.
Miksi vielä 80-luvulla oltiin hoikkia, vaikka silloin ei terveydestä ja ruoasta tiedetty niin paljon kuin nykyään?
16.08.2021 |
Vanhat rantakuvat 80-luku vs. 2021: Solakoiden naisten tilalle on tullut rantanorsuja ja urheilullisten miesten tilalle veteliä pallomahoja.
Nykyään lapsetkin ovat lihavia.
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusgeeniä ei silloin ollut vielä olemassa.
Ehkä se oli minulla, koska olin niitä harvoja jo kasarilla lihavia?
Ja kotiruoalla olin kasvanut, enkä millään einespizzoilla, karkilla ja limulla, ja säännölliset ruoka-ajatkin oli. Ruoka vain oli niin älyttömän hyvää, jopa kouluruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon urheilunkin suhteen on nykyään sitä, että pitäisi käydä salilla tai on ns. laihaläski vähintään. Eli ei riitä hoikkuus vaan pitää hankkia ne ilmapallolihakset. Ei riitä joku kävely ja kotitreeni, se on köyhää ja junttia.
Tätä ihmettelen. Kasarilla vielä voimisteltiin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusgeeniä ei silloin ollut vielä olemassa.
Ehkä se oli minulla, koska olin niitä harvoja jo kasarilla lihavia?
Ja kotiruoalla olin kasvanut, enkä millään einespizzoilla, karkilla ja limulla, ja säännölliset ruoka-ajatkin oli. Ruoka vain oli niin älyttömän hyvää, jopa kouluruoka.
-80 luvulla se kouluruoka olikin hyvää. Meidänkin koulussa oli monta keittäjää jotka itse kokkasivat aamusta asti ruokaa että se oli luonasajalla valmista. Monet keitot ja laatikot ovat suurtalouskeittiössä tehtynä paljon parempia kuin kotona pikkukattiloissa ja padoissa. Muistan että oli vain pari inhokkiruokaa ja 95% huippuhyvää.
Nykyisin jätetään mausteet, suolat ja rasvat pois. Valmistetaan jossain keskuskeittiössä mahdollisimman halvoista raaka-aineista ja kuljetetaan koululle jossa ne lämmitetetään haaleaksi. Hyi yäk mitä moskaa. Ei sitä voi enää ruoaksi kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Se on joku kemikaalimyrkky sotkee ihmisen luonnollisen aineenvaihdunnan. Terve ihminen ei liho sairaalloisen ylipainoiseksi.
Terve ihminen lihoo kun ravintoa on tarjolla enemmän kuin mitä tarvitaan. Luonnossa selviytyminen vaatii sitä että syödään silloin kun se on mahdollista. Nykymaailmassa syöminen on aina mahdollista.
Miten niin ei tiedetty terveydestä? Minulle ainakin syötettiin kymmeniä vitamiineja aamuisin. Ja äiti leipoi täysjyvää ja keitti perunat kuorineen juuri terveyden nimissä.’
Vm-68
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80- ja 90-luvuilla oli vähemmän voimaantumista ja muiden (ml. omien geenien) syyttelyä. Sen sijaan syötiin osapuilleen saman verran kuin kulutettiin.
En lukenut tätä kokonaan, mutta en huomannut, että ruisleipää olisi moni maininnut. Perunaa ja pullaa syötiin monen kotona. Meillä myös, mutta paljon syötiin nimenomaan myös ruisleipää. Aina oli myös ruoan kanssa raasteita ja vihanneksia. Säännölliset ruoka-ajat oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoan saatavuus on nykyään parempi.
Otsikko oli kyllä virheellinen.
Terveellisen ravinnon ja liikunnan merkityksestä tiedettiin jo 1980-luvulla kaikki tarpeellinen.
1980-luvulla hyötyliikunta oli osa normaalia arkea kun ihmiset eivät olleet vielä pakkautuneet muutamaan suureen kasvukeskukseen vaan asuivat pienemmillä paikkakunnilla jossa kaikki tarpeellinen oli kävely/fillarimatkan päässä ja julkinen liikenne suht olematonta.
Lisäksi kaikki tämä miljoona kaloria sisältävä rasvassa uitettu pikaruoka oli erikoistilanteissa nautittua herkkua eikä suinkaan muodostanut valtaosaa kiireisen lapsiperheen arkiruuasta kuten nykyään.
Autoja oli silloin siinä kuin nykyäänkin mutta ei ollut puhettakaan että lapsia tai teinejä olisi kuskattu kouluun tai treeneihin jos pääsivät sinne itsekin vartissa fillarilla (tai 30 minuutissa kävellen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusgeeniä ei silloin ollut vielä olemassa.
Ehkä se oli minulla, koska olin niitä harvoja jo kasarilla lihavia?
Ja kotiruoalla olin kasvanut, enkä millään einespizzoilla, karkilla ja limulla, ja säännölliset ruoka-ajatkin oli. Ruoka vain oli niin älyttömän hyvää, jopa kouluruoka.
-80 luvulla se kouluruoka olikin hyvää. Meidänkin koulussa oli monta keittäjää jotka itse kokkasivat aamusta asti ruokaa että se oli luonasajalla valmista. Monet keitot ja laatikot ovat suurtalouskeittiössä tehtynä paljon parempia kuin kotona pikkukattiloissa ja padoissa. Muistan että oli vain pari inhokkiruokaa ja 95% huippuhyvää.
Nykyisin jätetään mausteet, suolat ja rasvat pois. Valmistetaan jossain keskuskeittiössä mahdollisimman halvoista raaka-aineista ja kuljetetaan koululle jossa ne lämmitetetään haaleaksi. Hyi yäk mitä moskaa. Ei sitä voi enää ruoaksi kutsua.
Meidän koulussakin oli monta keittäjää ja he valmistivat ruoan itse. Siitä huolimatta ruoka ei ollut hyvää.
Sitten muutimme toiselle paikkakunnalle. Siellä oli tosi hyvä kouluruoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusgeeniä ei silloin ollut vielä olemassa.
Ehkä se oli minulla, koska olin niitä harvoja jo kasarilla lihavia?
Ja kotiruoalla olin kasvanut, enkä millään einespizzoilla, karkilla ja limulla, ja säännölliset ruoka-ajatkin oli. Ruoka vain oli niin älyttömän hyvää, jopa kouluruoka.
-80 luvulla se kouluruoka olikin hyvää. Meidänkin koulussa oli monta keittäjää jotka itse kokkasivat aamusta asti ruokaa että se oli luonasajalla valmista. Monet keitot ja laatikot ovat suurtalouskeittiössä tehtynä paljon parempia kuin kotona pikkukattiloissa ja padoissa. Muistan että oli vain pari inhokkiruokaa ja 95% huippuhyvää.
Nykyisin jätetään mausteet, suolat ja rasvat pois. Valmistetaan jossain keskuskeittiössä mahdollisimman halvoista raaka-aineista ja kuljetetaan koululle jossa ne lämmitetetään haaleaksi. Hyi yäk mitä moskaa. Ei sitä voi enää ruoaksi kutsua.
Lapseni ammattikoulussa (pieni yksikkö) on oma keittäjä ja on kyllä ruoka alkanut maistua! Kuulemma on paljon parempaa kuin peruskoulussa, jossa ruoka toimitettiin keskuskeittiöstä. Vanhempainillassa oli ensin kahvitarjoilu ja keittäjä oli leiponut pullaa, piirakoita ja ties mitä ja kyllä oli hyvää, kiiteltiin lämpimästi :) Joskus koulupäivinäkin heillä voi olla jotain lettuja ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa 80-luvulla vallitsi jonkinlainen terveysbuumi. Erityisesti sokerista varoiteltiin ja sitä pyrittiin vähentämään. Samoin vaihtamaan valkoiset jauhot terveellisempiin.
Kaupoissa pullien ja muiden sokeristen leivonnaisten myynti väheni. Näin kerrottiin monessa kaupassa.
Kouluissa saatettiin kotitaloustunneilla tehdä leivonnaisia käyttäen vaikkapa ruisjauhoja ja vähentämällä sokeria. Kuitenkaan makeutusaineita ei suosittu tuollaisessakaan leivonnassa. Moni ei enää sokeroinut marjamehujaan jne.
Tuollaisen ajan muistan. Ilmeisesti tuo trendi ei hirveän kauan kestänyt.
Silloin ei ollut light tuotteita sotkemassa elimistöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvun lopulla tuli vähärasvaiset kevyttuotteet, jossa rasva oli korvattu sokerilla. Ne tuotteet saivat ihmiset ahmimaan ruokaa ja lihomaan.
Jotkin ruuat maistuivat silloin erilaiselta.
Paprikan maku oli paljon kirpeämpi, chilimäisempi. Äitini kutsui sitä kirpeäksi silloin, olin samaa mieltä.
Appelsiinimehu oli voimakkaan hapokasta, lähes pahaa silloin. Nykyään se on niin pehmeää ja pyöreää.
Jalostus yms on pyöristänyt makuja vuosikymmenien saatossa.
Kasarilla maut olivat terävämpiä, kulmikkaampia ja voimakkaampia.
Toki oma ikääntyminen vaikuttaa havaintoon, mutta silti väitän näin.
Ruuat olivat silloin jalostamattomampia.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei tiedetty terveydestä? Minulle ainakin syötettiin kymmeniä vitamiineja aamuisin. Ja äiti leipoi täysjyvää ja keitti perunat kuorineen juuri terveyden nimissä.’
Vm-68
Meille ostettiin maustamatonta jogurttia ja aamupalalla sitä oli tarjolla sokeroimattomien marjojen esim puolukoiden kanssa. Ei ollut herkkua se. Odotettiin aamuisin, että äiti lähtee töihin, huuhdottiin jogurtti viemäriin ja puolukat nenäliinassa bussin roskikseen. Kukaan ei olisi kestänyt kolmannen asteen kuulustelua , joka syömättömästä aamupalasta olisi tullut. Mentiin siis kouluun ilman aamupalaa. Kotona ruoka oli ylipäätään niin suolatonta, sokeritonta, rasvatonta ja terveellistä, että sitä ei tehnyt mieli syödä. Viikkoraha sai markan tai kaksi niin ei voinut ostaa herkkujakaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotkin ruuat maistuivat silloin erilaiselta.
Paprikan maku oli paljon kirpeämpi, chilimäisempi. Äitini kutsui sitä kirpeäksi silloin, olin samaa mieltä.
Appelsiinimehu oli voimakkaan hapokasta, lähes pahaa silloin. Nykyään se on niin pehmeää ja pyöreää.
Jalostus yms on pyöristänyt makuja vuosikymmenien saatossa.
Kasarilla maut olivat terävämpiä, kulmikkaampia ja voimakkaampia.
Toki oma ikääntyminen vaikuttaa havaintoon, mutta silti väitän näin.
Ruuat olivat silloin jalostamattomampia.
Pehmeä ja pyöreä maku tulee sokerista ja rasvasta.
Meillä oli koulussa välipalana valkoisessa pikkupurkissa , jossa oli foliokansi, myytävää appelsiinimehua. Mikään mehu ei ole nykyisin yhtä karvasta ja hapanta.
Vierailija kirjoitti:
Olut ei ollut arkijuoma, alkoholijuomat yleensäkään. Nykyään ihmiset juovat olutta päivittäin kuin vettä.
Kasarilla alkoholin ainoa idea oli oli päästä kunnon känniin ja se sanottiin avoimesti.
Keski-ikäiset ukot ryystävät olutta nykyään aivan tolkuttomasti ja päivittäin, terveisin keski-ikäinen ukko.
Elämä on joskus niin ironista. Aina ei hyvää tarkoittava asia tuotakaan hyviä asioita vaan jopa päinvastoin. Mitenkä se Dante aikoinaan kirjoitti? 'Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla.'
Tyyppiesimerkki oli aikoinaan amerikoista lähteny alkoholin myynnin kielto, kieltolaki siis. Raittiusväestön aikeet olivat varmasti hyvät: saada varsinkin työväestö raitistumaan, samalla vähenisi väkivalta ja köyhyys ja rikostilastot kaunistuisi.
Kävikin päinvastoin: köyhien perheiden tilanne paheni entisestään, kun isäukko pisti viimeiset rahat mafian kalliiseen pimeään pulloon, perheväkivalta saattoi vähetä, mutta tilalle tuli mafian sisäiset välienselvittelyt ja poliisiin ja muihin viranomaisiin kohdistuneet hyökkäykset. Mafia pääsi kukoistukseensa - se jopa tuki rahallisesti raittiusyhdistyksiä, että nämä jatkaisivat kieltolakia, koska se oli rahasampo mafialle. Kieltolain aikana saatu varallisuus auttoi mafiaa sitten myöhemmin siirtymään huumebisnekseen.
70-luvulla kauhisteltiin Suomessa sydän- ja verisuonitauteja sekä humalahakuisuutta, joka vei varsinkin miehiä ennenaikaiseen hautaan. Suolan liiallisesta käytöstä varoiteltiin ja humalahakuisuutta juntiteltiin ja sitä pidettiin 'sivistymättömänä'. Näin jälkikäteen katsottuna, se oli vain rehellistä. Haluttiin hetkeksi irti arkimaailmasta, rähistiin höyryt pihalle ja oltiin hetki kuninkaita. Kavereiden kanssa jauhettiin pskaa ihan ilman viinaa ja futismatsitkin katsottiin pääsääntöisesti ihan paikan päällä katsomoissa ilman viinaa. Nyt ollaan 'sivistyneitä' ja läskejä. Nyt ei kuolla suolan liikakäyttöön, vaan ruuan liikakäyttöön.
Ruokaa syötiin vähemmän ja harva ihminen oli oman elämänsä huippukokki. Syötiin vain lihaa, pottua ja makaronia. Ei ne niin hyviä ole, että niitä mättäisi ähkyyn asti. Niillä vain siirrettiin nälkää, kunnes seuraavalla aterialla syötiin taas jotain tunteita herättämätöntä ruokaa.
Nyt on miljoonaa sorttia leipää, juustoja, eineksiä, välipalakeksejä jne.
Näitä "muumiperheitä" näkee todellakin päivittäin :(