Lue keskustelun säännöt.
Miksi vielä 80-luvulla oltiin hoikkia, vaikka silloin ei terveydestä ja ruoasta tiedetty niin paljon kuin nykyään?
16.08.2021 |
Vanhat rantakuvat 80-luku vs. 2021: Solakoiden naisten tilalle on tullut rantanorsuja ja urheilullisten miesten tilalle veteliä pallomahoja.
Nykyään lapsetkin ovat lihavia.
Kommentit (377)
Kannattaa ostaa itselle ja lapsille kaikkea mahdollista sähköllä liikkuvaa, laudat ja pyörät jne., niin ei liiku lihas, eikä kulu kalorit, mutta masu kasvaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin ihanteena oli Jane Fonda. Tämän hetken ihanne on kehopositiivisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkin ruuat maistuivat silloin erilaiselta.
Paprikan maku oli paljon kirpeämpi, chilimäisempi. Äitini kutsui sitä kirpeäksi silloin, olin samaa mieltä.
Appelsiinimehu oli voimakkaan hapokasta, lähes pahaa silloin. Nykyään se on niin pehmeää ja pyöreää.
Jalostus yms on pyöristänyt makuja vuosikymmenien saatossa.
Kasarilla maut olivat terävämpiä, kulmikkaampia ja voimakkaampia.
Toki oma ikääntyminen vaikuttaa havaintoon, mutta silti väitän näin.
Ruuat olivat silloin jalostamattomampia.
Pehmeä ja pyöreä maku tulee sokerista ja rasvasta.
Meillä oli koulussa välipalana valkoisessa pikkupurkissa , jossa oli foliokansi, myytävää appelsiinimehua. Mikään mehu ei ole nykyisin yhtä karvasta ja hapanta.
Varmasti samaa mehua oli meidänkin koulussa, muistan tuon pakkauksen. Se oli kyllä karvasta. Ei mitään herkkumehua, mutta varmaankin täytti aterian C-vitamiinitarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joku kemikaalimyrkky sotkee ihmisen luonnollisen aineenvaihdunnan. Terve ihminen ei liho sairaalloisen ylipainoiseksi.
Terve ihminen lihoo kun ravintoa on tarjolla enemmän kuin mitä tarvitaan. Luonnossa selviytyminen vaatii sitä että syödään silloin kun se on mahdollista. Nykymaailmassa syöminen on aina mahdollista.
Suomessa on mahdotonta lihoa syömällä 200-kiloiseksi. Paino ei vaan nouse kuin pisteeseen asti. Amerikkassa glyfosaatin epäillään olevan liikalihavuuden taustalla, koska se toimii estrogeenin tavoin nostaen painoa.
80-luvulla äiti toi minulle lauantaisin kaupasta aina yhden karkkilaatikon. Sellaisen pienen salmiakki- tai hedelmäkarkkilaatikon. Siinä oli riittävästi lauantaiherkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Karkkivalikoimissa kuuminta hottia oli Pectus ja Fazerin Parhaat (kuka v*ttu niitä syö?)
- Vähemmän stressaava tahti työ- ja muussa elämässä
- Vähemmän unettomuutta (ei älyhöpöttimiä, tv-ohjelmat loppuivat VIIMEISTÄÄN klo 23)
- Huonomman herkkuvalikoiman lisäksi herkut myös maksoivat enemmän
- Lapset pakotettiin ulkoilemaan (ei pelkästään hyvä asia)
- Itsekuri oli kunniassaan (ei myöskään pelkästään hyvä asia)
Silloin läskejä pilkattiin. Nykyään läskit pilkkaavat terveitä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla äiti toi minulle lauantaisin kaupasta aina yhden karkkilaatikon. Sellaisen pienen salmiakki- tai hedelmäkarkkilaatikon. Siinä oli riittävästi lauantaiherkkua.
Söin 80-luvulla noin 100 Fazerin kakkoslaatuista Jim-patukkaa yhdellä kerralla ja olin silloin hoikka.
Silloin tehtiin jotain. Nykyään varsinkin kaupungeissa naisten harrastukset ovat siideri ja netflix. Mihin kalorit kuluvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin tehtiin jotain. Nykyään varsinkin kaupungeissa naisten harrastukset ovat siideri ja netflix. Mihin kalorit kuluvat?
Naisten ja miesten. Miksi teet tästä sukupuolikysymyksen, kun lihavuus on yhtä tavallista kummallakin. Energiajuomia litkitään, tietsikkaa pelataan ja hengataan puhelimella -> siinä lasten lempipuuhat. Vanhemmat hengaa koneella ja katsoo realitya telkusta. Suuret sukupolvet istuvat telkun ääressä aamusta iltaan.
Koko yhteiskuntamme (eikä pelkästään meidän!) on passivoitunut parissa vuosikymmenessä. Tähän päälle jatkuva herkkutarjonta ja kotiinkuljetetut pikaruoat niin avot! Ainoa ihme on se että pieni osa kansastamme on onnistunut vielä pysyttelemään nippanappa normaalipainossa.
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä kun nykyään yrittää virittää keskustelua vähemmästä autoilusta niin aina vedetään esiin kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka asuu tiettömien taipaleiden takana ja tarvitsee siis katumaasturia kun kuljettaa jokaisen kolmesta lapsestaan erikseen kouluun/päiväkotiin ja harrastuksiin.
Minua ei 70-luvulla kuljetettu koskaan autolla kouluun tai harrastuksiin. Kun oma lapsi oli pieni päiväkoti ja koulu olivat lähellä (oli asunnon valintakriteeri). Mutta kun yhtään askelta ei voi nykyään lapsi ottaa, niin se tulee näkymään karusti terveydessä.
Jos vedotaan menneeseen, niin kyllä ihminen tulee toimeen auton lisäksi myös ilman mm imuria, pesukonetta, jääkaappia, sisävessaa, nykyakaista lääketiedettä ja taloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin läskejä pilkattiin. Nykyään läskit pilkkaavat terveitä ihmisiä.
Kyllä. Plösöys on positiivista, hoikkuus toksista.
Meillä syötiin ysärillä joka päivä jotain makeaa. Ja niin syötiin myös kaikkien kaverien perheissäkin.
"Sokerijugurtit" (ihan hirveä sana) olivat arkipäivää, , murot, mummon tekemä mehu jossa runsaasti sokeria, puurossa oli survottuja marjoja joihin oli pistetty sokeria, jälkkäriksi sai esim. muutaman namin tai äidin tekemää suklaa- tai marjakiisseliä. Välipalaksi syötin itsetehtyä pullaa, jossa ei tosin ollut niin paljon sokeria ja rasvaa kun jossain creemitäytteisessä pullavassa.
Pääruuaksi oli melkein aina perunaa ja lihaa jossain muodossa sekä salaattia. Tai sitten muita ihan tavallisia ruokia kuten makaronilaatikko ja spagetti bolognese. Eineksiäkin syötiin, esim. maksalaatikkoa ja pinaattilättyjä. Monesti saatiin myös alennuksella Saarioisten roiskeläppiä :D (Yleensä sain 1/3 osan tai puolikkaan semmoisesta pienestä pizzasta). Joskus haettiin iso rasia ranskalaisia kaikilla mausteilta grilliltä ja jaettiin koko perheen kesken. Annoskoot oli hyvin kohtuullisia, eikä se ruoka ollut niin ihmeellistä, että siihen olisi tullut erityinen himo.
Kaikki meidän perheessä, suvussa ja tuttavapiirissä oli tosi hoikkia, paitsi 2:
Mun mummo, joka ylensöi, laittoi jokaiseen ruokaan paljon kermaa ja kahviinsa myös. Ja söi myös liikaa kaikkia herkkuja.
Toinen oli mun yksi luokkakaveri, joka oli jopa sairaalloisen lihava. Kerran kun kävin hänen kotonaan, kävi niin, että heiltä oli herkut vähissä. Äitinsä kattoi pöytään 3 pientä kakkupalaa. Syötiin molemmat yhdet ja äiti ehdotti, että vieras(eli minä) saa viimeisen palan. Tyttö sai raivohuutoitkukohtauksen eikä hänelle sopinut edes kun ehdotin, että jaetaan viimeinen pala. Äiti lähti niiltä sijoiltaan hakemaan meille vielä jätskit kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena tuli liikuttua koko ajan, siitäkin huolimatta että olin melko laiska lapsi :D Kaikki leikit oli ulkona ja sisäleikitkin usein sisälsi jonkin verran liikuntaa (kuten majanrakennus tai se, että lelut seikkailivat ympäri isoa taloa)
Pleikkarin pelaaminenkin oli joskus liikunnallista kun yksi pelasi ja muut (yli)reagoivat vieressä hyppien ja neuvoja huutaen. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä kun nykyään yrittää virittää keskustelua vähemmästä autoilusta niin aina vedetään esiin kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka asuu tiettömien taipaleiden takana ja tarvitsee siis katumaasturia kun kuljettaa jokaisen kolmesta lapsestaan erikseen kouluun/päiväkotiin ja harrastuksiin.
Minua ei 70-luvulla kuljetettu koskaan autolla kouluun tai harrastuksiin. Kun oma lapsi oli pieni päiväkoti ja koulu olivat lähellä (oli asunnon valintakriteeri). Mutta kun yhtään askelta ei voi nykyään lapsi ottaa, niin se tulee näkymään karusti terveydessä.
Jos vedotaan menneeseen, niin kyllä ihminen tulee toimeen auton lisäksi myös ilman mm imuria, pesukonetta, jääkaappia, sisävessaa, nykyakaista lääketiedettä ja taloja.
Niin, puhumattakaan siitä että esimerkiksi 70-luvulla lapsuudessani autoilu oli todella in ja valtavassa boomissa. Nykyään autoilu on PALJON vähemmän suosittua kuin puoli vuosisataa sitten.
70-luvulla miehen mittä oli olla AUTOMIES. Korjata kaikki viat itse ja niin edespäin.
Rahaa oli riittävästi 1980-luvulla. Se ei ollut mikään köyhä vuosikymmen, vaikka nykystandardein siltä voisi vaikuttaa.
Ero 1980-luvun ja nykypäivän välillä on se, että kaupat eivät olleet auki 24/7, pikaruokaloita oli lähinnä vain kaupunkien keskustoissa ja koulussa oli kotitalous pakollisena aineena ja lapsille opetettiin siellä tekemään itse ruokaa ja koostamaan ateriat oikein (lautasmallin mukaan). Muutenkin kaupoissa oli tarjolla lähinnä perusruokaa, kun nykyisin on varmaan enemmän eineksiä. IRtokarkkeja sai kioskeilta ja "isot" irtokarkkipussit maksoivat 10 markkaa, ja olivat kooltaan varmaan jotain 150g, kun nykyisin pienetkin lapset voivat ostaa irtokarkkihyllystä kilon karkkia. Silloin 1980-luvulla harvemmin syötiin se iso kympin pussi kerralla, vaan jämät laitettiin jonnekin kaappiin ja syötiin sitten pikkuhiljaa viikon aikana. Kaupoissa iso sipsipussi taisi olla 150g. Virvoitusjuomat olivat 1/3 litraisia ja sellainen riitti oikein hyvin yhden lauantain herkkujuomaksi. Siis oli tietenkin tuolloinkin litrankin pulloja, mutta jos nyt puhutaan siitä miten yksi ihminen söi tai joi, niin en muista ketään, joka olisi vetänyt litran limun päivässä. Meilläkin oli neljän hengen perhe ja jos lauantaina ostetiin litran limu, niin sitä oli vielä maanantainakin jäljellä ja kaikki oli siitä juonut...
Ruoka, siis lounas/illallinen oli perinteistä kotiruokaa, ei mitään mikrossa lämmitettävää mikroruokaa. Ja oli säännölliset ruoka-ajat. mummolassa oli aamainen klo 7, lounas klo 11, kahvi klo 14, illallinen klo 17 ja tarvittaessa sitten iltapala klo 19-20. meillä kotona ei ollut tarkkoja ruoka-aikoja, mutta aamiainen oli aina puuroa, koulussa syötiin lounas, kotiin tullessa välipala ja sitten jompi kumpi vanhemmista teki illallisen ja iltapalaa jos halusi, niin sai ottaa jonkun suupalan. nykyisin kaikki tuntuvat syövän milloin huvittaa ja mitä huvittaa. Minä muistan koulusta, että ei ollut mitään vaihtoehtoja. Jos oli ruokalistalla maksakastiketta ja perunaa sekä salaattia, niin jos et maksakastikkeesta tykännyt, sitten söit perunaa ja salaattia sekä näkkäriä.
Silloin ei naposteltu koko ajan jotakin.
joo, ja tosiaan aina oltiin ulkona. Sisällähän ei ollut mitään tekemistä. Telkasta tuli ohjelmaa lähinnä vasta iltaisin (ihmemiehet, ritariässät, dallasit ja sellaiset), mitään nettisä ei ollut, puhelimessa ei voinut roikkua saatika kuljettaa niitä mukana. ulkona oltiin. pelattiin milloin mitäkin, minä kävin ahkerasti hiihtämässä ja kesäisin uimassa - uimaan menin pyörällä ja vaikka lähin uimaranta oli 500 metrin päässä, minä ajoin pyörällä 3 kilometrin päässää olevaan, koska se oli parempi ja niin teki suurinpiirtein 1/3 koulustakin. nykyisin tuollaisia matkoja ei lapset suostu aina edes pyöräilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä kun nykyään yrittää virittää keskustelua vähemmästä autoilusta niin aina vedetään esiin kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka asuu tiettömien taipaleiden takana ja tarvitsee siis katumaasturia kun kuljettaa jokaisen kolmesta lapsestaan erikseen kouluun/päiväkotiin ja harrastuksiin.
Minua ei 70-luvulla kuljetettu koskaan autolla kouluun tai harrastuksiin. Kun oma lapsi oli pieni päiväkoti ja koulu olivat lähellä (oli asunnon valintakriteeri). Mutta kun yhtään askelta ei voi nykyään lapsi ottaa, niin se tulee näkymään karusti terveydessä.
Jos vedotaan menneeseen, niin kyllä ihminen tulee toimeen auton lisäksi myös ilman mm imuria, pesukonetta, jääkaappia, sisävessaa, nykyakaista lääketiedettä ja taloja.
Niin, puhumattakaan siitä että esimerkiksi 70-luvulla lapsuudessani autoilu oli todella in ja valtavassa boomissa. Nykyään autoilu on PALJON vähemmän suosittua kuin puoli vuosisataa sitten.
70-luvulla miehen mittä oli olla AUTOMIES. Korjata kaikki viat itse ja niin edespäin.
Siinä on vaan se pieni juttu, että niitä autoja ei ihan jokaisella ollut.
Vuoden 1970 lopussa Suomessa oli rekisterissä 711 968 henkilöautoa. Suomessa oli kesäkuun 2021 lopussa liikennekäytössä 2 830 953 henkilöautoa
Autojen määrä on moninkertaistunut niistä ajoista!
Herkkuja syötiin vähemmän. Muistan omasta lapsuudesta 80- ja 90-luvulta, että karkkia, sipsejä ja muita herkkuja ei syöty arkipäiväisesti, paitsi niissä harvoissa lihavissa perheissä. Karkkia ehkä saatiin keskimäärin yhtenä päivänä viikossa, eivätkä ne olleet isoja mättöpusseja kuten nykyään. Oli sellainen käsite kuin karkkipäivä ja siitä varmaan myös Lauantaipussi sai nimensä. Silloin oli kaupoissa hylly mihin herkkuja laitettiin. Nyt niille on omat pitkät käytävät kaupoissa ja kassoilla lisäksi pienemmät.