Lue keskustelun säännöt.
Miksi vielä 80-luvulla oltiin hoikkia, vaikka silloin ei terveydestä ja ruoasta tiedetty niin paljon kuin nykyään?
16.08.2021 |
Vanhat rantakuvat 80-luku vs. 2021: Solakoiden naisten tilalle on tullut rantanorsuja ja urheilullisten miesten tilalle veteliä pallomahoja.
Nykyään lapsetkin ovat lihavia.
Kommentit (377)
Ei kasarilla missään nälässä eletty. Meilläkin syötiin ihan kunnolla, ja välillä illalla jätskit päälle.
Kasarilla noudatettiin säännöllisiä ruoka-aikoja. Nykyään syödään ihan miten sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten suomalaiset haluttiin "sivistää" lipittämään mietoja.
Alkoholin kulutus viisinkertaistui, mutta sivistystä on.
Sivistystä joo. Alkoholistit ovat vaan profiloituneet trendikkäiksi keskustelemalla näyttävästi olutravintoloissa täyteläisestä suutuntumasta ja kukkaisasta, viipyilevästä jälkimausta.
Se ihan perinteisin humalahakuinen juominen jossa kirjaimellisesti kaadettiin pullo kossua kerralla naamaan perjantaina tehtaan pillin huudettua jotta sammutaan ennen yhdeksää on kyllä jäänyt historiaan.
Aiemmin tuo duunari joi ruuan kanssakin maitoa ja se perjantaikänni oli ainoa alkoholi jota se juhlapyhien ulkopuolella käytti eikä kokonaiskulutus ollut kovinkaan korkeaa vaikka humalassa riehuminen olikin näkyvää.
Nyt porukka tissuttelee moninkertaisia määriä ympäri viikkoa mikä jää jotenkin tutkan katveeseen kun rähinäviinapulloa ei korkata entiseen malliin mutta maksahan tuossa poksahtaa ihan yhtä lailla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki 80-luvullakin oli herkkuja ja kahvin kanssa usein syötiin pullaa. Herkut eivät kuitenkaan kuuluneet jokapäiväiseen ruokavalioon, kuten ne nykyään monilla ihmisillä kuuluvat. Nykyäänkään lihavuuden taustalla ei ole herkku silloin tällöin, vaan herkkujen määrä ja toistuvuus. Herkuista on tullut osa arkiruokaa.
Kasarilla syötiin nimenomaan pullaa, joku pullapitkon siivu, korkeintaan joku pikkupulla (luksusta oli, jos se oli korvapuusti tai voisilmäpulla). Pulla on yllättäen suhteellisen "hyvä" syötävä kalorimääränsä kannalta.
Pullapitkon siivu (Pullava) n. 100kcal, pienehkö sokeripulla (Fazer) 150kcal, voisilmäpulla/korvapuusti (Fazer) 300kcal.
Tai Fazerin sinisenä laskettuna vajaa 3 palaa, 1 rivi, 2 riviä.
Tai Vaasan Ruispaloina laskettuna karkeasti 2 ruispalaa (4 puoliskoa), 3 ruispalaa, 6 ruispalaa.
Makuasa pitääkö tuota hyvänä.
Ei kasarilla ollut mitään Pullava-pitkoa tai Fazerin pullia (nuo ovat muuten isompia kuin mitä kasarilla leivottiin)...
Etsipä vertailuksi itse leivotun pullapitkon kalorit, siis sellaisen, jossa on vain muutama raesokerihippu pinnalla.
Pullavaa on ollut ainakin 70-luvulta asti, sehän on ollut suorastaan pullapitkojen arkkityyppi johon muita pitkoja on verrattu iät ajat ja jolta ei ole mitenkään voinut välttyä jos on kuunaan kahvin kanssa jotain känttyä syönyt. Meillä tehtiin kasarilla juuri Pullavasta myös makeita köyhiä ritareita. A ai että oli hyvää kun sipaisi vielä pintaan reippaasti mummon tekemää mansikkahilloa ja viimeisteli lusikallisella kermavaahtoa. Munamaito oli tietysti täysmaitoa ja siivut paistettiin voissa - kaloreita en viitsi alkaa edes laskemaan.
Mä en kyllä muista lapsuudesta yhtään kaveri perhettä, jossa olisi ollut ostopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä oli 80-luvulla todella kevyttä ja helppoa. Ei silloin tehty tiukkoja 8 tunnin päiviä, vaan niissä oli löysää. Ei ollut älypuhelimia ja se säästi aikaa. Autoja oli vähemmän, niin ehkä tuolla ulkona oli kivempi kulkea. Täällä joku mainosti pyöräilleensä. Ei nykyään voi lapsia päästää kouluun kävellen tai pyörällä, jos ei asu aivan vieressä. Ajat muuttuu ja nykyaika voittaa kaikin tavoin menneen. 80-luvulla saatettiin olla laihoja, mutta nykyään ollaan onnellisempia ja tekwmistä on enemmän.
Juuri päinvastoin. Silloin oltiin yleisesti onnellisempia ja kyllä tekemistä riitti. Nykyään tuntuu olevan kaikenlaista turhaa yllin kyllin.
Oltiin onnellisempia, koska tyhmäkin sai töitä ja niillä rahoilla pystyi ostamaan kodin, auton, mökin, käymään ulkomailla...
kyllä minäkin olen sitä mieltä että juomisella se ylipaino nykyään hankitaan. tallinnasta kannetaan laatikkokaupalla kaljaa ym. sillä minäkin 2 tyypin diabeteksen hankin,ihan siideriä kittaamalla. liikoja en ole koskaan syönyt enkä valmisruokia osta. kaljalaatikon kun juo niin paino nousee 5kg,ainakin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä oli 80-luvulla todella kevyttä ja helppoa. Ei silloin tehty tiukkoja 8 tunnin päiviä, vaan niissä oli löysää. Ei ollut älypuhelimia ja se säästi aikaa. Autoja oli vähemmän, niin ehkä tuolla ulkona oli kivempi kulkea. Täällä joku mainosti pyöräilleensä. Ei nykyään voi lapsia päästää kouluun kävellen tai pyörällä, jos ei asu aivan vieressä. Ajat muuttuu ja nykyaika voittaa kaikin tavoin menneen. 80-luvulla saatettiin olla laihoja, mutta nykyään ollaan onnellisempia ja tekwmistä on enemmän.
Juuri päinvastoin. Silloin oltiin yleisesti onnellisempia ja kyllä tekemistä riitti. Nykyään tuntuu olevan kaikenlaista turhaa yllin kyllin.
Oltiin onnellisempia, koska tyhmäkin sai töitä ja niillä rahoilla pystyi ostamaan kodin, auton, mökin, käymään ulkomailla...
Paha ahne sukupolvi?
Koska kasvatuksessakin oli vielä selkärankaa, eikä lapset saaneet kaikkea mitä halusivat. Eilen kaupassa: nuori perhe ja hihnalla oli einespizzoja, sipsejä, energiajuomia, coca-colaa, suklaata, jotain ihan järkky ikuisuuksia säilyviä muffinsseja, makkaraa, ranskalaisia, lihapiirakoita, riisi-frutteja, paahtoleipää, jotain järkkyjä marinoituja possunpihvejä, appelsiinimehua, juustoa. Ei mitään tuoretta, ei vihanneksia, marjoja, hedelmiä- ollenkaan. Olisin poistanut tosta tiskiltä ihan jokaisen tuotteen. Siinä siis mätettiin sokeria, rasvaa, höttö-hiilareita, säilöntä- ja väriaineita. Vitamiineja ja kuituja ei noista aineksista löydy. Tulosena rasvamaksa ja vatsa, johon kaikki toi sokeri ja hiilarit kertyvät. Tuloksena legginseissä raahustava muumi-perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä oli 80-luvulla todella kevyttä ja helppoa. Ei silloin tehty tiukkoja 8 tunnin päiviä, vaan niissä oli löysää. Ei ollut älypuhelimia ja se säästi aikaa. Autoja oli vähemmän, niin ehkä tuolla ulkona oli kivempi kulkea. Täällä joku mainosti pyöräilleensä. Ei nykyään voi lapsia päästää kouluun kävellen tai pyörällä, jos ei asu aivan vieressä. Ajat muuttuu ja nykyaika voittaa kaikin tavoin menneen. 80-luvulla saatettiin olla laihoja, mutta nykyään ollaan onnellisempia ja tekwmistä on enemmän.
Juuri päinvastoin. Silloin oltiin yleisesti onnellisempia ja kyllä tekemistä riitti. Nykyään tuntuu olevan kaikenlaista turhaa yllin kyllin.
Oltiin onnellisempia, koska tyhmäkin sai töitä ja niillä rahoilla pystyi ostamaan kodin, auton, mökin, käymään ulkomailla...
Juuri näin. Kenenkään ei tarvinnut kokea itseään turhaksi. Vanhempani kävivät kansakoulun ja äiti opiskeli karjakoksi millä ei sitten pk-seudulla mitään tehnyt. Töitä sai aina tehdä ja vaikka oli rankkojakin fyysisiä juttuja, ei tarvinnut juosta ja päteä, riitti kun teki. Vanhempieni luonteella ja älynlahjoilla ei nykyään pääsisi mihinkään, koska joka varastohommaan pitää tehdä innovatiivinen esittelyvideo itsestä. Valitettavasti olen luonteenlaadultani samanlainen, ahkera ja ihan mukava, mutta ei se riitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki 80-luvullakin oli herkkuja ja kahvin kanssa usein syötiin pullaa. Herkut eivät kuitenkaan kuuluneet jokapäiväiseen ruokavalioon, kuten ne nykyään monilla ihmisillä kuuluvat. Nykyäänkään lihavuuden taustalla ei ole herkku silloin tällöin, vaan herkkujen määrä ja toistuvuus. Herkuista on tullut osa arkiruokaa.
Kasarilla syötiin nimenomaan pullaa, joku pullapitkon siivu, korkeintaan joku pikkupulla (luksusta oli, jos se oli korvapuusti tai voisilmäpulla). Pulla on yllättäen suhteellisen "hyvä" syötävä kalorimääränsä kannalta.
Pullapitkon siivu (Pullava) n. 100kcal, pienehkö sokeripulla (Fazer) 150kcal, voisilmäpulla/korvapuusti (Fazer) 300kcal.
Tai Fazerin sinisenä laskettuna vajaa 3 palaa, 1 rivi, 2 riviä.
Tai Vaasan Ruispaloina laskettuna karkeasti 2 ruispalaa (4 puoliskoa), 3 ruispalaa, 6 ruispalaa.
Makuasa pitääkö tuota hyvänä.
Ei kasarilla ollut mitään Pullava-pitkoa tai Fazerin pullia (nuo ovat muuten isompia kuin mitä kasarilla leivottiin)...
Etsipä vertailuksi itse leivotun pullapitkon kalorit, siis sellaisen, jossa on vain muutama raesokerihippu pinnalla.
Pullavaa on ollut ainakin 70-luvulta asti, sehän on ollut suorastaan pullapitkojen arkkityyppi johon muita pitkoja on verrattu iät ajat ja jolta ei ole mitenkään voinut välttyä jos on kuunaan kahvin kanssa jotain känttyä syönyt. Meillä tehtiin kasarilla juuri Pullavasta myös makeita köyhiä ritareita. A ai että oli hyvää kun sipaisi vielä pintaan reippaasti mummon tekemää mansikkahilloa ja viimeisteli lusikallisella kermavaahtoa. Munamaito oli tietysti täysmaitoa ja siivut paistettiin voissa - kaloreita en viitsi alkaa edes laskemaan.
Mä en kyllä muista lapsuudesta yhtään kaveri perhettä, jossa olisi ollut ostopullaa.
Kai sitä kuitenkin joku muukin kuin meidän perhe on ostanut kun esimerkiksi tuo mainittu pitko on 45 vuotta lähes samanlaisena kaupan hyllyssä pysynyt. Alkuun ei kyllä tainnut olla valmiiksi viipaloitua koska muistan että siskon kanssa aina syynättiin tarkkaan että kuinka paksun siivun toinen kehtaa itselleen leikata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki 80-luvullakin oli herkkuja ja kahvin kanssa usein syötiin pullaa. Herkut eivät kuitenkaan kuuluneet jokapäiväiseen ruokavalioon, kuten ne nykyään monilla ihmisillä kuuluvat. Nykyäänkään lihavuuden taustalla ei ole herkku silloin tällöin, vaan herkkujen määrä ja toistuvuus. Herkuista on tullut osa arkiruokaa.
Kasarilla syötiin nimenomaan pullaa, joku pullapitkon siivu, korkeintaan joku pikkupulla (luksusta oli, jos se oli korvapuusti tai voisilmäpulla). Pulla on yllättäen suhteellisen "hyvä" syötävä kalorimääränsä kannalta.
Pullapitkon siivu (Pullava) n. 100kcal, pienehkö sokeripulla (Fazer) 150kcal, voisilmäpulla/korvapuusti (Fazer) 300kcal.
Tai Fazerin sinisenä laskettuna vajaa 3 palaa, 1 rivi, 2 riviä.
Tai Vaasan Ruispaloina laskettuna karkeasti 2 ruispalaa (4 puoliskoa), 3 ruispalaa, 6 ruispalaa.
Makuasa pitääkö tuota hyvänä.
Ei kasarilla ollut mitään Pullava-pitkoa tai Fazerin pullia (nuo ovat muuten isompia kuin mitä kasarilla leivottiin)...
Etsipä vertailuksi itse leivotun pullapitkon kalorit, siis sellaisen, jossa on vain muutama raesokerihippu pinnalla.
Pullavaa on ollut ainakin 70-luvulta asti, sehän on ollut suorastaan pullapitkojen arkkityyppi johon muita pitkoja on verrattu iät ajat ja jolta ei ole mitenkään voinut välttyä jos on kuunaan kahvin kanssa jotain känttyä syönyt. Meillä tehtiin kasarilla juuri Pullavasta myös makeita köyhiä ritareita. A ai että oli hyvää kun sipaisi vielä pintaan reippaasti mummon tekemää mansikkahilloa ja viimeisteli lusikallisella kermavaahtoa. Munamaito oli tietysti täysmaitoa ja siivut paistettiin voissa - kaloreita en viitsi alkaa edes laskemaan.
Mä en kyllä muista lapsuudesta yhtään kaveri perhettä, jossa olisi ollut ostopullaa.
Kai sitä kuitenkin joku muukin kuin meidän perhe on ostanut kun esimerkiksi tuo mainittu pitko on 45 vuotta lähes samanlaisena kaupan hyllyssä pysynyt. Alkuun ei kyllä tainnut olla valmiiksi viipaloitua koska muistan että siskon kanssa aina syynättiin tarkkaan että kuinka paksun siivun toinen kehtaa itselleen leikata.
Joissain kaupan ilmaiskahvitarjoiluissa sitä varmaan oli ja toritapahtumissa, nyt kun mietin. Ja koulun retkillä. Ainakin jotain hyvin pullavan kaltaista pullaa oli. Itse tosiaan ekan kerran oon ostanut sitä 2010-luvulla vaikka kasarilapsi oon. En oo tajunnut, että se on niin vanha tuote.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten suomalaiset haluttiin "sivistää" lipittämään mietoja.
Alkoholin kulutus viisinkertaistui, mutta sivistystä on.
Sivistystä joo. Alkoholistit ovat vaan profiloituneet trendikkäiksi keskustelemalla näyttävästi olutravintoloissa täyteläisestä suutuntumasta ja kukkaisasta, viipyilevästä jälkimausta.
Se ihan perinteisin humalahakuinen juominen jossa kirjaimellisesti kaadettiin pullo kossua kerralla naamaan perjantaina tehtaan pillin huudettua jotta sammutaan ennen yhdeksää on kyllä jäänyt historiaan.
Aiemmin tuo duunari joi ruuan kanssakin maitoa ja se perjantaikänni oli ainoa alkoholi jota se juhlapyhien ulkopuolella käytti eikä kokonaiskulutus ollut kovinkaan korkeaa vaikka humalassa riehuminen olikin näkyvää.
Nyt porukka tissuttelee moninkertaisia määriä ympäri viikkoa mikä jää jotenkin tutkan katveeseen kun rähinäviinapulloa ei korkata entiseen malliin mutta maksahan tuossa poksahtaa ihan yhtä lailla
Tämä. 70-luvun eläneenä voin allekirjoittaa sataprosenttisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla ei oltu kehopositiivisuudesta kuultukaan ja ne lihavat eivät uskaltaneet tulla rannoille.
Prosessoidun ruoan käyttö on lisääntynyt itse tehdyn kustannuksella. Limsoissa, karkeissa ja sipseissä jättiläiskoot pakkauksissa uusi normaali. Kalja ostetaan salkuittain. Ruoka-aikoja ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva pikaruoka, limut, siiderit, karkit ja sitten on taas nälkä. Ennen liikuttiin kävellen, pyörillä ja harrastettiin liikuntaa. Nyt tilataan postimyynnistä kotiin.
Joka päivä syödään 500 kcal enemmän kuin ennen ja kulutetaan 500 kcal vähemmän kuin ennen. Se lähtee hyvin pienistä asioista, kuten portaiden käyttämisestä hissin sijaan. Simple.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän. Ei ollut niin paljon valinnanvaraa kaupassa, oltiin köyhempiä ja elämäntyyli oli aktiivisempaa. Harrastuksiin mentiin polkupyörällä tai kävellen, leikittiin enemmän pihalla, ei katottu passiivisena telkkaria tai kännykkää kaikki vapaa-aika.
Lisään tähän sen, että oli vielä monessa perheessä tapana noudattaa säännöllisiä ruoka-aikoja. Ja jopa sinkut tekivät niin. Jatkuvaa napostelua ei harrastettu. Eipä siihen olisi ollut rahaakaan.
10 mk irtokarkkipussi oli aivan järkyttävän iso. Samoin Lauantaipussi, se oli ihan juhlaa ja sen jaoin siskoni kanssa. Miten paljon siinä olikaan syötävää! Ja tosiaan tämä 1 kerran viikossa. Muutoin ei karkkia saanut. Ei kukaan.
Ruuaksi oli aina keitettyä perunaa ja ruskeaa kastiketta. En muista edes että lihaa olisi kastikkeessa ollut.
Aina liikuttiin ulkona. Ei erikseen harrastettu mitään. Nykyään varmaan majojen rakentelu, puissa kiipeily ja pulkkamäen laskeminen ovat ohjattuja harrasteita joista joku ohjaaja saa palkkansa.
Lihavuusgeeniä ei silloin ollut vielä olemassa.
Musta on usein tuntunut, että kun tykkään liikkua ja esim. kävellä huvikseen sitä on pidetty outona. Jos sanon vaikka, että kävelen jonkun kolmen kilometrin matkan huvikseni niin pidetään jotenkin tyhmänä jos mahdollisuus olisi kulkea sama matka julkisilla tai autokyydillä.
Sitä mietin juuri tässä kaikessa mässäilyssä, että onko nykyään kaikki comfort foodia/mielihyväsyömistä siksi, että ihmisiä ahdistaa niin paljon nykymeno? Työelämä, opiskelu, rahan säästäminen tulevaisuutta varten, pakkomielle "elää" koko ajan täysillä, parisuhteet, perheet, lapset, kaverit, sosiaaliset suhteet, työttömyys...se että selviää ylipäänsä kaikesta.
Vaikka heräisi kaiken ylimääräisen valtavaan turhuuteen niin voi olla aika yksin ajatustensa kanssa. Siihen moni syö ja juo ja turruttaa ahdistuksensa.
Tuon urheilunkin suhteen on nykyään sitä, että pitäisi käydä salilla tai on ns. laihaläski vähintään. Eli ei riitä hoikkuus vaan pitää hankkia ne ilmapallolihakset. Ei riitä joku kävely ja kotitreeni, se on köyhää ja junttia.
Se on joku kemikaalimyrkky sotkee ihmisen luonnollisen aineenvaihdunnan. Terve ihminen ei liho sairaalloisen ylipainoiseksi.