Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

Sunnuntai-iltoina tuli joitain TV-sarjoja tyyliin Onen Päivät (Happy Days) ja Kupla, joita oli pakko katsoa. Myös Juuret (Roots) .

Muutenhan sunnuntait olivat toivottoman tylsiä päiviä. jos oli hyvät ilmat ehkä tuli käytyä pidemmällä lenkillä koiran kanssa mutta se oli sitten siinä.

Työpäivä siinä missä muutkin. Karjatilalla ei vapaita ollut.

Pelkkiä hyviä muistoja! Kirjoitin 1974 joten kun seitsenkymppiluku alkoi olin jo melkein lukiolainen eli jo pitkään ollut itse vastuussa koulusta. Lauantaisin sai nukkua pidempään ja pysyä yöpaidassa pidempään. Lauantaina me lapset oltiin hyvänä apuna keittiössä jos haluttiin, ja kokkailla. Kivoja ohjelmia tuli. Illalla kavereiden kanssa. Sunnuntaina kävin läpi sen mitä koulussa olisi seuraavalla viikolla ja suunnittelin koska alkaisin lukea kokeisiin. Kavereiden tai sisarusten kanssa ulos pyörillä, tai uimaan tai elokuviin. Mitävarten kauppojen olisi pitänyt olla auki? Tuntui että olisi ollut hyvän viikonlopun tuhlausta jos olisi kauppaankin pitänyt kerätä! Pyykin ripustamisessa tai lakanoiden vetämisestä välillä mukana kotona. Usein sunnuntaisin joku peli-ilta kotona (spontaanisti, jotkut vain aloittivat ja muita tuli mukaan jos tuli). Ja koska sunnuntaina oli myöhäinen lounas ( tai aikainen päivällinen, miten vain) niin illalla oli yhdessä pöytään laitettua leipää ja leikkeleitä eli kylmä iltapala. Jos halusin olla itsekseni, kuuntelin kuulokkeilla huoneessani mankalta sitä musiikkia mistä pidin, ja luin. Miten minusta tuntuu että teimme enemmän mutta olimme kiireettömämpiä?

Näinköhän vain. Kyllähän espanjantautikin jo 50 vuotta aikaisemmin levisi täällä inaria myöten vaikka silloin eleltiin vielä paljon enemmän eristyksissä.

1970-luvulla Suomessa oli vielä toimiva julkinen terveydenhuolto ja maata johti Kekkonen eikä lauma avuttomia pikkutyttöjä jotka eivät kykene kuukausiin sulkemaan edes pahimmista epidemiapesäkkeistä rajan yli maahan valuvaa joutosakkia joka saa vapaasti painua ilman mitään pakkokaranteenia kaupungille pyörimään.

Kun Kekkonen olisi kerran ärähtänyt niin rajat olisivat olleet iltapäivänä kiinni eivätkä edes ulos jääneet suomalaiset olisi päässeet sisään ilman armeijan valvonnassa järjestettyä telttaleiriä.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.

Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!

Vierailija kirjoitti:

Isä oli humalassa joka päivä paitsi sunnuntaisin, kun alkoholia ei saanut kaupasta. Se oli lempipäiväni lapsuudessa. Ei riehumista ja riitaa! Käytiin ajelulla, haettiin hampurilaiset kioskilta. Seitsemältä illalla oli tosiaan piirretty, Liisa ihmemaassa, peukaloisen retket, tao tao jne. Sitten oli vielä draamasarja, jota katsoin äidin kanssa, vaikka olin ala-asteella. Paluu Eedeniin, Anno Domini, Taiteilijan tytär, olikohan Hiidenvirta myös sillä ohjelmapaikalla.

Hiidenvirta tuli ykköseltä lauantai-iltaisin ennen puoli yhdeksän uutisia. Samalla ohjelmapaikalla kuin nykyisinkin tulee brittiläisiä dekkareita. Esitysvuosi oli 1985.

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntai oli lepopäivä. Silloin tehtiin töitä viikolla.

Näin on, esim kukaan ei tamppaillut mattoja sunnuntaina ja pyykkinarut olivat tyhjinä ts sunnuntaina ei pesty pyykkiä tai ne kuivattiin salaa.

Maalla kyläiltiin naapureissa, naapurin emäntä tuli istumaan sukankutimensa kanssa ja kahviteltiin. Jumalanpalveluksen aikana ei menty naapuriin.

Lapset leikkivät pihoilla erilaisia pelejä. Ihan mukavaa aikaa kun some-touhut eivät häirinneet.

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaisin tuli moniakin hyviä sarjoja telkkarista. Esimerkiksi Merilinja, Kahden kerroksen väkeä, Lumikenttien kutsu jne. Joskus sunnuntaina keskellä päivää tuli Tenavat-sarja, piirretty. Ja tietysti päivällä tuli se iki-ihana Pieni talo preerialla.

Sunnuntaina emme yleensä kyläilleet missään. Minä saatoin joskus käydä jonkun kaverin kotona tai joku kavereista tuli meille.

Sunnuntai kului kotona lepäillen, lukien tai telkkaria katsellen, myös ulkoilemassa käytiin.

Kahden kerroksen väen esityspäivä oli lauantai, Merilinjan päivästä en ole ihan varma, saattoi ollakin sunnuntai.

Muistan sen hirveän kiireen lauantaina ehtiä kauppaan ennen kuin se meni kiinni ja sitten jos jotain puuttui sunnuntaina niin sai olla ilman. Teininä inhosin sunnuntaita, sillä se oli sellainen epäpäivä ja kaikki oli kiinni. Ja televisiosta tuli niin vähän ohjelmaa. Sitä vain odotti, että ankea arki taas alkaa. Aikuisena kun sunnuntaitkin muuttuivat normaaleiksi päiviksi, olen päässyt sunnuntaiahdistuksesta eroon, ihanaa kun voi mennä ja tehdä ja käydä kaupassa rauhassa. Kaikkea ei tarvitse ehtiä lauantaina. 

Me ei saatu mennä ulos kavereiden kanssa ennen kuin jumalanpalvelus oli ohi, kamalan uskonnollista ja tekopyhää touhua vanhemmillani. Muutoin pyrin olemaan ulkona mahdollisimman paljon. Käytiin joskus syömässä ravintolassa sunnuntaisin. 80-luvulta muistan sunnuntai-iltojen minisarjat tv:stä, jotka oli yleensä hyviä. Silloin sai myös jäätelöä.

Jumalanpalvelus pauhasi aika kovalla. Kaupassa ei tavattu käydä.

Me käytiin sekä uimassa että kirkossa. Lisäksi luin ja harjoittelin soittoläksyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntai oli lepopäivä. Silloin tehtiin töitä viikolla.

Lauantaikin oli pitkään puoliksi arkipäivä. Vielä 1980-luvulla armeijassa viikonloppuvapaat alkoivat lauantaina klo 12  ja yliopiston yleiset tenttipäivät olivat usein lauantaisin klo 9-13. Varsinaisesti ne vapaat lauantait tulivat 1970-luvun alussa peruskoulun mukana ja samalla kesälomista haukattiin pari viikkoa pois elokuun lopusta. Sitä ennen koulujen kesälomat kestivät 3 kuukautta kesäkuun alusta elokuun loppuun.

Vaikka olen julkipakana, niin haluan erottaa viikonlopun muista arkipäivistä ja minusta olisi huonoa suunnittelua jos joutuisin käymään sunnuntaina ruokakaupassa. Asennoidun sunnuntaihin semmoisena päivänä, jolloin ei ole pakko tehdä mitään erityistä ulkoilun ja ruuanlaiton lisäksi. Silloin voi levätä ja miettiä vähän seuraavan viikon suunnitelmia.

Ainakin Tampereen yliopistossa on vielä 2000-luvulla ja ehkä joka 2010-luvullakin ollut lauantaisin yleinen tenttipäivä. Sinne piti täyttää sellainen ruskea kuori ja palauttaa tiettyyn päivään mennessä tiettyyn paikkaan, tenttikuoren sai sitten ovella tenttiin mennessä, se oli suljettu ja siellä sisällä oli tenttikysymykset.

Miten mahtaa olla nykyään? Mitään ei varmaan enää kirjoiteta käsin? Jos ei, niin harmi!

Sori OT

Vierailija kirjoitti:

Näinköhän vain. Kyllähän espanjantautikin jo 50 vuotta aikaisemmin levisi täällä inaria myöten vaikka silloin eleltiin vielä paljon enemmän eristyksissä.

1970-luvulla Suomessa oli vielä toimiva julkinen terveydenhuolto ja maata johti Kekkonen eikä lauma avuttomia pikkutyttöjä jotka eivät kykene kuukausiin sulkemaan edes pahimmista epidemiapesäkkeistä rajan yli maahan valuvaa joutosakkia joka saa vapaasti painua ilman mitään pakkokaranteenia kaupungille pyörimään.

Kun Kekkonen olisi kerran ärähtänyt niin rajat olisivat olleet iltapäivänä kiinni eivätkä edes ulos jääneet suomalaiset olisi päässeet sisään ilman armeijan valvonnassa järjestettyä telttaleiriä.

Eli Suomi oli tuolloin diktatuuri eikä perustuslaillinen demokratia?

Olin lapsi 80-luvulla. Meillä oli mökki puolen tunnin päästä ja sinne mentiin aina perjantaina kesät talvet. Sunnuntaina päivällä sieltä tultiin pois siten, että oltiin vähän aikaa kotona ja sitten oli päivällinen.

Muistan, kun kiirehdin aina perjantaina tekemään läksyt, ettei tarvitsisi ottaa läksyjä mukaan mökille.

Katsoin myös lastenohjelmia sunnuntaisin. Yhden muistan, vaikka se oli ehkä tylsin kaikista enkä pitänyt siitä: Fragglit. Ne olivat jotain olentoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.

Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!

No, meillä ei ollut. Asuimme Suomen kolmanneksi suurimmassa kaupungissa kerrostalossa. Kaikilla muilla oli puhelimet, meillä ei.

Ahdistavinta. En tiedä ketään, joka olisi tykännyt siitä painostavasta sunnuntaifiiliksestä. Aika monelle jäi traumoja siitä, että kerran viikossa yhteiskunta oli aikalailla kiinni ja ylle laskeutui muutenkin outo epätoivo. Pikkuhiljaa tuo alkoi hellittää, kun kauppojen aukiolo vapautui ja ihmiset muuttuivat jotenkin kauttaaltaan muutenkin avoimimmiksi. Viimeinen paikka missä sitä samaa painostavaa olen kokenut oli Prahassa 1993 kun maa oli vielä henkisesti täysin neuvostovallan alla.

Tätä painostavaa sunnuntaifiilistä ei tullut edes silloin, kun korona alkoi ja ketään ei illut kaduilla. Siitä voi vähän päätellä mikä voima sillä oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.

Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!

Jaaha, meillä oli luokalla 36 oppilasta ja puhelimia oli alle 10:llä perheellä. Ihan kaupungista oli kyse, oppikoulu ja sama vuosi 1974. Älä yleistä ja levitä omaa elitismiäsi. Noloa.

Myös ulkovessoja oli muutamalla ja yleisessä saunassa kävimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.

Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!

Maaseudulla kaikilla ei ollut puhelinta. Muistan hyvin miten meillä käytiin soittamassa esim eläinlääkärille ja seminologille. Myös sellainen puhelu otettiin vastaan keskussairaalasta, että naapurin mummo oli kuollut.  Ko naapurissa ei ollut puhelinta ja olivat antaneet sairaalan yhteystietoihin meidän numeron. Tämä muistoni on vuodelta 1971, tarkistin tuon mummon kuolinvuoden.

Vierailija kirjoitti:

Jumalanpalvelus pauhasi aika kovalla. Kaupassa ei tavattu käydä.

En ymmärtänyt. Kaupat menivät kiinni lauantaina klo13 ja aukesivat maanantaina klo 8 tai 9. Suuret marketit sulkivat la klo18. Ei kukaan muukaan voinut käydä kaupassa, luonnollisesti.