Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kysymykseen vastaan ensimmäisellä mieleen tulevalla sanalla: ankeaa.

1970-luvun sunnuntait olivat jotenkin masentavampia kuin maanantait jolloin arkirutiinit sentään pärähtivät käyntiin kun pääsi edes kouluun ja näki kavereita

Meillä kun sunnuntait oli varattu "aikuisten" juttuihin kuten sukulaisten, tuttavien ja naapurien luona kyläilyyn niinä harvoina viikonloppuina kun en joutunut vanhempien mukana kesämökiksi kutsuttuun työsiirtolaan perunamaata kuokkimaan tai kaatosateessa jollekin suolle puolukoita keräämään.

Talvella sentään käytiin kavereiden kanssa pulkkamäessä kun mökille ei päässyt.

Ollaan varmaan sisaruksia…

Sunnuntaisin tuli moniakin hyviä sarjoja telkkarista. Esimerkiksi Merilinja, Kahden kerroksen väkeä, Lumikenttien kutsu jne. Joskus sunnuntaina keskellä päivää tuli Tenavat-sarja, piirretty. Ja tietysti päivällä tuli se iki-ihana Pieni talo preerialla.

Sunnuntaina emme yleensä kyläilleet missään. Minä saatoin joskus käydä jonkun kaverin kotona tai joku kavereista tuli meille.

Sunnuntai kului kotona lepäillen, lukien tai telkkaria katsellen, myös ulkoilemassa käytiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Telkussa ohjelmat alkoivat aikaisemmin kuin muina päivinä. Oliko jopa kolmelta iltapäivällä tai jotain. Tämä 70/80-luvun vaihteessa.

Tuliko Toivotaan, Toivotaan sunnuntaisin?

Mun mielestä Toivotaan, Toivotaan olisi tullut lauantaisin koska lähetettiin muistaakseni joskus klo 13 tai 14 eli liian aikaisin sunnuntaiksi. Mutta toisaalta olisi sopinut hyvin sunnuntain surumieliseen tunnelmaan tunnareineen "Toivotaan, toivotaan, toivotaan. Että joskus luomme toisenlaisen maan. Antaisimme kaiken..." Siinähän kerättiin rahaa pääasiassa johonkin kehitystyöhön.

”Toivotaan, toivotaan tuli sunnuntaisin.

Sunnuntait ahdisti.

Illalla käytiin saunassa ja sisko letitti meidän tukat, mentiin märällä letillä nukkumaan ja maanantaina oli koulussa sitten jännä kihara tukka mitä kaikki kehui…

Tukan saaminen kuntoon 80- luvun puolestavälistä ylöspäin. Eilen lauantaina tuli käytyä saunassa, tänään meni kolme tuntia sen laittamiseen kreppiraudalla, muotovaahtoa ja lakkaa pirusti. Sininen ripsarikin lopussa. Vois ostaa huomenna uuden jos menen kaupunkiin.

En minä sitten olekaan ainoa jota sunnuntaisin ahdisti tuleva kouluviikko. Yllättävän moni on ollut siitä ahdistunut.

Jotenkin sitä ei osannut oikein edes iloita siitä sunnuntain vapaapäivästä, koska tiesi mikä seuraavana aamuna odottaa. Koulu oli niin kireä ja säännönmukainen, sekä toimintatavoiltaan kaavamainen. Jos joskus olisi edes hieman hellitetty ja otettu vähän rennommin ja opettajat heittäneet sen kireän vanteen pään ympäriltä jorpakkoon, niin olisi ollut paljon kivempi mennä kouluun.

Siellä piti kaikkien mahtua samaan kaavaan. Samaan peruskoulun edistykselliseen kaavaan. Se yhdistettynä vanhan kansan opettajiin tiukkoine nutturoineen, oli kamalaa.

Jännä tuo sunnuntaiahdistus mitä moni on lapsena tai nuorena kokenut, itsekin. Lauantaipäivissä oli ihan toinen fiilis, se oli suosikkini viikonpäivistä!

Nykyään, perheellisenä, sunnuntait on jees, ja lapsistakin.

Minulla sunnuntaipäivien haikeus ei liittynyt alkavaan kouluviikkoon, vaan nautin arjen menosta. Sunnuntaisin ksi oli vaan niin yksitoikkoista.

Sunnuntai aamuisin muistan usein heränneeni kun isä laittoi Loirin lp levyn soimaan. Hassu muisto😂. Päivisin usein luin huoneessani neiti etsiviä tai jotain, mummo kävi myös meillä usein päivä kahveilla, äiti kattoi kahvipöydän olohuoneeseen. Äiti leipoi lauantaina jotain kahvipöytään, usein kuivakakun.

Teininä tavattiin kavereiden kanssa läheisellä huolsikalla päivällä, käytiin kaakaolla😂.

Vierailija kirjoitti:

80- luvun loppupuolella lauantaisin Napakymppi, sitä ennen sauna. Lempishampooni oli tuolloin Finesse. Neulepaitaa neuloin. Illalla ensirakkauteni viereen nukkumaan.

Ohis, menee lauantai-muisteluihin tämä mutta niin lämpimät muistot mullakin lapsuuden 80-luvun lauantaisaunasta ja Napakympistä. Myös Bill Cosby showta katsottiin. Ensiksi siivottiin koti lauantaina, viimeisimpänä sauna ja suihkutilat oikein kloriitilla. Sitten mentiin ihanan puhtaan tuoksuiseen saunaan, oli kiva saunoa kun oli siivouspuuhista ja päivän ulkoiluista jo vähän väsynyt. Saunassa viihdyttiin pitkään mutta sitten tuli kiire pois, ettei vaan myöhästytty Napakympin alusta. Päälle värikkään froteiset kylpytakit (mulla oli kirkkaan vihreä), olkkarin sohvalle istumaan ja Napakymppi päälle. Usein poltettiin takkaakin samalla, oli tunnelmallista. Juomaksi mehua ja ruokana tyypillisesti jotain lauantai-illan herkkua, kuten lämpimiä juustokuorrutteisia voileipiä (graham-leipää, päälle ketsuppia, leikkele, ananasrengas, kuorrutus juustolla), uunimakkaraa, tai kotitekoista pitsaa jonka pohja oli siis sama kuin tavallisessa kotitekoisessa hiivaleivässä. Hyvää kyllä oli. Kari Salmelainen oli tosi hauska, mutta eniten pidin ujosta pianisti Kaitsusta. Jännitettiin sitä, joutuuko pariskunta matkalle Suomeen, ja jos tuli joku Teneriffa matkakohteeksi, sitä ihasteltiin.

Ja ettei mene ihan aiheen vierestä, niin sunnuntai jatkui sitten leppoisissa tunnelmissa. Koti oli siivottu, läksyt pitänyt tehdä ennen sunnuntaita, ei ollut oikein muuta kuin ulkoilua lähimaastossa, lukemista, telkkarin katsomista, löhöilyä. Sunnuntain lounas syötiin yleensä koko perhe yhdessä, katettiin pöytä nätiksi ja vähän parempaa syötävää. Ei edes osattu harmitella, että voi voi kun kaupat, ostoskeskukset jne on kiinni. Ei ollut tylsää, sunnuntain kuuluikin olla lepopäivä. 

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntait olivat meidän perheessämme todella leppoisia (koska koko lauantaipäivä huhkittiin kotitöitä ja lopuksi rojahdettiin saunan jälkeen kaikkemme antaneina puhtaiden vällyjen väliin, eikä mitään jäänyt tekemättä tai kiveä kääntämättä).

Sunnuntaina nukuttiin pitkään. Tehtiin mitä päähän pälkähti. Äiti laittoi vähän parempaa ruokaa, joskus joku leipoi. Ei ollut velvollisuuksia eikä missään asioilla voinut käydä, koska joka paikka oli kiinni. Joskus kävi vieraita kahvilla tai itse kävimme jossain vastaavasti.

Itse asiassa kaipaan sitä entisaikojen sunnuntaifiilistä. Päivä oli todella pitkä. Ikinä ei kuitenkaan ollut tylsää, koska tylsyys keksittiin vasta 2000-luvulla.

Mulla oli aina sunnuntaina tylsää 70- luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin siskon kanssa pyhäkoulua sunnuntaisin. Mutta emme vanhempiemme uskonnollisuuden vuoksi vaan siksi, että he saisivat tunnin aikuisten omaa aikaa. Pyhäkoulutunti oli puuduttavaa kouluviikon jälkeen. Olin n. 8-9-vuotias.

Muuten me olla möllöteltiin kotona ja jos oli onnekas, naapurin muksut hakivat ulos leikkimään. Illalla katsottiin Liisa Ihmemaassa ja Maija Mehiläistä ennen nukkumaanmenoa. Tuliko Pätkiksetkin Smurffeineen sunnuntaisin, en muista. Jos tuli mäkihyppyä töllöstä, seurasimme, miten Matti Nykänen ja muut suomalaiset pärjäävät.

Saimme myös videot kasarin jälkipuolella ja katsottiin siskon kanssa mm. Pekka Töpöhäntä - elokuva varmasti kymmeniä kertoja. Osaan edelleen muutaman kohtauksen ulkoa. 🙈 Joskus kävimme Makuunista vuokraamassa lastenleffan, mutta se oli spesiaalia. Varmaan leffa vuokrattiin jo lauantaina, Makuunikaan ei varmaan ollut sunnuntaina auki.

Ihana muisto tuo Pekka Töpöhäntä ja minulla ihan sama! Videot tuli vuonna 1986, ja meidänkin perheessä Pekka Töpöhäntä oli paras elokuva ikinä! Katsottiin myös kymmeniä kertoja, eikä siihen kyllästynyt yhtään. Sanatarkkoja lainauksia muistan edelleen todella tarkasti. Kaikkein hämmentävintä on, että puolisoni on toiselta puolelta maapalloa kotoisin, ja hänenkin lapsuutensa suosikki on ollut tuo samainen Pekka Töpöhäntä-elokuva vuodelta 1981. Kerran juttelimme lapsuuden suosikkielokuvistamme, ja kumpikin kuvailimme samaa elokuvaa, mutta emme meinanneet uskoa että niin eri maissa ja eri kulttuureissa kasvaneilla on voinut olla sama lapsuuden lempielokuva. Hänelle Pekka on tosin Peter. 

Katsoin aina sunnuntaiaamuisin telkkarista lastenohjelmia, äiti sai nukkua pitkään. Ainakin Rosvo Rudolf sieltä tuli ja ehkä myös Nils Holgersson. Käytiin alkuiltapäivästä aika usein lähiravintolassa syömässä lehtipihviä, sveitsinleikettä tms. Radiosta siellä pauhasi iskelmiä. Joskus äiti kilautti kaverille ja käytiin illalla kävelyllä - siis äiti, minä, äidin kaveri, äidin kaverin tytär (luokkakaverini) ja meidän koira. Kivat muistot! :)

Luin, opiskelin, kävin kävelyllä. Saatoin katsella telkkaria, kuuntelin musaa. Kesällä menin ehkä rannalle.

Eipä se haitannut että kaupat eivät olleet auki. En tykkää shoppailusta, ei se ole mitään, mitä haluaisin harrastaa rentoutuakseni.

70-luvulla kävin talvella aika usein isäni kanssa viikonloppuisin pilkillä.

70-luvulla pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla kävin talvella aika usein isäni kanssa viikonloppuisin pilkillä.

Meillä käytiin syksyisin koko perheen voimin sienessä ja marjassa. Mustikoiden poimimisesta en tykännyt ollenkaan, muuten tuo kyllä menetteli.

Muistan sunnuntai-iltojen tunnelman jotenkin tosi hyvin. Sellainen pysähtynyt hetki, kun on juotu päiväkahvit ja telkkarista alkaa kohta toivotaan toivotaan, sunnuntairaportti ja Karpo. Inhosin jotenkin sitä Karpoa. Jos ei ollut joku kirja kesken, ei ollut oikein mitään tekemistä. Ulkona oli pimeää, asuttiin maalla, eikä katuvaloja ollut. Tylsää oli ja vähän ankeaa. Joskus mentiin illaksi mummolaan tai muualle kylään. Tuliaisiksi vietiin R-kioskilta ostettu litran jäätelöpaketti. Kyllä sunnuntait on nykyään mukavampia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kuinka kauhea Corona virus olisi ollut tohon aikaan. Nyt sentään netti millä näkee läheisiä.

Se ei olisi 1970-luvulla levinnyt pohjolan valkeaan Albaniaan olemattoman kaukomatkailun ansiosta ja jos jossain Helsingissä tautia olisikin niin sinne se olisi jäänytkin.

Valtaosa ihmisistä asui 1970-luvulla vielä ihan maalla sekä pienissä kylissä ja kauppaloissa joissa elämä pyöri niin kotinurkissa että Tukholman reissukin oli iso juttu josta koko kylä kohisi. Kontaktien puutteessa korona olisi ollut valtaosalle suomalaisia lähes tuntematon "helsinkiläisten tauti"

Pinta-alalla mitattuna valtavan suuressa osassa maata ei ole ollut vielä nytkään yhtäkään koronatapausta mutta nykyään noilla alueilla asuu toki paljon pienempi osa suomalaisista kuin 50v sitten.

Näinköhän vain. Kyllähän espanjantautikin jo 50 vuotta aikaisemmin levisi täällä inaria myöten vaikka silloin eleltiin vielä paljon enemmän eristyksissä.

Meidän perheen sunnuntaihin kuului kaatopaikalla käynti. Ei vielä ollut roska-autoja