Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

70-luvulla käytiin kerran viikossa suihkussa ja äänestettiin joku savolaisjurpo jälleen kerran valtaan poikkeuslailla. Että sikäli tervettä porukkaa silloin eleli.

Suunniteltiin iltapalaa, maanantain aamulenkkiä, kauppaa ja mitä tehdään kun ensi viikolla aukeaa uusi kauppa, joka on jo kolmas.

Isä oli humalassa joka päivä paitsi sunnuntaisin, kun alkoholia ei saanut kaupasta. Se oli lempipäiväni lapsuudessa. Ei riehumista ja riitaa! Käytiin ajelulla, haettiin hampurilaiset kioskilta. Seitsemältä illalla oli tosiaan piirretty, Liisa ihmemaassa, peukaloisen retket, tao tao jne. Sitten oli vielä draamasarja, jota katsoin äidin kanssa, vaikka olin ala-asteella. Paluu Eedeniin, Anno Domini, Taiteilijan tytär, olikohan Hiidenvirta myös sillä ohjelmapaikalla.

Kekkonen halusi jatkaa pressana ilman vaaleja ja se oli kaikille ihan jees. Muutama tosin rutisi, mutta he olivat neuvostovastaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla käytiin kerran viikossa suihkussa ja äänestettiin joku savolaisjurpo jälleen kerran valtaan poikkeuslailla. Että sikäli tervettä porukkaa silloin eleli.

Kekkosen johdolla lipsuteltiin Reesnevin pehvaa ihan kiimoissaan tuolloin. Kaipaan tuota aikaa!

Noinko koville ottaa, kun Otto Wille ei päässyt tyttärineen valtaan?

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kuinka kauhea Corona virus olisi ollut tohon aikaan. Nyt sentään netti millä näkee läheisiä.

Se ei olisi 1970-luvulla levinnyt pohjolan valkeaan Albaniaan olemattoman kaukomatkailun ansiosta ja jos jossain Helsingissä tautia olisikin niin sinne se olisi jäänytkin.

Valtaosa ihmisistä asui 1970-luvulla vielä ihan maalla sekä pienissä kylissä ja kauppaloissa joissa elämä pyöri niin kotinurkissa että Tukholman reissukin oli iso juttu josta koko kylä kohisi. Kontaktien puutteessa korona olisi ollut valtaosalle suomalaisia lähes tuntematon "helsinkiläisten tauti"

Pinta-alalla mitattuna valtavan suuressa osassa maata ei ole ollut vielä nytkään yhtäkään koronatapausta mutta nykyään noilla alueilla asuu toki paljon pienempi osa suomalaisista kuin 50v sitten.

70-luvulla lauantaina siivottiin, käytiin kaupassa, jotka sulkeutuivat viimeistään klo 16. Äiti leipoi pullaa. Käytiin saunassa ja katsotttiin Lauantaitatansseja ja myöhemmin illalla Charlien enkeleitä. Sunnuntai oli oikea lepopäivä, syötiin hyvin ja joskus käytiin kylässä. Oi niitä aikoja.

Tämän takia rakastan näitä nostalgia/muisteluketjuja: tulee omatkin muistot mieleen! Todellakin sunnuntai-iltaisin tuli parhaat lapsuuden sarjat, lemppareina TaoTao, Peukaloisen retket (vaikka se jollain tavalla ahdisti ja sai minut surumieliseksi), Maija Mehiläinen, Matka maailman ympäri 90 päivässä (sitä pelkäsin ihan oikeasti, esim. kohtaus jossa prinsessa Romy meinataan polttaa Intian viidakossa elävältä, monissa jaksoissa Transfer-pahiksen sabotaasit). 

Myöhemmin olen ajatellut ja nuoremmille kertonut, ettei omassa lapsuudessa tullut televisiosta "mitään" lastenohjelmia, mutta eihän se todellakaan pidä paikkaansa! Kaikkia ohjelmia en ensinnäkään vain katsonut (esim. Pieni talo preerialla, Tohtori Sykerö), mutta monia katsoin ja olivat laadukkaita. Esim. nuo yllä luettelemani, lisäksi mm. Olipa kerran elämä, kotimainen Mummo-komediasarja jolle naurettiin kippurassa, Pikku Kakkonen. Tv-ohjelmissa oli laatua, ei määrää. Esiteininä ja teininä sen sijaan kaipailin televisioon nuorison musiikkiohjelmia ja niitä ei ihan oikeasti ollut! Kolmoskanavalla (eri kuin MTV3) oli joku puolen tunnin Lista-ohjelma, YLElle tuli sittemmin läpi ysärin pyörinyt Lista40, jota juonsi mm. silloin vanhana pappana pitämäni Remu Aaltonen, ihmettelin miksi moinen eläkeikäinen juontaa nuorten musiikkiohjelmaa. Siinä oli muutenkin liian vähän musiikkivideoita ja liikaa tylsiä haastatteluja. Ysärin puolessa välissä alkaneelle Jyrkille oli todellakin tilausta, joskin sekin ärsytti teini-ikäistä ja angstista minääni. Olisi pitänyt näemmä olla useampi kansainvälinen musiikkikanava, niin ehkä olisin ollut tyytyväinen.  

80- luvun loppupuolella lauantaisin Napakymppi, sitä ennen sauna. Lempishampooni oli tuolloin Finesse. Neulepaitaa neuloin. Illalla ensirakkauteni viereen nukkumaan.

Tämä juttu on maaliskuulta mutta vielä 1970-luvulla suunnilleen 2/3 Suomesta oli tällaisia "nollakuntia" joissa ihmiset asuivat, kävivät töissä ja viettivät vapaa-aikansa ihan pienillä paikkakunnilla eivätkä juuri esson paaria kauemmas kotipihalta lähteneet.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007873701.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kuinka kauhea Corona virus olisi ollut tohon aikaan. Nyt sentään netti millä näkee läheisiä.

Se ei olisi 1970-luvulla levinnyt pohjolan valkeaan Albaniaan olemattoman kaukomatkailun ansiosta ja jos jossain Helsingissä tautia olisikin niin sinne se olisi jäänytkin.

Valtaosa ihmisistä asui 1970-luvulla vielä ihan maalla sekä pienissä kylissä ja kauppaloissa joissa elämä pyöri niin kotinurkissa että Tukholman reissukin oli iso juttu josta koko kylä kohisi. Kontaktien puutteessa korona olisi ollut valtaosalle suomalaisia lähes tuntematon "helsinkiläisten tauti"

Pinta-alalla mitattuna valtavan suuressa osassa maata ei ole ollut vielä nytkään yhtäkään koronatapausta mutta nykyään noilla alueilla asuu toki paljon pienempi osa suomalaisista kuin 50v sitten.

Juurikin noin, matkailu oli paljon harvinaisempaa mitä nykyään ainakin meillä maaseudulla. Eläkejärjestöt yms. järkkäsivät jäsenilleen bussimatkoja pääasiassa kotimaan kohteisiin, hurjimmillaan Ruotsiin tai Pohjois-Norjaan. Isovanhempani kävivät noilla. Ruotsinmatka risteilyineen oli kova juttu, ulkomaanmatka oikein.

Vanhempani olivat opettajia maaseudun pikkupaikalla, joten meidän perheellä oli aikaa ja varaa matkustella tavallista enemmän. Yleensä tehtiin ihan kesäkuun alussa (ei vielä sesonkiaika, halvempaa) joku viikon tai kahden valmis pakettimatka etelän lämpöön. Niistä piti olla aika hiljaa, koska luokkakaverit tulivat kateelliseksi. Muistan, kun 80-luvun lopulla minua yhdessä vaiheessa kiusattiin "jupiksi", eivätkä kaverit halunneet viettää aikaa kanssani, kun palasin kouluun Rodoksen matkalta halvassa mutta näyttävän näköisessä neonpunaisen ja -keltaisen värisessä Rodos-t paidassa, jossa oli hapsuleikattu helma. 

Viikonloppuna leivotut korvapuustit, vieläkin kanelin tuoksu vie minut sinne aikaan takaisin.

Sunnuntaiaamuisin tuli radiosta Maamiehen tietolaari.

Katsoin 80-luvulla aina sunnuntaiaamun tv-ohjelmat, esim. Satukirjaston aarteet, Lasten ruutukin tuli kai sunnuntaiaamuisin.

Alkupäivästä yleensä me lapset olimme kavereiden kanssa ulkona muutaman tunnin.

Iltapäivisin tultiin sisälle ja katsottiin tv:stä tietyt sunnuntaisarjat (esim. Maija Mehiläinen, Taotao, Ihmemies).

Lomia lukuunottamatta sunnuntait olivat ahdistavia, kun mielen pohjalla oli alkava kouluviikko.

Meidänkin perheessä isä katsoi yleensä urheilua sunnuntai-iltapäivisin, esim. mäkihyppyä.

Ruoaksi oli usein kyljyksiä tai jotain paistityyppistä ruokaa.

Joskus kävimme sunnuntaina autoajelulla koko perhe. Saatettiin pysähtyä ostamaan kioskilta irtokarkkeja.

Myöhäisillassa tuli Kolmosvisa ja yleensä joku komediasarja, esim. Roseanne tai Pulmuset (vai olikohan Pulmuset jo 90-lukua?). Nämä katsoimme koko perhe yhdessä.

Me käytiin siskon kanssa pyhäkoulua sunnuntaisin. Mutta emme vanhempiemme uskonnollisuuden vuoksi vaan siksi, että he saisivat tunnin aikuisten omaa aikaa. Pyhäkoulutunti oli puuduttavaa kouluviikon jälkeen. Olin n. 8-9-vuotias.

Muuten me olla möllöteltiin kotona ja jos oli onnekas, naapurin muksut hakivat ulos leikkimään. Illalla katsottiin Liisa Ihmemaassa ja Maija Mehiläistä ennen nukkumaanmenoa. Tuliko Pätkiksetkin Smurffeineen sunnuntaisin, en muista. Jos tuli mäkihyppyä töllöstä, seurasimme, miten Matti Nykänen ja muut suomalaiset pärjäävät.

Saimme myös videot kasarin jälkipuolella ja katsottiin siskon kanssa mm. Pekka Töpöhäntä - elokuva varmasti kymmeniä kertoja. Osaan edelleen muutaman kohtauksen ulkoa. 🙈 Joskus kävimme Makuunista vuokraamassa lastenleffan, mutta se oli spesiaalia. Varmaan leffa vuokrattiin jo lauantaina, Makuunikaan ei varmaan ollut sunnuntaina auki.

keskiolutbaarissa kaljalla heti auettua

😅

Pyhäkoulusta sai aina lammastarran sellaiseen maisemakuvaan.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla lauantaina siivottiin, käytiin kaupassa, jotka sulkeutuivat viimeistään klo 16. Äiti leipoi pullaa. Käytiin saunassa ja katsotttiin Lauantaitatansseja ja myöhemmin illalla Charlien enkeleitä. Sunnuntai oli oikea lepopäivä, syötiin hyvin ja joskus käytiin kylässä. Oi niitä aikoja.

Just näin. Sunnuntai oli aidosti lepopäiviä, ei ollut kuntosalia, lentopalloharkkoja, myyjäisiä tai muutakaan, elokuvat oli se ainoa kodin ulkopuolinen juttu. Kyläiltiin sukulaisilla, luettiin kirjoja, oltiin vain. Ei ollut kiire mihinkään!

Vierailija kirjoitti:

Pyhäkoulusta sai aina lammastarran sellaiseen maisemakuvaan.

Niin muuten saikin! Meillä oli sellainen vihkonen, johon niitä tarroja sai joka kerhokerta.

kyläiltiin