Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntait 1970-80-luvuilla?
Lauantaisaunoja muistelleen ketjun innoittamana: mitä teitte 1970-80-luvuilla sunnuntaisin? Kaupat ei olleet auki. Jotkut varmaan kävivät kirkossa, mitä muuta puuhattiin?
Kommentit (533)
Vierailija kirjoitti:
Vanhat hyvät ajat kirjoitti:
Saisikin elää 80-luvulla tämän nykyisen turhuuden sijaan!
Sama. Oli toivoa ja tulevaisuudenuskoa, ja työllä oli merkitystä. Tulevaisuudesta ei sitten tullut kummoista.
Ummehtunut Kekkosslovakia, ei kiitos! Ainoat hyvät puolet tuolloin oli täystyöllisyys, ja että ei ollut digihärpäkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntai-iltana joskus 80-luvulla muistelen katselleeni sunnuntaisin muun muassa Peukaloisen retkiä ja Tao Tao -pandaa. Ne tuli muistaakseni ykköseltä ilta seitsemän tai kahdeksan aikaan. Myöhemmältä ajalta tulee mieleeni nuorten ohjelma Kasmasiini. Se taisi tulla kakkoselta joskus ilta viiden aikaan. Jos halusi vaihtaa kanavaa, piti nousta sohvalta ja kävellä tv:n luokse, kaukosäädintä ei ainakaan meidän Salorassa vielä ollut. Sunnuntairuoka oli hieman erilaista kuin nyt. Enemmän lihapainotteista, kuten lihamureketta, jonka sisällä oli sekavihanneksia. Sen kanssa oli ruskeaa kastiketta ja keitettyjä perunoita. Broileri paistettiin kokonaisena, siihen aikaan ei vielä onneksi ollut suosiossa broilerisuikaleet punaisessa äklömarinaadissa. Porsaankyljyksiä syötiin myös usein perunamuusin kanssa. Iltapäivällä syötiin omena-, mustikka- tai puolukkapiirakkaa, vanhemmat kahvin ja itse kolmion muotoisessa pakkauksessa olleen trip-mehun kanssa. Puolukkapiirakan päälle oli paistamisvaiheessa laitettu jotakin valkoista, olisiko ollut kermaviiliä ja sokeria. Hyvältä maistui. Illalla saatettiin syödä makaronivelliä, kun toista tuhdimpaa ruokaa ei jaksanut syödä. Lauantai oli karkkipäivä. Jos karkkeja jäi yli, söin loput sunnuntaina. Roope Ankan kolikot, Merkkarit ja Vauhtikset tulee karkeista ensimmäisenä mieleen, suklaapuolelta Ruususuklaalevy, Jambo ja Susu. Tykkäsin Pauligin Topsy-jäätelöistä, Piparnakkelista ja Lämäri-puikkojäätelöstä. Sain jäätelön, jos meillä ei sattunut olemaan mitään makeaa leivonnaista.
Nukuttiin pitkään, syötiin, tehtiin läksyt.
Muistan epäuskoisena ihmetelleeni, kun 70-luvulla koulukaverini kertoi, että Amerikassa heidän sukulaisillaan on nauhoittava kone, jolla voi katsoa uudestaan televisio-ohjelmia.
Minusta se tuntui käsittämättömältä. Silloin ei ainakaan Suomessa vielä ollut videonauhureita ainakaan kovin monella. Myynnissä ei varmaan ollutkaan.
Ei mennyt monta vuotta, kun täälläkin niitä tuli myyntiin 80-luvun alkupuolella.
Sori, että vähän off topic. Tuli mieleen, kun monet mainitsevat videoiden katselun sunnuntaisin.
Taisi olla osin 60-lukua, mutta kerron kuitenkin. Lauantaina isä oli lämmittämässä saunaa, kun tulin koulusta. Isä oli tullut jo töistä ja haki äidin kirkolta kaupalta töistä. Isä oli tehnyt jo ruokaa, jauhelihakastiketta ja perunoita syötiin. Sitten mentiin koko porukalla saunaan. Minä.lähdin ensimmäisenä, kannoin kotiin pienimmän pikkusiskon. Olin 12v. Illalla jaettiin puoli litraa jäätelöä viiteen osaan tarkasti. Vaihtoehtoisesti jokainen sai pienen pullon keltaista jaffaa,paitsi pienin. Sunnuntaiaamut oli rauhaa. Usein pakattiin koko perhe ooppeliin ja ajettiin Pennasille kylään. Siellä leikittiin niiden lasten kanssa, aikuiset joi kahvia ja keskusteli. Joskus kävelin kirkolle ystäväni luo. Kirkonkylän raitti oli hiljainen, muutama muukin kävelijä siellä meni. Kirkonkellot soi Jumalanpalveluksen päätteeksi. Sitä rauhaa kaipaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin usein kylässä tai meillä kävi vieraita. Keväästä syksyyn oltiin kesämökillä 80-luvulla. Sitten kun alkoi tulla yöpakkasia, mökki laitettiin talviteloille.
Minulla on syyssunnuntaista sellainen haikea mökkimuisto, joka puskee tajuntaan aina kun ilmat viilenee ja tuoksuu omena ja lehdet putoaa puista. Kesämökillä kiskottiin laituri ylös, kylmässä vedessä ja aallokossa. Vene pestiin ja peiteltiin talveksi. Mökiltä kaikki ruokatavarat tyhjennettiin pois ja pestiin kaapit. Lakanat ja pyyhkeet kasseihin ja mukaan, että saa kaupungissa pestä. Alkaa hämärtää, kun mökin ovi viimeisen kerran sulkeutuu. Katson järvelle ja tunnen suurta haikeutta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavinta. En tiedä ketään, joka olisi tykännyt siitä painostavasta sunnuntaifiiliksestä. Aika monelle jäi traumoja siitä, että kerran viikossa yhteiskunta oli aikalailla kiinni ja ylle laskeutui muutenkin outo epätoivo. Pikkuhiljaa tuo alkoi hellittää, kun kauppojen aukiolo vapautui ja ihmiset muuttuivat jotenkin kauttaaltaan muutenkin avoimimmiksi. Viimeinen paikka missä sitä samaa painostavaa olen kokenut oli Prahassa 1993 kun maa oli vielä henkisesti täysin neuvostovallan alla.
Tätä painostavaa sunnuntaifiilistä ei tullut edes silloin, kun korona alkoi ja ketään ei illut kaduilla. Siitä voi vähän päätellä mikä voima sillä oli.
Se koronahiljaisuushan oli ihanaa! Ei autoja, ei ihmisiä. Helsingissä on ollut niin hiljaista edellisen kerran varmaan joskus 50-luvulla. Kerrankin kaikki olivat omissa kodeissaan eikä kaduilla meluamassa.
No niinhän minä sanoin. Edes koronan aiheuttama hiljaisuus kaduilla ei ollut ahdistavaa, mutta kasarilla se sunnuntaifiilis oli.
Moni alapeukutti tuota ekaa kommenttiani, oletan, että siinä ajateltiin varmaan nykytyyliin poliittisesti, että "jaa, joku porvari, joka vaatii kauppojen jatkuvaa aukioloa." Kyse ei ollut kuitenkaan tässä nyt politiikasta, vaan lapsen silmin koetusta painostavasta ajanjaksosta. Niihin aikoihin lasten oikeudet oli mitä oli ja kenestäkään ei tehty lastensuojeluilmoitusta. Lakikin oli eri. Aikuiset joi aika paljon ja lapset sai mennä missä menivät. Toisaalta se oli ihanaa olla muualla, toisaalta ei kukaan kysynyt miltä mikäkin tuntuu yms.
Nykyään ahdistavaa neuvostofiilistä ei tule sunnuntaisin eikä muulloinkaan. Ja nyt ei puhuta mistään juhannuksen tai joulun ajan hiljaisista kaduista vaan siitä painosta, mikä yleisestä ajan hengestä tuli. Sen voi aistia jopa sen ajan katukuvista. Neuvostoliitossa se sama näkyy vanhoissa valokuvissa oli päivä mikä hyvänsä.
On sinulla erikoiset muistot. Minun 70-luvullani paistoi aina aurinko ja oli helppo hengittää. Jos olisi mahdollista saada aikakone, matkustaisin vuoteen 1972 ja eläisin lapsuuteni uudestaan. Ehkä en koskaan tulisi vuoteen 1983, vaan eläisin loputtomasti tuota kymmenen vuoden ajanjaksoa uudelleen.
Näin erilaista elämää Suomessa on näköjään vietetty. Toisilla on ollut paremmat perheet ja rakastavammat vanhemmat kuin toisilla. Eikä se asia ole ollut rahasta riippuvaista.
1970-luvulla ei todellakaan ollut helppoa hengittää. 1970-luku oli kaikin puolin tunkkainen vuosikymmen.
Hah hah. Maksaisin aika paljon jos pääsisin munkkikahveille sille 70-luvun pikkuhuoltarille, jossa nuorena hengailtiin. Huoltotiloista kantautuva öljyn, vaseliinin ja bensankäry yhdistyneenä sisällä valmiiksi tuntuvaan tupakan ja makkarankäryyn jukeboxin tuupatessa Hurriganesia ja pajatson kilistessä jonkun juuri voitettua 6 markkaa. Eihän sellaista enää saa rahallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija
Joku kirjoitti:
”Jaaha, meillä oli luokalla 36 oppilasta ja puhelimia oli alle 10:llä perheellä. Ihan kaupungista oli kyse, oppikoulu ja sama vuosi 1974. Älä yleistä ja levitä omaa elitismiäsi. Noloa.”Elitismiä? Minä? 4 lasta ja työssä käyvät vanhemmat. Lapset valtion oppikoulussa, yksityisiin ei kaksi tavallista palkkaa olisi riittänyt. Vuokra-asunto, ei omaa. Ikinä en ole kuulunut mihinkään eliittiin, eivätkä luokkatoverinikaan! Luokallani myös monta n.k. vapaaoppilasta ja heilläkin puhelimet kotona!
Teette tahallanne tässä 70-luvun ankeammaksi kuin mitä se oli!!!
Kyläiltiin tai meille tuli vieraita. Muuten vähän sellaista vetelehtimistä. Televisiota katottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt v. 74 lopulla, en kovin paljon muista 70-luvusta, mutta jotenkin siitä on semmoinen "syksyisen" ankea mielikuva, mm. ne räikeät värit, jopa kirkuvan punainen ja keltainen, myrkynvihreä, tummanruskea... hyi :p
80-luku oli sitten oikein hyvää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
naiset oli nättejä ja naisellisia.
Kaikkine karvoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50- luvulla kuunneltiin Tarvan aamukahveita, joissa juotiin Frida-rouvan keittämää kahvia. Niin, myös kuunneltiin maamiehen tietolaaria. Mukavia muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat hyvät ajat kirjoitti:
Saisikin elää 80-luvulla tämän nykyisen turhuuden sijaan!
Sama. Oli toivoa ja tulevaisuudenuskoa, ja työllä oli merkitystä. Tulevaisuudesta ei sitten tullut kummoista.
Ummehtunut Kekkosslovakia, ei kiitos! Ainoat hyvät puolet tuolloin oli täystyöllisyys, ja että ei ollut digihärpäkkeitä.
Ei ole tämä Eurostoliittokaan kehumisenarvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko Suomessa 70-luvulla miten paljon videopelihalleja ennenkuin pelikoneet alkoivat yleistyä kodeissa? Esim. Atarin Pong -peli on julkaistu kolikkopelinä olikohan 1972. Kauankohan meni ennenkuin niitä alkoi Suomessa näkyä? Edes huvipuistoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija<br />
Joku kirjoitti:<br />
”Jaaha, meillä oli luokalla 36 oppilasta ja puhelimia oli alle 10:llä perheellä. Ihan kaupungista oli kyse, oppikoulu ja sama vuosi 1974. Älä yleistä ja levitä omaa elitismiäsi. Noloa.”
</p>
<p>Elitismiä? Minä? 4 lasta ja työssä käyvät vanhemmat. Lapset valtion oppikoulussa, yksityisiin ei kaksi tavallista palkkaa olisi riittänyt. Vuokra-asunto, ei omaa. Ikinä en ole kuulunut mihinkään eliittiin, eivätkä luokkatoverinikaan! Luokallani myös monta n.k. vapaaoppilasta ja heilläkin puhelimet kotona!<br />
Teette tahallanne tässä 70-luvun ankeammaksi kuin mitä se oli!!![/quote kirjoitti:Kyllä meilläkin oli puhelin jo ihan 70-luvun alussa, vaikka olimme köyhä työläisperhe, joka eli kädestä suuhun. Samoin suurimmalla osalla koulutovereistani, jotka olivat myös hyvin tavallisista oloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
naiset oli nättejä ja naisellisia.
Kaikkine karvoineen.
Kyllä ja tiukkoineen farkkuineen tiimalasi mallissa. Nykyään ei tiedä käveleekö etu vai takaperin jos tukka ei peitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
naiset oli nättejä ja naisellisia.
Naisilla oli vyötäröt.
Kun vertaa valokuvia katunäkymästä -70 luvulla ja 2020 luvulla, niin ero on valtava. Suurin osa ihmisistä on nykyisin possuja! Hirmuinen sairauspommi tulossa, kun nykyiset nuoret tulee keski-ikään.
Ja sitä possumaista olemusta vielä ihaillaan ja kiitellään, varsinkin jos uskaltaa ja oikein rohkenee sitä somessa esitellä.
Käsittämättömän pihalla historiasta nykyajan nuoret ihmiset. Ei tiedä itkeäkö vai nauraa tällekin aloitukselle. Vai, että ihan kirkossa käytiin?😄😄😄
Omituinen kuvitelma tuo aiempien aikojen ankeus. Ihankuin nyt olisi onnellista aikaa ensi ankeus. Kyllä nuorisolla oli hauskaa. Ei surtu mitään kekkoslovakiajuttuja. Ei ollut ilmastoähkyä ja muita ongelmia. Elämä oli mielenkiintoista arkena ja sunnuntaina.
Sain ketjusta inspiraation viettää ensi viikonlopun 80-luvun malliin. Tosin en aio katsoa lastenohjelmia aamulla. Pupu Ruutukorva olisi kiva nähdä kyllä.