Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

Sunnuntai oli rauhallinen päivä.

Äiti laittoi parempaa ruokaa. Karjalanpaistia tai palapaistia ja jotain hyvää jälkiruokaa. Viikolla harvemmin oli jälkiruokia. Oli myös edellispäivänä leivottu parempa kahvileipää

Päivällä ulkoiltiin, lenkkeiltiin, hiihdettiin, käytiin uimassa jne. Luettiin kirjoja, myöhemmin tein läksyjä ison osan sunnuntaista.

Telkkarista tuli tosiaan Pieni talo preerialla. Muistaakseni myös Vihervaaran Anna ja Elämä voittaa ja loppuillastakin aina joku hyvä sarja, joten olin paljon telkkarin äärellä. Melkein aina päivällä telkkarista tuli myös jotain urheilua, yleisurheilua, hiihtoa, mäkihyppyä, formulaa ja illalla SM- liiga jääkiekkoa, jota toki piti kuunnella radiosta.

Joskus myös käytiin kylässä tai meillä kävi vieraita. Kirkossa käytiin kyllä harvoin.

Sunnuntait oli välillä kivoja, välillä taas pitkäveteisiä. Jos isä oli ollut lauantaina raveissa ja ottanut kuppia, äiti mökötti heti aamusta. Samoin aamulla äiti purki la-iltana saunan jälkeen laitetut papiljotit pois.

Lounaaksi oli vähän jotain parempaa tyyliin karjalanpaistia. Ja sitä halvatun porkkanaraaste-ananaspalasalaattia. Jälkiruoaksi yleensä maitokiisseliä marjoilla, pakkanen oli niitä pullollaan.

Su iltapäivät piirtein. Voimistelujatyttöjä tai kaunoluistelutyttöjä. Minulla ei ollut oikein kavereita, osasin piirtää ja niillä piirustuksilla sain edes hetkeksi kutsun kaveripiireihin.

Su iltapäivällä oli tosiaan Toivotaan toivotaan. Kappaleita hoilattiin mukana. Su-iltana lähdettiin mummulaan mankeloimaan, äiti vei viikon lakanapyykin isossa pärekorissa. Mukana oli lasipullo jonka kirkkoon oli tehty reikiä. Pullossa oli tärkkiä, jotain vesisekoitusta. Lakanat piti "tärkätä"....mitä se nyt tarkoittikaan.

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntait oli välillä kivoja, välillä taas pitkäveteisiä. Jos isä oli ollut lauantaina raveissa ja ottanut kuppia, äiti mökötti heti aamusta. Samoin aamulla äiti purki la-iltana saunan jälkeen laitetut papiljotit pois.

Lounaaksi oli vähän jotain parempaa tyyliin karjalanpaistia. Ja sitä halvatun porkkanaraaste-ananaspalasalaattia. Jälkiruoaksi yleensä maitokiisseliä marjoilla, pakkanen oli niitä pullollaan.

Su iltapäivät piirtein. Voimistelujatyttöjä tai kaunoluistelutyttöjä. Minulla ei ollut oikein kavereita, osasin piirtää ja niillä piirustuksilla sain edes hetkeksi kutsun kaveripiireihin.

Su iltapäivällä oli tosiaan Toivotaan toivotaan. Kappaleita hoilattiin mukana. Su-iltana lähdettiin mummulaan mankeloimaan, äiti vei viikon lakanapyykin isossa pärekorissa. Mukana oli lasipullo jonka kirkkoon oli tehty reikiä. Pullossa oli tärkkiä, jotain vesisekoitusta. Lakanat piti "tärkätä"....mitä se nyt tarkoittikaan.

Kirkkoon=korkkiin. Pahus tätä tekstinsyöttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaiaamuisin tuli 70 luvun alussa Kössi Kenguru (piirretty) ja sitten ihan pöhkö (tuntui jo silloin 7-8 vuotiaana ihan hölmöltä) sellainen piirretty missä oli kaksi tosi huonosti piirrettyä virtahepoa oliko nimeltään Hinku ja Vinku tai jotain vastaavaa. Ankeaa aikaa oli.

Juu Hinku ja Vinku se oli. Löytyy You tubesta. Voi kiessus että on typerä piirretty. Katsokaa itse.

Hinku ja Vinku paperianimaatio on oikealta nimeltään Käytöskukka ja se on ihan mahtava edelleen! Aikansa tuote toki. Mutta se taisi kyllä olla Pikku Kakkosen ohjelmia, ei tullut aamuisin.

Hinku muuten on kotiporsaan poikanen ja Vinku piikkisian porsas. ;-)

Hinkua ja Vinkua lähetettiin ainakin Koulu-TV:ssä. Vuonna 1970-71 minulla oli opettaja joka ehkä pari kertaa vuodessa antoi periksi ruinaamiselle ja saimme katsoa Käytöskukkaa koulussa. Ihmettelen kyllä että miksi kouluun oli hankittu televisio.

Ne olivat tosi harvat kerrat, kun koulussa katsottiin televisiota. Olympialaisten ja MM-kisojen aikaan urheiluhullu opettajamme ei voinut vastustaa kiusausta ja katsoimme luvattoman usein niitä kisoja luokan telkkarista.

Sunnuntaisin jos vain telkkarista tuli urheilua, niin oli varma, että sitä meillä katsottiin. Itse menin aina huoneeseeni puuhailemaan muuta, vaikka läksyjä lukemaan, koska urheilu ei kiinnostanut.

80-luvulla ala-asteella muistan, että jokunen tunti käytettiin hiihtokisojen katsomiseen telkkarista. Kasarin kuluessa kouluun tuli myös videoluokka, jossa joskus käytiin katsomassa vhs-videoita :)

Lapsena tuli Rosvo Rudolf ja muistan, että vanhemmat eivät viitsineet herätä herättääkseen meidät lapset ja avatakseen tv:n. Ehkä meillä lapsilla ei ollut omaa herätyskelloa.

9-10 v kävin sunnuntai aamuna uimassa yksin, urheiluseuran vuorolla. Illalla oltiin sukulaisilla kahvilla. Ajankohtaisen kakkosen tunnarin muistan.

Sunnuntait oli jotenkin tylsiä ja harmaita. Kerran muistan koko perheen katsoneen yhdessä leffan tv:stä.

Luin kirjaa ja tein läksyt sunnuntaisin.

Tallinna, vuosi 1979. Ainoa vapaapäivä koulusta. Istun pienen asuntomme pöydän takana ja luen historian kokeisiin. Äiti laitta ruokaa. Minulla on juuri alkamassa viikon kohokohta - radiosta tulee ohjelma "Soovid, soovid, soovid" Nuorten toivekonsertti - ja Tonis Erilaid kertoo välillä muistakin nuoria kiinnostavista aiheista. Hetken tunnen olevani onnellinen, vaikka äiti on sairas ja huomenna koulussa on niin stressaavaa. En ole suoranaisesti kiusattu, mutta aika yksinäinen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Niin että poliota ei pelätty, mutta ihan vaan muuten vaan 95 prosenttia kansasta nieli sokeripalarokotuksen? Ilman mitään syytä?

Viranomaisiin luotettiin ja määräyksiä toteltiin. Ei oltu omavaltaisia niin kuin murrosikäiset jotka tietää kaiken paremmin. Ei katsottu netistä jotain hullua salaliittoteoriaa ja vouhkattu siitä. Nykyään netti levittää kaiken kuonan ympäriinsä ja tyhmyys tiivistyy.

Ei tulisi edelleenkään mieleeni pullikoida rokotusohjelmaa vastaan, ja enemmän kuin taudit, nykypäivässä pelottaa netin kautta leviävät hullutukset.

Ai sunnuntaisin. No jo oli sunnuntait

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään vuoden ainot päivät jolloin samanlaiseen kiireettömyyteen saattaa päästä on jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä. Tosin tälleen kaupungissa asuvana tuntuu, että autoja huristelee nykyään enemmän kauppojen aukiolojen vapauduttua. Ei enää osata olla joulunakaan rauhassa. Paitsi tietysti on tietty joukko, jotka joutuvat työnsä puolesta olemaan töissä myös joulun pyhinä. 

Tosiaan, nykyään ei sunnuntaisin eikä oikein muinakaan pyhinä ole tosi hiljaista liikenteessä kuten ennen vanhaan. Työnantajaleirikin nykyään esittää pyhävapaapäivien muuttamista työpäiviksi.

Vierailija kirjoitti:

Talvella kävin katsomassa jääkiekon SM liiga otteluita. Matsit alkoivat silloin muistaakseni klo 17:00.

Silloin sunnuntai oli pelipäivä ei lauantai niin kuin nykyisin.

Kesäisin kävin katsomassa taas jalkapallon SM sarjaa sunnuntaisin. 

Kyllä ne alkoi 18:30. Monestihan Urheiluruudun aikaan joku peli oli vielä kesken ja ei normaali sarjapelit nyt sentään neljää tuntia kestäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla käytiin kävelemässä radan varressa ja metsässä koko perhe.

Sitten äiti tai isä teki ruokaa, usein sunnuntaisin oli kyljyksiä.

Televisiosta tuli Toivotaan Toivotaan, ja joskus vissiin se australialainen tai uusiseelantilainen sarja, jossa pariskunta asui metsämökissä joskus 1700-1800-luvulla. En muista nimeä.

Pihalla varmaan myös leikin tai puuhastelin sisällä omiani. Varmaan pelailtiin myös perheen kanssa muistipeliä ja kimbleä.

Äiti teki usein juuri sunnuntaisin pannaria, päälle hilloa ja kermavaahtoa.

Tai vispipuuroa tai mannapuuroa ja marjakeittoa loppukesästä kun oli hakenut marjoja.

Tämmösiä nyt tuli sunnuntaista mieleen.

Olen syntyny '72.

Aussisarja oli varmaan nimeltään Vastatuuleen. Myös Ross Poldark nuoren miehen tie tuli samoihin aikoihin sunnuntaisin, talvi-kevät 1981. Olin silloin yhdeksännellä luokalla.

Joo se se oli. Kiitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntai oli lepopäivä. Silloin tehtiin töitä viikolla.

Lauantaikin oli pitkään puoliksi arkipäivä. Vielä 1980-luvulla armeijassa viikonloppuvapaat alkoivat lauantaina klo 12  ja yliopiston yleiset tenttipäivät olivat usein lauantaisin klo 9-13. Varsinaisesti ne vapaat lauantait tulivat 1970-luvun alussa peruskoulun mukana ja samalla kesälomista haukattiin pari viikkoa pois elokuun lopusta. Sitä ennen koulujen kesälomat kestivät 3 kuukautta kesäkuun alusta elokuun loppuun.

Vaikka olen julkipakana, niin haluan erottaa viikonlopun muista arkipäivistä ja minusta olisi huonoa suunnittelua jos joutuisin käymään sunnuntaina ruokakaupassa. Asennoidun sunnuntaihin semmoisena päivänä, jolloin ei ole pakko tehdä mitään erityistä ulkoilun ja ruuanlaiton lisäksi. Silloin voi levätä ja miettiä vähän seuraavan viikon suunnitelmia.

Viikonloppuvapaiden alkamispäivä riippui myös varuskunnasta. Sodankylässä joka toinen viikonloppuvapaa alkoi perjantaina klo 10. Systeemi oli siellä, että kaksi. Apaattisia viikonloppua ja yksi kiinni. Rovaniemellä Lapin lennostossa oli yksi vapaa ja yksi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntai oli lepopäivä. Silloin tehtiin töitä viikolla.

Lauantaikin oli pitkään puoliksi arkipäivä. Vielä 1980-luvulla armeijassa viikonloppuvapaat alkoivat lauantaina klo 12  ja yliopiston yleiset tenttipäivät olivat usein lauantaisin klo 9-13. Varsinaisesti ne vapaat lauantait tulivat 1970-luvun alussa peruskoulun mukana ja samalla kesälomista haukattiin pari viikkoa pois elokuun lopusta. Sitä ennen koulujen kesälomat kestivät 3 kuukautta kesäkuun alusta elokuun loppuun.

Vaikka olen julkipakana, niin haluan erottaa viikonlopun muista arkipäivistä ja minusta olisi huonoa suunnittelua jos joutuisin käymään sunnuntaina ruokakaupassa. Asennoidun sunnuntaihin semmoisena päivänä, jolloin ei ole pakko tehdä mitään erityistä ulkoilun ja ruuanlaiton lisäksi. Silloin voi levätä ja miettiä vähän seuraavan viikon suunnitelmia.

Viikonloppuvapaiden alkamispäivä riippui myös varuskunnasta. Sodankylässä joka toinen viikonloppuvapaa alkoi perjantaina klo 10. Systeemi oli siellä, että kaksi. Apaattisia viikonloppua ja yksi kiinni. Rovaniemellä Lapin lennostossa oli yksi vapaa ja yksi kiinni.

...vapaata, ei apaattista viikonloppua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä silloinkaan kirkossa käyty juuri enempää kuin nykyaikana. Ihan yhtä tyhjinä ammottivat kirkkosalit. Suomalaiset on jo ainakin sata vuottaa olleet hyvin sekulaaria kansaa.

Vielä vuosituhannen vaihteessa kirkkoon kuului 85 prosenttia. Vuonna 80 mentiin ensimmäistä kertaa alle 90 prosentin. Kirkossa käynti on laskenut runsaasti. Kun joskus 70-luvulla käytiin niin kirkkosali oli suht täynnä, nyt on vain pieni joukko harmaapää vanhuksia. 

Kun minun lapsuudessani käytiin perhekirkossa, väkeä oli niin paljon ettei kaikki mahtuneet istumaan. Kun nyt kävin, niin edelleen vain pieni joukko harmaapää vanhuksia. Yksi lapsiperhe. 

Missähänpäin Suomea on kirkot täynnä olleet 70-luvulla? Korkeintaan jossain hihhulialueella.

Itse asuin yli 20 000 asukkaan kaupungissa ja kun rippileirille pääsyyn vaadittavat 6 kirkossakäyntiä tuli lusittua, niin ne olivatkin elämäni ainoat "vapaaehtoiset" jumalanpalvelukset, joissa olen käynyt. Paikkakuntamme kirkko vetää yli tuhat ihmistä ja parhaimmassa sunnuntai kirkossa oli noina kokeminani kertoina parikymmentä mummoa.

Noo muistaisin että ainakin Meilahden kirkossa jossa vielä 70-luvun alussa asustelin oli suht täyttä sunnuntaisin. Ei hihhulialuetta kuitenkaan. VAnhempani muuttivat muulle alueelle sen jälkeen, sielläkin oli muutamia satoja - nykyään muutamia. Niin että on tuossa perää

Meillä sama Keravalla. Täällä nyt vaan on uskovais-vastaisia tai muuten vain kireitä alapeukuttajia liikenteessä =)

ps. Keravan kirkossa käy edelleen porukkaa, tai siis aikana ennen koronaa. Toki täällä asuukin paljon eli ei prosentuaalisesti vaadi paljoa saada kirkko täyteen.

Ei se ole mitään uskovaisvastaisuutta, jos kertoo totuuden. En tiedä, mitkä ovat oikein uskovaisten motiivit vääristellä kylmää faktaa, jonka jokaikinen nuori vuorollaan näki, kun rippikoulun/leirin kävi ja silloinhan nuorista yli 90% ripille pääsi.

Tuolloin (nykykäytäntöä en tiedä) oli rippikoulun/leirin lisäksi myös pakko käydä normaalissa sunnuntain jumalanpalveluksessa x-kertaa. Meillä 70-luvun lopulla tuo määrä oli 6 kertaa ja joka kerta piti jumalanpalveluksen suorittaneelta pailta pyytä nimmari todistukseksi, että oli pakollisen jumalanpalvelus käynnin suorittanut.

Eli jokainen pääsi vuorollaan näkemään sen karun totuuden, joka sunnuntain jumalan palveluksissa vallitsi. Normaalissa sunnuntaikirkossa ei todellakaan ollut 70-luvulla kuin kourallinen porukkaa joista mummoja 90%. Eli meininki oli aivan samanlainen kuin tänäkin päivänä, tapakristityt loistivat poissaolollaan.

Minä asun ja asuin Keravaa suuremmassa kaupungissa ja kaupunkini valtavan suuressa kirkossa ei käynyt 70-luvulla porukkaa, eikä siellä käy tänäkään päivänä. Nykyään kyseinen kirkko onkin talvet kokonaan suljettuna, kun ei kannata isoa kirkkoa muutaman mummon takia lämmittää ja jumalanpalvelukset pidetään pienessä siunauskappelissa.

Keravan tilanteesta en tiedä mitään, mutta jos siellä muka ihan normaaleissa jumalanpalveluksissa "porukkaa" käy, niin silloin Keravalle on pesiytynyt joku uskovaiskeskittymä, koska taviskansa ei todellakaan kirkoissa käy, muuta kuin häissä ja hautajaisissa, sekä korkeintaan joululauluja laulamassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaupungeissa on toki eroa mutta minä en tuntenut edes 1970-luvulla ketään sen paremmin koulusta kuin harrastusten puolelta joka olisi käynyt kertaakaan vapaaehtoisesti kirkossa.

Kaste, rippi, häät ja hautajaiset lasketaan tässä "pakollisiksi" suomalaisuuteen kuuluviksi seremonioiksi joilla on keskimääräisen suomalaisen näkökulmasta yhtä vähän uskonnollista sisältöä kuin vaikka yo-juhlalla tai sotilasvalalla.

Minäkin tunsin vain mummoni, joka kävi kirkossa ja seurakunnan eläkeläisjutuissa 70-80-luvuilla. Mutta ei sen uskovaisuus mitenkään näkynyt arjessa, ei tuputtanut sitä meille. 

Omat vanhempani oli sellasia rokkihippijotain-duunareita, ei niitä uskon asiat kiinnostaneet, vaan luonnossa liikkuminen minä mukana.

Krusifiksi jossa oli Jeesus, oli kyllä yhdellä seinällä mummolla, tuli nyt mieleen.

Mummo oli karjalan evakoita.

Mummolla oli siistit vaatteet tuetysti kun kirkkoon pyöräili, joku nätti mekko ja hattu päässä. :D

vm72

IHANA ketju, kiitos! <3 :)

Olen syntynyt -70, ja niin haikea ikävä tuli loputtoman pitkiä, rauhallisia lapsuuden viikonloppuja. Kuten niin monet muutkin perheet, lauantai- ja sunnuntai-illat kyläilimme kahvipöytien ääressä, syötiin arkea paremmin, leikittiin kaverien kanssa ulkona, urheiltiin, mökkeiltiin. Se kaksi päivää tuntui kestävän viikon! :D

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kuinka kauhea Corona virus olisi ollut tohon aikaan. Nyt sentään netti millä näkee läheisiä.

Corona olisi ollut virus muiden joukossa, mitään karanteeneja ei olisi ollut kuin sairastuneiden osalta. Tuoreessa muistissa olivat 1960- luvun aasialaiset ja hongkongilaiset sekä monet rokot. Keuhkotautiin sairastui pari vuosikymmentä aikaisemmin eli vielä 1950- luvulla pahimmillaan noin 45000 ihmista vuodessa ja noin 10000 kuolikin siihen ja tuolloin olivat normaalit rajoitukset, tosin lainsäädännöllisiä syistä paljon tiukemmat esim. anniskeluiden ja huvitilaisuuksien osalta kuin nykyiset koronarajoitukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntai oli lepopäivä. Silloin tehtiin töitä viikolla.

Lauantaikin oli pitkään puoliksi arkipäivä. Vielä 1980-luvulla armeijassa viikonloppuvapaat alkoivat lauantaina klo 12  ja yliopiston yleiset tenttipäivät olivat usein lauantaisin klo 9-13. Varsinaisesti ne vapaat lauantait tulivat 1970-luvun alussa peruskoulun mukana ja samalla kesälomista haukattiin pari viikkoa pois elokuun lopusta. Sitä ennen koulujen kesälomat kestivät 3 kuukautta kesäkuun alusta elokuun loppuun.

Vaikka olen julkipakana, niin haluan erottaa viikonlopun muista arkipäivistä ja minusta olisi huonoa suunnittelua jos joutuisin käymään sunnuntaina ruokakaupassa. Asennoidun sunnuntaihin semmoisena päivänä, jolloin ei ole pakko tehdä mitään erityistä ulkoilun ja ruuanlaiton lisäksi. Silloin voi levätä ja miettiä vähän seuraavan viikon suunnitelmia.

Viikonloppuvapaiden alkamispäivä riippui myös varuskunnasta. Sodankylässä joka toinen viikonloppuvapaa alkoi perjantaina klo 10. Systeemi oli siellä, että kaksi. Apaattisia viikonloppua ja yksi kiinni. Rovaniemellä Lapin lennostossa oli yksi vapaa ja yksi kiinni.

Ei riippunut varuskunnasta, eikä edes pataljoonasta, vaan komppaniasta. Olivat siis täysin komppanianpäällikön mielivallan alainen asia. Meidän juoppo komppanianpäällikkö oli päättänyt, että meillä pyörii koko 11 kuukautta lomat 1/1 viimeiseen palveluspäivään asti, eli vielä viimeinen kuukausi loppusodan jälkeenkin, jolloin ei ollut enää mitään varsinaista palvelua edes viikolla, niin silloinkin piti lojua jokatoinen viikonloppu kassulla tekemättä mitään.

Meidän pataljoonassa oli kolme komppaniaa ja kahdessa muussa lomat alkoi pyöriä 2/1 heti alokasajan jälkeen. Arvaa vaan, kuinka paljon veetutti se juoppo mulkero, joka onneksi oli osan palveluajasta katkasuhoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala. Mahtoi olla kauheeta aikaa

Ei todellakaan ollut kauheaa aikaa. Aikaa riitti muuhunkin kuin ruutujen (puhelin, tietsikka television suoratoistopalvelut) tuijottamiseen. Ulkoiltiin paljon sekä luettiin kirjoja. Marjanpoiminta ei kiinnostanut, mutta pakko oli, talvella hiihtäminen kiinnosti sitäkin enemmän. Radiosta tuli sunnuntain kuunnelma ja sävellahja tai lista ja televisiosta tosiaan Toivotaan, toivotaan tai iltapäivän elokuva. Saatettiin käydä elokuvissa. Ruoka oli yleensä parempaa kuin arkena. Myös kylässä saatettiin käydä tai sitten kävi vieraita. Kaiken kaikkiaan ero arjen ja pyhän välillä oli suurempi ja ehkä vapaita arvostettiin nykyistä enemmän.