Syön parhaillaan vesirinkeleitä. Ootteko syöneet tai tiedättekö edes tuotteen?

Uutta tietoa minulle että on voirinkeleitä ja vesirinkeleitä, wiipurinrinkeleitä.

Luulin että on vaan rinkeli.

Vierailija kirjoitti:

Teiltä Joensuun tietäjiltä kysyisin, miten sitten esim. Jenkkilän bagelsit eroaa suomalaisista rinkeleistä?

En ole Joensuusta, mutta "Jenkkilän bagelsit" ovat tuontitavaraa Itä-Euroopasta, Puolan juutalaisten ruokaperinnettä.  Siirtolaisten mukana bagelit levisivät New Yorkiin ja ympäri maata.  Suomessakin rinkeliperinne tulee idästä, Karjalasta.

Kaikki bagelit/rinkelit muistuttavat toisiaan, vaikka erilaisia variaatioita onkin. Taikina voidaan tehdä veteen tai maitoon, se voi olla ydinvehnää tai täysjyvää, myös ruista, mukana voi olla sokeria tai hunajaa tai sitten ei, taikina voidaan tehdä halutessa juureen, siinä voi olla myös munia, päälle voidaan ripotella halutessa siemeniä jne.

Vaniljapuikot olivat samanlaista taikinaa kuin nuo " kovat" rinkelitkin, mutta maustettuja. Puikot olivat noin 8cm pitkiä ja peukalonpaksuisia. Vanhempani ostivat lapsenlapsilleen 1970- 80 - luvulla hampaittentuloaikaan kaluttaviksi.

Aikoinaan kävimme tunnetussa Resenkovin leipomossa Haminassa matkalla kesäpaikalle. Rinkelitilaus tehtiin aina etukäteen. Varvara Schantin myi Aholaisen leipomotuotteita solttupojille - "pullamummo" - patsaskin kunniakseen löytyy.

Lämpimän Porokylän vesirinkelin päälle kun laittaa Valion appelsiinituorejuustoa niin vie kyllä kielen mennessään. 😋🤤

Olikohan juuri wiipurinrinkelit niitä markkinoilta Hämeessäkin saatavia rinkeleitä? Isoja ja pehmeitä. Me sanottiin niitä aina markkinarinkeleiksi kun ei niitä kai muulloin täällä myytykään.

Bagelit taitaa olla juutalaisten perinneherkkua. Muistan yhden Seinfeldin jakson, jossa käsiteltiin bageleita. Epäonnisesti, tietenkin.

Korput. Mehua ja teetä. Kahvipakko inhottavaa.

Täällä on kehuttu Joensuun rinkeleitä. Minä taas muistelen haikeana Juuan leipomon ihania, vähän sitkeitä vesirinkeleitä. Olin 1960-luvulla töissä kyläkaupassa, jonne niitä tuli iso paperisäkillinen pari kertaa viikossa, tuoreina, vielä lämpiminä. Myytiin irtotavarana, kilohintaan. Melkein voitti viinerit munkkipossut!

Syön noita sekä maidon että kahvin kanssa, hyviä. En kässää miten ketjussa alettiin puhua korpuista sun muista.

Vierailija kirjoitti:

Olikohan juuri wiipurinrinkelit niitä markkinoilta Hämeessäkin saatavia rinkeleitä? Isoja ja pehmeitä. Me sanottiin niitä aina markkinarinkeleiksi kun ei niitä kai muulloin täällä myytykään.

Bagelit taitaa olla juutalaisten perinneherkkua. Muistan yhden Seinfeldin jakson, jossa käsiteltiin bageleita. Epäonnisesti, tietenkin.

Juutalaisten (ashkenazi- juutalaisten, siis saksan juutalaisten) versio suolarinkelistä.

Kotonani leivottiin niitä suht usein. Pehmeitä olivat ja tuoreina ihania voin kanssa tai sellaisenaan.

Olen joskus tehnyt myös itse. Täytyypä mennä heti etsimään resepti. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiltä Joensuun tietäjiltä kysyisin, miten sitten esim. Jenkkilän bagelsit eroaa suomalaisista rinkeleistä?

En ole Joensuusta, mutta "Jenkkilän bagelsit" ovat tuontitavaraa Itä-Euroopasta, Puolan juutalaisten ruokaperinnettä.  Siirtolaisten mukana bagelit levisivät New Yorkiin ja ympäri maata.  Suomessakin rinkeliperinne tulee idästä, Karjalasta.

Kaikki bagelit/rinkelit muistuttavat toisiaan, vaikka erilaisia variaatioita onkin. Taikina voidaan tehdä veteen tai maitoon, se voi olla ydinvehnää tai täysjyvää, myös ruista, mukana voi olla sokeria tai hunajaa tai sitten ei, taikina voidaan tehdä halutessa juureen, siinä voi olla myös munia, päälle voidaan ripotella halutessa siemeniä jne.

Vesirinkeleitä kun syö niin on kuin pahvia maistelisi. En tajua että kuka niitä ostaa. Silloin kun bagelit rantautuivat Suomeen, niin rinkeleitä alettiin mainostaa jonkinlaisina Suomen bageleina. Ne ovat kuitenkin valovuoden päässä toisistaan. Bagelit ovat kooltaan isompia (niin että täytettä mahtuu mukaan) ja pehmeitä, maku ja tuoksu on tuoreena uskomaton.

Ateenassa niitä myytiin katukojuissa.

Kreikassa vesirinkelit oli seesamilla päällystetty. Rinkelit oli maukkaita!

Mummoni kotona oli aina rinkeleitä, myös vesirinkeleitä. New Yorkin matkalla maalaistyttö sitten osti myyntikojusta herkullisen näköisen Brezelin syödäkseen. Valkoiset kiteet eivät olteetkaan sokeria, vaan suolaa. Tuli silloin ikävä mummon rinkeleitä!

Vierailija kirjoitti:

Te kenen lapsuudessa syötiin vesirinkeleitä, niin minkä kanssa niitä syötiin? Pystyykö niitä mitenkään muokkaamaan maukkaammiksi, vai onko tosiaan se mauttomuus niiden juttu oikein tarkoituksella? Entä onko joku kokeillut itse tehdä vesirinkeleitä? Onko silloin pehmeämpiä vai onko tuo kovuuskin ihan tarkoituksella? Googlettelin reseptejä ja tosiaan vesirinkeli-nimitys tulee siitä, että rinkelit esikypsennetään keittämällä vedessä ennen kuin kypsennetään uunissa. Joissain resepteissä mukaan näytti tulevan myös öljyä, sokeria ja jopa jotain mausteita, mitä ei näyttänyt olevan Oululaisen versiossa, joka ei siis sisältänyt lainkaan lisättyä rasvaa eikä sokeria (eikä makua). 

ap 

Oon tehny ite ja ostanu kaupasta. Sellasia isompia mitkä saa halkaistua ja täytettyä. Juustoa, kinkkua, vihanneksia väliin. N a m

Minulle tulee noista mieleen Neuvostoliitto. Siellä noita oli aina kaupoissa vaikka muut elintarvikkeet oli loppuneet. Siellä tuli näitä syötyä. Sen koommin en ole syönyt.

Meillä oli mummolassa vesirinkeleitä. Niistä tulee lapsuus mieleen. Olen 80-90-lukujen lapsi. Itse pidin enemmän vaniljarinkeleistä ja korpuista. Markkinarinkelit maistuivat parhaalta. Ostan niitä usein edelleen kahvin kanssa nautittavaksi. Syön rinkelit ihan sellaisenaan.

Vesirinkelit ei ole hyviä, mutta ovat koukuttavia.

Kanelikorppuja haluaisin ostaa, mutta en osta kun myyvät niin isoissa säkeissä niitä. Ei ole tilaa mihin tunkea sellainen jättisäkki. Ja jos yhden päivässä vaikka söis niin kestäis ikuisuuden..

Vesirinkelipussi on aika kallis. Olisko yli 4 euroa. Silti ostan, koska ne säilyvät hyvin ja ovat parempia kuin ei mitään kahvin kanssa. Kiiltävässä pinnassa on kiva maku.