Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syön parhaillaan vesirinkeleitä. Ootteko syöneet tai tiedättekö edes tuotteen?
Tarkalleen ottaen syön Oululaisen ykkösrinkeleitä, jotka käsittääkseni ovat vesirinkeleitä. Ainesosat vehnäjauho, maitojauhe, vesi, suola, hiiva. Ohuen sormen paksuisia, sisältä ja ulkoa aika kovia. Dippaan cappucinoon, mutta eivät pehmene siltikään. Maku hyvin puiseva ja mauton. En ymmärrä miksi ostin näitä eilen ja etenkin miksi ihmeessä olen kohta syönyt jo neljäsosan 400 gramman pussista!
On niin kerrassaan erikoinen tuote (mauton, liian kova ja ohut halkaistavaksi eli ei käy edes täytteillä tuunattavaksi kuten tavalliset pehmeät rinkelit, eivät pehmene kahviin dipattaessa toisin kuten monet muut kovat keksit), joten ihmettelen miten nämä rinkelit on edelleen tuotannossa ja myynnissä? Syökö joku muukin ja jos, niin miksi? Tai tiedättekö jonkun, joka tykkää näistä vesirinkeleistä?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Wiipurin rinkeli on syntynyt jo 1400-luvulla. Nyt sie alahan leipomaan! 1,25 kg vehnäjauhoja, 0,5 l maitoa, 40 g hiivaa, 3 munaa, 250 g sokeria, 150 g voita, 0,5 tl suolaa, 2 tl kardemummaa, 1 tl hienonnettua muskottikukkaa, hieman meiramia, minttua, neilikkaa, kuminaa ja saframia.
Lämmitä maito 37 asteiseksi, liuota hiiva. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita maitoon. Lisää mausteet ja suola, vaivaa joukkoon 2/3 jauhoisa. Vaahdota voi, lisää taikinaan. Lisää loput jauhot. Vaiivaa taikina hyvin, kiinteäksi. Nostata lähes 2-kertaiseksi ja levita leivinalustalle. Alusta ja jaataikina 5 osaaan. Leivo osat n. 95 cm pötköiksi, jotka ovat keskeltä paksumpia. Kierrä wiipurinrinkelin muotoisiksi. Nostata vielä. Sitten voitele vatkatulla munalla ja laita paistumaan puilla lämmitetyssä uunissa olkien päällä. Jäähdytäliinan alla. Herkkua!
Tuohan on kuin pullataikina, mausteita vain enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jopas on riittänyt rinkeleistä asiaa viiden sivun verran. Teiltä Joensuun tietäjiltä kysyisin, miten sitten esim. Jenkkilän bagelsit eroaa suomalaisista rinkeleistä?
En ole Joensuun tietäjä, mutta amerikkalaiset bagelsit ovat aika tiivitä, ja joskus tulee tuntuma, että ovat alipaistettuja.
Ei ap:n rinkelit ole oikeita vesirinkeleitä. Ne tehtiin ennen ja tehdään varmaan vieläkin leipomossa. Valmistus on monivaiheinen. Ensin tietenkin taikina, joka nostatetaan. sitten elivotaan rinkelit, jotka myös nostatetaan ja sen jälkeen kiehautetaan suolalla maustetussa vedessä ja sen jälkeen vasta paistetaan uunissa. Tuoreissa vesirinkeleissä on rapea kuori ja sisälte ne ovat pehmeitä. Nykyisin niitä taidetaan kutsua usein bageleiksi.
Kun olin lapsi, kotikylän osuuskaupan leipomo teki näki näitä rinkeleita, joita usein oli kotona tarjolla päiväkahvin kanssa, kun tulin koulusta. Rinkeli halkaistiin ja siveltiin puolikkaat voilla ja päälle leikattiin punakuorista pallojuustoa. Nima ja nam vielä kerran. Rapeakuorisia vesirinkeleitä ei nykyään enää saa, koska ne pakataan heli lämpiminä muovipussiin, jossa kuori pehmenee ja muuttuu sitkeäksi. Harvat leipomot näitä enää edes tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä vesirinkelit ovat, ja nuo Ykkösrinkelit eivät ole niitä.
Joo, tästä ketjusta olen nyt oppinut että oikeat vesirinkelit pitäisi syödä uunituoreina ja lämpiminä. Mutta mitä nuo Ykkösrinkelit sitten ovat? Kuivattuja/kuivuneita vesirinkeleitä vai jotain muita? Ja toinen ihmetykseni aihe: miten niitä edelleen valmistetaan myyntiin vuonna 2021? Ymmärrän, että 80-luvulla mummoilta ja mökeiltä niitä on löytynyt, mutta kuka niitä vielä syö vuonna 2021?? Tai no mä nyt syön tuon osamani 400 gramman paketin loppuun, katsotaan jäänkö koukkuun ja sitten tulen vastaamaan tähän "kuka noita nykyaikana ostaa" kysymykseen.
ap
Jos niitä on aina ollut, niin miksi ei voi olla jatkossakin? Pitääkö kaikki perinteinen hävittää, kun jollekin ei maistu? Itse tykkään kaikista rinkeleistä, kovista ja pehmeistä. Ostin kerran italialaisia pieniä ja kovia rinkeleita, mutta jäivät syömättä, koska olivat äärettömän suolaisia. Saksalaiset pretzelsit ovat hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä vesirinkelit ovat, ja nuo Ykkösrinkelit eivät ole niitä.
Joo, tästä ketjusta olen nyt oppinut että oikeat vesirinkelit pitäisi syödä uunituoreina ja lämpiminä. Mutta mitä nuo Ykkösrinkelit sitten ovat? Kuivattuja/kuivuneita vesirinkeleitä vai jotain muita? Ja toinen ihmetykseni aihe: miten niitä edelleen valmistetaan myyntiin vuonna 2021? Ymmärrän, että 80-luvulla mummoilta ja mökeiltä niitä on löytynyt, mutta kuka niitä vielä syö vuonna 2021?? Tai no mä nyt syön tuon osamani 400 gramman paketin loppuun, katsotaan jäänkö koukkuun ja sitten tulen vastaamaan tähän "kuka noita nykyaikana ostaa" kysymykseen.
ap
Jos niitä on aina ollut, niin miksi ei voi olla jatkossakin? Pitääkö kaikki perinteinen hävittää, kun jollekin ei maistu? Itse tykkään kaikista rinkeleistä, kovista ja pehmeistä. Ostin kerran italialaisia pieniä ja kovia rinkeleita, mutta jäivät syömättä, koska olivat äärettömän suolaisia. Saksalaiset pretzelsit ovat hyviä.
Kovat voisi pehmentää kahvissa tai muovipussissa?
Nimensä mukaisesti tuollaiset keräävät vettä rinkeleiden muodossa vyötärölle. Olet mitä syöt, tässä tapauksessa mautonta pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne pienet kovat koppurat sen paremmin kuin ne pehmeätkään rinkelit, joita kaupoista nykyisin saa, eivät ole aitoa vesirinkeliä nähneetkään!
Aikoinaan kotona lapsuudessani tehtiin vesirinkeleitä, Osulan leipomo teki hyviä vesirinkeleitä ja viime vuosina olen joskus joiltakin markkinoilta niitä saanut. Aito vesirinkeli on pinnalta rapea, sisältä pehmeä ja pinnassa vähän suolantuntua. Todella hyvää kahvin kanssa joko topattuna tai muuten vaan, ja, jos kahviin vielä vähän sokeria... Muistan kyllä, että lapsena joskus halkaistiin ja laitettiin väliin voita tai hilloa.
Vierailija kirjoitti:
Nimensä mukaisesti tuollaiset keräävät vettä rinkeleiden muodossa vyötärölle. Olet mitä syöt, tässä tapauksessa mautonta pullaa.
Ei haittaa yhtään mikään kertymä sinne tai tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä37411 kirjoitti:
Ne pienet kovat koppurat sen paremmin kuin ne pehmeätkään rinkelit, joita kaupoista nykyisin saa, eivät ole aitoa vesirinkeliä nähneetkään!
Aikoinaan kotona lapsuudessani tehtiin vesirinkeleitä, Osulan leipomo teki hyviä vesirinkeleitä ja viime vuosina olen joskus joiltakin markkinoilta niitä saanut. Aito vesirinkeli on pinnalta rapea, sisältä pehmeä ja pinnassa vähän suolantuntua. Todella hyvää kahvin kanssa joko topattuna tai muuten vaan, ja, jos kahviin vielä vähän sokeria... Muistan kyllä, että lapsena joskus halkaistiin ja laitettiin väliin voita tai hilloa.
Itse nautin aina sellaisenaan, kun vain hyviä rinkeleitä löydän.
Ei ne kovat rinkelit ole vesirinkeleitä vaan pelkkiä rinkeleitä. Vesirinkelit ei ole kovia ja ne ovat isompia, tavallisen kahvirinkelin kokoisia. Ja hyviä, niitä on helppo tehdä itsekin jos viitsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaniljapuikot olivat samanlaista taikinaa kuin nuo " kovat" rinkelitkin, mutta maustettuja. Puikot olivat noin 8cm pitkiä ja peukalonpaksuisia. Vanhempani ostivat lapsenlapsilleen 1970- 80 - luvulla hampaittentuloaikaan kaluttaviksi.
On niitä vaniljapuikkoja vieläkin myytävänä. Ei ole kauan kun ostin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuten ole ketjua lukenut, mut just eilen muistelin, miten hyviä vesirinkelit ovat. Vielä kun sipaisee margariinia vähän päälle, ai että <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaniljapuikot olivat samanlaista taikinaa kuin nuo " kovat" rinkelitkin, mutta maustettuja. Puikot olivat noin 8cm pitkiä ja peukalonpaksuisia. Vanhempani ostivat lapsenlapsilleen 1970- 80 - luvulla hampaittentuloaikaan kaluttaviksi.
On niitä vaniljapuikkoja vieläkin myytävänä. Ei ole kauan kun ostin.
Voi, vanilajpuikot ovat mun toinen suuri rakkauteni vesirinkeleiden lisäksi, t.edellinen <3
Karjalainen äitini osti, ei leiponut itse, vesirinkeleitä lapsuuden nostalgian nälkään. Penskana nakersin niitä mielelläni, enää en jaksaisi puputtaa.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat niitä pieniä ja kovia? Juu. Mummolla oli aina noita sähköttömällä mökillä. Ja itse kuivattuja korppuja myös.
Pienet ja kovat on vaniljarinkeleitä.
Vesirinkelit on isoja, pinnalta kovahkoja mutta sisältä pehmeitä.
Eivät ole saman makuisia.
Alue: Aihe vapaa
Wiipurin rinkeli on syntynyt jo 1400-luvulla. Nyt sie alahan leipomaan! 1,25 kg vehnäjauhoja, 0,5 l maitoa, 40 g hiivaa, 3 munaa, 250 g sokeria, 150 g voita, 0,5 tl suolaa, 2 tl kardemummaa, 1 tl hienonnettua muskottikukkaa, hieman meiramia, minttua, neilikkaa, kuminaa ja saframia.
Lämmitä maito 37 asteiseksi, liuota hiiva. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita maitoon. Lisää mausteet ja suola, vaivaa joukkoon 2/3 jauhoisa. Vaahdota voi, lisää taikinaan. Lisää loput jauhot. Vaiivaa taikina hyvin, kiinteäksi. Nostata lähes 2-kertaiseksi ja levita leivinalustalle. Alusta ja jaataikina 5 osaaan. Leivo osat n. 95 cm pötköiksi, jotka ovat keskeltä paksumpia. Kierrä wiipurinrinkelin muotoisiksi. Nostata vielä. Sitten voitele vatkatulla munalla ja laita paistumaan puilla lämmitetyssä uunissa olkien päällä. Jäähdytäliinan alla. Herkkua!