Uusioperhe tuottaa vain tuskaa lapsille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä perustin uusperheen, kun lapset olivat teinejä ja vuoroviikkolapsia. Halusivat peräjälkeen lopettaa vuoroviikkoilun ja muuttaa kokonaan meidän luoksemme.

Miksi olisivat tehneet niin, jos se olisi ollut noin kamalaa? Isä asui kilometrin päässä.

Se että isä on sinua vastenmielisempi ihminen ei tarkoita, että toimisit oikein.

Miksi eivät sitten muuttaneet minun luokseni, kun olin yh? Vaan olivat neljä vuotta vuoroviikkolapsia.

Todettakoon, että asuin yh:nakin samoilla nurkilla. Lapsilla oli silloinkin omat huoneet. Asunnon sijainti ei vaikuta asiaan. Isän elämässä ei ollut muutoksia. Ainut muutos oli minun uusi aviomieheni ja tämän samanikäinen lapsi.

Neljässä vuodessa on tapahtunut varmasti muitakin asioita kuin tuo yksi mainitsemasi. Jätät jotain kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää kyllä miehen 14 v lapsi, jonka äiti pakottaa meille joka toinen viikonloppu. Kaikki vetää jotain roolia. Mies menee omia menojaan, lapsi huoneessa kuulokkeet korvilla ja minä en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Eniten kyllä säälittää mies, joka ei osaa olla isä lapselleen. Miten säkin tuollaista katselet? Eikö kerro ihmisestä tarpeeksi?

Se, että mies ei osaa olla isä, ei tarkoita, ettei mies olisi loistava puoliso.

Minulla on aviomies, joka on timantti. Isänä hän ei ole kummoinen.

Eri

Miten voit kunnioittaa miestä, joka ei laita isyyttään elämänsä ykkössijalle? Miestä, jonka mielestä lapset eivät ole tärkeintä?

Vierailija kirjoitti:

Säälittää kyllä miehen 14 v lapsi, jonka äiti pakottaa meille joka toinen viikonloppu. Kaikki vetää jotain roolia. Mies menee omia menojaan, lapsi huoneessa kuulokkeet korvilla ja minä en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Ehkä läpsi tykkää kuitenkin tulla? Tuon ikäistä ei voi enää pakottaa , vaan saa päättää itse haluaako tavata toista vanhempaansa.

Olin 8v, kun äitipuoli ja 13v tyttärensä muutti meille. Minun huoneeni annettiin tälle uusiosiskolle, minä jouduin asumaan olohuoneeseen kirjahyllyn rajaamalle alueelle. Veli menetti oman huoneensa hänkin, äitipuoli tarvitsi yritykselleen toimiston ja niin veli muutti takkahuoneeseen (jossa muuten oli 5 ovea...). Jälkeenpäin sain tietää, että talo oli siinä vaiheessa kuolinpesän eli puoliksi myös meidän lasten.

En koskaan pitänyt uusisiskoa sisaruksena, enemmänkin henkilönä, joka vei meiltä asioita pois eli isän aikaa, meidän tavaroitamme jne.

Muutin kotoa 16v iässä, en ole sen jälkeen ollut missään tekemisissä äitipuolen tai uusisiskon kanssa. Veljellä sama juttu. Isä käy luonani joskus kahvilla, äitipuolta en edes kutsu.

Olisin ollut äärettömän onnellinen, jos isä ei olisi suostunut tuohon jo muinaiseen yhteenmuuttoonvaan ajatellut ensin meitä lapsia.

Miksi ei voi vain seurustella ja muuttaa yhteen sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa? Kukaan ei tähän vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset ainakin tulevat hyvin toimeen keskenään. Kiitos vain huolenpidosta.

Niinhän sä luulet, etkä halua edes muuta nähdä kuin idyllisen uusperheen, jossa kaikki on yhtä onnellisia kuin äiti, jolla on taas vakipano.

Siis sua ahdistaa se, että saan seksiä nykyään?:D

Lapset voi hyvin. Meillä molemmilla oli yksi lapsi, kun suhteeseen alettiin. Yhteisiä ei ole ollenkaan. Lapsilla on asiat hyvin, koulussa menee hyvin, on kavereita, harrastukset, vietetään yhdessä paljon aikaa, matkustellaan. Ei käytöshäiriöitä, ei kouluongelmia.

Parisuhdekin kiitos vain voi oikein hyvin.

Kyllä ne ongelmat sieltä vielä alkaa.

Viimeistään aikuisina etsiytyvät terapiaan, koska on niin paha olla. Itse tunnen kaksi tällaista tapausta.

Uusperheet on ikivanha juttu. Toiset onnistuu ja toiset ei.

Omani oli ihan hyvä. Kasvoin sellaisessa itsekin, vaikka ymmärsin sen vasta aikuisena. Meillä oli vähän ikäeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää kyllä miehen 14 v lapsi, jonka äiti pakottaa meille joka toinen viikonloppu. Kaikki vetää jotain roolia. Mies menee omia menojaan, lapsi huoneessa kuulokkeet korvilla ja minä en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Eniten kyllä säälittää mies, joka ei osaa olla isä lapselleen. Miten säkin tuollaista katselet? Eikö kerro ihmisestä tarpeeksi?

Mies on ihan eri ihminen noina viikonloppuina kuin on muuten. Kireä ja hiljainen. Viiden vuoden väsytys taistelun jälkeen myöntyi lapseen ja näkyyhän se siinä isyydessä. Minä olen sen ihmisen kanssa, jota hän on minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset ainakin tulevat hyvin toimeen keskenään. Kiitos vain huolenpidosta.

Niinhän sä luulet, etkä halua edes muuta nähdä kuin idyllisen uusperheen, jossa kaikki on yhtä onnellisia kuin äiti, jolla on taas vakipano.

Siis sua ahdistaa se, että saan seksiä nykyään?:D

Lapset voi hyvin. Meillä molemmilla oli yksi lapsi, kun suhteeseen alettiin. Yhteisiä ei ole ollenkaan. Lapsilla on asiat hyvin, koulussa menee hyvin, on kavereita, harrastukset, vietetään yhdessä paljon aikaa, matkustellaan. Ei käytöshäiriöitä, ei kouluongelmia.

Parisuhdekin kiitos vain voi oikein hyvin.

Kyllä ne ongelmat sieltä vielä alkaa.

Haluatko antaa tarkemman ajankohdan koska ne ongelmat alkaa? Alkaa tulla kiire, kun vanhempi on jo lukiossa ja siellä porskuttaa vallan mainiosti.

Perheellänne on hyvä kulissi ja lapsesi ei uskalla kertoa ongelmistaan sinulle. Ongelmat kyllä kostautuvat joskus, mutta tarkkaa aikaa on mahdotonta tietää.

Johan on vauvapalstalla lääkkeet kunnossa näin sunnuntaisin:D

Sulla on itselläsi siis traumatisoiva uusperhetausta ja olet näin päättänyt, että vika on uusperheissä, ei sun omissa vanhemmissasi?

Kaveri uusioperheilee...teinit lapset pärjää ihan hyvin sen kanssa mutta ovat pari kertaa mun kuullen maininneet että inhottaa kuulla seksiääniä... Vähän ällöä kaveriltani mutta kai se sitten karkaa lapasesta kun vihdoin saa säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi vain seurustella ja muuttaa yhteen sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa? Kukaan ei tähän vastaa.

Jos tahtovat yhteisiä lapsia? Pitääkö odottaa yli 40-vuotiaaksi ja tehdä uusia lapsia kun edelliset on aikuisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset ainakin tulevat hyvin toimeen keskenään. Kiitos vain huolenpidosta.

Niinhän sä luulet, etkä halua edes muuta nähdä kuin idyllisen uusperheen, jossa kaikki on yhtä onnellisia kuin äiti, jolla on taas vakipano.

Siis sua ahdistaa se, että saan seksiä nykyään?:D

Lapset voi hyvin. Meillä molemmilla oli yksi lapsi, kun suhteeseen alettiin. Yhteisiä ei ole ollenkaan. Lapsilla on asiat hyvin, koulussa menee hyvin, on kavereita, harrastukset, vietetään yhdessä paljon aikaa, matkustellaan. Ei käytöshäiriöitä, ei kouluongelmia.

Parisuhdekin kiitos vain voi oikein hyvin.

Kyllä ne ongelmat sieltä vielä alkaa.

Viimeistään aikuisina etsiytyvät terapiaan, koska on niin paha olla. Itse tunnen kaksi tällaista tapausta.

Itse hakeuduin aikuisena terapiaan lapsuudenkodin perheväkivallan ja mielenterveysongelmien takia. Ja oli ihan oikea ydinperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää kyllä miehen 14 v lapsi, jonka äiti pakottaa meille joka toinen viikonloppu. Kaikki vetää jotain roolia. Mies menee omia menojaan, lapsi huoneessa kuulokkeet korvilla ja minä en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Eniten kyllä säälittää mies, joka ei osaa olla isä lapselleen. Miten säkin tuollaista katselet? Eikö kerro ihmisestä tarpeeksi?

Mies on ihan eri ihminen noina viikonloppuina kuin on muuten. Kireä ja hiljainen. Viiden vuoden väsytys taistelun jälkeen myöntyi lapseen ja näkyyhän se siinä isyydessä. Minä olen sen ihmisen kanssa, jota hän on minun kanssani.

Miksi pakotit? Älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää kyllä miehen 14 v lapsi, jonka äiti pakottaa meille joka toinen viikonloppu. Kaikki vetää jotain roolia. Mies menee omia menojaan, lapsi huoneessa kuulokkeet korvilla ja minä en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Ehkä läpsi tykkää kuitenkin tulla? Tuon ikäistä ei voi enää pakottaa , vaan saa päättää itse haluaako tavata toista vanhempaansa.

Ei se tykkää, kun jää kaverit toiselle paikkakunnalle ja harrastukseen lähes tunnin matka. Puhuu vaan siitä, että äiti on sanonut, että sitten vähän vanhempana vasta itse päättää ja sitten hän ei enää tule.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri uusioperheilee...teinit lapset pärjää ihan hyvin sen kanssa mutta ovat pari kertaa mun kuullen maininneet että inhottaa kuulla seksiääniä... Vähän ällöä kaveriltani mutta kai se sitten karkaa lapasesta kun vihdoin saa säännöllisesti.

Puhu asiasta kaverillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi vain seurustella ja muuttaa yhteen sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa? Kukaan ei tähän vastaa.

Jos tahtovat yhteisiä lapsia? Pitääkö odottaa yli 40-vuotiaaksi ja tehdä uusia lapsia kun edelliset on aikuisia?

Miksi jokaisen kanssa pitää tehdä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää kyllä miehen 14 v lapsi, jonka äiti pakottaa meille joka toinen viikonloppu. Kaikki vetää jotain roolia. Mies menee omia menojaan, lapsi huoneessa kuulokkeet korvilla ja minä en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Eniten kyllä säälittää mies, joka ei osaa olla isä lapselleen. Miten säkin tuollaista katselet? Eikö kerro ihmisestä tarpeeksi?

Se, että mies ei osaa olla isä, ei tarkoita, ettei mies olisi loistava puoliso.

Minulla on aviomies, joka on timantti. Isänä hän ei ole kummoinen.

Eri

Miten voit kunnioittaa miestä, joka ei laita isyyttään elämänsä ykkössijalle? Miestä, jonka mielestä lapset eivät ole tärkeintä?

Moni ei ymmärrä miten hyvä tuuri heillä on käynyt, että heillä on syntynyt se tunneside lapseen. Se kun ei ole mikään itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi vain seurustella ja muuttaa yhteen sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa? Kukaan ei tähän vastaa.

Jos tahtovat yhteisiä lapsia? Pitääkö odottaa yli 40-vuotiaaksi ja tehdä uusia lapsia kun edelliset on aikuisia?

Pitäisi ensin hoitaa ne lapset jotka on jo tehty ja vasta sitten tehdä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi vain seurustella ja muuttaa yhteen sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa? Kukaan ei tähän vastaa.

Jos tahtovat yhteisiä lapsia? Pitääkö odottaa yli 40-vuotiaaksi ja tehdä uusia lapsia kun edelliset on aikuisia?

Mutta miksi haluaisivat yhteisiä lapsia, kun vanhojenkin lasten kanssa on vaikeaa? Tulee vain lisää ongelmia, kun tämäkin suhde loppuu ja mennään yhteen taas uuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei noin pidä ajatella. Vaan siten, että eivät ole mitään sisaruksia, vaan kämppiksiä. Että asut nykyään kimppakämpässä, jossa sinulla on oma huone, ja muut ovat yhteistä aluetta.

Eli ei ole kotia ollenkaan.