Uusioperhe tuottaa vain tuskaa lapsille

Ydinperheessä pahoin voivat vaimot purkavat angstiaan taas. Kuinka uusperhe on aina pahinta mitä olla voi.

Sorry ämmät, ei ole, oon ollut siinä ”täydellisessä ydinperheessä” jolloin lapsillani oli hyvä olla ja nyt elämme uusperhe-elämää ja heillä on edelleen hyvä olla.

Nämä ydinperheihmiset joiden mielenterveys horjuu, sanovat myös että lapset eivät kerro pahasta olostaan uusperheessä. Hih. Ja ydinperheessä sitten kaikesta puhutaan aina kyllä, hih.

Meillä puhutaan kaikki asiat. Ihan kaikki. Tiedän kyllä miten lapseni voivat, olen aina tiennyt, silloin kun oli ydinperhe ja ero ja uusperhe.

Te nyt vaan ette tunne mun perheen tilannetta vaikka kuinka haluatte tietää sen itseäni paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ydinperheessä pahoin voivat vaimot purkavat angstiaan taas. Kuinka uusperhe on aina pahinta mitä olla voi.

Sorry ämmät, ei ole, oon ollut siinä ”täydellisessä ydinperheessä” jolloin lapsillani oli hyvä olla ja nyt elämme uusperhe-elämää ja heillä on edelleen hyvä olla.

Nämä ydinperheihmiset joiden mielenterveys horjuu, sanovat myös että lapset eivät kerro pahasta olostaan uusperheessä. Hih. Ja ydinperheessä sitten kaikesta puhutaan aina kyllä, hih.

Meillä puhutaan kaikki asiat. Ihan kaikki. Tiedän kyllä miten lapseni voivat, olen aina tiennyt, silloin kun oli ydinperhe ja ero ja uusperhe.

Te nyt vaan ette tunne mun perheen tilannetta vaikka kuinka haluatte tietää sen itseäni paremmin.

Näin puhuu JOKAIKINEN uusperheen äiti. Kunnes kupla puhkeaa...

Terv. Ope

Olen yh ja seurustelen miehen kanssa jolla on lapsia. En tule muuttamaan yhteen miehen kanssa niin kauan kuin lapset asuvat kotona. Miksi pitäisi muuttaa yhteen? Ihan hyvin voimme tapailla muuten vain. Miksi uusperheitä perustetaan kun on jo erottu ja tehty yksi ratkaisu oman onnen eteen? Miksi täytyy saada tehdä toinenkin mikä ei ole lapsille hyväksi?

Aikuinen luulee menettävänsä jotain, jos ei seuraa kiiman viitoittamaa tietä. Kuitenkin lähes jokainen huomaa myöhemmin, että turha oli reissu.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa lapset kertovat ihan toista tarinaa kuin vanhemmilleen. Monet pitävät kotona kulissia, koska eivät halua satuttaa vanhempiaan.

Näin minäkin varoin huolestuttamasta äitiäni enkä koskaan kertonut negatiivisista tunteista ja huonosta olosta. En oikeastaan koskaan kerro mitään tunteistani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa lapset kertovat ihan toista tarinaa kuin vanhemmilleen. Monet pitävät kotona kulissia, koska eivät halua satuttaa vanhempiaan.

Näin minäkin varoin huolestuttamasta äitiäni enkä koskaan kertonut negatiivisista tunteista ja huonosta olosta. En oikeastaan koskaan kerro mitään tunteistani. 

Kyllä minun poikani kertoivat ihan kaiken, mitä isän uusperheessä tapahtui. Ja kertoivat saman myös isälle itselleenkin. Sotahan siitä isän ja poikien välille tuli.

Älkää nyt TAAS yleistäkö, että lapset aina suojelee vanhempiaan.

Riippuu aikuisista onko uusperhe helvetti, vai perhe siinä missä ydinperhekin. Uusperheitä on ollut kautta aikojen, ei ne haukkumalla lopu. Kasvoin uusperheessä, jossa oli epätasapainoisia, väkivaltaisia aikuisia. Lapsuus oli ihan kamala, mutta se olisi ollut kamala joka tapauksessa. Koska biologinen isäni on sairas ja traumatisoitunut alkoholisti. Ei perheemme ongelmat johtuneet uusperheestä, vaan aikuisten mt-häiriöistä ja addiktioista.

Ja kas kummaa, elän itse uusperheen arjessa. Olen bonuslapsilleni reilu ja oikeudenmukainen. Lasten oikeudet ja turvallisuus ovat minulle kaikki kaikessa. Olen kiintynyt bonuslapsiini ja he minuun. Aikuisina olemme tasapainoisia, emme päihteile, minua ja miestä yhdistää se, että molemmat ajattelemme lasten parasta. Lasten kanssa halailen paljon ja he ovat sylissäni paljon. Lapset ovat minulle rakkaita ja tärkeitä, tunnen suurta suojelunhalua ja lämpöä heitä kohtaan. Lasten elintaso on kasvanut myötäni ja pystyn omalta osaltani mahdollistamaan heille asioita, jotka eivät aikaisemmin olisi olleet mahdollisia taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset ainakin tulevat hyvin toimeen keskenään. Kiitos vain huolenpidosta.

Oletko varma? Teini-ikäiset eivät kantele.

Mutta itse arvaat kaikkien lasten ahdistuvan uusperheessä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää kyllä miehen 14 v lapsi, jonka äiti pakottaa meille joka toinen viikonloppu. Kaikki vetää jotain roolia. Mies menee omia menojaan, lapsi huoneessa kuulokkeet korvilla ja minä en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Eniten kyllä säälittää mies, joka ei osaa olla isä lapselleen. Miten säkin tuollaista katselet? Eikö kerro ihmisestä tarpeeksi?

Se, että mies ei osaa olla isä, ei tarkoita, ettei mies olisi loistava puoliso.

Minulla on aviomies, joka on timantti. Isänä hän ei ole kummoinen.

Eri

Miten voit kunnioittaa miestä, joka ei laita isyyttään elämänsä ykkössijalle? Miestä, jonka mielestä lapset eivät ole tärkeintä?

Moni ei ymmärrä miten hyvä tuuri heillä on käynyt, että heillä on syntynyt se tunneside lapseen. Se kun ei ole mikään itsestäänselvyys.

Olen eri, mutta: se tunneside lapseen täytyy luoda itse viettämällä aikaa lapsen kanssa, näkemällä vaivaa ja tekemällä asioita hänen hyväkseen. Ei se putkahda jostakin itsestään. Rakkauden täytyy näkyä käytännön teoissa, ei vain puheissa.

Se että lapset eivät puhu ei johdu uusperheistä, vaan aikuisista. Työskentelen lastensuojelussa ja suurin osa asiakkaista ovat ydinperheen lapsia. Näissä perheissä koko perheessä on suuria ongelmia puhumisessa ja vuorovaikutuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Se että lapset eivät puhu ei johdu uusperheistä, vaan aikuisista. Työskentelen lastensuojelussa ja suurin osa asiakkaista ovat ydinperheen lapsia. Näissä perheissä koko perheessä on suuria ongelmia puhumisessa ja vuorovaikutuksessa.

Millaisia nämä vuorovaikutuksen ongelmat ovat? Sellaisia, että lähdetään syyttelemään ja iskemään vyön alle. Mitä muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapset eivät puhu ei johdu uusperheistä, vaan aikuisista. Työskentelen lastensuojelussa ja suurin osa asiakkaista ovat ydinperheen lapsia. Näissä perheissä koko perheessä on suuria ongelmia puhumisessa ja vuorovaikutuksessa.

Millaisia nämä vuorovaikutuksen ongelmat ovat? Sellaisia, että lähdetään syyttelemään ja iskemään vyön alle. Mitä muita?

Lapset eivät saa näyttää mitään negatiivisia tunteita eivätkä olla vaivaksi. Ei saa kiukutella eikä itkeä, muuten vanhemmat raivostuvat. Ristiriitoja ei selvitetä koskaan, perheissä on paljon tabuaiheita. Vanhemmat jättävät lapset selviytymään keskenään ikätasoaan liian haastavien pulmien kanssa ja apua ei saa pyytää. Lasten tulee olla näkymättömiä ja hajuttomia, koulussa tulee menestyä hyvin. Lapsella ei ole lupaa kyseenalaistaa tai kysyä syitä määräyksille. Tämän tyyppiset ongelmat ovat hyvin yleisiä. Aikuisilla on suuria ongelmia omassa tunnesäätelyssä, tunteiden tunnistamisessa ja sanoittamisessa, joten lapsillakaan ei ole lupa tuntea eikä lupaa olla ns. hankala. Ja ihan ydinperheitä on ollut suurin osa asiakkaista. Perheen ongelmat eivät ole kiinni perhetyypistä.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa lapset kertovat ihan toista tarinaa kuin vanhemmilleen. Monet pitävät kotona kulissia, koska eivät halua satuttaa vanhempiaan.

Meillä lapset uskalsivat näyttää tunteensa kotona. Uusperheen isää ja äitiä kotona kutsuttiin nimellä. Kavereiden kesken puhuttelivat isänä ja äitinä. Ei se kuitenkaan aina ruusuista ollut. Toimeen tultiin. Nyt jo aikuisia lapsia.

Isä yritti pakottaa uusperhe-tyyppiseen kuvioon kun olin jo 17 v. Eihän se tietenkään onnistunut. Nainen oli ihan ok mutta isän tapa sännätä uuteen suhteeseen heti avioeron jälkeen (alkoi puhumaan uudesta naisesta meille lapsille vain viikko sen jälkeen, kun olivat äidin kanssa kertoneet erosta!), ostaa 6kk sisällä tämän kanssa talo jne olivat suoraan sanottuna ällöttävää katsottavaa. Isä keskitti kaiken energiansa uuteen naiseen, meidän lasten kustannuksella. Valitti siitä, että kokee olonsa ulkopuoliseksi mutta sitten kun häntä pyydettiin erilaisiin aktiviteetteihin niin ehkä 1/10 suostui mukaan, yleensä nihkeästi. Ainut aktiviteetti mikä häntä olisi lasten kanssa kiinnostanut, oli perheen leikkiminen uuden naisen kanssa esim yhteisellä lounaalla. 

Olin niin vihainen, kun parikin kertaa huijasi minut viettämään aikaa kyseisen (tai seuraavan) naisen kanssa. Vietettiin isä-tytär aikaa ja sitten kun esim palataan sienestämästä, niin isän kämpillä on tämä nainen, joka ilmeisesti on kutsuttu kokkaamaan niitä sieniä... Isä TIESI etten halua viettää aikaa sen kanssa. 

Kerran sanoin tietoisen törkeästi kun nainen (ei tämä minkä kanssa osti talon vaan myöhempi) oli ihan juovuksissa ennen kuin yhteinen joululounas piti alkaa. Naisen lapset olivat myöhässä ja nainen soitti niille, sopertaen jotain siihen puhelimeen. Kun lopetti puhelun ja hän jotain pyysi anteeksi sitä, että etteivät lapset ole vielä tulleet, sanoin jotain tyyliin "No on niillä varmaan ihan hyvä syy miksi eivät halua tulla." 

En tiedä tajusiko nainen kun oli pahnassa mutta isän ilme oli kauhistunut. Sen jälkeen ei tarvinnut enää kitua näissä isän järjestämissä "perhetapaamisissa" hänen (vaihtuvan) uuden onnen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Isä yritti pakottaa uusperhe-tyyppiseen kuvioon kun olin jo 17 v. Eihän se tietenkään onnistunut. Nainen oli ihan ok mutta isän tapa sännätä uuteen suhteeseen heti avioeron jälkeen (alkoi puhumaan uudesta naisesta meille lapsille vain viikko sen jälkeen, kun olivat äidin kanssa kertoneet erosta!), ostaa 6kk sisällä tämän kanssa talo jne olivat suoraan sanottuna ällöttävää katsottavaa. Isä keskitti kaiken energiansa uuteen naiseen, meidän lasten kustannuksella. Valitti siitä, että kokee olonsa ulkopuoliseksi mutta sitten kun häntä pyydettiin erilaisiin aktiviteetteihin niin ehkä 1/10 suostui mukaan, yleensä nihkeästi. Ainut aktiviteetti mikä häntä olisi lasten kanssa kiinnostanut, oli perheen leikkiminen uuden naisen kanssa esim yhteisellä lounaalla. 

Olin niin vihainen, kun parikin kertaa huijasi minut viettämään aikaa kyseisen (tai seuraavan) naisen kanssa. Vietettiin isä-tytär aikaa ja sitten kun esim palataan sienestämästä, niin isän kämpillä on tämä nainen, joka ilmeisesti on kutsuttu kokkaamaan niitä sieniä... Isä TIESI etten halua viettää aikaa sen kanssa. 

Kerran sanoin tietoisen törkeästi kun nainen (ei tämä minkä kanssa osti talon vaan myöhempi) oli ihan juovuksissa ennen kuin yhteinen joululounas piti alkaa. Naisen lapset olivat myöhässä ja nainen soitti niille, sopertaen jotain siihen puhelimeen. Kun lopetti puhelun ja hän jotain pyysi anteeksi sitä, että etteivät lapset ole vielä tulleet, sanoin jotain tyyliin "No on niillä varmaan ihan hyvä syy miksi eivät halua tulla." 

En tiedä tajusiko nainen kun oli pahnassa mutta isän ilme oli kauhistunut. Sen jälkeen ei tarvinnut enää kitua näissä isän järjestämissä "perhetapaamisissa" hänen (vaihtuvan) uuden onnen kanssa. 

Niin, eli teilläkin ongelmana oli isäsi kykenemättömyys vanhemmuuteen. Isäsi oli itsekäs ja malttamaton, hän olisi ollut sitä joka tapauksessa kaikissa muissakin asioissa. Ei hän olisi osannut teidän parastanne ajatella huolimatta siitä, että kuvioissa ei olisi ollut uusia kumppaneita. Itsekkyys ja vaihtuvat kuviot olisivat näkyneet jollakin toisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä yritti pakottaa uusperhe-tyyppiseen kuvioon kun olin jo 17 v. Eihän se tietenkään onnistunut. Nainen oli ihan ok mutta isän tapa sännätä uuteen suhteeseen heti avioeron jälkeen (alkoi puhumaan uudesta naisesta meille lapsille vain viikko sen jälkeen, kun olivat äidin kanssa kertoneet erosta!), ostaa 6kk sisällä tämän kanssa talo jne olivat suoraan sanottuna ällöttävää katsottavaa. Isä keskitti kaiken energiansa uuteen naiseen, meidän lasten kustannuksella. Valitti siitä, että kokee olonsa ulkopuoliseksi mutta sitten kun häntä pyydettiin erilaisiin aktiviteetteihin niin ehkä 1/10 suostui mukaan, yleensä nihkeästi. Ainut aktiviteetti mikä häntä olisi lasten kanssa kiinnostanut, oli perheen leikkiminen uuden naisen kanssa esim yhteisellä lounaalla. 

Olin niin vihainen, kun parikin kertaa huijasi minut viettämään aikaa kyseisen (tai seuraavan) naisen kanssa. Vietettiin isä-tytär aikaa ja sitten kun esim palataan sienestämästä, niin isän kämpillä on tämä nainen, joka ilmeisesti on kutsuttu kokkaamaan niitä sieniä... Isä TIESI etten halua viettää aikaa sen kanssa. 

Kerran sanoin tietoisen törkeästi kun nainen (ei tämä minkä kanssa osti talon vaan myöhempi) oli ihan juovuksissa ennen kuin yhteinen joululounas piti alkaa. Naisen lapset olivat myöhässä ja nainen soitti niille, sopertaen jotain siihen puhelimeen. Kun lopetti puhelun ja hän jotain pyysi anteeksi sitä, että etteivät lapset ole vielä tulleet, sanoin jotain tyyliin "No on niillä varmaan ihan hyvä syy miksi eivät halua tulla." 

En tiedä tajusiko nainen kun oli pahnassa mutta isän ilme oli kauhistunut. Sen jälkeen ei tarvinnut enää kitua näissä isän järjestämissä "perhetapaamisissa" hänen (vaihtuvan) uuden onnen kanssa. 

Niin, eli teilläkin ongelmana oli isäsi kykenemättömyys vanhemmuuteen. Isäsi oli itsekäs ja malttamaton, hän olisi ollut sitä joka tapauksessa kaikissa muissakin asioissa. Ei hän olisi osannut teidän parastanne ajatella huolimatta siitä, että kuvioissa ei olisi ollut uusia kumppaneita. Itsekkyys ja vaihtuvat kuviot olisivat näkyneet jollakin toisella tavalla.

Toisaalta, nämä tulivat esiin vasta avioeron jälkeen 🤷‍♀️ Oma kokemukseni vain sattuu olemaan, ja olen nähnyt monesti sivusta, että kun mies löytää uuden naisen niin lapset unohtuu. Uusi nainen menee edelle. Isäni oli tosi hyvä isä lapsuudessani ja olin varsinainen 'isän tyttö'. Kaikki tuo on kuitenkin huuhtoutunut vessanpöntöstä alas sen jälkeen kun isä alkoi luomaan perhettä uusien naisten kanssa. Olisin voinut kaikki nämä uudet suhteet hyväksyä jos isäni olisi hyväksynyt sen, etten halua mitään osaa enkä arpaa niihin. Se, että yritti pakottaa minut niihin kuvioihin mukaan, on anteeksiantamatonta. 

Uusioperhe on maailman oksettavin konsepti.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää kyllä miehen in 14 v lapsi, jonka äiti pakottaa meille joka toinen viikonloppu. Kaikki vetää jotain roolia. Mies menee omia menojaan, lapsi huoneessa kuulokkeet korvilla ja minä en oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Siis mitä???? Kyllä lapsen äidillä on oikeus kuukauden 30 päivästä omistaa 4 itselleen kun kerran isäkin on. Vai voiko ukkoasi edes isäksi sanoa? „Menee omia menojaan” kun lapsi tulee isä-viikonloppua viettämään? Turjakkeen otit ukoksesi! Ja sinä et tiedä mitä pitäisi tehdä? Se on kuule ihan simppeliä: Järjestät itsellesi (ja jos sinulla/teillä on lapsia, heillekin) ihan muuta menoa niin että ukon on pakko pitää isä-viikonloppua sen teinin kanssa ja omat menot saa jäädä! Johan on markkinat!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä yritti pakottaa uusperhe-tyyppiseen kuvioon kun olin jo 17 v. Eihän se tietenkään onnistunut. Nainen oli ihan ok mutta isän tapa sännätä uuteen suhteeseen heti avioeron jälkeen (alkoi puhumaan uudesta naisesta meille lapsille vain viikko sen jälkeen, kun olivat äidin kanssa kertoneet erosta!), ostaa 6kk sisällä tämän kanssa talo jne olivat suoraan sanottuna ällöttävää katsottavaa. Isä keskitti kaiken energiansa uuteen naiseen, meidän lasten kustannuksella. Valitti siitä, että kokee olonsa ulkopuoliseksi mutta sitten kun häntä pyydettiin erilaisiin aktiviteetteihin niin ehkä 1/10 suostui mukaan, yleensä nihkeästi. Ainut aktiviteetti mikä häntä olisi lasten kanssa kiinnostanut, oli perheen leikkiminen uuden naisen kanssa esim yhteisellä lounaalla. 

Olin niin vihainen, kun parikin kertaa huijasi minut viettämään aikaa kyseisen (tai seuraavan) naisen kanssa. Vietettiin isä-tytär aikaa ja sitten kun esim palataan sienestämästä, niin isän kämpillä on tämä nainen, joka ilmeisesti on kutsuttu kokkaamaan niitä sieniä... Isä TIESI etten halua viettää aikaa sen kanssa. 

Kerran sanoin tietoisen törkeästi kun nainen (ei tämä minkä kanssa osti talon vaan myöhempi) oli ihan juovuksissa ennen kuin yhteinen joululounas piti alkaa. Naisen lapset olivat myöhässä ja nainen soitti niille, sopertaen jotain siihen puhelimeen. Kun lopetti puhelun ja hän jotain pyysi anteeksi sitä, että etteivät lapset ole vielä tulleet, sanoin jotain tyyliin "No on niillä varmaan ihan hyvä syy miksi eivät halua tulla." 

En tiedä tajusiko nainen kun oli pahnassa mutta isän ilme oli kauhistunut. Sen jälkeen ei tarvinnut enää kitua näissä isän järjestämissä "perhetapaamisissa" hänen (vaihtuvan) uuden onnen kanssa. 

Niin, eli teilläkin ongelmana oli isäsi kykenemättömyys vanhemmuuteen. Isäsi oli itsekäs ja malttamaton, hän olisi ollut sitä joka tapauksessa kaikissa muissakin asioissa. Ei hän olisi osannut teidän parastanne ajatella huolimatta siitä, että kuvioissa ei olisi ollut uusia kumppaneita. Itsekkyys ja vaihtuvat kuviot olisivat näkyneet jollakin toisella tavalla.

Toisaalta, nämä tulivat esiin vasta avioeron jälkeen 🤷‍♀️ Oma kokemukseni vain sattuu olemaan, ja olen nähnyt monesti sivusta, että kun mies löytää uuden naisen niin lapset unohtuu. Uusi nainen menee edelle. Isäni oli tosi hyvä isä lapsuudessani ja olin varsinainen 'isän tyttö'. Kaikki tuo on kuitenkin huuhtoutunut vessanpöntöstä alas sen jälkeen kun isä alkoi luomaan perhettä uusien naisten kanssa. Olisin voinut kaikki nämä uudet suhteet hyväksyä jos isäni olisi hyväksynyt sen, etten halua mitään osaa enkä arpaa niihin. Se, että yritti pakottaa minut niihin kuvioihin mukaan, on anteeksiantamatonta. 

Jos lapset ihan oikeasti ovat tärkeitä isälle, niin ei uusi kumppani menisi koskaan lasten edelle. Mies jolle lapset todella 100% ovat kaikista tärkeimmät pitää huolen siitä, että näin todella on. Vaikka tulisi avioero ja uusia kumppaneita. Voi olla, että äitisi on myötävaikuttanut isänne suhtautumista lapsiin ja mahdollistanut suhteen syntymisen alkuun läheiseksi ja lämpimäksi. Näin se monissa perheissä menee, kuten myös omassa lapsuudenperheessäni. Isälläni oli läheisemmät välit lapsiinsa vain niin pitkään, kun äitimme oli kaikkien suhteiden ylläpitävä liima. Kun se hävisi, hävisi myös isän tunteet lapsia kohtaan.

Omalle miehelleni lapset ovat aidosti maailman tärkeimmät. Teki sen alusta lähtien hyvin selväksi. Ei ole koskaan laittanut minua lapsien edelle. Tämä on myös syy, miksi arvostan ja rakastan miestäni paljon. Hän on todellinen mies, joka aidosti välittää ja huolehtii jälkikasvustaan.

On todella helppoa syytellä naisia ja uusia suhteita, kuin tarkastella raatorehellisesti omia vanhempiaan ja uskaltaa kohdata heidän virheensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi vain seurustella ja muuttaa yhteen sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa? Kukaan ei tähän vastaa.

Jos tahtovat yhteisiä lapsia? Pitääkö odottaa yli 40-vuotiaaksi ja tehdä uusia lapsia kun edelliset on aikuisia?

Miksi jokaisen kanssa pitää tehdä lapsia?

Miten niin jokaisen? Jos löytää itselleen uuden puolison, jonka kanssa voisi perhettä ajatella.

Itselläni on yksi lapsi, ja minulle muistetaan kertoa, miten lapsella pitäisi olla sisaruksia. Mutta sitten toisaalta niitä ei saa hankkia, koska lapsen isän kanssa erottu.