Lue keskustelun säännöt.
Mies on nykyisin aina mukana synnytyssalissa?
05.09.2014 |
Tämä menee varmaan kategoriaan "Asiat, jotka valkenivat AV:lla", mutta olenko nyt ymmärtänyt oikein, että nykyisin käytännössä kaikki naiset odottavat miehen olevan mukana synnytyssalissa (tai mikä sen tilan nimi onkaan) pitelemässä synnyttävän naisen kädestä tai ottamassa kuvia Instagramiin? Omat tietoni ovat peräisin vanhempieni sukupolvelta, ja silloin huomattava osa miehistä odotti aulassa joko omasta tai naisen halusta. Jännä juttu, jos yhdessä sukupolvessa asia on muuttunut näin paljon. (Olen 30-vuotias mies.)
Kommentit (141)
Opetetaanko teidät toiset naiset jo kotona noin avuttomiksi ettette selviä yksin mistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kokenut erittäin pahan ensisynnytyksen mistä jäi kovat traumat. Mies oli silloin mukana. Päätimme YHDESSÄ hankkia vielä toisen lapsen ja läpikäytiin yhdessä pelkopolikäynnit yms. Miehelle oli alusta asti selvää että jos minä kykenen niin sitten hänkin. Hän itse myönsi että hänen osansa sentään on se helppo osa, pitää vaan kiinni kädestä ja olla läsnä kannustamassa. En voisi ajatellakaan että mieheni olisi kieltäytynyt tulemasta, olisi ollut tämän tarun loppu suoraan sanoen.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:29"]
Entä jos se lapsi joskus sairastuu ja joutuu sairaalaan esim erittäin hankalaan ja kivuliaaseen toimenpiteeseen.(esim selkäydinpunktio) Mitä tekee isukki siinä tilanteessa? Hyperventiloi, oksentaa ja pyörtyy tai jopa kieltäytyy osallistumasta? Jippii....
[/quote]
Onko sinulla ollut koskaan niin paha olo, että olet menettänyt kokonaan toimintakykysi? Oletko pyörtynyt? Saanut paniikkikohtauksen? Oletko itse päätänyt tehdä näin, vai ovatko ne tapahtuneet tahdostasi riippumatta? -ap
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:35"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:27"]
Heikolla tarkoitan sitä ettei ole valmis kantamaan vastuutaan missä tahansa tilanteessa.
[/quote]
Ap hyvä älä koskaan hanki lapsia paras niin! Mieti mitä tapahtuu kun olet lapsesi kanssa sairaalassa ja kun pitäisi olla lapsen tukena niin pyörryt. Meistä kaikista ei ole vanhemmiksi.
Kerrotko vielä, miten tajuttomana tai paniikkikohtauksen keskellä kannetaan vastuuta? Ymmärtääkseni synnytyssalista joutuu tällaisissa tilanteissa poistumaan. -ap
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:36"]
Opetetaanko teidät toiset naiset jo kotona noin avuttomiksi ettette selviä yksin mistään?
[/quote]
Minä selviän mutta en halua. Sen sijaan voisi miettiä että opetetaanko miehet jo lapsena noin avuttomiksi etteivät selviä edes katsojina oman lapsensa synnytyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä vaimosi on ap? Onko ok, ettet ole paikalla ja tukihenkilö löytyy? Mikä siinä itse synnytyksessä on niin kamalaa, tuota sairaalapelkoa lukuunottamatta? Olet varmaan kuitenkin tietoinen, että jossain vaiheessa on todennäköistä, että itsekin joudut sairaalaan. Miten uskot selviäväsi siitä?
En nyt kyllä käsitä ap:n ideaa aloitukseensa. Ensinnäkin, miehet ovat olleet synnytyksissä mukana normaalisti jo 70-luvun alusta, eli nelikymppisten synnytyksessä on lähes kaikilla ollut isä mukana, ja nämä nelikymppiset alkavat jo saada lapsenlapsia, eli kolmannessa polvessa isät on synnytyksessä mukana.
Toiseksi, tottakai tulevalta isältä kysytään jo ennen lapsen tekemistä että uskallatko tulla mukaan synnytykseen, lapsi tehdään alusta loppuun yhdessä. Ja tosiaan sinne alapäähän ei tarvi katsoa kuin lääkärien ja kätilöiden, eikä sieltä tarvi ottaa kuvia yhtään minnekään, vauvasta vasta sitten kun on äidin rinnalla. Lähes kaikilla naisilla iskee kuolemanpelko ja paniikki synnytyksessä, en tiedä ketään jolla ei olisi sitä tunnetta tullut, ja pakoon siitä ei pääse millään, minulekin kätilö sanoi että ei se lapsi voi sinnekään jäädä. Itse en nähnyt synnytyksessä mitään verta, toki sitä sitten valui alapäästä viikkokausia vielä kotonakin. Mies oli nähnyt alapääni synnytyksen jälkeen kun sitä ommeltiin, kun oli itse mennyt katsomaan, ei mikään pakko ollut, enkä olisi sitä halunnutkaan. Jos mies ei pysty edes vaimonsa rinnalla olla siellä yläpäässä kun vaimo kivulla synnyttää hänelle lasta, niin ei todellakaan ole kovin luotettava ja rakastava. Jos miehelle tulee joku kauhea kohtaus siinä keskenkaiken, niin sillehän ei tosiaan voi mitään, ja se menee ohi, jos vaimo kestää, niin kestää mieskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oletko siis itse mies? Oletko tekemässä lapsia joskus? Älä tee sinusta ei ole siihen koska pahinta mitä voi tapahtua on se että lapsi on sairaalassa ja sinä et kykene olemaan lapsen tukena kun oksennat tai pyörryt.
Miksi te edes haluatte miehen sinne synnytykseen? Kun miehestähän ei siellä tosiaan mitään käytännön hyötyä ole. No joo, voi sen kanssa jutella jos on pitkä avautumisvaihe, mutta noin muuten..
Siis kun itse vaan en edes haluaisin kenenkään tutun näkevän minua siinä tilanteessa. Mieluummin mut saa paskapöntöltä avustaa ylös kaiken nähnyt kokenut kätilö kuin vaikkapa mieheni, äitini tai kaverini. Saati nämä tällaiset, että mies piteli selästä kiinni kun ponnistusvaiheen aikana jakkaralla/piteli jalkaa ilmassa kun punnattiin kylkiasennossa..En mä vaan halua tollaisiin tilanteisiin mitään ylimääräistä yleisöä. Jos kiljun ja huudan ulosteissani maaten ja haarovälini repeytyy/leikataan kahtia niin mieluusti hoidan tuollaiset asiat privaatisti.
No, olen ehkä poikkeus kun musta on neuvolassakin kummallista kun isit myhäilee vieressä kun nainen makaa ketarat kattoa kohti UÄ-anturi pillussaan. Siis jos olisin mies niin tuskin haluaisin osallistua tuollaiseen, tai ainakin se tuntuisi jotenkin friikiltä. Eihän puoliso ole yleensä muutenkaan seuraamassa toiselle tehtäviä lääketieteellisiä toimenpiteitä.
Mieluummin mä laittaisin miehen salin ulkopuolelle silloin kun tapahtuu eli sisätutkimusten ja ponnistus- ja jälkeisvaiheen ajaksi. Jotta mies kuitenkin tajuaisi millaisesta rääkistä on kyse, voisin näyttää mutamat synnytysvideot netistä. Ettei tosiaan kuvittele että homma sujuu muutamalla kiljaisulla niin kuin elokuvissa. Mutta synnytys nyt on mun mielestä kuitenkin sellainen alapääasia, välttämätön paha jos lapsen haluaa. En itse näe (olen kyllä synnytyksiä nähnyt enemmän kuin useimmat AV-mammat puolisoineen yhteensä) siinä mitään kaunista tai ihanaa, tosi ruman näköistä (ja kuuloista ja hajuista) touhuahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät minun asiani liity tähän ketjuun millään tavalla. On kuitenkin mielenkiintoista, jos mielestäsi ihminen ei ole kykenevä toimimaan vanhempana, jos hän voi saada stressaavassa tilanteessa paniikkikohtauksen tai pyörtyä. Jälleen uusi tieto kategoriaan "Asiat, jotka valkenivat AV:lla". :) -ap
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:24"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:59"]Mieheni sanoi synnytyksen jälkeen, että se avuttomuus oli kamalinta. Se, ettei asioihin oikeesti voinut puuttua, ei voinut auttaa, ei voinut yhtään mitään... Hän oli täysin sivustakatsoja siinä tilanteessa. Joutui katsomaan vierestä, kun rakasta sattui ja niin vitusti sattuikin. Jos kadulla tulisi todellinen uhka vastaan, hän voisi suojella ja metsässä pelotella susia, mutta synnytyssairaalassa hän oli täys nynny. Loppupeleissä hyvä niin. :) [/quote] Siihen avuttomuuteen pitänee vanhemmuuden myötä kuitenkin tottua? Se kun voi synnytyksen jälkeen olla se lapsi, jonka tukena ja turvana pitää olla pystymättä yhtään auttamaan muuten kuin olemalla läsnä. Mikä taitaa olla se synnytyksessä mukana olonkin juju.
[/quote]
Kysehän oli siitä synnytyksen hetkestä, kun hän kuvittelee, ettei hän voi auttaa, siitä tulee se avuton olo. Muut ihmiset ottivat haltuun synnytykset ja isä sysättiin syrjään, nurkkaan kun oli kiirus. Olen sanonut hänelle, että se läsnäolokin jo oli iso juttu mulle henkisesti.
Avuton ei ole elämässä. Harmi, etten kerralla osannut kertoa tätä tyhjentävästi.
Tästähän on nyt se neljätoista vuotta aikaa ekasta... ja yhä on hyvä mies ja paras isä ikinä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:41"]
Ap oletko siis itse mies? Oletko tekemässä lapsia joskus? Älä tee sinusta ei ole siihen koska pahinta mitä voi tapahtua on se että lapsi on sairaalassa ja sinä et kykene olemaan lapsen tukena kun oksennat tai pyörryt.
[/quote]
Eivät minun asiani liity tähän ketjuun millään tavalla, mutta oletko yleisesti ottaen todella sitä mieltä, että paniikkihäiriötä sairastava tai pyörtymiselle altis ihminen ei ole kykenevä toimimaan vanhempana? -ap
Pakko kyllä ihmetellä että millainen mies on niin heikko mies ettei kestä yhtä synnytystä? Miehen ei tarvitse synnyttää itse vaan olla vaimon tukena. Jos tulee huono olo niin menee sitten hetkeksi ulos mutta että jo etukäteen päättää ettei tule koska heikottaa ja pyörryttää niin hei haloo ole mies! Entä sitten kun se lapsi kasvaa ja hänen kanssaan kenties pitää läpikäydä jotain vastaavia kokemuksia sairaalassa. Voiko iskä siinäkin tilanteessa vaan jänistää koska on heikko? Saakos äiti olla sitten yhtä heikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:35"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:27"]
Heikolla tarkoitan sitä ettei ole valmis kantamaan vastuutaan missä tahansa tilanteessa.
[/quote]
Kerrotko vielä, miten tajuttomana tai paniikkikohtauksen keskellä kannetaan vastuuta? Ymmärtääkseni synnytyssalista joutuu tällaisissa tilanteissa poistumaan. -ap
[/quote]
Joo, ei sille mitään voi jos siellä tilanteessa tulee tajuttomuus tai paniikkikohtaus, niin sillä synnyttävällä naisellakin tulee, etkö sitä millään tajua? Mutta jos ei ALUNPERIN EDES MENE YRITTÄMÄÄN OLLA TUKENA se on sitä heikkoutta mikä on aina anteeksiantamatonta. Kyllä miehen pitää ottaa vastuu siittämästään lapsesta alusta asti. Ja siitä tajuttomuudestakin voi herätä, ja mennä jatkamaan sitä tukena olemista.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:45"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:41"]
Ap oletko siis itse mies? Oletko tekemässä lapsia joskus? Älä tee sinusta ei ole siihen koska pahinta mitä voi tapahtua on se että lapsi on sairaalassa ja sinä et kykene olemaan lapsen tukena kun oksennat tai pyörryt.
[/quote]
Eivät minun asiani liity tähän ketjuun millään tavalla, mutta oletko yleisesti ottaen todella sitä mieltä, että paniikkihäiriötä sairastava tai pyörtymiselle altis ihminen ei ole kykenevä toimimaan vanhempana? -ap
[/quote]
Olen sikäli että saattaa tulla tilanteita vastaan että lapsen kanssa on oltava vaikka olisi mikä häiriö tahansa. Jos pyörtyy niin sitten pyörtyy mutta etukäteen ei voi valita ettei lapsen kanssa mennä sairaalaan toimenpiteeseen vai mitä ap? Jos ei tätä käsitä ei ole kypsä vanhemmaksi, piste!
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:46"]
Mutta jos ei ALUNPERIN EDES MENE YRITTÄMÄÄN OLLA TUKENA se on sitä heikkoutta mikä on aina anteeksiantamatonta.
[/quote]
Tämä ketjussa on kylläkin väitetty, että mies on epämaskuliininen ja anteeksiantamattoman heikko jo siinä tapauksessa, että hän pyrtyy, hyperventiloi tai menettää muuten toimintakykynsä. Yrittämisestä ei ole juuri puhuttu. -ap
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:42"]
Miksi te edes haluatte miehen sinne synnytykseen? Kun miehestähän ei siellä tosiaan mitään käytännön hyötyä ole. No joo, voi sen kanssa jutella jos on pitkä avautumisvaihe, mutta noin muuten..
Siis kun itse vaan en edes haluaisin kenenkään tutun näkevän minua siinä tilanteessa. Mieluummin mut saa paskapöntöltä avustaa ylös kaiken nähnyt kokenut kätilö kuin vaikkapa mieheni, äitini tai kaverini. Saati nämä tällaiset, että mies piteli selästä kiinni kun ponnistusvaiheen aikana jakkaralla/piteli jalkaa ilmassa kun punnattiin kylkiasennossa..En mä vaan halua tollaisiin tilanteisiin mitään ylimääräistä yleisöä. Jos kiljun ja huudan ulosteissani maaten ja haarovälini repeytyy/leikataan kahtia niin mieluusti hoidan tuollaiset asiat privaatisti.
No, olen ehkä poikkeus kun musta on neuvolassakin kummallista kun isit myhäilee vieressä kun nainen makaa ketarat kattoa kohti UÄ-anturi pillussaan. Siis jos olisin mies niin tuskin haluaisin osallistua tuollaiseen, tai ainakin se tuntuisi jotenkin friikiltä. Eihän puoliso ole yleensä muutenkaan seuraamassa toiselle tehtäviä lääketieteellisiä toimenpiteitä.
Mieluummin mä laittaisin miehen salin ulkopuolelle silloin kun tapahtuu eli sisätutkimusten ja ponnistus- ja jälkeisvaiheen ajaksi. Jotta mies kuitenkin tajuaisi millaisesta rääkistä on kyse, voisin näyttää mutamat synnytysvideot netistä. Ettei tosiaan kuvittele että homma sujuu muutamalla kiljaisulla niin kuin elokuvissa. Mutta synnytys nyt on mun mielestä kuitenkin sellainen alapääasia, välttämätön paha jos lapsen haluaa. En itse näe (olen kyllä synnytyksiä nähnyt enemmän kuin useimmat AV-mammat puolisoineen yhteensä) siinä mitään kaunista tai ihanaa, tosi ruman näköistä (ja kuuloista ja hajuista) touhuahan se on.
[/quote]
olen kyllä sun kanssa kuin yö ja päivä ja hyvä niin! Mulle oli miehestä paljon konkreettista apua synnytyksessä. Hän hieroi, hälytti apua, auttoi maskin kanssa, auttoi kääntämään kylkeä, rapsutti selkää auttoi kätilöäkin monessa asiassa, haki juotavaa auttoi vessaan jne. Suuren osan aikaa oltiin salissa ihan kahdestaan kun kätilö oli muualla..Samoin mun mies ei olis itse halunnut mistään hinnasta jäädä pois ultratutkimuksista. Miehiä on niin moneen junaan, onneksi!
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:50"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:46"]
Mutta jos ei ALUNPERIN EDES MENE YRITTÄMÄÄN OLLA TUKENA se on sitä heikkoutta mikä on aina anteeksiantamatonta.
[/quote]
Tämä ketjussa on kylläkin väitetty, että mies on epämaskuliininen ja anteeksiantamattoman heikko jo siinä tapauksessa, että hän pyrtyy, hyperventiloi tai menettää muuten toimintakykynsä. Yrittämisestä ei ole juuri puhuttu. -ap
[/quote]
Mies kyllä on epämaskuliininen jos pyörtyy heti kun jollain on tuskia tai vähän näkyy verta.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:42"]
Miksi te edes haluatte miehen sinne synnytykseen? Kun miehestähän ei siellä tosiaan mitään käytännön hyötyä ole. No joo, voi sen kanssa jutella jos on pitkä avautumisvaihe, mutta noin muuten..
Siis kun itse vaan en edes haluaisin kenenkään tutun näkevän minua siinä tilanteessa. Mieluummin mut saa paskapöntöltä avustaa ylös kaiken nähnyt kokenut kätilö kuin vaikkapa mieheni, äitini tai kaverini. Saati nämä tällaiset, että mies piteli selästä kiinni kun ponnistusvaiheen aikana jakkaralla/piteli jalkaa ilmassa kun punnattiin kylkiasennossa..En mä vaan halua tollaisiin tilanteisiin mitään ylimääräistä yleisöä. Jos kiljun ja huudan ulosteissani maaten ja haarovälini repeytyy/leikataan kahtia niin mieluusti hoidan tuollaiset asiat privaatisti.
No, olen ehkä poikkeus kun musta on neuvolassakin kummallista kun isit myhäilee vieressä kun nainen makaa ketarat kattoa kohti UÄ-anturi pillussaan. Siis jos olisin mies niin tuskin haluaisin osallistua tuollaiseen, tai ainakin se tuntuisi jotenkin friikiltä. Eihän puoliso ole yleensä muutenkaan seuraamassa toiselle tehtäviä lääketieteellisiä toimenpiteitä.
Mieluummin mä laittaisin miehen salin ulkopuolelle silloin kun tapahtuu eli sisätutkimusten ja ponnistus- ja jälkeisvaiheen ajaksi. Jotta mies kuitenkin tajuaisi millaisesta rääkistä on kyse, voisin näyttää mutamat synnytysvideot netistä. Ettei tosiaan kuvittele että homma sujuu muutamalla kiljaisulla niin kuin elokuvissa. Mutta synnytys nyt on mun mielestä kuitenkin sellainen alapääasia, välttämätön paha jos lapsen haluaa. En itse näe (olen kyllä synnytyksiä nähnyt enemmän kuin useimmat AV-mammat puolisoineen yhteensä) siinä mitään kaunista tai ihanaa, tosi ruman näköistä (ja kuuloista ja hajuista) touhuahan se on.
[/quote]
Ajattele mä pystyn käymään paskallakin mieheni nähden! Sitä se pitkä ja onnellinen liitto tekee :)
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:27"]
Heikolla tarkoitan sitä ettei ole valmis kantamaan vastuutaan missä tahansa tilanteessa.
[/quote]
Kerrotko vielä, miten tajuttomana tai paniikkikohtauksen keskellä kannetaan vastuuta? Ymmärtääkseni synnytyssalista joutuu tällaisissa tilanteissa poistumaan. -ap