Mies on nykyisin aina mukana synnytyssalissa?

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:46"]

Mielenkiintoista, että näin moni nainen kyseenalaistaa miehen maskuliinisuuden, jos puolison kärsimysten katsominen ja veren näkeminen tuntuvat vastenmielisenä. Itselleni sairaalakammoisena jo käsidesin haju ja valkoiset takit saavat aikaan vähän ikävän olon. -ap

[/quote]

No mitäpä luulet, voisiko sillä naisellakin olla vähän ikävä olo, kun hän sen lapsen kuitenkin joutuu synnyttämään..?

Ja ei, maskuliinisuutta ei vähennä se, ettei mielellään katso verta tai rakkaan kärsimystä. Maskuliinisuutta vähentää se, että mieluummin kuin kestää omaa ikävää oloaan, mies jättää vaimon selviytymään yksin ja kestämään ne tuskat ilman tukea ja selviytymään salissa ilman apua.

Ja mitäs sitten tehdään, jos sitä naistakin inhottaa sairaala ja valkoiset takit? Mitä jos hänkään ei tahdo mennä sairaalaan? Hoitaako isä synnytyksen sitten kotona, vai onko vain miehillä oikeus jänistää?

[/quote]

Kai ymmärrät että jos oksennusrefleksi laukeaa, paniikkikohtaus iskee tai verenpaine laskee niin, että silmissä sumenee, on täysin mahdotonta olla täysillä toisen tukena ihan riippumatta siitä, kuinka paljon ja minkälaista ja kuinka paljon vastuuta haluaa kantaa? Puhut nyt vähän niin kuin mies valitsisi voida niin huonosti, ettei hänestä ole hyötyä. Et kai tosissasi usko niin? Onhan se varmasti miehestä aivan hirveä tunne, kun ei voi olla toisen tukena. -ap

Meillä mies on myös ollut mukana synnytyksissä ihan omasta tahdostaan (lapset nyt 8v. ja 4v, mies 36v).

Ei kuulemma olisi jäänyt pois mistään hinnasta =) Oli minullekin aivan ihanaa kun mies oli siinä vieressä.

Tiedän muuten miehen (nyt sellainen 70v) , joka on ollut todistamassa kaikkien lastensa syntymää (lapset syntyneet -60 -ja 70-luvuilla). Asuu tuossa vieressä ja välillä oikein herkistyy kun muistelee niitä hetkiä =)

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:25"]Omat tietoni ovat peräisin vanhempieni sukupolvelta, ja silloin huomattava osa miehistä odotti aulassa joko omasta tai naisen halusta. Jännä juttu, jos yhdessä sukupolvessa asia on muuttunut näin paljon. (Olen 30-vuotias mies.)
[/quote]

Jännä juttu tosiaan. Minun isäni oli kyllä äitini tukena salissa asti minun syntyessä 70-luvun loppupuolella eikä ymmärtääkseni ollut mikään poikkeus. Paikkakuntakohtaista ehkä?

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:02"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:46"]

Mielenkiintoista, että näin moni nainen kyseenalaistaa miehen maskuliinisuuden, jos puolison kärsimysten katsominen ja veren näkeminen tuntuvat vastenmielisenä. Itselleni sairaalakammoisena jo käsidesin haju ja valkoiset takit saavat aikaan vähän ikävän olon. -ap

[/quote]

No mitäpä luulet, voisiko sillä naisellakin olla vähän ikävä olo, kun hän sen lapsen kuitenkin joutuu synnyttämään..?

Ja ei, maskuliinisuutta ei vähennä se, ettei mielellään katso verta tai rakkaan kärsimystä. Maskuliinisuutta vähentää se, että mieluummin kuin kestää omaa ikävää oloaan, mies jättää vaimon selviytymään yksin ja kestämään ne tuskat ilman tukea ja selviytymään salissa ilman apua.

Ja mitäs sitten tehdään, jos sitä naistakin inhottaa sairaala ja valkoiset takit? Mitä jos hänkään ei tahdo mennä sairaalaan? Hoitaako isä synnytyksen sitten kotona, vai onko vain miehillä oikeus jänistää?

[/quote]

Kai ymmärrät että jos oksennusrefleksi laukeaa, paniikkikohtaus iskee tai verenpaine laskee niin, että silmissä sumenee, on täysin mahdotonta olla täysillä toisen tukena ihan riippumatta siitä, kuinka paljon ja minkälaista ja kuinka paljon vastuuta haluaa kantaa? Puhut nyt vähän niin kuin mies valitsisi voida niin huonosti, ettei hänestä ole hyötyä. Et kai tosissasi usko niin? Onhan se varmasti miehestä aivan hirveä tunne, kun ei voi olla toisen tukena. -ap

[/quote]

toki näin voi käydä...heikoille miehille. Eipä olis mun mies.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:03"]Meillä mies on myös ollut mukana synnytyksissä ihan omasta tahdostaan (lapset nyt 8v. ja 4v, mies 36v).

Ei kuulemma olisi jäänyt pois mistään hinnasta =) Oli minullekin aivan ihanaa kun mies oli siinä vieressä.

Tiedän muuten miehen (nyt sellainen 70v) , joka on ollut todistamassa kaikkien lastensa syntymää (lapset syntyneet -60 -ja 70-luvuilla). Asuu tuossa vieressä ja välillä oikein herkistyy kun muistelee niitä hetkiä =)
[/quote]

No voi jee miten ihanaa. Se mikä toimii teillä, ei välttämättä toimi muilla.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:00"]

Huomaa että täällä keski-ikäiset tantat huutelee kun on noin vanhoilliset mielipiteet.

[/quote]

Joo minälähestyn jo lujaa vauhtia keski-ikää 26v :D

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:03"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:02"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:46"]

Mielenkiintoista, että näin moni nainen kyseenalaistaa miehen maskuliinisuuden, jos puolison kärsimysten katsominen ja veren näkeminen tuntuvat vastenmielisenä. Itselleni sairaalakammoisena jo käsidesin haju ja valkoiset takit saavat aikaan vähän ikävän olon. -ap

[/quote]

No mitäpä luulet, voisiko sillä naisellakin olla vähän ikävä olo, kun hän sen lapsen kuitenkin joutuu synnyttämään..?

Ja ei, maskuliinisuutta ei vähennä se, ettei mielellään katso verta tai rakkaan kärsimystä. Maskuliinisuutta vähentää se, että mieluummin kuin kestää omaa ikävää oloaan, mies jättää vaimon selviytymään yksin ja kestämään ne tuskat ilman tukea ja selviytymään salissa ilman apua.

Ja mitäs sitten tehdään, jos sitä naistakin inhottaa sairaala ja valkoiset takit? Mitä jos hänkään ei tahdo mennä sairaalaan? Hoitaako isä synnytyksen sitten kotona, vai onko vain miehillä oikeus jänistää?

[/quote]

Kai ymmärrät että jos oksennusrefleksi laukeaa, paniikkikohtaus iskee tai verenpaine laskee niin, että silmissä sumenee, on täysin mahdotonta olla täysillä toisen tukena ihan riippumatta siitä, kuinka paljon ja minkälaista ja kuinka paljon vastuuta haluaa kantaa? Puhut nyt vähän niin kuin mies valitsisi voida niin huonosti, ettei hänestä ole hyötyä. Et kai tosissasi usko niin? Onhan se varmasti miehestä aivan hirveä tunne, kun ei voi olla toisen tukena. -ap

[/quote]

toki näin voi käydä...heikoille miehille. Eipä olis mun mies.
[/quote]

Sitten sinun ei kannattaisi lisääntyä ollenkaan jos olet noin ahdasmielinen.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:57"]

anteeksi kauheasti jos loukkaan nyt jotakuta heikkoa miestä.

[/quote]

Ei ole erikseen heikkoja ja vahvoja miehiä tai naisia. Jokainen meistä on joskus vahva ja joskus heikko. Jos ei hyväksy itsessään tai muissa heikkoutta, ei ole täysin ymmärtänyt, mitä kaikkea ihmisenä olemiseen kuuluu. -ap

On se kamalaa kun mies joutuu moisen raskaan kokemuksen kokemaan. Elinikäiset traumathan siitä jää :D onko miehille omat pelkopolinsa?

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:57"]

anteeksi kauheasti jos loukkaan nyt jotakuta heikkoa miestä.

[/quote]

Ei ole erikseen heikkoja ja vahvoja miehiä tai naisia. Jokainen meistä on joskus vahva ja joskus heikko. Jos ei hyväksy itsessään tai muissa heikkoutta, ei ole täysin ymmärtänyt, mitä kaikkea ihmisenä olemiseen kuuluu. -ap

[/quote]

Heikko tai ei niin pitää kantaa vastuunsa ja olla toisen tukena kun se lapsi yhdessä on tehty! Onko naisella vaihtoehtoja?

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:04"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:03"]Meillä mies on myös ollut mukana synnytyksissä ihan omasta tahdostaan (lapset nyt 8v. ja 4v, mies 36v). Ei kuulemma olisi jäänyt pois mistään hinnasta =) Oli minullekin aivan ihanaa kun mies oli siinä vieressä. Tiedän muuten miehen (nyt sellainen 70v) , joka on ollut todistamassa kaikkien lastensa syntymää (lapset syntyneet -60 -ja 70-luvuilla). Asuu tuossa vieressä ja välillä oikein herkistyy kun muistelee niitä hetkiä =) [/quote] No voi jee miten ihanaa. Se mikä toimii teillä, ei välttämättä toimi muilla.

[/quote]

Olenko väittänyt muuta?

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:08"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:57"]

anteeksi kauheasti jos loukkaan nyt jotakuta heikkoa miestä.

[/quote]

Ei ole erikseen heikkoja ja vahvoja miehiä tai naisia. Jokainen meistä on joskus vahva ja joskus heikko. Jos ei hyväksy itsessään tai muissa heikkoutta, ei ole täysin ymmärtänyt, mitä kaikkea ihmisenä olemiseen kuuluu. -ap

[/quote]

Heikko tai ei niin pitää kantaa vastuunsa ja olla toisen tukena kun se lapsi yhdessä on tehty! Onko naisella vaihtoehtoja?
[/quote]

Jos ei jumankauta ilman miestä selviä synnytyksestä niin ei kannattas tehä lapsia.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:02"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:46"]

Mielenkiintoista, että näin moni nainen kyseenalaistaa miehen maskuliinisuuden, jos puolison kärsimysten katsominen ja veren näkeminen tuntuvat vastenmielisenä. Itselleni sairaalakammoisena jo käsidesin haju ja valkoiset takit saavat aikaan vähän ikävän olon. -ap

[/quote]

No mitäpä luulet, voisiko sillä naisellakin olla vähän ikävä olo, kun hän sen lapsen kuitenkin joutuu synnyttämään..?

Ja ei, maskuliinisuutta ei vähennä se, ettei mielellään katso verta tai rakkaan kärsimystä. Maskuliinisuutta vähentää se, että mieluummin kuin kestää omaa ikävää oloaan, mies jättää vaimon selviytymään yksin ja kestämään ne tuskat ilman tukea ja selviytymään salissa ilman apua.

Ja mitäs sitten tehdään, jos sitä naistakin inhottaa sairaala ja valkoiset takit? Mitä jos hänkään ei tahdo mennä sairaalaan? Hoitaako isä synnytyksen sitten kotona, vai onko vain miehillä oikeus jänistää?

[/quote]

Kai ymmärrät että jos oksennusrefleksi laukeaa, paniikkikohtaus iskee tai verenpaine laskee niin, että silmissä sumenee, on täysin mahdotonta olla täysillä toisen tukena ihan riippumatta siitä, kuinka paljon ja minkälaista ja kuinka paljon vastuuta haluaa kantaa? Puhut nyt vähän niin kuin mies valitsisi voida niin huonosti, ettei hänestä ole hyötyä. Et kai tosissasi usko niin? Onhan se varmasti miehestä aivan hirveä tunne, kun ei voi olla toisen tukena. -ap

[/quote]

Ja sinä taas puhut kuin mies tietäisi kaiken automaattisesti etukäteen. Jos mies ei saliin mene, ei hän voi vedota siihen että olisi voinut ehkä pyörtyä tms. Sitä ei voi tietää, jos ei suostu edes kokeilemaan.

Minä pelkään hysteerisesti sairaaloita, piikkejä, toimenpiteitä, kipua ja lääkäreitä. Siitä huolimatta minun oli vain koottava itseni, mentävä synnytyssaliin ja synnytettävä. En olisi ikinä antanut anteeksi, jos mieheni olisi tuossa tilanteessa alkanut vetäytymään vastuusta. Lapset on yhdessä tehty ja yhdessä ne myös synnytetään, vaikka sitten toinen tai molemmat pyörtyisivät tai oksentaisivatkin. (Tiesithän muuten että monet naiset oksentavat, menevät paniikkiin, pyörtyvät jne. salissa, eivätkä silti pääse tilanteesta karkuun?)

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:57"]

anteeksi kauheasti jos loukkaan nyt jotakuta heikkoa miestä.

[/quote]

Ei ole erikseen heikkoja ja vahvoja miehiä tai naisia. Jokainen meistä on joskus vahva ja joskus heikko. Jos ei hyväksy itsessään tai muissa heikkoutta, ei ole täysin ymmärtänyt, mitä kaikkea ihmisenä olemiseen kuuluu. -ap

[/quote]

Heikko tai ei niin pitää kantaa vastuunsa ja olla toisen tukena kun se lapsi yhdessä on tehty! Onko naisella vaihtoehtoja?

[/quote]

Et taida nyt oikein ymmärtää, mitä olen parissa viestissä kirjoittanut.

Onko sinulla ollut koskaan niin paha olo, että olet menettänyt kokonaan toimintakykysi? Oletko pyörtynyt? Saanut paniikkikohtauksen? Haluaisin oikeasti tietää. -ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:58"]

Minula on takana yksi kiireellinen sektio ja yksi normaali synnytys. Molemmilla kerroilla mies mukana. Ihan oikeasti, jos mies olisi alkanut niissä poltoissa/sektiovalmisteluissa kitistä jotain omasta jaksamisestaan, olisin kyllä pitänyt häntä ihan pikkupoikana. Eihän hänen hyvänen aika tarvitse tehdä yhtään mitään! Ihan turhaa jauhamista jotkin "en kestä katsoa kipua-verta-sattumista". On hei oikeasti tilanteita, joissa pitää unohtaa itsensä ja toimia aikuisen ihmisen tavalla, ja synnytys on juuri sellainen.

[/quote]Olen samaa mieltä, ja kuinka miehet voivat ampua sodassa toisen ihmisen tuosta vaan (kaikki miehethän eivät kestäkään = sivarit ja vapautetut armeijasta), ja veri lentää, jos ei naisensa synnytystä kestä verineen ym:ine eritteineen, kipuvalituksineen - synnytys on sentäs ihan luonnollinen tapahtuma.  Kyllä mun mies kesti ainakin ilman pyörtymättä; ja hyvä tukihenkilö olikin. Itse rauhallisuus luonteeltaan.

Nainenhan sen synnytyksen käy läpi kipuineen, repeämineen, mahdollisesti leikattuna ja aina on olemassa riski, että jokin menee pieleen joko vauvan/äidin tai molempien kannalta. Naisellakin voi olla synnytyspelko, sairaalapelko, ja pyörtyilyä kun näkee verta. Tokihan se on kurjaa myös katsella vierestä sitä synnyttämisen tuskaa, kun on melko voimaton olo ja auttamisen mahdollisuudet vähäiset. Alapään tapahtumia ei ole tietenkään pakko katsoa. Meillä ei mennytkään kaikki kuten oppikirjoissa, ja miehen rooli nousi siinä vaiheessa korvaamattomaksi. Hän lähti lapsen mukaan teho-osastolle ja oli se joka tiesi, mitä tapahtuu ja joka voisi tehdä tarvittaessa päätöksiä, kun äidistä ei siihen ollut. Tähän tehtävään ei olisi voinut doulaa, ystävää tai sukulaista velvoittaa.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:02"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:46"]

Mielenkiintoista, että näin moni nainen kyseenalaistaa miehen maskuliinisuuden, jos puolison kärsimysten katsominen ja veren näkeminen tuntuvat vastenmielisenä. Itselleni sairaalakammoisena jo käsidesin haju ja valkoiset takit saavat aikaan vähän ikävän olon. -ap

[/quote]

No mitäpä luulet, voisiko sillä naisellakin olla vähän ikävä olo, kun hän sen lapsen kuitenkin joutuu synnyttämään..?

Ja ei, maskuliinisuutta ei vähennä se, ettei mielellään katso verta tai rakkaan kärsimystä. Maskuliinisuutta vähentää se, että mieluummin kuin kestää omaa ikävää oloaan, mies jättää vaimon selviytymään yksin ja kestämään ne tuskat ilman tukea ja selviytymään salissa ilman apua.

Ja mitäs sitten tehdään, jos sitä naistakin inhottaa sairaala ja valkoiset takit? Mitä jos hänkään ei tahdo mennä sairaalaan? Hoitaako isä synnytyksen sitten kotona, vai onko vain miehillä oikeus jänistää?

[/quote]

Kai ymmärrät että jos oksennusrefleksi laukeaa, paniikkikohtaus iskee tai verenpaine laskee niin, että silmissä sumenee, on täysin mahdotonta olla täysillä toisen tukena ihan riippumatta siitä, kuinka paljon ja minkälaista ja kuinka paljon vastuuta haluaa kantaa? Puhut nyt vähän niin kuin mies valitsisi voida niin huonosti, ettei hänestä ole hyötyä. Et kai tosissasi usko niin? Onhan se varmasti miehestä aivan hirveä tunne, kun ei voi olla toisen tukena. -ap

[/quote]

Ja sinä taas puhut kuin mies tietäisi kaiken automaattisesti etukäteen. Jos mies ei saliin mene, ei hän voi vedota siihen että olisi voinut ehkä pyörtyä tms. Sitä ei voi tietää, jos ei suostu edes kokeilemaan.

Minä pelkään hysteerisesti sairaaloita, piikkejä, toimenpiteitä, kipua ja lääkäreitä. Siitä huolimatta minun oli vain koottava itseni, mentävä synnytyssaliin ja synnytettävä. En olisi ikinä antanut anteeksi, jos mieheni olisi tuossa tilanteessa alkanut vetäytymään vastuusta. Lapset on yhdessä tehty ja yhdessä ne myös synnytetään, vaikka sitten toinen tai molemmat pyörtyisivät tai oksentaisivatkin. (Tiesithän muuten että monet naiset oksentavat, menevät paniikkiin, pyörtyvät jne. salissa, eivätkä silti pääse tilanteesta karkuun?)

[/quote]

Tässä on keskusteltu lähinnä sillä oletuksella, että miehen tehtävä on tukea naista synnytyksessä, ja että jos tukemisesta ei tule mitään, miehestä ei ole hyötyä. Sinä tunnut kuitenkin ajattelevan, että miehen täytyy olla vähintäänkin periaatteen vuoksi mukana kärsimässä ja vaikka sitten pyörtymässä tai oksentamassa. Ymmärsinkö oikein?

Mielenkiintoista, jos todella olet tätä mieltä. Itse en halua puolisoni kärsivän enkä koskaan vaatisi häntä tilanteeseen, jossa tietäisin hänen tuntevan ahdistusta, pahoinvointia tai jotakin pahempaa. Ehkä se on sitä heikkoutta sitten. -ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:10"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:57"]

anteeksi kauheasti jos loukkaan nyt jotakuta heikkoa miestä.

[/quote]

Ei ole erikseen heikkoja ja vahvoja miehiä tai naisia. Jokainen meistä on joskus vahva ja joskus heikko. Jos ei hyväksy itsessään tai muissa heikkoutta, ei ole täysin ymmärtänyt, mitä kaikkea ihmisenä olemiseen kuuluu. -ap

[/quote]

Heikko tai ei niin pitää kantaa vastuunsa ja olla toisen tukena kun se lapsi yhdessä on tehty! Onko naisella vaihtoehtoja?

[/quote]

Et taida nyt oikein ymmärtää, mitä olen parissa viestissä kirjoittanut.

Onko sinulla ollut koskaan niin paha olo, että olet menettänyt kokonaan toimintakykysi? Oletko pyörtynyt? Saanut paniikkikohtauksen? Haluaisin oikeasti tietää. -ap

[/quote]

En ole tuo jota lainasit, mutta minulla on. Neljä kertaa, jokaisessa synnytyksessäni. Onneksi mies oli tukenani enkä joutunut selviytymään yksin.

Minä taas haluaisin tietää miltä sinusta tuntuisi, jos vaimosi olisi sinun hätätilanteessasi/paniikkikohtauksessasi/pahimmassa mahdollisessa kivussa jättänyt sinut yksin ja lähtenyt pois, sanoen että ei tahdo katsoa kun yököttää? Miltä tuntuisi?

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:03"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:02"] [quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:58"] [quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:46"] Mielenkiintoista, että näin moni nainen kyseenalaistaa miehen maskuliinisuuden, jos puolison kärsimysten katsominen ja veren näkeminen tuntuvat vastenmielisenä. Itselleni sairaalakammoisena jo käsidesin haju ja valkoiset takit saavat aikaan vähän ikävän olon. -ap [/quote]   No mitäpä luulet, voisiko sillä naisellakin olla vähän ikävä olo, kun hän sen lapsen kuitenkin joutuu synnyttämään..? Ja ei, maskuliinisuutta ei vähennä se, ettei mielellään katso verta tai rakkaan kärsimystä. Maskuliinisuutta vähentää se, että mieluummin kuin kestää omaa ikävää oloaan, mies jättää vaimon selviytymään yksin ja kestämään ne tuskat ilman tukea ja selviytymään salissa ilman apua. Ja mitäs sitten tehdään, jos sitä naistakin inhottaa sairaala ja valkoiset takit? Mitä jos hänkään ei tahdo mennä sairaalaan? Hoitaako isä synnytyksen sitten kotona, vai onko vain miehillä oikeus jänistää? [/quote] Kai ymmärrät että jos oksennusrefleksi laukeaa, paniikkikohtaus iskee tai verenpaine laskee niin, että silmissä sumenee, on täysin mahdotonta olla täysillä toisen tukena ihan riippumatta siitä, kuinka paljon ja minkälaista ja kuinka paljon vastuuta haluaa kantaa? Puhut nyt vähän niin kuin mies valitsisi voida niin huonosti, ettei hänestä ole hyötyä. Et kai tosissasi usko niin? Onhan se varmasti miehestä aivan hirveä tunne, kun ei voi olla toisen tukena. -ap [/quote]   toki näin voi käydä...heikoille miehille. Eipä olis mun mies. [/quote] Sitten sinun ei kannattaisi lisääntyä ollenkaan jos olet noin ahdasmielinen.

[/quote]

Kolme lasta ollaan miehen kanssa yhdessä tehty, saatettu alkuun ja synnytettykin. Miehelle ei tullut mieleenkään olla jättäytyä pois. Oli selviö, että tietenkin on siellä mun tukena ja todistamassa lasten syntymät. Se mitä yhdessä aloitetaan saatetaan ydhessä loppuun toista tukien. Samoin minä olen ollut peloistani huolimatta mieheni tukena esim silloin kun yhdessä mentiin hyvästelemään äitinsä ruumishuoneelle ja minä kammoan kuolleita. Näin painajaisia siitä mutta äitinsä kuoli äkillisesti ja miehelle se oli suuri järkytys. Ei tullut mieleenkään päästää häntä yksin sinne kokemaan kaiken. Ja joo arvostan miestäni erittäin korkealle, samaa en voi sanoa monesta muusta miehestä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:08"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:06"] [quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:57"] anteeksi kauheasti jos loukkaan nyt jotakuta heikkoa miestä. [/quote] Ei ole erikseen heikkoja ja vahvoja miehiä tai naisia. Jokainen meistä on joskus vahva ja joskus heikko. Jos ei hyväksy itsessään tai muissa heikkoutta, ei ole täysin ymmärtänyt, mitä kaikkea ihmisenä olemiseen kuuluu. -ap [/quote]   Heikko tai ei niin pitää kantaa vastuunsa ja olla toisen tukena kun se lapsi yhdessä on tehty! Onko naisella vaihtoehtoja? [/quote] Jos ei jumankauta ilman miestä selviä synnytyksestä niin ei kannattas tehä lapsia.

[/quote]

Jos ei jumankauta elviä vaimonsa synnytyksesä ei tee sitten lapsia!