Lopullisesti lapsettomaksi jääminen

Olin 36-vuotias aloittaessani yrittämisen. Nyt olen reilut 40 vuotta ja 7.kuulla raskaana lahjoitetuilla munasolulla. Ensimmäinen raskaus, omilla soluilla ei tullut plussaa lainkaan. Olen tosi onnellinen ja toivon, että kaikki menee loppuun asti hyvin. Kannustan kaikkia lahjasoluhoitoihin, jos omilla ei onnistu ja se on mahdollusta🧡

Kai se aika lopullista alkaa olla kun ikää on jo 43v. Yrittäminen aloitettiin aikanaan kun olin vähän päälle kolmekymppinen, mitään vikaa ei löytynyt kummastakaan mutta raskaus ei vaan ikinä alkanut. Sittemmin tuli erokin ja hyvä niin, olen tällä hetkellä paljon onnellisempi tässä uudessa kahden aikuisen parisuhteessa jossa lisääntyminen ei ole ikinä ollut mikään tavoite. Erilainen elämä kuin sinun ikäisenä kuvittelin, mutta ei mitenkään huonompi. 

19 vuotiaana aloitettiin yrittäminen. 25 vuotiaana hoitoihin kun keskenmenot ja kohdunulkoiset estivät luomu mahdollisuuden. Ensimmäinen lapsi saatiin 2. IVF 3. pas siirrosta kun olin 28v.

Toista lasta lähdettiin yrittämään kun täytin 30v. 3. IVF tuoresiirrosta tärppäsi ja pakkaseen jäi 6 alkiota.

33 vuotiaana lähetettiin siirtämään loput alkiot. 4. pas toi meille kaksoset. Pakkasessa edelleen 1 alkio ja se ehkä joskus kokeillaan vielä siirtää.

Lapsettomaksi jääminen on toki mahdollista, mutta ei sitä kannata murehtia ennen kuin on edes yrittänyt lapsettomuushoitoja. Suurinta osaa lapsettomuudesta kärsivistä voidaan kuitenkin hoidoilla auttaa. Itse olin 29 kun alettiin toivoa lasta. Äidiksi tulin 35-vuotiaana useiden hoitojen jälkeen. 37-vuotiaana tulin vielä kaikkien yllätykseksi luomusti raskaaksi.

Kumppanuusvanhemmuus väylää voi käyttää nainenkin. Elinvoimainen munasolu voidaan siirtää terveeseen kohtuun. Toinen vaihtoehto on just lahjasolu.

https://letsbeparents.com/#download

https://www.co-parentmatch.com/

Hoidot:

https://www.whatclinic.com/fertility/greece/athens/embio-medical-center

https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/egg-donor

https://www.whatclinic.com/fertility/poland/gdansk/fet-frozen-embryo-tr…

Spermaa: https://www.fertimedica.pl/en/price-list-2/

Minä jätin hormonaalisen ehkäisyn pois 22-vuotiaana, ja kunnolla aloimme yrittää, kun olin 25. Sen koommin en ole ehkäissyt mitenkään, eikä raskaus koskaan ole alkanut - takana ei siis myöskään ole sellaisia keskenmenoja, joiden tietäisin tapahtuneen.

Mitään vakavaa syytä ei löydetty, mutta edes useat inseminaatiot, IVF ja ICSI eivät tuottaneet tulosta. Nyt olen yli 40-vuotias, joten alkaa olla melko selvää, ettemme ole saamassa biologista lasta. 

Joskus käy näin. En silti olisi koskaan uskonut, että näin käy juuri meille, koska vanhemmuus oli molemmille todella tärkeä elämänhaave. Vaati vuosien surutyön hyväksyä asia. Kun asia oli kyllin pitkälle prosessoitu, aloimme miettiä muita vaihtoehtoja perheellistyä, ja sellainen löytyi.

Nykyään en enää ajattele olevani lapseton, koska olen saanut vauvasta asti kasvattaa lasta, jolle olen äiti (myös hänen biologisen sukunsa siunauksella). Olemme sijaisperhe, mutta meille sijoitettiin pitkäaikaista ja käytännössä pysyvää kotia ja oikeita vanhempia tarvitseva vauva sillä ennakkotiedolla, että olemme sitoutuneet kasvattamaan lapsen aikuiseksi. Ymmärrän täysin, ettei tämä ratkaisu sovi kaikille, mutta meille se toi rauhan lapsettomuusasian kanssa ja kokemuksen siitä, etteme sittenkään jääneet paitsi niin tärkeästä asiasta kuin vanhemmuus. Tiedostan, että lapsettomuuspolun alkupuolella tämä saattaa tuntua valjulta b- tai c-suunnitelmalta tai täysin mahdottomalta ajatukselta, mutta itselleni on muodostunut hyvin vahva tunneside lapseen, mutkaton äiti-identiteetti ja tunne siitä, että juuri näin tämän pitikin mennä, koska muuten en olisi saanut olla juuri tämän lapsen tarvitsema äiti.

Miksi? Itse olen yli 50- vuotias nainen ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä onnellisempi olen siitä, että minulla ei ole lapsia. 

Kiitos kommenteista. Olen otettu 💜

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi? Itse olen yli 50- vuotias nainen ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä onnellisempi olen siitä, että minulla ei ole lapsia. 

Me olemme erilaisia. Minulle lapset ovat tärkeitä ja haaveilen oman pienokaisen sylissä pitämisestä ja tuoksuttelusta, mutta myös kasvattamisesta helppoine ja ei-niin-helppoine hetkineen. Miksi sinä et halua lapsia?



Ap

Nosto

Ei kannata liikaakaan stressailla, siis että kierrosta toiseen eläisi kuin raskaana oleva. Itsellä meni 2,5 -vuotta lopulta, ennenkuin olin raskaana. Aloitettiin kun oli 24v. ja lapsi syntyi ollessani jo 27 puolella. 

Alkoi spontaanisti ilman hoitoja, en oikeastaan edes tiedä mikä oli vialla. Myöhemmin sitten ironisesti tulin ehkäisyn läpi raskaaksi. Tämä meni kesken, mutta pisti kyllä miettimään tätä todennäköisyyksien ihmeellistä maailmaa.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin hormonaalisen ehkäisyn pois 22-vuotiaana, ja kunnolla aloimme yrittää, kun olin 25. Sen koommin en ole ehkäissyt mitenkään, eikä raskaus koskaan ole alkanut - takana ei siis myöskään ole sellaisia keskenmenoja, joiden tietäisin tapahtuneen.

Mitään vakavaa syytä ei löydetty, mutta edes useat inseminaatiot, IVF ja ICSI eivät tuottaneet tulosta. Nyt olen yli 40-vuotias, joten alkaa olla melko selvää, ettemme ole saamassa biologista lasta. 

Joskus käy näin. En silti olisi koskaan uskonut, että näin käy juuri meille, koska vanhemmuus oli molemmille todella tärkeä elämänhaave. Vaati vuosien surutyön hyväksyä asia. Kun asia oli kyllin pitkälle prosessoitu, aloimme miettiä muita vaihtoehtoja perheellistyä, ja sellainen löytyi.

Nykyään en enää ajattele olevani lapseton, koska olen saanut vauvasta asti kasvattaa lasta, jolle olen äiti (myös hänen biologisen sukunsa siunauksella). Olemme sijaisperh

Tarinasi oli sekä surullinen että iloinen, erittäin liikuttava. Arvostan erityisesti sitä, että päädyitte sijaisvanhemmuuteen adoption sijaan. Ihan vaan siksi, koska sijaisvanhemmuus on vielä vaativampaa - ja usein siihen liittyy epävarmuutta jatkuvuudesta, vaikka ei teidän kohdallanne.

MInulla on biologisia lapsia, mutta olen ollut vuosia epävirallinen "äiti" useammalle. Nyt lapsenlapsiakin on aikamoinen liuta. Voin aivan rehellisesti sanoa, että rakastan näitä epävirallisia lapsiani aivan samalla tavalla kuin biologisia. Rakkaus kun ei ole biologiasta kiinni, eikä äitiyden tunnekaan.

Toivotan kaikille lasta yrittäville onnea matkaan ja sydämestäni toivon teidän onnistuvan. Toivon ajatuksen sitiä, että muitakin tapoja toteuttaa vanhemmuutta ja vanhemman rakkautta on olemassa, lohdutttavan teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin hormonaalisen ehkäisyn pois 22-vuotiaana, ja kunnolla aloimme yrittää, kun olin 25. Sen koommin en ole ehkäissyt mitenkään, eikä raskaus koskaan ole alkanut - takana ei siis myöskään ole sellaisia keskenmenoja, joiden tietäisin tapahtuneen.

Mitään vakavaa syytä ei löydetty, mutta edes useat inseminaatiot, IVF ja ICSI eivät tuottaneet tulosta. Nyt olen yli 40-vuotias, joten alkaa olla melko selvää, ettemme ole saamassa biologista lasta. 

Joskus käy näin. En silti olisi koskaan uskonut, että näin käy juuri meille, koska vanhemmuus oli molemmille todella tärkeä elämänhaave. Vaati vuosien surutyön hyväksyä asia. Kun asia oli kyllin pitkälle prosessoitu, aloimme miettiä muita vaihtoehtoja perheellistyä, ja sellainen löytyi.

Nykyään en enää ajattele olevani lapseton, koska olen saanut vauvasta asti kasvattaa lasta, jolle olen äiti (myös hänen

 

Kiitos!

Ap

Sanoisin että ei kannata luovuttaa. Joillekin lapsihaave on tuskaisen pitkä taival odotuksineen ja pettymyskineen ja hoitoineen.  Toivoa on kunnes olet n. 44-vuotias. Tsemppiä sulle!