Mies on nykyisin aina mukana synnytyssalissa?

Apn kaltaiset miehet olis valitettavasti rintamalla ammuttu saman tien nopean oikeudenkäynnin jälkeen rintamapelkuruudesta...ikävä tosiasia. Se synnytys kuitenkin on lasten leikki sotatantereeseen verrattuna joten ap ole mies ja yritä kestää se kuin mies.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:57"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:42"]

Miksi te edes haluatte miehen sinne synnytykseen? Kun miehestähän ei siellä tosiaan mitään käytännön hyötyä ole. No joo, voi sen kanssa jutella jos on pitkä avautumisvaihe, mutta noin muuten..

Siis kun itse vaan en edes haluaisin kenenkään tutun näkevän minua siinä tilanteessa. Mieluummin mut saa paskapöntöltä avustaa ylös kaiken nähnyt kokenut kätilö kuin vaikkapa mieheni, äitini tai kaverini. Saati nämä tällaiset, että mies piteli selästä kiinni kun ponnistusvaiheen aikana  jakkaralla/piteli jalkaa ilmassa kun punnattiin kylkiasennossa..En mä vaan halua tollaisiin tilanteisiin mitään ylimääräistä yleisöä. Jos kiljun ja huudan ulosteissani maaten ja haarovälini repeytyy/leikataan kahtia niin mieluusti hoidan tuollaiset asiat privaatisti.

No, olen ehkä poikkeus kun musta on neuvolassakin kummallista kun isit myhäilee vieressä kun nainen makaa ketarat kattoa kohti UÄ-anturi pillussaan. Siis jos olisin mies niin tuskin haluaisin osallistua tuollaiseen, tai ainakin se tuntuisi jotenkin friikiltä. Eihän puoliso ole yleensä muutenkaan seuraamassa toiselle tehtäviä lääketieteellisiä toimenpiteitä. 

Mieluummin mä laittaisin miehen salin ulkopuolelle silloin kun tapahtuu eli sisätutkimusten ja ponnistus- ja jälkeisvaiheen ajaksi. Jotta mies kuitenkin tajuaisi millaisesta rääkistä on kyse, voisin näyttää mutamat synnytysvideot netistä. Ettei tosiaan kuvittele että homma sujuu muutamalla kiljaisulla niin kuin elokuvissa. Mutta synnytys nyt on mun mielestä kuitenkin sellainen alapääasia, välttämätön paha jos lapsen haluaa. En itse näe (olen kyllä synnytyksiä nähnyt enemmän kuin useimmat AV-mammat puolisoineen yhteensä) siinä mitään kaunista tai ihanaa, tosi ruman näköistä (ja kuuloista ja hajuista) touhuahan se on.

[/quote]

Ajattele mä pystyn käymään paskallakin mieheni nähden! Sitä se pitkä ja onnellinen liitto tekee :)

[/quote]

Ajatelkaa mun mies on laittanut mulle peräpuikon, pidellyt mun tukkaa kun oksennan ja istunut vieressä paskalla samaan aikaan huussissa :D voin suositella tämä on aika vapauttavaa!

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:37"]
Onko sinulla ollut koskaan niin paha olo, että olet menettänyt kokonaan toimintakykysi? Oletko pyörtynyt? Saanut paniikkikohtauksen? Oletko itse päätänyt tehdä näin, vai ovatko ne tapahtuneet tahdostasi riippumatta? -ap
[/quote]

Kyllä kaikkiin kohtiin. Paniikkikohtauksen olen saanut muussa tilanteessa mutta nuo kaksi muuta olen kokenut mm. esikoisen synnytyksessä. Olen nainen, joten en valitettavasti voinut poistua odottamaan käytävälle.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:59"]

Apn kaltaiset miehet

[/quote]

Eli minkäkaltaiset? -ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:51"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:42"]

Miksi te edes haluatte miehen sinne synnytykseen? Kun miehestähän ei siellä tosiaan mitään käytännön hyötyä ole. No joo, voi sen kanssa jutella jos on pitkä avautumisvaihe, mutta noin muuten..

Siis kun itse vaan en edes haluaisin kenenkään tutun näkevän minua siinä tilanteessa. Mieluummin mut saa paskapöntöltä avustaa ylös kaiken nähnyt kokenut kätilö kuin vaikkapa mieheni, äitini tai kaverini. Saati nämä tällaiset, että mies piteli selästä kiinni kun ponnistusvaiheen aikana  jakkaralla/piteli jalkaa ilmassa kun punnattiin kylkiasennossa..En mä vaan halua tollaisiin tilanteisiin mitään ylimääräistä yleisöä. Jos kiljun ja huudan ulosteissani maaten ja haarovälini repeytyy/leikataan kahtia niin mieluusti hoidan tuollaiset asiat privaatisti.

No, olen ehkä poikkeus kun musta on neuvolassakin kummallista kun isit myhäilee vieressä kun nainen makaa ketarat kattoa kohti UÄ-anturi pillussaan. Siis jos olisin mies niin tuskin haluaisin osallistua tuollaiseen, tai ainakin se tuntuisi jotenkin friikiltä. Eihän puoliso ole yleensä muutenkaan seuraamassa toiselle tehtäviä lääketieteellisiä toimenpiteitä. 

Mieluummin mä laittaisin miehen salin ulkopuolelle silloin kun tapahtuu eli sisätutkimusten ja ponnistus- ja jälkeisvaiheen ajaksi. Jotta mies kuitenkin tajuaisi millaisesta rääkistä on kyse, voisin näyttää mutamat synnytysvideot netistä. Ettei tosiaan kuvittele että homma sujuu muutamalla kiljaisulla niin kuin elokuvissa. Mutta synnytys nyt on mun mielestä kuitenkin sellainen alapääasia, välttämätön paha jos lapsen haluaa. En itse näe (olen kyllä synnytyksiä nähnyt enemmän kuin useimmat AV-mammat puolisoineen yhteensä) siinä mitään kaunista tai ihanaa, tosi ruman näköistä (ja kuuloista ja hajuista) touhuahan se on.

[/quote]

olen kyllä sun kanssa kuin yö ja päivä ja hyvä niin! Mulle oli miehestä paljon konkreettista apua synnytyksessä. Hän hieroi, hälytti apua, auttoi maskin kanssa, auttoi kääntämään kylkeä, rapsutti selkää auttoi kätilöäkin monessa asiassa, haki juotavaa auttoi vessaan jne. Suuren osan aikaa oltiin salissa ihan kahdestaan kun kätilö oli muualla..Samoin mun mies ei olis itse halunnut mistään hinnasta jäädä pois ultratutkimuksista. Miehiä on niin moneen junaan, onneksi!

[/quote]

Tällainen on myös oma miehenikin. Hän halusi jokaiselle neuvolakäynnillekin koska halusi kuulla vauvan sydämen lyönnit =) Mutta toisaalta th oli siitä kovinkin iloinen sillä hän saattoi käydä läpi miehenkin kanssa raskausaikaan ja vanhemmuuteen liittyviä asioita. Ei se vauva ole (toivottavasti ainakaan) mikään naisen oma pikku projekti jossa mies sysätään sivuun siittämisen jälkeen.

Minulle miehen tuki synnytyksissä on ollut korvaamaton. Olen saanut paniikkikohtauksia, oksennellut, menettänyt täysin kontrollin ja pelännyt kuolevani. Siinä vaiheessa mies osasi siinä rauhoitella ja jutustella ihan arkisia asioita jotta rauhoittuisin. Hän toi minulle juotavaa, hieroi kipeää selkää, kuivasi hiestä märkää päätäni kun minä yritin kestää niitä helvetillisiä kipuja vielä hetken. Ja mikä tärkeintä miehelle, hän on saanut olla läsnä lapsiensa syntymän hetkellä ja katkaista napanuorat (jostakin syystä tuo oli miehelle kovin tärkeää). 

Täytyy näin viisi vuotta nuorimmaisen syntymän jälkeen sanoa, että itse asiassa synnytykset ovat lähentäneet meitä vielä enemmän. En osaa selittää asiaa paremmin mutta samaa mieltä on myös mies. 

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:42"]

Miksi te edes haluatte miehen sinne synnytykseen? Kun miehestähän ei siellä tosiaan mitään käytännön hyötyä ole. No joo, voi sen kanssa jutella jos on pitkä avautumisvaihe, mutta noin muuten..

Siis kun itse vaan en edes haluaisin kenenkään tutun näkevän minua siinä tilanteessa. Mieluummin mut saa paskapöntöltä avustaa ylös kaiken nähnyt kokenut kätilö kuin vaikkapa mieheni, äitini tai kaverini. Saati nämä tällaiset, että mies piteli selästä kiinni kun ponnistusvaiheen aikana  jakkaralla/piteli jalkaa ilmassa kun punnattiin kylkiasennossa..En mä vaan halua tollaisiin tilanteisiin mitään ylimääräistä yleisöä. Jos kiljun ja huudan ulosteissani maaten ja haarovälini repeytyy/leikataan kahtia niin mieluusti hoidan tuollaiset asiat privaatisti.

No, olen ehkä poikkeus kun musta on neuvolassakin kummallista kun isit myhäilee vieressä kun nainen makaa ketarat kattoa kohti UÄ-anturi pillussaan. Siis jos olisin mies niin tuskin haluaisin osallistua tuollaiseen, tai ainakin se tuntuisi jotenkin friikiltä. Eihän puoliso ole yleensä muutenkaan seuraamassa toiselle tehtäviä lääketieteellisiä toimenpiteitä. 

Mieluummin mä laittaisin miehen salin ulkopuolelle silloin kun tapahtuu eli sisätutkimusten ja ponnistus- ja jälkeisvaiheen ajaksi. Jotta mies kuitenkin tajuaisi millaisesta rääkistä on kyse, voisin näyttää mutamat synnytysvideot netistä. Ettei tosiaan kuvittele että homma sujuu muutamalla kiljaisulla niin kuin elokuvissa. Mutta synnytys nyt on mun mielestä kuitenkin sellainen alapääasia, välttämätön paha jos lapsen haluaa. En itse näe (olen kyllä synnytyksiä nähnyt enemmän kuin useimmat AV-mammat puolisoineen yhteensä) siinä mitään kaunista tai ihanaa, tosi ruman näköistä (ja kuuloista ja hajuista) touhuahan se on.

[/quote]Totta tuokin katsontakantasi. En minäkään aikoinani synnyttäessäni miestäni mukaan olisi tarvinnut, sillä eipä siinä nyt niin kummoisia ehdi juttelemaan ja kädestä pitäminen nyt oli tietysti ehkä sellaista henkisen turvan tuomista koko äksönin aikana, vaikka kyllä me kaikki synnyttäneet naiset tiedämme, että hommahan on itse hoideltava, jos on normista alateitse synnytys kyseessä. Kätilö ohjailee tilannetta kuitenkin, eikä mies.

Lapsen tultua maailmaan alkaa isänkin osallistuminen, esim.lapsensa ensimmäisen kylvetyksen katsominen, hoitsun mittaamis- ja punnitushommien seuraaminen jne. sillä eihän me juuri synnyttäneet äidit sitä osuutta päästä katsomaan normisairaalasynnytyssalissa maatessamme ja toipuillessa kovasta koetuksestamme, mutta niin autuaan helpottuneena, kun kivut ovat ohi, ja nyyti tuodaan puunattuna kapaloissa syliin ekan kerran; se on se kohta, joka on jäänyt mieleen ikuisesti, tietysti sekin, kun vastasyntynyt nostetaan heti syntymän jälkeen vielä limoissaan pyyhkeen sisässä vatsan päälle, mutta siinä tilanteessa itse juuri synnyttäneenä olin niin jotenkin pökertyneessä tolassa, vaikka kaikki menikin hyvin, mutta ehkä ne puudutteet jotenkin vaikuttavat vielä siinä vaiheessa ja muutenkin tilanne on uusi ja ehta ihminen siinä sinulla, elämä sillä pikkuisella edessä päin jne. tunteet käyvät korkealla niin itsellä äidillä kuin isälläkin.

Mutta voi miten sitä siinä hetkessä ajatteleekaan, kun saa oman pikkuisen nyytin syliinsä, ja katselee häntä kaikella rakkaudella ja huolenpidolla,ja ihastelee nenää, suuta ja silmiä, jotka katselevat suurina ja ihmeissään.Onnea kaikki tyyni.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 02:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:37"] Onko sinulla ollut koskaan niin paha olo, että olet menettänyt kokonaan toimintakykysi? Oletko pyörtynyt? Saanut paniikkikohtauksen? Oletko itse päätänyt tehdä näin, vai ovatko ne tapahtuneet tahdostasi riippumatta? -ap [/quote] Kyllä kaikkiin kohtiin. Paniikkikohtauksen olen saanut muussa tilanteessa mutta nuo kaksi muuta olen kokenut mm. esikoisen synnytyksessä. Olen nainen, joten en valitettavasti voinut poistua odottamaan käytävälle.

[/quote]

Sitten varmasti ymmärrät, ettei kukaan valitse noita olotiloja, vaan ne tapahtuvat ihmisen tahdosta riippumatta. Väittäisin ilman omakohtaista kokemustakin, ettei kukaan synnytyksessä mukana oleva mies yritä luistaa tilanteesta aiheuttamalla itselleen tajuttomuuden. -ap

Ap saanko järkyttää sinua vähän lisää? Mun mies oli mukana sektiossa! Siellä näkyi verta, oltiin leikkussalissa ja useampi lääkäri tonki vatsaani. Mies istui vieressä odottamassa nyyttiä syliinsä. Asiaan kului pistokset, veitset sun muut härpäkkeet. Minua jännitti kovasti. Mies sai tytön syliin saman tien ja pääsi pesemään lapsen sillä välin kun mua kursittiin kasaan. Pitkä viilto tuli muistaakseni about 20cm. Nätti arpi enää muistona. Sen jälkeen mies oli vielä kahdessa synnytyksessä mukana, alatiesynnytyksiä ne. Ei etukäteen mies päättänyt olla tulematta jos tuleekin huono olo...olisi päässyt heti pois jos olisi alkanut liikaa heikottaa.,

Mun mies ei ehtinyt ekaan, istui paikalla melkein koko kolmipäiväisen käynnistyksen ja sit kun alkoi rytinällä tapahtua niin myöhästyi vartilla. Toisessa oli mukana, se mentiin ilman kivunlievitystä ja vaikka ekassa oli imukuppia ja muuta niin tilanne oli kuitenkin tokaan verrattuna seesteisempi. Olin tosi tyytyväinen että oli siellä toisessa mies mukana tukemassa, ekassa poisjäänti ei haitannut kumpaakaan vaikka kokemuksena oliskin ollut ihan hyvä miehellekin.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:59"]

Apn kaltaiset miehet olis valitettavasti rintamalla ammuttu saman tien nopean oikeudenkäynnin jälkeen rintamapelkuruudesta...ikävä tosiasia. Se synnytys kuitenkin on lasten leikki sotatantereeseen verrattuna joten ap ole mies ja yritä kestää se kuin mies.

[/quote]

Näytäpppä mulle se mies, jos on ollut läsnä sodissa ja synnytyksissä. NIINPÄ! Ei ole. Koska siihen aikaa synnytykset olivat täysin naisten juttuja, ei miehet HALUNNEET niihin edes sotkeutua, vaikka mahdollisuus olisi ollutkin.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 02:06"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 02:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:37"] Onko sinulla ollut koskaan niin paha olo, että olet menettänyt kokonaan toimintakykysi? Oletko pyörtynyt? Saanut paniikkikohtauksen? Oletko itse päätänyt tehdä näin, vai ovatko ne tapahtuneet tahdostasi riippumatta? -ap [/quote] Kyllä kaikkiin kohtiin. Paniikkikohtauksen olen saanut muussa tilanteessa mutta nuo kaksi muuta olen kokenut mm. esikoisen synnytyksessä. Olen nainen, joten en valitettavasti voinut poistua odottamaan käytävälle.

[/quote]

Sitten varmasti ymmärrät, ettei kukaan valitse noita olotiloja, vaan ne tapahtuvat ihmisen tahdosta riippumatta. Väittäisin ilman omakohtaista kokemustakin, ettei kukaan synnytyksessä mukana oleva mies yritä luistaa tilanteesta aiheuttamalla itselleen tajuttomuuden. -ap

[/quote]

Voitko sitten etukäteen päättää olla vaan osallistumatta siltä varalta jos tule heikko olo? Nainenhan ei voi päättää mutta sulla siihen oikeus?

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 02:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:59"]

Apn kaltaiset miehet olis valitettavasti rintamalla ammuttu saman tien nopean oikeudenkäynnin jälkeen rintamapelkuruudesta...ikävä tosiasia. Se synnytys kuitenkin on lasten leikki sotatantereeseen verrattuna joten ap ole mies ja yritä kestää se kuin mies.

[/quote]

Näytäpppä mulle se mies, jos on ollut läsnä sodissa ja synnytyksissä. NIINPÄ! Ei ole. Koska siihen aikaa synnytykset olivat täysin naisten juttuja, ei miehet HALUNNEET niihin edes sotkeutua, vaikka mahdollisuus olisi ollutkin.

[/quote]

Ööh nykyaikana jos tulisi sota niin mun mies olis varmaan sit ollut mukana molemmissa...nyt on ollut kolmessa synnytyksessä.

Minun lapseni isä ei ollut mukana synnytyksessä meidän välirikon vuoksi. Erosimme raskauden aikana mutta olemme taas yhdessä. Harmitti kovasti kun mies ei päässyt/halunnut mukaan. En olisi itsekkään silloin halunnut häntä mutta jälkikäteen harmittaa. Ystäväni oli sitten tukena. Seuraavan lapsen kohdalla haluan ehdottomasti miehen mukaan. Ja mieskin haluaa olla paikalla.

Uskon että ennen vanhaa miehet eivät tulleet mukaan häveliäisyys syistä. Sielä salissa kuitenkin saattaa paska, oksennus ja veri lentää eikä kaikki naiset halunneet näyttäytyä miehilleen siinä kunnossa. Oma mumminikin veti kuulemma synnytys sairaalalta lähtiessään kauneimman (ja tiukan) mekkonsa päälleen miellyttääkseen isoisääni tämän tullessa hakemaan tuoretta äitiä ja vauvaa kotiin. Silloin se vain meni niin.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 02:08"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:59"]

Apn kaltaiset miehet olis valitettavasti rintamalla ammuttu saman tien nopean oikeudenkäynnin jälkeen rintamapelkuruudesta...ikävä tosiasia. Se synnytys kuitenkin on lasten leikki sotatantereeseen verrattuna joten ap ole mies ja yritä kestää se kuin mies.

[/quote]

Näytäpppä mulle se mies, jos on ollut läsnä sodissa ja synnytyksissä. NIINPÄ! Ei ole. Koska siihen aikaa synnytykset olivat täysin naisten juttuja, ei miehet HALUNNEET niihin edes sotkeutua, vaikka mahdollisuus olisi ollutkin.

[/quote]'

Anteeksi vaan mutta miehet eivät siihen aikaan saaneet osallistua synnytyksiin vaikka olisivat halunneetkin. Mun isäni on vielä 60-luvun lopulla käännytetty salin ovelta ja jopa koko sairaalasta heitetty ulos.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 02:01"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:57"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:42"]

Miksi te edes haluatte miehen sinne synnytykseen? Kun miehestähän ei siellä tosiaan mitään käytännön hyötyä ole. No joo, voi sen kanssa jutella jos on pitkä avautumisvaihe, mutta noin muuten..

Siis kun itse vaan en edes haluaisin kenenkään tutun näkevän minua siinä tilanteessa. Mieluummin mut saa paskapöntöltä avustaa ylös kaiken nähnyt kokenut kätilö kuin vaikkapa mieheni, äitini tai kaverini. Saati nämä tällaiset, että mies piteli selästä kiinni kun ponnistusvaiheen aikana  jakkaralla/piteli jalkaa ilmassa kun punnattiin kylkiasennossa..En mä vaan halua tollaisiin tilanteisiin mitään ylimääräistä yleisöä. Jos kiljun ja huudan ulosteissani maaten ja haarovälini repeytyy/leikataan kahtia niin mieluusti hoidan tuollaiset asiat privaatisti.

No, olen ehkä poikkeus kun musta on neuvolassakin kummallista kun isit myhäilee vieressä kun nainen makaa ketarat kattoa kohti UÄ-anturi pillussaan. Siis jos olisin mies niin tuskin haluaisin osallistua tuollaiseen, tai ainakin se tuntuisi jotenkin friikiltä. Eihän puoliso ole yleensä muutenkaan seuraamassa toiselle tehtäviä lääketieteellisiä toimenpiteitä. 

Mieluummin mä laittaisin miehen salin ulkopuolelle silloin kun tapahtuu eli sisätutkimusten ja ponnistus- ja jälkeisvaiheen ajaksi. Jotta mies kuitenkin tajuaisi millaisesta rääkistä on kyse, voisin näyttää mutamat synnytysvideot netistä. Ettei tosiaan kuvittele että homma sujuu muutamalla kiljaisulla niin kuin elokuvissa. Mutta synnytys nyt on mun mielestä kuitenkin sellainen alapääasia, välttämätön paha jos lapsen haluaa. En itse näe (olen kyllä synnytyksiä nähnyt enemmän kuin useimmat AV-mammat puolisoineen yhteensä) siinä mitään kaunista tai ihanaa, tosi ruman näköistä (ja kuuloista ja hajuista) touhuahan se on.

[/quote]

Ajattele mä pystyn käymään paskallakin mieheni nähden! Sitä se pitkä ja onnellinen liitto tekee :)

[/quote]

Ajatelkaa mun mies on laittanut mulle peräpuikon, pidellyt mun tukkaa kun oksennan ja istunut vieressä paskalla samaan aikaan huussissa :D voin suositella tämä on aika vapauttavaa!
[/quote]

Meilläkin käydään vessassa toistemme nähden ja mies on jos jonkinmoisissa gynetutkimuksissa ollut mukana, kerran ihan raskauden ulkopuolellakin. Ja siivosi se mun jälkiä kun vatsataudissa tuli tavaraa molemmista päistä. Kiitän onnea että ei ole mikään kiiltokuva-avioliitto, onneksi saan kotonani olla kuin ihminen (ja synnyttäessäni) :)

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 02:08"]

Voitko sitten etukäteen päättää olla vaan osallistumatta siltä varalta jos tule heikko olo? Nainenhan ei voi päättää mutta sulla siihen oikeus?

[/quote]

Eivät minun asiani liity tähän ketjuun millään tavalla. -ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:50"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:46"]

Mutta jos ei ALUNPERIN EDES MENE YRITTÄMÄÄN OLLA TUKENA se on sitä heikkoutta mikä on aina anteeksiantamatonta.

[/quote]

Tämä ketjussa on kylläkin väitetty, että mies on epämaskuliininen ja anteeksiantamattoman heikko jo siinä tapauksessa, että hän pyrtyy, hyperventiloi tai menettää muuten toimintakykynsä. Yrittämisestä ei ole juuri puhuttu. -ap

[/quote]

Kyllä, juuri siitä sinä olet puhunut, että ei mennä ollenkaan edes yrittämään jos on "taipumusta" paniikkiin ja pyörtyilyyn. Ja juuri siihen on 95% vastaajista vastannut, lähes kaikki ovat sanoneet että ei sille sitten mitään voi jos siellä paikalla tapahtuu jotain, sitten siitä toivutaan ja jatketaan, kuten se synnyttävä nainenkin joutuu tekemään.

Tiesittekö että esim monissa intiaaniheimoissa Pohjoisamerikassa oli satoja vuosia sitten jo tapana että mies auttoi lapsen maailmaan aina vaimon tukena. Ei siis sisko eikä äiti vaan mies ja tuleva isä....mutta ne olivatkin sotureita ne.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 02:14"]

Kyllä, juuri siitä sinä olet puhunut, että ei mennä ollenkaan edes yrittämään jos on "taipumusta" paniikkiin ja pyörtyilyyn. Ja juuri siihen on 95% vastaajista vastannut, lähes kaikki ovat sanoneet että ei sille sitten mitään voi jos siellä paikalla tapahtuu jotain, sitten siitä toivutaan ja jatketaan, kuten se synnyttävä nainenkin joutuu tekemään.

[/quote]

Olemme varmaan lukeneet eri ketjua. :) -ap

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:29"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 01:25"]

AP, kyllä isien mukanaolo synnytyksissä yleistyi hyvin nopeasti  heti, kun siitä tehtiin isän oikeus 1970-luvun alussa. 1980-luvun alussa miehiä, jotka eivät käyttäneet oikeuttaan olla mukana synnytyksessä, pidettiin jo taantumuksellisina. Ja kyllä, sinun syntymäsi aikoihin oikeasti käytettiin sellaisia termejä kuin "taantumuksellinen" ja "edistyksellinen" ihan normaalissa puhekielessä. 

[/quote]

Olen maalta kotoisin. Voisi kuvitella, että 1980-luvun puolivälin tienoilla ei kaikilla seuduilla ja kaikissa suvuissa oltu ihan yhtä edistyksellisiä kuin kaupungeissa. Tätini miehen tiedän olleen sairaalassa esikoisen syntymän aikaan mutta peltotöissä nuoremman syntyessä. -ap

[/quote]

Ehei, ihan maallekin asti oli kyllä jo ajatus synnytyksessä mukanaolon edistyksellisyydestä levinnyt 80-luvulle mennessä.  Peltotyöt taisivat olla aika lailla ainoa syy, jonka nojalla tuon saattoi ja saattaa edelleen jättää väliin menettämättä täysin kasvojaan hirviporukan silmissä. Joissakin tapauksissa tuo tosin on myös ollut tekosyy. Maalla kun on aina osattu myös ajoittaa synnytykset pääsääntöisesti niin, että niistä on mahdollisimman vähän haittaa maatilan töille. 

- 69, itsekin maalta kotoisin, ja vielä parikymmentä vuotta lomittajana töitä tehneen henkilön lähisukulainen.