Ei mulla ole aikaa kaikkeen: käydä kokoaikatöissä, seurata politiikkaa, maailmanmenoa, urheilla, nukkua vähintään 8h yöunet, sivistää itseäni kirjoilla, harrastaa taidetta, hankkia lapsia ja pitää heistä huolta

Kaikkea ei jaksa kaikissa elämäntilanteissa. Lasten saamisen jälkeen en moneen vuoteen ehtinyt (jaksanut) oikein mitään. Nyt kun nuorin on jo 5v. ja lisäksi olin vihdoin tilanteessa, että saatoin vähentää työaikaa 80 prosenttiin, olen alkanut hieman kiinnittää huomiota esim. omaan kuntoon. Ja siis todella vaatimattomasti: askeltavoite päivässä on keskimäärin vähintään 4500. Totaalietätyöläiselle sekin vaatii jo lenkkiajan järjestämistä monena päivänä. Samalla kun kävelen, kuuntelen äänikirjaa, ja kas: sekä kulttuuri että liikunta toteutuvat :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin noiden listattujen lisäksi onnellisen parisuhteen ja harrastaa tavoitteellisesti maratonjuoksua, opiskella japania, kiinaa ja hepreaa, opiskella kaksi yliopistotutkintoa työn ja lasten hoitamisen ohella jne. Kahdeksan tunnin yöunia tosin en tarvitse, vaan noin 5 tai 6 tuntia riittää arkisin.

T. Nainen Helsingistä

Ai niin! Mulla on kakkostyö kokopäivätyön rinnalla myös. Tavoitteena olisi alkaa myös harrastaa sijoitustoimintaa sekä kirjoittaa pari kirjaa ja julkaista oma levy. En edes liioittele. Tunnen itseni ihan sysipaskaksi ihmiseksi silti.

T. Sama

Jatkan vielä: siis kolme akateemista tutkintoa olisi tässä tarkoitus saattaa valmiiksi noin neljän vuoden sisään. Kaikkia tosiaan opiskelen kahden työni, lasten hoitamisen jne. rinnalla ja tunnen itseni samalla tehottomaksi l**seriksi. Toisaalta sosiaalinen elämäni muuten on hyvin vähäistä.

T. Sama

Jatkan vielä: tarkoituksena olisi parin seuraavan vuoden aikana vielä ottaa kolme sijoituslasta, laihduttaa 20 kg, rakentaa talo, ratkaista pakolaiskriisi, keksiä syöpärokote, aloittaa oma kansainvälinen yritys, selvittää nälänhätä pois maailmasta, osallistua Mars-matkalle, juosta ultramaraton joka mantereella, syödä vegaanisesti, tehdä vapaaehtoistyötä paikallisessa kodittomien suojassa, ajaa Ranskan ympäriajo, hankkia moottoripyörän ajokortti, saavuttaa sisäinen rauha nirvana-tasolla ja hankkia Yhdysvaltain kansalaisuus. Ja kasvattaa omat tomaatit.

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkipäivä:

- Herätys klo 6.00

- Aamutoimet klo 6.01-6.59 (aamupalaa syödessä voi seurata politiikkaa)

- Työmatka 7.00-7.45 (jos menee julkisilla, voi seurata politiikkaa tai sivistää itseä matkan aikana, autolla kulkiessa voi kuunnella äänikirjaa)

- Työ klo 8-16

- Kotimatka klo 16.01-16.45. Ks. työmatka.

- Kalapuikot ja ranskalaiset uuniin, imurointi, pyykkikoneen täyttäminen ja illallisen syöminen 16.46-18.00.

- 18.01-20.00 kaverin kanssa hengailua

- 20.01-20.30 kävely kotiin

- 20.31-22.00 suihku, iltatoimet ja nukkumaan

Kuka syö noin epäterveellisesti? Eineksiä joiden ravintoarvo on mitätön. Ei ihme, jos vähän väsyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin noiden listattujen lisäksi onnellisen parisuhteen ja harrastaa tavoitteellisesti maratonjuoksua, opiskella japania, kiinaa ja hepreaa, opiskella kaksi yliopistotutkintoa työn ja lasten hoitamisen ohella jne. Kahdeksan tunnin yöunia tosin en tarvitse, vaan noin 5 tai 6 tuntia riittää arkisin.

T. Nainen Helsingistä

Ai niin! Mulla on kakkostyö kokopäivätyön rinnalla myös. Tavoitteena olisi alkaa myös harrastaa sijoitustoimintaa sekä kirjoittaa pari kirjaa ja julkaista oma levy. En edes liioittele. Tunnen itseni ihan sysipaskaksi ihmiseksi silti.

T. Sama

Jatkan vielä: siis kolme akateemista tutkintoa olisi tässä tarkoitus saattaa valmiiksi noin neljän vuoden sisään. Kaikkia tosiaan opiskelen kahden työni, lasten hoitamisen jne. rinnalla ja tunnen itseni samalla tehottomaksi l**seriksi. Toisaalta sosiaalinen elämäni muuten on hyvin vähäistä.

T. Sama

Jatkan vielä: tarkoituksena olisi parin seuraavan vuoden aikana vielä ottaa kolme sijoituslasta, laihduttaa 20 kg, rakentaa talo, ratkaista pakolaiskriisi, keksiä syöpärokote, aloittaa oma kansainvälinen yritys, selvittää nälänhätä pois maailmasta, osallistua Mars-matkalle, juosta ultramaraton joka mantereella, syödä vegaanisesti, tehdä vapaaehtoistyötä paikallisessa kodittomien suojassa, ajaa Ranskan ympäriajo, hankkia moottoripyörän ajokortti, saavuttaa sisäinen rauha nirvana-tasolla ja hankkia Yhdysvaltain kansalaisuus. Ja kasvattaa omat tomaatit.

T. Sama

Sulla Bucket list on kyllä komia! Millä sijalla on Vauva -palstalla trollaaminen? Käytät tähän kuitenkin niin paljon aikaa ja sehän ois sun oikeilta tavoitteilta.. ;)

Vierailija kirjoitti:

Helposti.

Jätän vain

-instan ja muun sosiaalisen median väliin,

-salkkarit yms tosi-tv sonnan väliin.

Hups aikaa jää vielä välillä täällä pipahtamaan... Tämänkin kuin lopettaisi niin taas olisi vähän enemmän aikaa seurata politiikkaa, sivistää ja urheilla.

Anteeksi nyt vaan, mutta politiikka, itsensä sivistäminen ja jossain määrin myös urheilu ovat joko tylsiä tai vastenmielisiä asioita. Mitä ideaa on kenenkään vaihtaa nautinnollinen salkkarihetki (jos siis se on asia, josta nauttii) esim. politiikkaan? En ymmärrä. Jos se politiikka kiinnostaisi oikeasti, niin ei ai sen seuraamista tarvitsisi vaihtaa mihinkään? Mistä ihmeen velvollisuudentunnosta täällä jengi haluaa seurata politiikkaa? Jos se ei kiinnosta, niin mitä tarkoitusta varten sitä on seurattava?

En ainakaan itse IKINÄ vaihtaisi sellaista, minkä tekemisestä NAUTIN mihinkään sellaiseen, mistä en NAUTI. Ja siis itse seuraan talouspolitiikkaa, koska se vaikuttaa sijoitusratkaisuihini ja koen sen myös kiinnostavana. En seuraa sitä siksi, että jollain to do -listalla lukee, että seuraapa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin noiden listattujen lisäksi onnellisen parisuhteen ja harrastaa tavoitteellisesti maratonjuoksua, opiskella japania, kiinaa ja hepreaa, opiskella kaksi yliopistotutkintoa työn ja lasten hoitamisen ohella jne. Kahdeksan tunnin yöunia tosin en tarvitse, vaan noin 5 tai 6 tuntia riittää arkisin.

T. Nainen Helsingistä

Ai niin! Mulla on kakkostyö kokopäivätyön rinnalla myös. Tavoitteena olisi alkaa myös harrastaa sijoitustoimintaa sekä kirjoittaa pari kirjaa ja julkaista oma levy. En edes liioittele. Tunnen itseni ihan sysipaskaksi ihmiseksi silti.

T. Sama

Tajuat toivottavasti tunteesi ilmentävän jonkinlaista mt-häiriötä?

Ei välttämättä. En ole kovinkaan ihmeellinen ihminen, joten olen vain realisti. Olen sysipaska, ei voi mitään. Parhaani silti yritän. Näillä mennään.

Miksi minun pitäisi olla tyytyväinen itseeni tai pitää itseäni arvokkaana, jotta saisin psyykkisesti terveen viitan hartioilleni? Ihmisistä suurin osa nyt vain on aika mitättömiä taviksia, ja niin olen minäkin ja olen vain rehellinen.

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Yksi neuvo: Lopeta netin käyttö puoleksi vuodeksi. Myös telkkarin katsomista voi vähentää minimiin tai myöskin lopettaa puoleksi vuodeksi.

Suurin osa ihmisistä ei pysty (edes) tähän.

Minä poistuin FB:sta, elämänlaatu parani heti ja päiviin tuli lisää tunteja. Telkkaria katson todella vähän myös, suoratoistona sarjat, jotka oikeasti kiinnostaa. Tällä hetkellä sellaista ei ole joten Netflix:kin pysyy kiinni. Arkena en välttämättä koske puhelimeen koko päivänä, jollei joku laita viestiä.

Tv ja netti ovat ihan oikeasti hirveitä aikasyöppöjä ja some vaikuttaa mielialaan uskomattoman paljon, negatiivisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin noiden listattujen lisäksi onnellisen parisuhteen ja harrastaa tavoitteellisesti maratonjuoksua, opiskella japania, kiinaa ja hepreaa, opiskella kaksi yliopistotutkintoa työn ja lasten hoitamisen ohella jne. Kahdeksan tunnin yöunia tosin en tarvitse, vaan noin 5 tai 6 tuntia riittää arkisin.

T. Nainen Helsingistä

Ai niin! Mulla on kakkostyö kokopäivätyön rinnalla myös. Tavoitteena olisi alkaa myös harrastaa sijoitustoimintaa sekä kirjoittaa pari kirjaa ja julkaista oma levy. En edes liioittele. Tunnen itseni ihan sysipaskaksi ihmiseksi silti.

T. Sama

Jatkan vielä: siis kolme akateemista tutkintoa olisi tässä tarkoitus saattaa valmiiksi noin neljän vuoden sisään. Kaikkia tosiaan opiskelen kahden työni, lasten hoitamisen jne. rinnalla ja tunnen itseni samalla tehottomaksi l**seriksi. Toisaalta sosiaalinen elämäni muuten on hyvin vähäistä.

T. Sama

Jatkan vielä: tarkoituksena olisi parin seuraavan vuoden aikana vielä ottaa kolme sijoituslasta, laihduttaa 20 kg, rakentaa talo, ratkaista pakolaiskriisi, keksiä syöpärokote, aloittaa oma kansainvälinen yritys, selvittää nälänhätä pois maailmasta, osallistua Mars-matkalle, juosta ultramaraton joka mantereella, syödä vegaanisesti, tehdä vapaaehtoistyötä paikallisessa kodittomien suojassa, ajaa Ranskan ympäriajo, hankkia moottoripyörän ajokortti, saavuttaa sisäinen rauha nirvana-tasolla ja hankkia Yhdysvaltain kansalaisuus. Ja kasvattaa omat tomaatit.

T. Sama

Tämä ylläoleva oli trollin kommentti. Olen jo valmiiksi hoikka, niin ei ole noin paljoa laihdutettavaa edes. Mutta parit bisnes- ja keksintöideat minulla on kyllä vielä hihassani. Lisäksi olen miettinyt omin käsin omakotitalon rakentamista tai rakennuttamista, vaikka olenkin melko heiveröinen nainen.

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin noiden listattujen lisäksi onnellisen parisuhteen ja harrastaa tavoitteellisesti maratonjuoksua, opiskella japania, kiinaa ja hepreaa, opiskella kaksi yliopistotutkintoa työn ja lasten hoitamisen ohella jne. Kahdeksan tunnin yöunia tosin en tarvitse, vaan noin 5 tai 6 tuntia riittää arkisin.

T. Nainen Helsingistä

Ai niin! Mulla on kakkostyö kokopäivätyön rinnalla myös. Tavoitteena olisi alkaa myös harrastaa sijoitustoimintaa sekä kirjoittaa pari kirjaa ja julkaista oma levy. En edes liioittele. Tunnen itseni ihan sysipaskaksi ihmiseksi silti.

T. Sama

Tajuat toivottavasti tunteesi ilmentävän jonkinlaista mt-häiriötä?

Ei välttämättä. En ole kovinkaan ihmeellinen ihminen, joten olen vain realisti. Olen sysipaska, ei voi mitään. Parhaani silti yritän. Näillä mennään.

Miksi minun pitäisi olla tyytyväinen itseeni tai pitää itseäni arvokkaana, jotta saisin psyykkisesti terveen viitan hartioilleni? Ihmisistä suurin osa nyt vain on aika mitättömiä taviksia, ja niin olen minäkin ja olen vain rehellinen.

T. Sama

”Jotta saisin psyykkisesti terveen viitan hartioilleni”. Eli myönnät, että sulla on mt-häiriö. Niin kuin onkin. Siksi olisi terveellistä pitää itseään arvokkaana ja olla itseensä tyytyväinen, että osaisit nauttia siitä, mitä sulla on on j nauttisit ainutkertaisesta elämästäsi täällä. Siis joku japanin oppiminen voi toki olla sulle statuskysymys ja haluat nostaa osakkeitasi [muita] parempana ihmisenä, mutta mikäli siitä tulee sinulle sellainen stressi, että samaistut tähän aloitukseen, niin en usko, että sellainen on nautittavaa.

Koita ymmärtää, että kelpaat ilman statussymbolismia ja muita erikoisempaa kielitaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan ideaali on vaativa, mutta eipä siihen monikaan yllä, jos nyt kukaan. Joku osa-alue aina falskaa, kun ei vain ole aikaa tai luontaista lahjakkuutta siihen.

Itse olen tempoillut paljon riittämättömyyden kanssa, koska tavoitteet tuli laitettua itselle niin korkealle aikoinaan. Seurauksena on ollut lähinnä pitkäaikainen masennus ja alisuoriutuminen yliopistossa (lähinnä ajallisesti). Ehkä olen päässyt työn ja tuskan avulla lähelle henkisiä ja tiedollisia yläportaita, mikä on ollut tärkein tavoite, mutta erityisesti terveys meni välillä pahasti tärviölle. Nyt olen panostanut puolisen vuotta siihen. Mitään varsinaista työuraa en ole koskaan tavoitellut vaan opinnot ovat olleet hyvä lisä kaikkeen ja ne avaa kuitenkin aina lisää vaihtoehtoja elämään. Taiteista toivon elantoa, mutta senpä näkee aikanaan että kiinnostaako ketään.

Tämä nuorehkon miehen yhden miehen taisto on jo ollut sen verran uuvuttavaa ja raskasta, että olen ollut hyvin kiitollinen ettei mistään suhteista ole siinnyt lapsia tähän soppaan. En tiedä yhtään että mistä olisi silloin kaapinut voiman rippeitä ja aikaa elämiseen. Viimeisin suhde oli naiseen, jolla oli yhteishuoltajuus exänsä kanssa ja on vain pakko arvostaa vanhempia, jotka jaksavat painaa elämää ja huolehtia lapsista samalla.

Kunhan itse saan keväällä paperit koulusta, niin ajattelin lähteä kesäksi vuorille elpymään kuukausiksi. Ehkä sinne myös jään, sen näkee sitten.

Miten niin ”nykyajan ideaali”? Iköhän kyseinen ideaali ole ihan sinun päässäsi, nykyajassa se ei ainakaan ole. Nykyisin yhteiskunta on ihmiseen ihan tyytyväinen, jos tämä käy palkkatöissä, suoriutuu asuntolainastaan ja noudattaa lakia. Kaikki yli sen on pelkkää plussaa.

Itselleen nuorena asetetut tavoitteet ja ihanne-elämä ovat sellainen ansa, että en suosittele kenellekään.

On toki osittain päänsisäinen häiriö. Mutta vaativammissa hommissa jo työn itsensä vaatimukset ovat nykyään korkeat, eikä pelkkä kova ammattiosaaminen meinaa riittää. Lisäksi henkinen kuormitus vaikuttaa suurelta eikä lainkaan kadehdittavalta, sen perusteella mitä olen lähipiiriä havainnoinut. Ja omaan makuun uraihmiset ovat monesti henkisesti ja yleistiedollisesti aika köpöistä väkeä, kun suuri osa elämästä on uhrattu uralla kapuamiseen. Suurin osa äänestääkin jotain kokoomusta, vaikkeivat sen vertaa älyä etteivät vielä muutaman tonnin tuloilla kuulu prosenttiporukkaan saati omistavaan luokkaan. Tuo sama hölmöys heijastuu muutenkin aina ja kaikkialla, missä (modernit) ihmiset älämöivät, joten olen pähkäillyt syrjäiset vuoret keskellä hevonkukkua itselle sopivammaksi elinympäristöksi. Siellä ei ole juuri ihmistoimintaa, sähköä tai mitään muitakaan nykyajan vitsauksia. Alkuperäiskansojen kanssa tulen varmasti paremmin juttuun jakin paskoja potkiskellen päivät pitkät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin noiden listattujen lisäksi onnellisen parisuhteen ja harrastaa tavoitteellisesti maratonjuoksua, opiskella japania, kiinaa ja hepreaa, opiskella kaksi yliopistotutkintoa työn ja lasten hoitamisen ohella jne. Kahdeksan tunnin yöunia tosin en tarvitse, vaan noin 5 tai 6 tuntia riittää arkisin.

T. Nainen Helsingistä

Ai niin! Mulla on kakkostyö kokopäivätyön rinnalla myös. Tavoitteena olisi alkaa myös harrastaa sijoitustoimintaa sekä kirjoittaa pari kirjaa ja julkaista oma levy. En edes liioittele. Tunnen itseni ihan sysipaskaksi ihmiseksi silti.

T. Sama

Jatkan vielä: siis kolme akateemista tutkintoa olisi tässä tarkoitus saattaa valmiiksi noin neljän vuoden sisään. Kaikkia tosiaan opiskelen kahden työni, lasten hoitamisen jne. rinnalla ja tunnen itseni samalla tehottomaksi l**seriksi. Toisaalta sosiaalinen elämäni muuten on hyvin vähäistä.

T. Sama

Jatkan vielä: tarkoituksena olisi parin seuraavan vuoden aikana vielä ottaa kolme sijoituslasta, laihduttaa 20 kg, rakentaa talo, ratkaista pakolaiskriisi, keksiä syöpärokote, aloittaa oma kansainvälinen yritys, selvittää nälänhätä pois maailmasta, osallistua Mars-matkalle, juosta ultramaraton joka mantereella, syödä vegaanisesti, tehdä vapaaehtoistyötä paikallisessa kodittomien suojassa, ajaa Ranskan ympäriajo, hankkia moottoripyörän ajokortti, saavuttaa sisäinen rauha nirvana-tasolla ja hankkia Yhdysvaltain kansalaisuus. Ja kasvattaa omat tomaatit.

T. Sama

Tämä ylläoleva oli trollin kommentti. Olen jo valmiiksi hoikka, niin ei ole noin paljoa laihdutettavaa edes. Mutta parit bisnes- ja keksintöideat minulla on kyllä vielä hihassani. Lisäksi olen miettinyt omin käsin omakotitalon rakentamista tai rakennuttamista, vaikka olenkin melko heiveröinen nainen.

T. Sama

Ai niin! Vieläkin unohdin: lentolupakirja ja rannikkolaivurikurssi siintelevät haaveissa, kuten myös oman saaren ja purjeveneen hankinta.

T. Sama

Ilmeisesti on niin, että nykynuorten elämä on potentiaalisesti paljon stressaavampaa, kuin oman sukupolveni (olen kohta 50v.). Johtuen siitä, että mahdollisuuksia on entistäkin enemmän. Voi olla vaikea valita tai hahmottaa rajojaan. Ja syyttää voi itseään jatkuvasti, koska minullahan on mahdollisuus . Huh, ei käy kateeksi.

Ihmettelen silti hieman, että mistä nämä vaatimukset ja maailmankuva oikein tulee? Kotoako? Eikö siellä ole osattu nimenomaan kasvattaa varautumaan tähän ”ongelmaan” ja autettu nykynuoria luovimaan mahdollisimman rentoina valintojen viidakossa?

Itse en ainakaan koskaan puhu lapsilleni tyyliin, että heidän on ajateltava tulevaiuuttaan tai tehtävä sen eten tämä tai tuo. Minä uskon, että nuorilla on oman tulevaisuutensa kanssa ihan tarpeeksi vastuuta, stressiä yms muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin noiden listattujen lisäksi onnellisen parisuhteen ja harrastaa tavoitteellisesti maratonjuoksua, opiskella japania, kiinaa ja hepreaa, opiskella kaksi yliopistotutkintoa työn ja lasten hoitamisen ohella jne. Kahdeksan tunnin yöunia tosin en tarvitse, vaan noin 5 tai 6 tuntia riittää arkisin.

T. Nainen Helsingistä

Ai niin! Mulla on kakkostyö kokopäivätyön rinnalla myös. Tavoitteena olisi alkaa myös harrastaa sijoitustoimintaa sekä kirjoittaa pari kirjaa ja julkaista oma levy. En edes liioittele. Tunnen itseni ihan sysipaskaksi ihmiseksi silti.

T. Sama

Tajuat toivottavasti tunteesi ilmentävän jonkinlaista mt-häiriötä?

Ei välttämättä. En ole kovinkaan ihmeellinen ihminen, joten olen vain realisti. Olen sysipaska, ei voi mitään. Parhaani silti yritän. Näillä mennään.

Miksi minun pitäisi olla tyytyväinen itseeni tai pitää itseäni arvokkaana, jotta saisin psyykkisesti terveen viitan hartioilleni? Ihmisistä suurin osa nyt vain on aika mitättömiä taviksia, ja niin olen minäkin ja olen vain rehellinen.

T. Sama

”Jotta saisin psyykkisesti terveen viitan hartioilleni”. Eli myönnät, että sulla on mt-häiriö. Niin kuin onkin. Siksi olisi terveellistä pitää itseään arvokkaana ja olla itseensä tyytyväinen, että osaisit nauttia siitä, mitä sulla on on j nauttisit ainutkertaisesta elämästäsi täällä. Siis joku japanin oppiminen voi toki olla sulle statuskysymys ja haluat nostaa osakkeitasi [muita] parempana ihmisenä, mutta mikäli siitä tulee sinulle sellainen stressi, että samaistut tähän aloitukseen, niin en usko, että sellainen on nautittavaa.

Koita ymmärtää, että kelpaat ilman statussymbolismia ja muita erikoisempaa kielitaitoa.

En myönnä, vaan kommentoin jollekin anonyymille (sinulle?), että hänen silmissään sellaisen kunnian saisin. Ei ole mitään mt-häiriöitä oikeasti. Itseään saa tietääkseni inhota ihan vapaasti. Ei ole mitään ajatuspoliisia, joka kieltäisi sellaiset ajatukset.

En tee noita asioita muiden ihmisten vuoksi, vaan oman itseni vuoksi. Koen, että minun on osattava sitä ja tätä ja tuota, jotta olisin itseeni tyytyväinen. Toisaalta esim. sosiaaliset taitoni ovat surkeat ja minulla on vain vähän aidosti läheisiä ihmisiä. En tosin koe, että pystyisin helposti parantamaan sosiaalisia taitojani, joten en edes jaksa kuluttaa energiaa sellaiseen.

T. Sama

Ei tuo ole elämää jos noita kaikkia yrittää tehdä.

Valitse kaksi seuraavista: perhe, työ, harrastukset+ystävät. Tai valitse ne kaikki ja hoida ne kohtalaisesti.

Muuten ei tarvitse kuin kulttuuria ja juoda viiniä ja makoilla sohvalla

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä ja opiskelen samalla seuraavaa tutkintoa. Treenaan kuntosalilla 4 krt vko ja pari kertaa lenkillä. Lisäksi toimin parin yhdistyksen hallituksessa. Aikaa jää myös ystävien näkemiselle yms. Kyse on ajanhallinnasta. Toiset sen osaa ja toiset ei. Energiaa saa tekemällä asioita, eikä vain makaamalla tv:n edessä.

Osittain olen samaa mieltä kanssasi ja osittain en. Ihmisillä on erilaisia lähtökohtia ja se mikä on toiselle helppoa on toiselle lähes mahdotonta. Näemme tämän helposti fyysisissä oninaisuuksissa, mutta emme henkisissä. Ei kukaan sano 150 senttiselle, että susta voi tulla huippukoripalloilija, koska se fyysinen ulottuvuus ei vaan riitä. Sen sijaan jollekin matemaattisesti lahjattomalle voidaan sanoa, että kyllä sustakin voi tulla matemaatikko, jos ahkerasti opiskelet.

Sulla varmaan perusluonne on aina ollut päämäärätietoinen ja järjestelmällinen, ja se on sulle ihan huippua. Mä yritän pystyä samaan kuin sä eli olen kokoaikatöissä, opiskelen tutkintoa, yritän harrastaa liikuntaa ja yritän olla aktiivinen yhdistyksissä, mutta kun mulla on liikaa lautasella mun aivot kuormittuu ja tekee stopin, jolloin mä lopetan kaiken ylimääräisen ja möllötän iloisena kotona, kunnes olen saanut tarpeeksi tyhjää aikaa ja voin taas lisätä harrastuksia.

Mutta jos sulla on ratkaisu tähän mun ongelmaan, niin otan niitä mielelläni vastaan, koska haluaisin olla kaltaisesi teräsmies. 😀

Ps. Sori, jos mun esimerkit on huonoja. En pelaa koripalloa tai ole matemaatikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin noiden listattujen lisäksi onnellisen parisuhteen ja harrastaa tavoitteellisesti maratonjuoksua, opiskella japania, kiinaa ja hepreaa, opiskella kaksi yliopistotutkintoa työn ja lasten hoitamisen ohella jne. Kahdeksan tunnin yöunia tosin en tarvitse, vaan noin 5 tai 6 tuntia riittää arkisin.

T. Nainen Helsingistä

Ai niin! Mulla on kakkostyö kokopäivätyön rinnalla myös. Tavoitteena olisi alkaa myös harrastaa sijoitustoimintaa sekä kirjoittaa pari kirjaa ja julkaista oma levy. En edes liioittele. Tunnen itseni ihan sysipaskaksi ihmiseksi silti.

T. Sama

Tajuat toivottavasti tunteesi ilmentävän jonkinlaista mt-häiriötä?

Ei välttämättä. En ole kovinkaan ihmeellinen ihminen, joten olen vain realisti. Olen sysipaska, ei voi mitään. Parhaani silti yritän. Näillä mennään.

Miksi minun pitäisi olla tyytyväinen itseeni tai pitää itseäni arvokkaana, jotta saisin psyykkisesti terveen viitan hartioilleni? Ihmisistä suurin osa nyt vain on aika mitättömiä taviksia, ja niin olen minäkin ja olen vain rehellinen.

T. Sama

”Jotta saisin psyykkisesti terveen viitan hartioilleni”. Eli myönnät, että sulla on mt-häiriö. Niin kuin onkin. Siksi olisi terveellistä pitää itseään arvokkaana ja olla itseensä tyytyväinen, että osaisit nauttia siitä, mitä sulla on on j nauttisit ainutkertaisesta elämästäsi täällä. Siis joku japanin oppiminen voi toki olla sulle statuskysymys ja haluat nostaa osakkeitasi [muita] parempana ihmisenä, mutta mikäli siitä tulee sinulle sellainen stressi, että samaistut tähän aloitukseen, niin en usko, että sellainen on nautittavaa.

Koita ymmärtää, että kelpaat ilman statussymbolismia ja muita erikoisempaa kielitaitoa.

En myönnä, vaan kommentoin jollekin anonyymille (sinulle?), että hänen silmissään sellaisen kunnian saisin. Ei ole mitään mt-häiriöitä oikeasti. Itseään saa tietääkseni inhota ihan vapaasti. Ei ole mitään ajatuspoliisia, joka kieltäisi sellaiset ajatukset.

En tee noita asioita muiden ihmisten vuoksi, vaan oman itseni vuoksi. Koen, että minun on osattava sitä ja tätä ja tuota, jotta olisin itseeni tyytyväinen. Toisaalta esim. sosiaaliset taitoni ovat surkeat ja minulla on vain vähän aidosti läheisiä ihmisiä. En tosin koe, että pystyisin helposti parantamaan sosiaalisia taitojani, joten en edes jaksa kuluttaa energiaa sellaiseen.

T. Sama

Tajuatk, että tyytymättömyys itseen on myöskin epäkohteliasta? Jos peität kanssakäymisissä muiden kanssa tyytymättömyytesi itseesi, niin osaat olla kohtelias, mutta entäpä, kun joku tutustuu sinuun paremmin ja huomaa, että sinä oletkin tyytymätön itseesi? Ja ihmettelee, miksi et sitten ole laittanut ongelmaa kuntoon? Ihmisen velvollisuu on antaa muille parastaan, jos ei ole tyytyväinen itseensä, saamasi kumppani ei voi olla kauhean ihana hänkään, koska joutuu tyytymään sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä ja opiskelen samalla seuraavaa tutkintoa. Treenaan kuntosalilla 4 krt vko ja pari kertaa lenkillä. Lisäksi toimin parin yhdistyksen hallituksessa. Aikaa jää myös ystävien näkemiselle yms. Kyse on ajanhallinnasta. Toiset sen osaa ja toiset ei. Energiaa saa tekemällä asioita, eikä vain makaamalla tv:n edessä.

Osittain olen samaa mieltä kanssasi ja osittain en. Ihmisillä on erilaisia lähtökohtia ja se mikä on toiselle helppoa on toiselle lähes mahdotonta. Näemme tämän helposti fyysisissä oninaisuuksissa, mutta emme henkisissä. Ei kukaan sano 150 senttiselle, että susta voi tulla huippukoripalloilija, koska se fyysinen ulottuvuus ei vaan riitä. Sen sijaan jollekin matemaattisesti lahjattomalle voidaan sanoa, että kyllä sustakin voi tulla matemaatikko, jos ahkerasti opiskelet.

Sulla varmaan perusluonne on aina ollut päämäärätietoinen ja järjestelmällinen, ja se on sulle ihan huippua. Mä yritän pystyä samaan kuin sä eli olen kokoaikatöissä, opiskelen tutkintoa, yritän harrastaa liikuntaa ja yritän olla aktiivinen yhdistyksissä, mutta kun mulla on liikaa lautasella mun aivot kuormittuu ja tekee stopin, jolloin mä lopetan kaiken ylimääräisen ja möllötän iloisena kotona, kunnes olen saanut tarpeeksi tyhjää aikaa ja voin taas lisätä harrastuksia.

Mutta jos sulla on ratkaisu tähän mun ongelmaan, niin otan niitä mielelläni vastaan, koska haluaisin olla kaltaisesi teräsmies. 😀

Ps. Sori, jos mun esimerkit on huonoja. En pelaa koripalloa tai ole matemaatikko.

Riippuu luonteestakin. Olen introvertti ja saan voimaa hiljaisuudesta, kuten lukemisesta, lenkkeilystä, retkeilystä yms. yksin rauhassa puuhastelusta. Mulle kokopäivätyön ja tutkinto-opiskelun yhdistelmä on ollut tosi rankka enkä sellaiseen enää alkaisi. Varmaan jaksaisin enemmän puuhastella vapaaehtoistöitä tms. töiden jälkeen, jos saisin ihmisistä energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä ja opiskelen samalla seuraavaa tutkintoa. Treenaan kuntosalilla 4 krt vko ja pari kertaa lenkillä. Lisäksi toimin parin yhdistyksen hallituksessa. Aikaa jää myös ystävien näkemiselle yms. Kyse on ajanhallinnasta. Toiset sen osaa ja toiset ei. Energiaa saa tekemällä asioita, eikä vain makaamalla tv:n edessä.

No niin ajanhallinnan ihmelapsi: 15h töitä, joiden välissä 9h tauko ennen seuraavaa työvuoroa ja kaksi lasta ja olet yh. Go.

Nykyisellä elämänkokemuksella sanoisin että luontaisissa energiatasoissa on suuria eroja. Vieläpä ehkä niin että monilla (vähäinenkin) energia kuluu (syviin) ajatuksiin, kun taas toiset painaa kovalla draivilla turhia miettimättä. Ja jokainen tietenkin ilmentykööt kuten parhaaksi näkee.

Mutta joku Tolstoi oli laiska lötjäke, joka sivisti paljon itseään ja otti lopun aikaa lepiä puun alla. Kirjoitti muutaman kuolemattoman teoksen ja oli muuten vaan satoja vuosia lajitovereitaan edellä. Ei me olla vieläkään lähellekään samoilla tasoilla vaikka veet virranneet ovat ja internettikin suorastaan tuputtaa kaiken maailman tiedon silmille.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti on niin, että nykynuorten elämä on potentiaalisesti paljon stressaavampaa, kuin oman sukupolveni (olen kohta 50v.). Johtuen siitä, että mahdollisuuksia on entistäkin enemmän. Voi olla vaikea valita tai hahmottaa rajojaan. Ja syyttää voi itseään jatkuvasti, koska minullahan on mahdollisuus . Huh, ei käy kateeksi.

Ihmettelen silti hieman, että mistä nämä vaatimukset ja maailmankuva oikein tulee? Kotoako? Eikö siellä ole osattu nimenomaan kasvattaa varautumaan tähän ”ongelmaan” ja autettu nykynuoria luovimaan mahdollisimman rentoina valintojen viidakossa?

Itse en ainakaan koskaan puhu lapsilleni tyyliin, että heidän on ajateltava tulevaiuuttaan tai tehtävä sen eten tämä tai tuo. Minä uskon, että nuorilla on oman tulevaisuutensa kanssa ihan tarpeeksi vastuuta, stressiä yms muutenkin.

Mä luulen, että se tulee siitä "susta voi tulla mitä vain"-ajattelusta. Meillä 80- ja 90-luvuilta lähtien lapsuutta eläneillä korostettiin kotona ja koulussa usein tuota, että lapsena haaveiltiin miten ollaan isona taiteilijoita ja presidenttejä sun muuta. Se jäi jonnekin takaraivoon ettei normaali ole oikein mitään.

Myöhemmin itseäni "säälittiin" vanhempieni taholta kun veljeni kävi sentään ammattikorkean ja minä "vain" amiksen vaikka itselläni oli ihan normaalit elämän jutut hankittuna. Ja olin töissä. Enää en sitten ole töissäkään eli siitäs saivat! Ja olen katkera ja oikeasti sairas jo, lyön itseäni usein johonkin kohtaan kehoa jos teen jonkun virheen.

Suomessahan on tämä salameritokratia eli pitää olla korkeakoulut käytynä ja sen lisäksi harrastaa kaikkea älyllistä ja fyysistä kaiken aikaa tai ei ole ihmisenä mitään. Muut on luusereita. Ehkä joku tohtori saa anteeksi temppareiden katsomisen, mutta työttömän pitäisi k u o l l a jo pois!