Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei mulla ole aikaa kaikkeen: käydä kokoaikatöissä, seurata politiikkaa, maailmanmenoa, urheilla, nukkua vähintään 8h yöunet, sivistää itseäni kirjoilla, harrastaa taidetta, hankkia lapsia ja pitää heistä huolta
14.08.2021 |
Siis miten teillä on aikaa kaikkeen tuohon? Pää hajoaa enkä lopulta saa aikaiseksi kuin käytyä töissä ja ruokakaupassa. Lopun aikaa makaan masentuneena sängyssä pohtien mitä EN ole saanut aikaiseksi.
Kommentit (95)
Se on varmaaan elämässä justiin se erottelu hallitsemisen ja ihmettelyn välillä. Eli että täytyykö kaikkea hallita ja perustuuko työn teko pelkästään esim rahan ansaintaan vai tulisiko olla enemmän armollinen siiinä suhteessa että miten maailmaa katsoo ja arvottaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin noiden listattujen lisäksi onnellisen parisuhteen ja harrastaa tavoitteellisesti maratonjuoksua, opiskella japania, kiinaa ja hepreaa, opiskella kaksi yliopistotutkintoa työn ja lasten hoitamisen ohella jne. Kahdeksan tunnin yöunia tosin en tarvitse, vaan noin 5 tai 6 tuntia riittää arkisin.
T. Nainen Helsingistä
Ai niin! Mulla on kakkostyö kokopäivätyön rinnalla myös. Tavoitteena olisi alkaa myös harrastaa sijoitustoimintaa sekä kirjoittaa pari kirjaa ja julkaista oma levy. En edes liioittele. Tunnen itseni ihan sysipaskaksi ihmiseksi silti.
T. Sama
Tajuat toivottavasti tunteesi ilmentävän jonkinlaista mt-häiriötä?
Vierailija kirjoitti:
Yksi neuvo: Lopeta netin käyttö puoleksi vuodeksi. Myös telkkarin katsomista voi vähentää minimiin tai myöskin lopettaa puoleksi vuodeksi.
Suurin osa ihmisistä ei pysty (edes) tähän.
Tämä juuri.
En kehtaa sanoa netissä koko ajan roikkuvalle ystävälleni, joka valittaa, ettei ole yhtään omaa aikaa, että kyllä sulla on. Netti on sellainen hyödytön ja hallitsematon aikasyöppö.
Lapset mukaan liikkumaan! Me pelataan sulista, lenkkeillään, pyöräillään, talvella luistellaan, hiihdetään...
Vierailija kirjoitti:
Käyn töissä ja opiskelen samalla seuraavaa tutkintoa. Treenaan kuntosalilla 4 krt vko ja pari kertaa lenkillä. Lisäksi toimin parin yhdistyksen hallituksessa. Aikaa jää myös ystävien näkemiselle yms. Kyse on ajanhallinnasta. Toiset sen osaa ja toiset ei. Energiaa saa tekemällä asioita, eikä vain makaamalla tv:n edessä.
Vau! Itse taas en saa mitään aikaiseksi. Lasten vaatehuolto, tiskaus 1-2 kertaa päivä. Tunnin kävely 1-2 x vko.
Siinäpä se. Ja olen työtön ollut jo 12v.
N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi neuvo: Lopeta netin käyttö puoleksi vuodeksi. Myös telkkarin katsomista voi vähentää minimiin tai myöskin lopettaa puoleksi vuodeksi.
Suurin osa ihmisistä ei pysty (edes) tähän.
Tämä juuri.
En kehtaa sanoa netissä koko ajan roikkuvalle ystävälleni, joka valittaa, ettei ole yhtään omaa aikaa, että kyllä sulla on. Netti on sellainen hyödytön ja hallitsematon aikasyöppö.
Niin on. Itse ainakin nautin netissä roikkumisesta, eikä minulla ole laisinkaan tuollaisia ongelmia, kuin aloittajalla ja muilla kakaroilla täällä. Minun elämääni netti onneksi ilmestyi vasta 40-vuotiaana, kun hankin ensimmäisen kannettavani, joten olen ehtinyt luojan kiitos elää aikana ennen nettiä sen vaiheen, jolloin nauttii saadessaan olla aktiivinen. Mutta enpä silti muista, että se olisi koskaan ollut itselleni mikään vaatimus. Ihan sai olla laiska silloinkin, jos huvitti. Mutta kun ei huvittanut. Ja jos jotain ei ehtinyt, se oli hulluille. Ei niille, jotka ovat täällä nauttimassa siitä, mitä teemme.
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaaan elämässä justiin se erottelu hallitsemisen ja ihmettelyn välillä. Eli että täytyykö kaikkea hallita ja perustuuko työn teko pelkästään esim rahan ansaintaan vai tulisiko olla enemmän armollinen siiinä suhteessa että miten maailmaa katsoo ja arvottaaa.
Sellainen hallitsemisen ajatuus kaikesta eii edes ole millään tavalla edes realististista vaaan enemmän itsepetosta jonka selittelee aina tilanteisiin sopivakksi. Monissa "isommissa" suhteiissa jopa humoristista jopa voi ollla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo otsikossa jo oleva lista kertoo siitä, miten naurettavia ajatuksia aloittajalla on. Jos ei ole tuohon kakkeen aikaa, niin entä sitten? Miksi pitäisi olla? Kaikilla on samat 24 tuntia vuorokaudessa, ei kai kukaan vaadi ja pakota, että hänellä olisi oltava kaikkiin noihin aikaa?
Miksi syyllistytte tuollaisesta, ressukka-nuoret naiset? Eikö koulua käytykään elämää varten, vaan jotain pistitä, joita saa suorittamalla? :D
Meille tuli kotiin Hesari, kun olin pieni. Jatkoin sen tilaamista, kun muutin pois kotoa ja tilasin sitä noin 40-vuotiaaksi saakka. Sen lukeminen päivittäin piti huolta noista otsikon ”ongelma-alueista” jo kolmesta, sivistys, politiikka ja uutiset, sitten nukkua nyt aina ehtii, liikkuminen oli sitä, että kävelin tai pyöräilin joka paikkaan ja innoissani luin myös paljon kirjoja. Taiteen harrastamisen ”hoidin” ollessani 1991-1992 Isossa-Britanniassa kielikoulussa englantia opettelemassa 5 kk ajan, kun matkustin joka lauantai bussilla Lontooseen ja kävin kaikissa maailmanluokan taidenäyttelyissä ja tietysti Lontoon museoissa. Ei ole juurikaan tarvinnut palata siihn, mitä nyt tietysti nuorempana kävin kotikaupungissanikin jonkinverran näyttelyissä, KOSKA HALUSIN, ei siksi, että se olisi ollut mikään velvollisuus! Ap on ihan naurettava, häpeä, että käytät nettiä ja somea, se on syy siihen, miksi et enää ehdi yhtään mitään, mitä me 70-luvulla syntyneet SAIMME KOKEA JA EHDIMME.
Töitä olen aina vältellyt, joskin teen 30h viikossa, koska mulla on varaa ja lapsia kun hankkii vähän vanhempana, voi keskittyäkin sitten vain heihin. Ja ehtii sitä siinäkin ohessa ihan kivoja asioita tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävetkää nuriso, että tämä aloitus, joka on naurettavuuden huippu, on saanut 62 yläpeukkua! Aloitus ei ole edes totta, vaan itseään näännyttävän, suorittavan i di o o t i n hengentuotos, joka roikkuu somessa kaiken aikansa ja itkee, ettei ehdi mitään muuta. Miksi itkeä? Nauti nyt netistä ja somesta, kun nehän ovat niin tärkeitä kaikille nuorille: DDDDD
Mä joskus ajattelin noin, kävin duunissa herättyäni aamulla juoksulenkille, siitä sitten harrastamaan politiikkaa ja yliopiston luentoja mielenkiinnosta ja sivistyksestä, luin paljon, olin kiinnostunut hyvin monesta.
Nyt ikää reilu 10 vuotta lisää tuohon: olen nähnyt kaikkea ja palanut loppuun moneen, idealismi on karissut. Nykyään en jaksa käydä missään, fysiikkakaan ei ole enää sama, kipuja tulee helposti. En ole ollut reiluun vuoteen edes töissä.
Löytyi kilpirauhassairaus joka selitti heti vetämättömyyden kun korkea varastorauta olikin yllätys. Hieman olen saanut lisää energiaa nyt kun tyroksiini aloitettiin, mutta ehdottomasti tarvitsen isomman annoksen.
En tiedä kuljinko jonkun matkan itsessäni yli vuoden kestäneen väsymyksen, masennuksen ja itseinhon läpi. Olen vain niin totaalisesti tajunnut miten tyhmä ja säälittävä olen, että se on vienyt pakon suorittamiselta. Minun ei tarvitse suorittaa mitään, koska siitä ei tule kuitenkaan mitään ja maailma on liian järjetön kaikkeen joka tapauksessa.
Ihmiset puhuvat miten se rokotepiikki rampauttaa. Onko tässä jotain uutta? Entäs masennuslääkkeet, e-pillerit, jotkut muut lääkeaineet? Entäs somen selaaminen monta tuntia päivässä, huomaamatta, kun ei muuta jaksa? Lihavatkin usein syövät koko ajan huomaamattaan.
Aina haetaan syytä siitä ihmisestä itsestään, mutta kuinka moni "saa" elää juuri niinkuin haluaa? Heti kun astuu ovesta ulos on sen armoilla mitä siellä ulkona on. Ärsyketulva.
Voi kyllä näennäisesti valita itselleen koko joukon asioita elämäänsä, mutta jokaiseen asiaan ja tilanteeseen vaikuttaa niin paljon kaikki mahdollinen koko ajan, että aika vähän valtaa mihinkään muuhun on kuin siihen miten asioihin suhtautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset nyt kannattaa ruksia listalta pois heti. Niitä jos hankit, ei taatusti ole aikaa mihinkään muuhun.
Helpointa on aloittaa itsensä sivistämisestä; sohvalla maatessa voi kuunnella äänikirjoja, jollei jaksa pidellä fyysistä kirjaa kätösissään, tai katsoa saippuasarjojen ja tosi-tv:n sijaan vähän laadukkaampaa sisältöä, tsekkaa imb:stä vaikka, mitkä leffat olisi katsomisen arvoisia tai valitse joskus Salkkareiden sijaan joku dokumentti.
Jos olet innostunut käsitöistä, siinähän sitä sukkaa neuloo leffaa katsoessa tai kirjaa kuunnellessa. Liikunnan harrastamisen voi aloittaa kävelemällä työmatkat, jollet nyt jo tee niin. Pienin askelin kun aloitat, huomaat pian tekeväsi jo monia asioita, mitä et ennen saanut aikaan.
Been there, done that; osaan samaistua. Länsimainen yhteiskunta vaatii jäseniltään nykyään ihan kohtuuttomia. Ja turha nyt vedota siihen, että kyllä ne aiemmatkin sukupolvet joutuivat töitä tekemään: niin joutuivat, mutta täydellisyyden vaatimus puuttui. Esim. naimisissa olevan naisen harvemmin tarvitsi "vanhoina hyvinä aikoina" käydä kokopäivätyössä, treenata 6 kertaa, lukea Sillanpäätä 8 iltana ja tehdä vapaaehtoistyötä 9 päivänä viikossa. Kodin- ja lastenhoidossa oli tarpeeksi, silloin tällöin kahviteltiin ystävättärien kanssa ja joskus lukaistiin joku kepeä romanttinen romaani.
Nykyään (nainen) joutuu tekemään kaiken yllämainitun ja silti syytetään l**seriksi, jos yhtenä iltana viikossa tunnin makaa sohvalla ja katsoo temppareita. Voisihan sen tunnin viettää vaikka Kodittomat Kanit Ry:n hyväksi tehtävässä vapaaehtoistyössä tai kerätä varoja vieraantuneille vapaust*istelijoille. Tai käydä vaikka vilauttamassa t*ss*t paikallisella uimarannalla, koska n*nni kuuluu luontoon.
Ei ihme, jos tulee tunne, että on parempi heittää suoraan hanskat naulaan. Silti, oman itsen kannalta mukavampi voisi olla tehdä muutakin kuin palkkatyötä ja suoratoiston tuijotusta. Eri asia toki, jos työ on sellaista, mistä ihan aidosti nauttii, mutta harvoin se on niillä, jotka ovat työpäivän jälkeen aivan poikki. Ensimmäinen asia, jonka muuttamista kannattaisi harkita, jollei arkena jaksa töiden jälkeen mitään, on se työ. Se on nimittäin tuolloin jollain tasolla liikaa, ja harvemmin fyysisesti. Mulla oli osa-aikatyö, joka imi mut niin kuiviin, etten saanut työpäivinä yhtään mitään muuta tehtyä kuin ääripakolliset jutut. Istumatyötä, ei millään tasolla liian kuormittavaa, mutta työympäristö oli niin myrkyllinen, että se vei kaikki voimat. Kannattaakin joku ilta siinä sohvalla maatessa pohtia, voisiko syy aikaansaamattomuuteen löytyä itsen ulkopuolelta.
Mä olen koko ikäni asunut yksin ja pärjään mainiosti näin, käyn töissä,maksan asuntolainaani pois,hoidan kotiani,näen kavereitani,liikun,rentoudun ja käyn mökkeilemässä yms.
Politiikka ei minua kiinnosta pätkääkään koska pidän oikeastaan kaikkia puolueita surkeina ja heidän arvot on aikalailla erilaiset kuin minulla.
Ei tämä minusta ole rankkaa vaan oikeastaan yllättävän leppoista.
Tämän päivän minä otan rennosti kuten sunnuntait minulla on usein tapana ottaa eli joko käyn kävelyllä/salilla ja sitten olen vain omassa rauhassa.
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan ideaali on vaativa, mutta eipä siihen monikaan yllä, jos nyt kukaan. Joku osa-alue aina falskaa, kun ei vain ole aikaa tai luontaista lahjakkuutta siihen.
Itse olen tempoillut paljon riittämättömyyden kanssa, koska tavoitteet tuli laitettua itselle niin korkealle aikoinaan. Seurauksena on ollut lähinnä pitkäaikainen masennus ja alisuoriutuminen yliopistossa (lähinnä ajallisesti). Ehkä olen päässyt työn ja tuskan avulla lähelle henkisiä ja tiedollisia yläportaita, mikä on ollut tärkein tavoite, mutta erityisesti terveys meni välillä pahasti tärviölle. Nyt olen panostanut puolisen vuotta siihen. Mitään varsinaista työuraa en ole koskaan tavoitellut vaan opinnot ovat olleet hyvä lisä kaikkeen ja ne avaa kuitenkin aina lisää vaihtoehtoja elämään. Taiteista toivon elantoa, mutta senpä näkee aikanaan että kiinnostaako ketään.
Tämä nuorehkon miehen yhden miehen taisto on jo ollut sen verran uuvuttavaa ja raskasta, että olen ollut hyvin kiitollinen ettei mistään suhteista ole siinnyt lapsia tähän soppaan. En tiedä yhtään että mistä olisi silloin kaapinut voiman rippeitä ja aikaa elämiseen. Viimeisin suhde oli naiseen, jolla oli yhteishuoltajuus exänsä kanssa ja on vain pakko arvostaa vanhempia, jotka jaksavat painaa elämää ja huolehtia lapsista samalla.
Kunhan itse saan keväällä paperit koulusta, niin ajattelin lähteä kesäksi vuorille elpymään kuukausiksi. Ehkä sinne myös jään, sen näkee sitten.
Vierailija kirjoitti:
Lapset nyt kannattaa ruksia listalta pois heti. Niitä jos hankit, ei taatusti ole aikaa mihinkään muuhun.
Helpointa on aloittaa itsensä sivistämisestä; sohvalla maatessa voi kuunnella äänikirjoja, jollei jaksa pidellä fyysistä kirjaa kätösissään, tai katsoa saippuasarjojen ja tosi-tv:n sijaan vähän laadukkaampaa sisältöä, tsekkaa imb:stä vaikka, mitkä leffat olisi katsomisen arvoisia tai valitse joskus Salkkareiden sijaan joku dokumentti.
Jos olet innostunut käsitöistä, siinähän sitä sukkaa neuloo leffaa katsoessa tai kirjaa kuunnellessa. Liikunnan harrastamisen voi aloittaa kävelemällä työmatkat, jollet nyt jo tee niin. Pienin askelin kun aloitat, huomaat pian tekeväsi jo monia asioita, mitä et ennen saanut aikaan.
Been there, done that; osaan samaistua. Länsimainen yhteiskunta vaatii jäseniltään nykyään ihan kohtuuttomia. Ja turha nyt vedota siihen, että kyllä ne aiemmatkin sukupolvet joutuivat töitä tekemään: niin joutuivat, mutta täydellisyyden vaatimus puuttui. Esim. naimisissa olevan naisen harvemmin tarvitsi "vanhoina hyvinä aikoina" käydä kokopäivätyössä, treenata 6 kertaa, lukea Sillanpäätä 8 iltana ja tehdä vapaaehtoistyötä 9 päivänä viikossa. Kodin- ja lastenhoidossa oli tarpeeksi, silloin tällöin kahviteltiin ystävättärien kanssa ja joskus lukaistiin joku kepeä romanttinen romaani.
Nykyään (nainen) joutuu tekemään kaiken yllämainitun ja silti syytetään l**seriksi, jos yhtenä iltana viikossa tunnin makaa sohvalla ja katsoo temppareita. Voisihan sen tunnin viettää vaikka Kodittomat Kanit Ry:n hyväksi tehtävässä vapaaehtoistyössä tai kerätä varoja vieraantuneille vapaust*istelijoille. Tai käydä vaikka vilauttamassa t*ss*t paikallisella uimarannalla, koska n*nni kuuluu luontoon.
Ei ihme, jos tulee tunne, että on parempi heittää suoraan hanskat naulaan. Silti, oman itsen kannalta mukavampi voisi olla tehdä muutakin kuin palkkatyötä ja suoratoiston tuijotusta. Eri asia toki, jos työ on sellaista, mistä ihan aidosti nauttii, mutta harvoin se on niillä, jotka ovat työpäivän jälkeen aivan poikki. Ensimmäinen asia, jonka muuttamista kannattaisi harkita, jollei arkena jaksa töiden jälkeen mitään, on se työ. Se on nimittäin tuolloin jollain tasolla liikaa, ja harvemmin fyysisesti. Mulla oli osa-aikatyö, joka imi mut niin kuiviin, etten saanut työpäivinä yhtään mitään muuta tehtyä kuin ääripakolliset jutut. Istumatyötä, ei millään tasolla liian kuormittavaa, mutta työympäristö oli niin myrkyllinen, että se vei kaikki voimat. Kannattaakin joku ilta siinä sohvalla maatessa pohtia, voisiko syy aikaansaamattomuuteen löytyä itsen ulkopuolelta.
Miksei siellä sohvalla voisi katsoa lempisarjojaan tai sellaisia, joiden parissa viihtyy? Siis mitä tähdäten te haluatte katsoa sohvalla jotain sivistävää, jos se ei ole teidän automaattinen kiinnostuksen kohde ja valinta?
Koulut on käyty jo, huhuuu! Siellä ois kantsinut kiinnostua tiedosta jos missä. Kun koulusta pääsee, koko jutun eli elämän juju on siinä, että SAA TEHDÄ ASIOITA, JOISTA NAUTTII. Miksi kukaan jatkaisi jotain koulun ankeaa sivistystä, kun se ei johda edes mihinkään, jos siis se ei ole itselle automaattinen valinta????????????
En ymmärrä.
Minusta oli koulusta pääsemisessä ihanaa just se, että vihdoinkin EI TARVINNUT oppia mitään. Ja siis ihan ällän paperit kirjoitin ja myöhemminkin opiskelin ammatin yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan ideaali on vaativa, mutta eipä siihen monikaan yllä, jos nyt kukaan. Joku osa-alue aina falskaa, kun ei vain ole aikaa tai luontaista lahjakkuutta siihen.
Itse olen tempoillut paljon riittämättömyyden kanssa, koska tavoitteet tuli laitettua itselle niin korkealle aikoinaan. Seurauksena on ollut lähinnä pitkäaikainen masennus ja alisuoriutuminen yliopistossa (lähinnä ajallisesti). Ehkä olen päässyt työn ja tuskan avulla lähelle henkisiä ja tiedollisia yläportaita, mikä on ollut tärkein tavoite, mutta erityisesti terveys meni välillä pahasti tärviölle. Nyt olen panostanut puolisen vuotta siihen. Mitään varsinaista työuraa en ole koskaan tavoitellut vaan opinnot ovat olleet hyvä lisä kaikkeen ja ne avaa kuitenkin aina lisää vaihtoehtoja elämään. Taiteista toivon elantoa, mutta senpä näkee aikanaan että kiinnostaako ketään.
Tämä nuorehkon miehen yhden miehen taisto on jo ollut sen verran uuvuttavaa ja raskasta, että olen ollut hyvin kiitollinen ettei mistään suhteista ole siinnyt lapsia tähän soppaan. En tiedä yhtään että mistä olisi silloin kaapinut voiman rippeitä ja aikaa elämiseen. Viimeisin suhde oli naiseen, jolla oli yhteishuoltajuus exänsä kanssa ja on vain pakko arvostaa vanhempia, jotka jaksavat painaa elämää ja huolehtia lapsista samalla.
Kunhan itse saan keväällä paperit koulusta, niin ajattelin lähteä kesäksi vuorille elpymään kuukausiksi. Ehkä sinne myös jään, sen näkee sitten.
Miten niin ”nykyajan ideaali”? Iköhän kyseinen ideaali ole ihan sinun päässäsi, nykyajassa se ei ainakaan ole. Nykyisin yhteiskunta on ihmiseen ihan tyytyväinen, jos tämä käy palkkatöissä, suoriutuu asuntolainastaan ja noudattaa lakia. Kaikki yli sen on pelkkää plussaa.
Itselleen nuorena asetetut tavoitteet ja ihanne-elämä ovat sellainen ansa, että en suosittele kenellekään.
Esimerkkipäivä:
- Herätys klo 6.00
- Aamutoimet klo 6.01-6.59 (aamupalaa syödessä voi seurata politiikkaa)
- Työmatka 7.00-7.45 (jos menee julkisilla, voi seurata politiikkaa tai sivistää itseä matkan aikana, autolla kulkiessa voi kuunnella äänikirjaa)
- Työ klo 8-16
- Kotimatka klo 16.01-16.45. Ks. työmatka.
- Kalapuikot ja ranskalaiset uuniin, imurointi, pyykkikoneen täyttäminen ja illallisen syöminen 16.46-18.00.
- 18.01-20.00 kaverin kanssa hengailua
- 20.01-20.30 kävely kotiin
- 20.31-22.00 suihku, iltatoimet ja nukkumaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan ideaali on vaativa, mutta eipä siihen monikaan yllä, jos nyt kukaan. Joku osa-alue aina falskaa, kun ei vain ole aikaa tai luontaista lahjakkuutta siihen.
Itse olen tempoillut paljon riittämättömyyden kanssa, koska tavoitteet tuli laitettua itselle niin korkealle aikoinaan. Seurauksena on ollut lähinnä pitkäaikainen masennus ja alisuoriutuminen yliopistossa (lähinnä ajallisesti). Ehkä olen päässyt työn ja tuskan avulla lähelle henkisiä ja tiedollisia yläportaita, mikä on ollut tärkein tavoite, mutta erityisesti terveys meni välillä pahasti tärviölle. Nyt olen panostanut puolisen vuotta siihen. Mitään varsinaista työuraa en ole koskaan tavoitellut vaan opinnot ovat olleet hyvä lisä kaikkeen ja ne avaa kuitenkin aina lisää vaihtoehtoja elämään. Taiteista toivon elantoa, mutta senpä näkee aikanaan että kiinnostaako ketään.
Tämä nuorehkon miehen yhden miehen taisto on jo ollut sen verran uuvuttavaa ja raskasta, että olen ollut hyvin kiitollinen ettei mistään suhteista ole siinnyt lapsia tähän soppaan. En tiedä yhtään että mistä olisi silloin kaapinut voiman rippeitä ja aikaa elämiseen. Viimeisin suhde oli naiseen, jolla oli yhteishuoltajuus exänsä kanssa ja on vain pakko arvostaa vanhempia, jotka jaksavat painaa elämää ja huolehtia lapsista samalla.
Kunhan itse saan keväällä paperit koulusta, niin ajattelin lähteä kesäksi vuorille elpymään kuukausiksi. Ehkä sinne myös jään, sen näkee sitten.
Miten niin ”nykyajan ideaali”? Iköhän kyseinen ideaali ole ihan sinun päässäsi, nykyajassa se ei ainakaan ole. Nykyisin yhteiskunta on ihmiseen ihan tyytyväinen, jos tämä käy palkkatöissä, suoriutuu asuntolainastaan ja noudattaa lakia. Kaikki yli sen on pelkkää plussaa.
Itselleen nuorena asetetut tavoitteet ja ihanne-elämä ovat sellainen ansa, että en suosittele kenellekään.
Meinaan sitten voi olla vaikka vahingossa ihan tyytyväinen elämäänsä, jos ei tavoittele ideaalia tai ihannetta. Ei se estä tekemästä yhtään mitään. Pointti on nauttimisessa. Jos ei nauti siitä ihanteeseen pyrkimisestä, miksi pyrkiä sinne??????
Pitää olla sillä tavalla nöyrä elämän edessä, että itsekin saattaa olla hyvin tavallinen ja kaukana ihanteellisesta.
Helposti.
Jätän vain
-instan ja muun sosiaalisen median väliin,
-salkkarit yms tosi-tv sonnan väliin.
Hups aikaa jää vielä välillä täällä pipahtamaan... Tämänkin kuin lopettaisi niin taas olisi vähän enemmän aikaa seurata politiikkaa, sivistää ja urheilla.
Alue: Aihe vapaa
Erinomainen vastaus! Samaa mieltä!