Rakas vaimoni ei millään ymmärrä ettei meillä ole varaa luksuslukaaliin
Saan pian perintöä, mutta vaikka rahaa tulee niin meillä ei ole varaa ostaa yhdessä niin hienoa ja kallista taloa mitä vaimo haaveilee. Olemme katselleet ja puhuneet talon ostamisesta ja perintö on sekoittanut vaimoni. Olen sanonut ettemme voi ostaa ilman pankin myöntävää lainaa miljoonalukaalia mistä vaimo on haaveillut jo vuosia. Pyysin vaimoa nätisti ettei hehkuttaisi sukulaisille ja muille että kohta talo on meidän kun niin ei tule käymään ellen yhtäkkiä voita Eurojackpottia. Vaikka raataisimme ja eläisimme minillä niin ei sekään auta ja haluan nauttia elämästä enkä kärsiä vain että meillä on hieno talo. Omassa mielessään vaimo on jo "käyttänyt" perintöni taloon ja sen sisustamiseen ja kun sanoin että perintö on minun eikä yksin vaimon niin vaimo veti herneen nenään. Olen kuulemma pihi ja huono aviomies kun en halua meidän ostavan yhteistä kotia, vaan kun asia ei ole niin yksinkertainen.. Asumme nyt vuokralla kolmiossa ja lapsia ei ole.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Pidä pintasi! Miksi kirjoitat että ”perintö ei ole yksin vaimon”. Eihän se ole lainkaan hänen vaan yksin sinun. Laita rahat jemmaan ja mieti miten haluat perintöaineksen käyttää. Ja vaimo kiertoon. Itsekäs bitch.
Avioliitossa on lain mukaan oltava yksi elintaso ja lainmukaan puolisilla on avio-oikeus puolison perintöön ellei sitä ole muuten poissuljettu. Avio-oikeus tosin toteutuu vasta eron tullessa.
Eli avioliitossa ollessa teidän kannattaa yhdessä miettiä miten sen rahan käytätte ja millaisen talon ostatte.
Ai kauheeta, luin monta kertaa otsikon että teillä ei ole varaa ruusukaaliin. Ihmettelin että miksi sitä sitten pitäisi saada :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä pintasi! Miksi kirjoitat että ”perintö ei ole yksin vaimon”. Eihän se ole lainkaan hänen vaan yksin sinun. Laita rahat jemmaan ja mieti miten haluat perintöaineksen käyttää. Ja vaimo kiertoon. Itsekäs bitch.
Mikäli ap:lla ja vaimolla ei ole avioehtoa ja perinnönantaja ei ole testementissa rajannut ap:n puolisoa pois, niin perintö on avio-oikeuden alaista omaisuutta. Ap ei voi vaan laittaa rahoja jemmaan, vaikka vaimonsa olisi itsekäs bitch.
Mitä sä oikein höpiset? Ap perii, mutta ei se vaimo avioliiton aikana sen enempää pysty päättämään rahojen käytöstä. Avioehto tehdään eron varalle ja omaisuutta jaetaan vasta kun liitto päättyy (kaikki liitot päättyy aikanaan, joko eroon tai kuolemaan). Avioliiton kestäessä perintö on ap:n, ei yhteinen
Juuri näin. Avioehdon voi tehdä milloin vain, sitä ei välttämättä tarvitse tehdä avioliiton solmimisen yhteydessä.
Tässä tilanteessa alkaisin itse kyllä vaatia puolisoltani avioehtoa, jos sellaista ei jo ole. Jollei suostu, niin heti ero.
Ja olen nainen, jolle ei tulisi mieleenkään alkaa ostella yhtään mitään muilla kuin omilla rahoilla.
Ai heti ero :). Mitä sillä voittaisi- puolisolla kunnon avio-oikeus puolison perintöön, mikä erotilanteessa konkretisoituisi. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus ja lain mukaan oltava yhteinen elintaso. Jos sitä ei kestä ei kannata mennä naimisiin ainakaan ilman avioehtoa. Itse en missään nimessä tekisi avioehtoa. Avioliitossa ollaan kuin yhteisessä yrityksessä. Yhteiset elämiseen tarkoitetut rahat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tulossa sama tilanne. Helsinkiläisestä omistusyksiöstä saamme Turussa asokolmion ja jää reilusti rahaa elämiseen. Meilläkin mies perii nyt, itse perin kymmenen vuotta sitten, ja yhdessä olemme päättäneet sekä minun kuin hänenkin perintörahojen käytöstä. Olemme molemmat jalat maassa -ihmisiä, se auttaa kummasti.
Asokolmio, ei mitään järkeä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä pintasi! Miksi kirjoitat että ”perintö ei ole yksin vaimon”. Eihän se ole lainkaan hänen vaan yksin sinun. Laita rahat jemmaan ja mieti miten haluat perintöaineksen käyttää. Ja vaimo kiertoon. Itsekäs bitch.
Avioliitossa on lain mukaan oltava yksi elintaso ja lainmukaan puolisilla on avio-oikeus puolison perintöön ellei sitä ole muuten poissuljettu. Avio-oikeus tosin toteutuu vasta eron tullessa.
Eli avioliitossa ollessa teidän kannattaa yhdessä miettiä miten sen rahan käytätte ja millaisen talon ostatte.
Yksi elintaso ei tarkoita sitä, että toinen osapuoli yksin saisi sanella, mitä toisen perinnöllä tehdään. Jos toinen päättää laittaa oman perintönsä säästöön, hän jatkaa ihan samalla elintasolla kuin ennenkin. Myös perittävä voi määritellä ehtoja perintönsä käytölle, kuten rajata rintaperillisten puolisot täysin perinnön ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä pintasi! Miksi kirjoitat että ”perintö ei ole yksin vaimon”. Eihän se ole lainkaan hänen vaan yksin sinun. Laita rahat jemmaan ja mieti miten haluat perintöaineksen käyttää. Ja vaimo kiertoon. Itsekäs bitch.
Mikäli ap:lla ja vaimolla ei ole avioehtoa ja perinnönantaja ei ole testementissa rajannut ap:n puolisoa pois, niin perintö on avio-oikeuden alaista omaisuutta. Ap ei voi vaan laittaa rahoja jemmaan, vaikka vaimonsa olisi itsekäs bitch.
Mitä sä oikein höpiset? Ap perii, mutta ei se vaimo avioliiton aikana sen enempää pysty päättämään rahojen käytöstä. Avioehto tehdään eron varalle ja omaisuutta jaetaan vasta kun liitto päättyy (kaikki liitot päättyy aikanaan, joko eroon tai kuolemaan). Avioliiton kestäessä perintö on ap:n, ei yhteinen
Juuri näin. Avioehdon voi tehdä milloin vain, sitä ei välttämättä tarvitse tehdä avioliiton solmimisen yhteydessä.
Tässä tilanteessa alkaisin itse kyllä vaatia puolisoltani avioehtoa, jos sellaista ei jo ole. Jollei suostu, niin heti ero.
Ja olen nainen, jolle ei tulisi mieleenkään alkaa ostella yhtään mitään muilla kuin omilla rahoilla.Ai heti ero :). Mitä sillä voittaisi- puolisolla kunnon avio-oikeus puolison perintöön, mikä erotilanteessa konkretisoituisi. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus ja lain mukaan oltava yhteinen elintaso. Jos sitä ei kestä ei kannata mennä naimisiin ainakaan ilman avioehtoa. Itse en missään nimessä tekisi avioehtoa. Avioliitossa ollaan kuin yhteisessä yrityksessä. Yhteiset elämiseen tarkoitetut rahat.
No sillä voittaisi sen, että menettää vain puolet tähän mennessä saadusta puolisoiden omaisuuksien erotuksesta. Tässä oli kyse vain reilu 30-vuotiaista, joten 10 vuotta myöhemmin paremmin tienaava joutuu maksamaan todennäköisesti paljon enemmän.
Naisena tekisin näin mieslokkeilijan kohdalla. En ymmärrä, miksei miehellä olisi oikeutta tehdä samoin naislokkeilijan kohdalla.
Pöntöt ottaa tosissaan ton feikki alotuksen.
Kuunteleeko vaimosi sinua kun yrität selittää tätä asiaa? Siis kuunteleeko hän todella, loppuun asti, keskeyttämättä ja yrittäen oikeasti ymmärtää asiaa? Vai keskeyttääkö hän jatkuvasti ja puhuu päällesi kun yrität selittää?
Jos nimittäin ei kuuntele, silloin on ihan turha tuhlata aikaa ja energiaa asioiden selittämiseen. Silloin sinun pitää vain olla se aikuinen perheessä ja sanoa ei kun vaimo vaatii jotain mihin teillä ei ole varaa, ja pysyä järkkymättömästi kannassasi. Kiukuttelusta ja uhkauksista huolimatta.
Minä perin kohtalaisen summan rahaa ja muuta omaisuutta. Pidämme myös ne yhteisenä omaisuutena, kuten on pidetty kaikki muukin mitä on elämän varrella kertynyt.
Ei tuo vaimon vinavou olla, vaan sinun.
JA YLLÄTYS!
Että suomalainen ämmmä on heti lokkeilemassa ja hussuttamassa muiden rahoja :D
Ei olla GoldDiggeröiviä lokkeja, ei
Älkää jakako perintöä. Jättäkää kuolinpesä jakamattomaksi. Pitäkää varat KP: tilillä. Sijoita sitten rauhassa rahat sijoitusvakuutukseen. Jos toisella ei ole todellisuuden tajua, niin hyvä, että sinulla edes on.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet valinnut niin tyhmän naisen vaimoksesi?
Ulkonäkö edellä.
Ap, sinuna päivittäisin nyt vaimon, en asuntoa.
Jätä se vanha tuttu haaska.
Ihan törkeesti vain uusi alku elämässä.
N50
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Lapsiako?
68 vuotiaita ettei ihan lapsiakaan....
Sain opinnot päätökseen ja duunit alkoi, silloinen tyttis jatkoi opiskeluja ja alkoi samantien suunnitteleen lomamatkoja tavaroita,autoa, mitä sitten aletaan osteleen kun minulla palkka nyt juoksee.Jotenki ei edes tajunnut rahamääristä mitään, että paljonko sitä tienaa ja paljonko joku asia maksaa.
Ei asunut kauaa minun luona onneksi tuo .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Sitten kun tajuaa, ettei voi erota menettämättä puolta omaisuudestaan, on jo liian myöhäistä. Moni mies on siinä tilanteessa. Arvostus vaimoa kohtaan mennyt, mutta ei pysty eroamaankaan, koska talo, autot ja mökki.
Älkää joutuko siihen tilanteeseen. Tehkää se avioehto.Miten ihmeessä miehellä on aina yksin maksama talo, kesämökki ja auto, ja sitten se menee naimisiin ilman avioehtoa sellaisen naisen kanssa, jolla ei ole koulutusta, ammattia, työpaikkaa, tuloja eikä edes työhaluja? En vaan ymmärrä. Onko miehellä silloin joku aivovamma vai mikä tuon selittää?
No ehkäpä se mies saa sen kyseisen naisen paljolti noilla ensimmäisellä rivillä mainitsemillasi, jotka myös kertovat hänen sponsorointimahdollisuuksistaan muutenkin?
Onko miehellä siis joku aivovamma, kun hän ei huomaa, että nainen on kiinnostunut vain hänen omaisuudestaan? Eikö naisen oma tulotaso ja kyky käyttää rahaa tule esiin seurusteluaikana? Mies ilmeisesti haluaa tehdä naiseen vaikutuksen kylvämällä rahaa sinne ja tänne ja sitten suuttuu, kun nainen olettaa saman jatkuvan naimisiinmenon jälkeen.
Miehiä, joilla on hulppea omakotitalo, tilava luksushuvila vesistön ääressä ja kallis auto, on hyvin harvassa. Yleensä se on huonokuntoinen, isovanhemmilta peritty rintamamiestalo, synkässä kuusikossa oleva lautamökki 50-luvulta ja kalleimpana ehkä auto.
Jos nainen on tarpeeksi kaunis, voi mies yrittää esiintyä varakkaampana kuin onkaan saadakseen naisen itselleen ja pidettyä itsellään, ja ajautua näin ongelmiin, jos ei onnistukaan pitämään tulevia rahavirtoja käynnissä.
Juuri näin. Asuimme alueella, jossa oli paljon oikeasti varakkaita ihmisiä. Me emme olleet yhtä lailla rikkaita, vaan hiukan keskitason yläpuolella. Lapsemme tutustuivat jo päiväkodissa moneen rikkaan perheen lapseen ja tiivis ystävyys on säilynyt lukion jälkeenkin. Rikkaiden lapset luottavat yleensä näihin lapsuuskavereihinsa ja osaavat varoa onnenonkijoita. Eli varmaan on näissä kuvatuissa tapauksissa käynyt niin, että mies on esittänyt hyvätuloisempaa, mitä oikeasti on.
Juuri näin. Avioehdon voi tehdä milloin vain, sitä ei välttämättä tarvitse tehdä avioliiton solmimisen yhteydessä.
Tässä tilanteessa alkaisin itse kyllä vaatia puolisoltani avioehtoa, jos sellaista ei jo ole. Jollei suostu, niin heti ero.
Ja olen nainen, jolle ei tulisi mieleenkään alkaa ostella yhtään mitään muilla kuin omilla rahoilla.