Rakas vaimoni ei millään ymmärrä ettei meillä ole varaa luksuslukaaliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otatte kynän ja paperia, ja piirrätte toiselle puolelle talon ja siihen viereen kirjoitatte 1.000.000 ja toiselle puolelle piirrätte teidät ja sen perinnön määrän. Sitten siitä näkee riittääkö se perintö taloon.

Perintörahat taloon on kyllä minusta hyvä ajatus kun kuitenkin ns ylimääräistä rahaa ja te asutte vuokralla. Mutta kyllä tyhmempikin ymmärtää että jos perintöä tulee kymmeniä tuhansia niin ei niillä miljoonalukaalia osteta.

Vaimo on käsittänyt jotenkin kummallisesti väärin perinnön määrän, vaikka kerroin ettei mitään miljoonia ole tulossa. Olemme ns. hyvätuloisia mutta ei perintö tee minusta multimiljonääriä. Tiesin jo ennen perintöä ettei sillä osteta kallista luksuslukaalia. Nykyisen vuokra-asunnon voisimme mitä luultavammin ostaa mutta vaatii tarkempia selvittelyjä.

Miksi et voi kertoa omalle vaimollesi oikeata perimääsi summaa?

Ap vedättää, ei ole kertonut vaimolle perinnön määrää.

Olisit ottanut minut, kooteeämmän, etkä sitä humanistihempukkaa :DDDD

Vierailija kirjoitti:

Minä perin kohtalaisen summan rahaa ja muuta omaisuutta. Pidämme myös ne yhteisenä omaisuutena, kuten on pidetty kaikki muukin mitä on elämän varrella kertynyt.

Tämä toimii, kunhan molemmilla on samanlainen käsitys rahasta ja omaisuudesta.

Meillä minä (mies) tienaan huomattavasti enemmän, mutta olen myös säästäväisempi. Vaimo nauttii kahviloista ja skumpasta ystävättäriensä kanssa ja ostaa uusia vaatteita ja ylellisyystavaroita. Laittaa lähes kaikki rahansa kulutukseen. Se on tietysti ihan ok, kun tuo hälle iloa elämäänsä.

Itse en niin välitä kuluttamisesta. Oma aika kuluu lähinnä urheillen tai retkeillen yksin ja ystävien kanssa. Harrastan myös talouden seuraamista ja piensijoittamista. Vuodessa säästöjä kertyy kymmeniä tuhansia.

Perheen kulut maksetaan suhteessa tuloihin, mutta tämä ero rahankäytössä on syy siihen, miksi meillä ei koskaan voi olla täysin yhteisiä rahoja ja omaisuutta. Minä harrastan varallisuuden kerryttämistä, vaimo kuluttamista. Molempia ei voi tehdä samaan aikaan.

Avioehto on, mutta lasten kautta vaimokin varallisuudesta hyötyy. Tarkoitus ei ole kerätä kultaa käärinliinoihin, vaan kunhan korkoa-korolle on saanut työskennellä riittävän ajan, alan jakaa varallisuutta lapsillemme.

Se on sinun perintö, ei vaimon. Teet sillä tasan mitä huvittaa.

Onko tässä ketjussa käyty läpi lainkaan todellisia numeroita vaan ainoastaaan kuvailevia sanoja? Ja tietääkö vaimo perinnön suuruuden tarkalleen?

En ymmärrä, miksei ap ole käynyt keskustelua, että hän on valmis laittamaan asunnon ostohintaan x euroa ja vuosikuluihin y euroa ja siinäpä se. Siinä on ap:n reunaehdot asunnon maksimikustannuksiksi ja upgreidaus tapahtuu sitten vaimon varoista, mikäli tuo ei riitä. 

Miks "vaimo" kuolaa ap:n rahoja? Eiks sillä ole omia? Paljonko se perii vanhemmiltaan?

Siis eikö aikuinen mies saa vaimoa ymmärtämään selkeitä asioita, vai missä pilvilinnassa vaimo elää. Maa kutsuu.

Jos mies rakastaa vaimoaan hän ostaa mitä vaimo haluaa.

Voi hyvää päivää. Mistäs tämän onnenonkijan löysitkään? Ei ei ei.

Mitä, jos ostaisitte asunnon, johon teillä on varaa.

Jos saat perintöä vaikka 100 000, ottakaa lainaa päälle ja ostatte sen hintaisen asunnon.

Me saimme veljeni kanssa perintöä.

Veljeni laittoi 80% asuntoon, 20% reissasi, mä asuntoon ja max lainat.

Nyt mä asun asunnossa, jonka arvo on 800 000 e.

Voitte myöhemmin ostaa arvokkaamman asunnon. Ootte paljon haaskanneet rahaa vuokriin

Onko nainen köyhä, se voi tienata omat rahat. Siipeilijä.

Meillä on vähän samankaltainen tilanne. 

Perin varsin varakkaan isäni. Mieheni miettii kuumeisesti, miten me rahat käytämme. Mitä osakkaita ostetaan, mitä myydään. Mihin matkustetaan, mitä tavaroita myydään ja mihin hintaan. 

Toistaiseksi olen tehnyt asian eteen hyvin vähän. Onneksi sentään meillä on avioehto ja isäni testamentti sulki mieheni ulos omaisuudesta. 

Joillain ihmisillä ymmärrys rahasta ja matematiikasta vain on luokkaa

10 000 € = paljon rahaa

1 000 000 € = paljon rahaa ->

10 000 € = 1 000 000 €

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa.

Meillä takavuosina tehtiin OK-talon keittiöremontti, samalla oli tarkoitus päivittää vähän pintoja jne.

Pian kävi selväksi, että putki vuotanut keittiön lattian sisällä. Niinpä avattiin lattiat ja samantien uusiksi meni KPH ja Sauna keittiön vierestä ja OH ja 2 x MH lattiat, kun huomattiin että nytpä sitten uusitaan myös lämmitysjärjestelmä. Hohhoijaa.

No ”pientä’ vetoa tuli parisuhteessa siitä, että vaimo jäi tuolloin vuorotteluvapaalla, koska oli ”väsynyt”. Remonntibudjetti hyppäsi muutamasta kymmenestä tuhannesta reiluun sataan tuhanteen. Ja kesto kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Velkaa piti ottaa pankista.

Kun kaikki oli loppusuoralla, narisi puoliso, kun ”et antanut sisustubudjettia uusiin lamppuihin ja tauluihin jne.”. Ei ollut mitä antaa. Kaikki säästöt meni ja laina tuli.

Numerot ja taloudenhoito ei vaan koskaan kaikille mene kaaliin, vaikka muuten olisi ihan fiksu.

Niinpä. Naisilla näyttää yleensä olevan suuria vaikeuksia ymmärtää asumiseen ja taloudenhoitoon liittyviä todellisia realistisia kuluja. Ja sitten kun yrittää selittää näitä realiteetteja ja pitää kulut jossain järkevässä kurissa saa vain kuulla olevansa huono mies ja itsekeskeinen kusipää.

Ehkä sinun pitäisi tyytyä yhteen vaimoon kerrallaan. Näyttää siltä että sinulla ei ole resursseja elää "naisten" kanssa. 

Sanot tiukasti EI. Ja jos jankuttaa vielä, niin sanot että näillä meidän rahoilla se EI onnistu, jos haluat jotain kalliimpaa niin sinun pitää etsiä rikkaampi mies.

Olet täysin oikeassa. Suurimmat menot on yleensä asuminen, kulkeminen ja ravinto. Suurin niistä ehdottomasti asuminen. Jos taas asumiseen menee suhteettomasti rahaa tuloihin nähden, niin koko muu elämä voi olla kituuttamista ja päätyy kuitenkin siihen, että se koti on myytävä.

Jos laitat paperille mistä kaikesta hän joutuu luopumaan, jos oikeasti ostaisitte sellaisen talon mistä hän haaveilee.

Toisella puolella paperia on talo ja toisella matkustaminen, uudet vaatteet, ulkona syöminen, auto, meikit, kynnet, ripset, kampaaja jne. mihin ikinä hän käyttääkään rahansa.

Voi olla että myös yksinkertainen laskutoimitus siitä mihin rahat talon ostamisen jälkeen menevät voi tuoda vähän järkeä näihin suunnitelmiin. Sano että unelmat on unelmia, ja nämä mahdollistuvat jos voitetaan lotossa.

Jos taas perintösi sijoitetaan, niin sijoitusten tuotoilla voisi olla mahdollista jäädä vaikka aiemmin eläkkeelle tai vähentää teidän molempien työaikaa, joten elämiseen jäisi enemmän aikaa ja paukkuja. tai vaihtoehtoisesti käydä ulkomailla kerran vuodessa, ihan mikä nyt kenellekin on tärkeää. Tutustu itse erilaisiin minimalismiblogeihin, niistä löytyy tosi paljon argumentteja siitä miksi elämä ei kannata elää tulojensa äärirajoilla. Esitä näitä argumentteja vaimollesi ja pyydä häntä tutustumaan näihin blogeihin. Niitä on pilvin pimein myös suomeksi.

Tälle "asuntoköyhyydelle" on ihan joku termikin. Eli kun suurin osa käytettävistä tuloista menee asumiseen, eikä muuhun elämiseen jää sitten mitään ja elämä on yhtä kitkuttelua. Tiedän tilanteen, sillä lapsuudenkotini oli tällainen. Luulin että olimme oikeasti köyhiä, mutta tilanteemme johtuikin siitä, että asumisemme oli hoidettu mielestäni aika huonosti. Jääkaappi ja ruokakaappi olivat aina tyhjiä ennen palkkapäivää. Se oli aika karua todellisuutta meille lapsille. Oma analyysi näin jälkikäteen; liian iso asunto, liian iso velka, kauheat korot (siihen aikaan todella oli). Olisimme pärjänneet yhtä huonetta pienemmällä asunnolla ja silloin elämiseenkin olisi jäänyt rahaa.

Vaikka vaimosi vääntäytyisi solmuun, niin älä suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa.

Meillä takavuosina tehtiin OK-talon keittiöremontti, samalla oli tarkoitus päivittää vähän pintoja jne.

Pian kävi selväksi, että putki vuotanut keittiön lattian sisällä. Niinpä avattiin lattiat ja samantien uusiksi meni KPH ja Sauna keittiön vierestä ja OH ja 2 x MH lattiat, kun huomattiin että nytpä sitten uusitaan myös lämmitysjärjestelmä. Hohhoijaa.

No ”pientä’ vetoa tuli parisuhteessa siitä, että vaimo jäi tuolloin vuorotteluvapaalla, koska oli ”väsynyt”. Remonntibudjetti hyppäsi muutamasta kymmenestä tuhannesta reiluun sataan tuhanteen. Ja kesto kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Velkaa piti ottaa pankista.

Kun kaikki oli loppusuoralla, narisi puoliso, kun ”et antanut sisustubudjettia uusiin lamppuihin ja tauluihin jne.”. Ei ollut mitä antaa. Kaikki säästöt meni ja laina tuli.

Numerot ja taloudenhoito ei vaan koskaan kaikille mene kaaliin, vaikka muuten olisi ihan fiksu.

Niinpä. Naisilla näyttää yleensä olevan suuria vaikeuksia ymmärtää asumiseen ja taloudenhoitoon liittyviä todellisia realistisia kuluja. Ja sitten kun yrittää selittää näitä realiteetteja ja pitää kulut jossain järkevässä kurissa saa vain kuulla olevansa huono mies ja itsekeskeinen kusipää.

Ehkä sinun pitäisi tyytyä yhteen vaimoon kerrallaan. Näyttää siltä että sinulla ei ole resursseja elää "naisten" kanssa. 

Sopiiko että ei tehdä tästä sukupuolikysymystä. Meillä minä naisena maksan 90% huushollin kuluista, toki on suuremmat tulotkin. Olen jo vuosia halunnut muttaa pienempään, mutta mies ei suostu. Ilmeisesti menee julkisuuskuva jos asutaan jossain 70-luvun kolmiossa. Että kyllä tämä koskee molempia sukupuolia, enemmänkin on kyse ihmistyypistä, ei sukupuolesta.

Nyt avioehto ja äkkiä; kokemuksesta sanon, että riskit suhteen päättymiselle lähivuosina ovat huomattavat. Jos niin käy, on parempi, ettei tarvitse kiristellä hampaita rahastakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä perin kohtalaisen summan rahaa ja muuta omaisuutta. Pidämme myös ne yhteisenä omaisuutena, kuten on pidetty kaikki muukin mitä on elämän varrella kertynyt.

Tämä toimii, kunhan molemmilla on samanlainen käsitys rahasta ja omaisuudesta.

Meillä minä (mies) tienaan huomattavasti enemmän, mutta olen myös säästäväisempi. Vaimo nauttii kahviloista ja skumpasta ystävättäriensä kanssa ja ostaa uusia vaatteita ja ylellisyystavaroita. Laittaa lähes kaikki rahansa kulutukseen. Se on tietysti ihan ok, kun tuo hälle iloa elämäänsä.

Itse en niin välitä kuluttamisesta. Oma aika kuluu lähinnä urheillen tai retkeillen yksin ja ystävien kanssa. Harrastan myös talouden seuraamista ja piensijoittamista. Vuodessa säästöjä kertyy kymmeniä tuhansia.

Perheen kulut maksetaan suhteessa tuloihin, mutta tämä ero rahankäytössä on syy siihen, miksi meillä ei koskaan voi olla täysin yhteisiä rahoja ja omaisuutta. Minä harrastan varallisuuden kerryttämistä, vaimo kuluttamista. Molempia ei voi tehdä samaan aikaan.

Avioehto on, mutta lasten kautta vaimokin varallisuudesta hyötyy. Tarkoitus ei ole kerätä kultaa käärinliinoihin, vaan kunhan korkoa-korolle on saanut työskennellä riittävän ajan, alan jakaa varallisuutta lapsillemme.

Näinhän se on, kun elämäntyylit on erilaiset. Meillä vain roolit on toisinpäin. Minä naisena yritän säästää, mies laittaa kaiken menemään. 

Ei voisi kuvitellakaan, että meillä olisi yhteiset rahat. Toki olin jo lapsuudenkodissa oppinut, että molemmilla vanhemmilla on omat rahat.

Kun oltiin nuoria, jouduin välillä pitämään miehen pankkikirjaa(silloin vielä olis sellaiset)itselläni (miehen pyynnöstä) että ei rahat menneet jo tilipäivänä.

Nyt ollaan jo vanhoja, mutta edelleen mies käyttää rahaa ihan eri tavalla kuin minä.  Mies kyllä  valittaa minulle pojastamme, jonka rahankäyttö tyyli on ilmeiseti periytynyt isältään, ettei poika osaa säästää. Ei mies itsekään osaa :)

Minua miehen rahankäyttä ei juurikaan enää häiritse, omiaanhan käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen periny tähän mennessä kolme sukulaistani. Olen eronnut ja uudessa liitossa. Perinnöt on mun ja tulevat siirtymään aikanani lapselleni. Uudessa liitossa kaikki omistetaan puoliksi tai toinen yksin... Jos toisella ei varaa siihen.

Käytetään mun osittain omistamaa kesämökkiä yhdessä, mutta se ei muutu miehen omaksi. Voisin rakennuttaa meille halutessani talon omistamalleni tontille, mutta se olisi silloin yksin mun omistama, ettei sotketa perintöjuttuun miehen lapsia. Mies voi sijoittaa rahansa ko. tilanteessa johonkin muuhun yhdessä käytettävään.

Arjen rahoitus jaetaan puoliksi, siitä ei tartte riidellä. Molemmat maksaa omien aikuisten/lähes aikuisten lasten menoja halutessaan omista rahoista. Tää on selkeää ja hoidetaan järkiajattelulla.

Meillä sama. Molemmat maksaa omien lastensa menot ja normaalit talouden juoksevat kulut menee puoliksi. Molemmilla on omaa varallisuutta, eikä niistä tehdä yhteisiä. Miehelläni on mökki, jota saan käyttää, mutta ei se minun mökikseni muutu. Tässä on kyllä se hyvä puoli, ettei minun myöskään tarvitse kantaa vastuuta mökin kunnossapidosta. Toki autan kaikessa tekemisessä, mutta en päätä enkä kustanna.